USA:n aurinkoenergiateollisuus on kertonut lisäävänsä ennätykselliset 32 000 MW uutta kapasiteettia tänä vuonna. Se on 52% lisäys viime vuodesta.
Kärjessä uuden aurinkovoiman rakentamisessa Florida, Kalifornia ja Teksas.
Yrityksiä jenkkipörssissä →
TAN
ENPH
FSLR
JKS
MAXN
SEDG
CSIQ
Tuntuu että tuulivoimahommat kusee nyt vähän joka suunnalla …
Kyse ei niinkään ole “tuulivoimahommista” vaan investointien jyrkästä tippumisesta korkotason noustessa. Britanniassa rahoituksen hinta on Suomeakin korkeampi.
Suomessa tilanne näkyy rakentamisen pysähtymisenä – kuin seinään.
Ohessa vielä lisää Britannian merituulivoiman osalta epäonnistuneista tuulivoimahuutokaupoista suomeksi käännettynä.
Alan johtajat olivat kuukausia varoittaneet vaaroista, joita aiheutuu siitä, että takuuhinnat asetetaan liian alhaisiksi tarjoajien houkuttelemiseksi. Hallituksen kuurous uhkaa sekä Ison-Britannian ilmastotavoitteita että sen johtoasemaa merestä saatavan uusiutuvan energian alalla. Tarvitaan kiireellisiä korjaavia toimia.
Jopa 5 gigawattia merituulikapasiteettia oli haettavana tämänvuotisessa tarjouskilpailussa, jossa yritykset kilpailevat valtion sopimuksista. Sopimukset suojaavat tuulipuistojen rakentajia energian hintojen vaihtelulta takaamalla megawattitunnin hinnan 15 vuodeksi. Jos tukkusähköä voidaan myydä sopimushintaa kalliimmalla, rakennuttaja maksaa erotuksen valtiolle ja päinvastoin, jos energia on halvempaa. Tämä ei ole ainoa tapa lisätä uusiutuvan energian kapasiteettia verkkoon - kehittäjät voivat ottaa riskin tai tehdä sähkönostosopimuksia energiaintensiivisten käyttäjien, kuten datakeskusten, kanssa - mutta tällaiset sopimukset ovat viime vuosina olleet Yhdistyneessä kuningaskunnassa suosituin tapa lisätä puhtaan energian saatavuutta.
Hallitus asettaa enimmäishinnan, jota kutsutaan hallinnolliseksi strike-hinnaksi ja joka ilmaistaan vuoden 2012 arvona. Yritykset tekevät kilpailutettuja tarjouksia sähköntuotannosta alle tämän hintatason, ja sopimukset tehdään yleensä paljon halvemmalla. Tänä vuonna huutokauppa ei kuitenkaan tuottanut yhtään tarjousta. Takuuhinnaksi asetettiin 44 puntaa (55 dollaria) megawattitunnilta (mikä olisi nykyrahassa noin 60 puntaa), mikä on paljon alle vallitsevan tukkuhinnan, joka on noin 80 puntaa megawattitunnilta.
“Suurin ongelma oli se, että enimmäishinta, jolla voit tehdä tarjouksen, oli todella, todella alhainen”, kertoi Ana Musat, RenewableUK-ammattiliiton politiikasta ja sitoutumisesta vastaava johtaja. Voimakas inflaatio, nousevat korot ja kasvavat materiaalikustannukset merkitsevät sitä, että merituulivoimahankkeet eivät ole taloudellisesti järkeviä hallituksen tarjoamalla sähkön hinnalla.
Uusiutuvien energialähteiden osalta Britannialla on ollut hyvä vuosi, sillä maatuulivoima on saanut valtavan kasvun ja ennätysmäärä vuorovesienergiahankkeita on saanut rahoitusta. Jos haluat ymmärtää merituulivoiman merkityksen, sinun on kuitenkin ymmärrettävä tämä: Viime vuonna Yhdistyneeseen kuningaskuntaan saatiin lähes 11 GW kapasiteettia 285 miljoonan punnan budjetilla. Tällä kertaa Britannia saa vain kolmanneksen tästä uusiutuvan energian kapasiteetista lähes samalla rahamäärällä. Tämän vuoden merituulivoimahuutokaupan virheellinen hinnoittelu tulee kansakunnalle kalliiksi.
