Kiitos.
Teollisuuden Voima kertoo Twitterissä, että uuden ydinreaktorin Olkiluoto 3:n kaikista neljästä syöttövesipumpusta on löytynyt muutaman senttimetrin pituisia säröjä. Pumppujen juoksupyöristä löytyneiden säröjen syntymekanismista ei ole vielä varmuutta. Mahdollisista vaikutuksista aikatauluun tiedotetaan heti selvitysten valmistuttua, yhtiö kertoo.
Todella ikävää, mutta minkäs teet.
On selvää, että koekäytön päättymisen aikataulu on jo ensi vuoden puolella.
TVO jakoi muuten Twitterissä kuvankin näistä pumpuista. Itse löysin tästä jälleen hieman komiikkaakin. Pumppu on taustalla levällään. Kuollut juoksupyörä on peitelty valkoisella lakanalla ja rikospaikka on eristetty nauhalla. 
Näille Internetin tietäjille naureskellaan usein, mutta kavitaatiohan on yksi yleisimmistä tai yleisin syy pumpun ja putkiston vaurioille eli eivät nämä herrat täyttä höpöä haasta. Mutta eiköhän nämä asiat TVO:llakin ole aikas hyvin tiedossa ja automatiikka hallussa. 
Kavitaatiohan tarkoittaa siis nesteen kiehumisen johdosta syntyvien pienten ilmakuplien syntymistä ja luhistumista takaisin nesteeksi. Pienessä paineessa (imu) kiehumislämpötila voi olla vaikka 60 astetta tai alempikin. Paineen noustessa ilmakuplat taas luhistuvat ja jokainen kuplan luhistuminen aiheuttaa paineiskun, joka kuluttaa juoksupyörää ja pumppupesää. Ihan mahdollista siis.
Ei se kavitaatio tietenkään ainoa mahdollinen syy ole. Kyseessä voi ihan hyvin olla myös suunnitteluvirhe (esim. lian ohutta materiaalia tai väärää materiaalia), valmistusvirhe tai irto-osat. On ymmärrettävää että syy selvitetään perinpohjin eikä vaan oleteta kaikenmaailman Urhojen tavoin että “joo kai se kavitaatio oli.”
Myös inhimillinen virhe on mahdollinen mutta sellaiseen en itse millään usko. Itsessään pumppua käynnistämällä/sammuttamalla ei juoksupyörät hajoa mutta esim. jos ennen käyttöönottoa huonosti tehty ilmaus pumpussa, jolloin pumppu on haukannut ilmaa aiheuttaen paineiskuja ja hajoittaen paikkoja (eri kuin kavitaatio vaikka ilmasta tässäkin kyse). Ilma voi toki olla peräisin myös prosessista ennen pumppuja.
E: Lisäksi kavitaatio ei pitäisi (ymmärtääkseni) säröyttää metallia, vaan metalli ikään kuin syöpyy vähän kerrallaan. Jokainen hajoava ilmakupla kuluttaa hajotessaan juoksupyörää. Jos lisäksi on materiaaliongelma, niin kaipa se sitten voi säröytyä mutta kavitaatio yksin ei pitäisi sellaista aiheuttaa
Nooh, nuo pumput on testattu ja laskettu kestämään melkoisia toleransseja luvattujen lisäksi, joten mistään ohuista materiaaleista ei takuulla ole kyse. Irto-osista näkyisi vahinkoja muuallakin kuin vauhtipyörässä.
Tätä “kaikenmaailman Urho” -verbaliikkaa pyrin nimenomaan välttämään, sillä tämä Urho voi hyvinkin olla oikeassa.
Ydinvoimalassa kuvailemasi kaltainen inhimillinen virhe on hyvin epätodennäköinen mutta myös mahdollinen. Jäin myös miettimään tuota “säröytymistä” – en muista sellaisesta koskaan kuulleeni kavitaation yhteydessä. Kavitaatiohan syö juoksupyörää tosiaan pidemmän ajan kuluessa – sitähän tapahtuu oikeastaan molekyylitasolla. Ja pitäisihän se ainakin kuulua ja näkyä näytöillä, jos siellä sellainen vakava ongelma olisi ollut koko ajan päällä.
Mutta hauskahan näillä on spekuloida. Vauhtipyörä on nyt joka tapauksessa romurautaa. Ehkä kuva on vanha, sillä luulisi, että vauhtipyörä olisi jo materiaalitestauksessa.
16 vuotta olen ydinvoimaloissa pyörinyt ja tätä ei mitenkään voi sulkea pois. Eipä tarvitse kuin katsoa mitä Ringhalsissa juuri tapahtui.
Suurin ero ydinvoiman ja tavallisen teollisuuden välillä on varojärjestelmien, fyysiset sekä prosessit, lukumäärä, joiden tarkoitus on estää vakavien onnettomuuksien syntyminen olipa kyseessä sitten laiterikot, inhimilliset virheet, luonnonilmiöt tai sabotaasi. Inhimillisiä virheitä kuitenkin tapahtuu jatkuvasti, mutta niiden vaikutuksia pyritään rajaamaan.