(Bloomberg linkki)
Merituulivoimassa painetaan nyt “Reset”-nappia vahvasti. Turbiinivalmistajien ongelmat, nostolaivakapasiteetin loppuminen, jenkkien IRA-oikeudenkäynnit ja rahoituskustannukset ovat luoneet olosuhteet, joissa projekteja peruutetaan toisensa jälkeen. Orstedin negarissa pari viikkoa sitten ilmoitettiin Fortumin tasoisista tappioriskeistä 2,1miljardilla ja osake dippasi 25%. Merituulivoiman piti voittaa maatuulivoima kustannuksissa ja monet maat ovat rakentaneet energiastrategian tämän varaan, mutta fundamentit eivät enää pidä. Joko pitää hyväksyä korkeammat sähkönhinnat tai sitten mietitään uudestaan, voiko maalle rakentaa lisää. Harmi tässä on se, että Baltian maat ja Suomi eivät ehtineet nollakorkoaikaan investoida tähän vaan meille jää surkea Tahkoluodon 42MW puisto. Orsted on suoraan sanonut, että jenkkien projekteista kävellään ulos, jos tilanne ei selkeydy.
Kiinalaiset jatkavat rakentamista vauhdilla, joten länsimaiden pitäisi pysyä vauhdissa mukana geopolitiikan ja ilmaston vuoksi. Öljy-yhtiöllä olisi pääomaa ja uuden öljyporauksen merellä pitäisi investoida kelluvaan merituulivoimaan aivan kuten Norjan Equinor teki. Samoin öljynjalostuksen tarjoama vety pitäisi tuottaa vain merituulivoimalla ilman kallista kantaverkkokytkentää. Globaali regulaatio voi olla vaikeaa tässä, mutta länsipääomia ei muuten korkean riskin merituuliprojekteihin löydy.
Euroopassa ja Suomessa hybridivoimalat maalle voi olla lyhyen aikavälin ratkaisu. Puiston liityntäkustannuksissa säästetään, kun tuulta ja aurinkoa on vain harvoin samaan aikaan. Ilmatar on jo näitä Suomessa laittanut liikkeelle ja Iberdola on hyvässä vauhdissa. Espanjaan pitää saada varastointiratkaisuja, kun kesällä ei kaikki aurinkosähkö mahtunut verkkoon.
FT uutisoi IEA:n ennusteesta, jonka mukaan fossiilisten kysyntä on saavuttamassa huippunsa jo ennen vuotta 2030.
Taustalla mm. uusiutuvan energian nopea kasvu ja sähköautojen yleistyminen.
Tässä on iso murros tapahtumassa silmiemme alla. Älkää antako sen hämätä, että inflaatio ja korkojen nousu syö – juuri nyt – kovimman terän uusiutuvan energian erittäin nopealta kasvulta.
Maailma on fossiilisten polttoaineiden aikakauden “lopun alussa”, arvioi maailman johtava globaalin energian vahtikoira, joka on ensimmäistä kertaa ennustanut, että öljyn, maakaasun ja hiilen kysyntä saavuttaa huippunsa ennen vuotta 2030.
Kansainvälisen energiajärjestön uusien ennusteiden mukaan kolmen tärkeimmän fossiilisen polttoaineen kulutus alkaa vähentyä tällä vuosikymmenellä uusiutuvan energian nopean kasvun ja sähköautojen yleistymisen vuoksi.
“Olemme todistamassa fossiilisten polttoaineiden aikakauden lopun alkua, ja meidän on valmistauduttava seuraavaan aikakauteen”, IEA:n johtaja Fatih Birol sanoi ennusteista, jotka on määrä julkaista ensi kuussa järjestön World Energy Outlook -julkaisussa. “Se osoittaa, että ilmastopolitiikka toimii.”
Financial Times -lehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Birol iloitsi “historiallisesta käännekohdasta”, mutta kehotti poliittisia päättäjiä tekemään enemmän energiamurroksen nopeuttamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi, vaikka hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle onkin poliittisia esteitä.
Ylekin uutisoi kotimaisen tuulivoima markkinan ongelmista:
Jos fossiilisten piikki saavutetaan vuonna 2030, niin onko kuitenkin fossiilisten käyttö vuonna 2040 samalla tasolla kuin nyt. Aika näyttää.
Litiumin riittävyys huoli vähenee? Yksi rajoite akkujen valmistuksessa hälvenee hetkeksi?
" Vuonna 2022 maailmassa tuotettiin litiumia metallina eli alkuainemuodossa mitattuna noin 130 000 tonnia. Tällä kulutuksella McDermittin esiintymä kattaisi vajaan 200 vuoden koko maailman tarpeen."
“Litium irrotetaan tästä maa-aineksesta uudella prosessilla, jota ei ole toteutettu muualla aiemmin.”
Kuulostaa tosi lupaavalta. Ja kun tuotannon aloittamiseen on aikaa vielä vähintään 3 vuotta, ja todennäköisemmin 4.5 - 5 vuotta, ja capex lopulta vähintään 50 % yli budjetin, niin kuten tyypillistä kaivososakkeille niin tätäkin saa varmaan vielä ostettua murto-osalla nykyhinnasta…
Vaikka uusi prosessi on hidaste varmasti, tuo 2% pitoisuus on kova. Litiumin riittävyydestä ei ole ollut huolta vähään aikaan, kun reipas malminetsintä on löytänyt paljonkin esiintymiä. Kysymys on enemmän siitä, miten litium saadaan kaivettua jalostettavaan muotoon. DLE-prosessista on ollut paljon odotusta, koska se olisi energiatehokas ja nopeampi kuin suola-altaiden haihduttaminen. Veikkaan itse, että parin vuoden sisään DLE-prosessissa saadaan läpimurto ja osa valtavista DLE-resursseista saadaan nopeasti käyttöön. Myös öljy-yhtiöt ovat olleet kiinnostuneita investoimaan tähän. Afrikassa juuri alettiin rakentamaan merkittävää Ewoyaa-projektia, joka on perinteinen hard rock-esiintymä.
Jatkojalostus onkin toinen juttu. Katodi- ja kennovalmistusta pitäisi saada nopeasti Kiinan ulkopuolelle, myös LFP-kemiaan. LFP:n ylikapasiteetti Kiinassa on laskenut kennohintoja merkittävästi ja nyt pitäisi saada Teslan Megapack-tehdas (40 GWh/vuosi) ja muut ESS-tehtaat tuottamaan. Grid-tasoista akkua tulee paljon tarjolle, varmasti skaalataan alaspäin myös latauskentille ja kotiin asti.
Ilmeisesti kysymys, kuinka varastoida sähköä suuria määriä kannattavasti on ratkaistu, kun kommentoit noin? Olen 5 vuotta kaverin (joka on energiatekniikan maisteri) kanssa koittaneet keksiä, kuinka se onnistuisi.
Kertoisitko meillekin, olisi hienoa kuulla vihdoin vastaus (facit) tähän probleemaan?
No, tätä ketjua lukeneelle ei liene yllätys että Espanja on panostamassa valtavasti vetyyn.
Tätä ketjua lukemallakaan ei selvinnyt, mitenkä Espanja aikoo siirtää tuottamansa vedyn?
Ratkaisu on keksimättä.
Ilmeisesti yrität tässä keskustella yleisestä kannattavuudesta, mutta ehkä parempi on nyt jättää se yksittäisten yritysten analyysiin. Kustannustasot akkuvarastoissa ovat tulossa nopeasti alas, kun LFP-ylikapasiteettia Kiinassa riittää. Kiinassa on 109 000 akkuihin keskittyvää energiavarastoyritystä.
Espanjalla on 20GW tavoite energiavarastoissa vuonna 2030. Sen seurauksena Espanja on tukemassa varastointihankkeita, tänä vuonna haussa on 600MW valmistuakseen 2030. Mukana voi olla BESS:ää uusiutuvien kanssa, lämpövarastoa ja pumppuvoimaloita.
Lisäksi Espanja on mukana isossa H2MED-vetyputkihankkeessa, jolla sitten siirretään vetyä aurinkovyöhykkeeltä eteenpäin ja Espanjaan on suunnitteilla pari varastoa tähän liittyen. Öljy-yhtiöillä (esim BP gigawattiluokassa) on ollut suunnitteilla elektrolyysihankkeita, jolla jalostukseen tarvittava vety tuotettaisiin. Espanjassa on myös lannoite- ja terästeollisuutta, jotka tarvitsevat vetyä päästöjen vähentämiseksi.
Toinen juttu on sitten se, että Espanjan TSO Red Electrica suunnittelee paljon verkkoinvestointeja, myös siirtolinjojen vahvistamista Ranskaan ja Marokkoon. 2026 pitäisi saada 5GW siirrettyä Ranskan välillä, joka auttaa merkittävästi tasapainottamaan sähköntuotantoa ja -kysyntää.
Kaikkea ei jaksa kommentoida, mutta käsittääkseni H2MED (ent. BarMar projekti) on Wittusen terästehdaskin pahempi vapour-pöhinä-projekti.
Noita muita project-name-droppailuja ym. pidän Espanjan omina Plug Powereina kunnes toisin todistetaan.
Olen varmaan nihilistinen pessimisti, mutta näillä mennään kun projekteilla ei ole rahoitusta, tavoitetta saati sitten edes teknologiaa valmiina.
Voit hyvin olla oikeassa. Nämä ovat pääomaprojekteja ja ilman vahvaa yksityistä osallistumista ja osaamista (esim. öljy-yhtiöiltä) projektit saattavat jäädä tekemättä. Jo nyt on siirretty aikataulua eteenpäin ja skaalattu tehoja alaspäin. Olen kuitenkin varma, että Espanja käyttää kaiken EU-suhteensa, jotta tuet sieltä maksimoidaan.
BP, ArcelorMitta ja Fertiberia eivät vielä riitä kovinkaan isoon skaalaan. Plug Powerin kaltaiset eivät tuo mitään lisää näissä, pitää olla valmiiksi isoja vedyn loppukäyttäjiä ja sitoumukset valmiina.
Vedyn ulkopuolella akku- ja muiden varastojen uskon etenevän. Nyt Espanjassa saa ostettua Teslan Powerwallia, josta juuri kolmosversio tuli ulos. Espanjassa on 300 000 kotitaloutta ja 50 000 yritystä aurinkopaneeleilla.
Avustuksilla ja tariffeillahan ne on tehty kannattaviksi, nyt kun niitä on laskettu, yllättäen itsessään kannattavaksi vakuuteltu bisnes ei enää olekaan kannattavaa.
Olen kirjaimellisesti linkittänyt tänne kymmeniä artikkeleita liittyen vedyn siirtämiseen putkistoissa. Niin tutkimuksia, aiesopimuksia kuin suunnitelmiakin. Gasgridin hinta-arvio vedyn kuljetukselle putkistossa on luokkaa 0.15€/kg per 1000km. Sillä se vety tulee isossa mittakaavassa liikkumaan Saksan ja Espanjan välillä. Toivon että myös Suomen ja Saksan välillä. Sen lisäksi Saksan kaasuputket on pääasiassa yhteensopivia vedyn kuljetukselle maan sisäisesti. Sekin tutkimus löytyy tästä ketjusta.
En ole löytänyt yhtään artikkelia tai uutista, jossa kerrottaisiin että Espanjan vetyputkiprojektit olisi haudattu.
Ja kyyllä, Plug Power on niin sanotusti real deal. Halusi sitä tai ei.