Kiireinen tulospäivä eilen, joten jäi vastaaminen tähän. Ensin työ, sitten hupi. Mutta lasketaan ihmeessä. Kyseessä siis varastointi louhitussa luolassa, ei luonnonmuodostelmassa / valmiissa luolassa, ne ovat vielä tätäkin halvempia. Luvut yllä mainitusta artikkelista.
Sähköpörssin tuloksia katsomalla voi sitten miettiä, että mahtaako tämän suuruisia hintaeroja syntyä, kun nykytilanteen päälle ladotaan vielä rutosti lisää sääriippuvia uusiutuvia Toisinpäin voi ajatella, että tämä 20 eur/MWh on louhittuihin luoliin perustuvan varastoinnin aiheuttama lisäkustannus vaihtelevilla uusiutuvilla tuotetulle vedylle. Jos lisäkustannusta vertaa vaihtelevan sähköntuotannon (~30 eur/MWh) ja ”vakaan” sähköntuotannon (>100 eur/MWh) tasoitettujen tuotantokustannusten eroon, niin varastoinnin kustannusten valossa näyttää selvältä, että vety kannattaa tuottaa vaihtelevilla uusiutuvilla + varastolla. Lukujen valossa ei mitenkään voida perustella ”vakaan” sähköntuotannon rakentamista vedyn tuottamiseksi (eikä kukaan ole tietääkseni näin tekemässäkään). Vetyvarastoinnin pelikentällä sen sijaan on kiinnostavaa aktiviteettia, esim. Uniper ja SSAB.
Tarkoitus ei ole säilöä sähköä. Vetyvarastoinnin logiikka edellyttää (vihreän) vedyn loppukysyntää, mitä ei ole aiemmin ollut. Niin sanottu power-to-X-to-power -reitti (”sähkön säilöminen”) on paljon kalliimpi ratkaisu kuin ylläesitetty, puhtaasti vedyntuotannon kustannusten optimointiin tähtäävä varastointi (sekä CAPEX että OPEX ovat isommat). Sähköjärjestelmän tasapainotus on siten vetytaloudessa nimenomaan vedyn tuotantokustannuksen optimointiin liittyvä kaupanpäällinen, joka syntyy, kun vetyä halutaan tuottaa mahdollisimman halvalla. Energiajärjestelmien integraatio = win-win 
Hmm. Vedyllä sinänsä on kysyntää ja tulee olemaan jatkossa enemmänkin. Kun sitä nyt tuotetaan maakaasusta, niin tuon laskelman mukainen laitos ratkaisee siis sitä kysyntää. Tosin käyttökuluihin pitää nyt varmaan laskea kaikenlaista henkilöstö- ja huoltokulua sun muuta kiinteistöön liittyvää ja mitä niitä kuluja nyt missä tahansa teollisuudessa onkaan.
Mutta näen, että se varsinainen juttu kuitenkin on sähkön säilöminen jossain muodossa. Sähkö kun nyt vaan sattuu olemaan niin kerta kaikkisen kätevä muoto energian siirtämiseen.
Käsitykseni mukaan kaikki, mitä voi sähköistää, kannattaa sähköistää. Aina sähköistys ei kuitenkaan ole vaihtoehto:
Eri skenaariot hahmottelevat EU:n sähkönkulutuksen 100-200% kasvua 2050 mennessä, ja noin kolmannes kaikesta sähköstä menisi vedyn tuotantoon. Nykyisen maakaasusta tehtävän vedyn tuotannon korvaaminen on vasta alkupala, tarvittavan vedyn kokonaismäärä kasvaa moninkertaiseksi nykytasoon verrattuna. Energiakriisin ratkaisemiseksi EU:n tavoite on jo nyt 20 miljoonaa tonnia vetyä v. 2030 eli energiana noin 670 terawattituntia. Hurjia määriä kun huomioi, että energiabisneksessä 2030 on käytännössä huomenna.
Tuo aiemman viestini laskelma tuottaa uusiutuvan vedyn kokonaiskustannukseksi yli 2 euroa kilolta eli yli 60 eur/MWh. Tuossa on varmasti optimointivaraa ja pitemmällä tähtäimellä skaalaedut pudottanevat kustannuksia. Silti, tuo kustannus ei ole ihan halpa, kun sitä vertaa esimerkiksi kriisiä edeltäneisiin EU:n maakaasun hintoihin (20-30 eur/MWh + päästömaksu). Toki aiempi kaasunhinta sisälsi vaatimuksen geopoliittisesta impotenssista Venäjän aggressioita vastaan, ja kun EU ei siihen alistunut, niin näemme nyt aiemmin piilossa olleen ”alttius energiakiristykselle” -hintakomponentin vaikutuksen. Tämä kuitenkin korostaa sitä, että kriisistä selvitäkseen EU:n on pakko tuottaa korvaava energia mahdollisimman halvalla, eli uusiutuvien vaihtelun hallitseminen varastoinnin avulla on must-win battle.
Urhon ongelma on että hän viestissään olettaa olevansa oikeassa eikä millään tavalla anna ymmärtää että kyseessä on kuitenkin vain puhdas arvaus vaikkakin sivistynyt sellainen. Tälläinen ehdoton keskustelu kulttuuri on todella raskasta luettavaa kun sitten pitää alkaa arvailemaan johtuuko ehdottomuus kompetenssista vai sen puutteesta.
Tämä on nyt tilanne Suomessa päivästä toiseen. Parhaina (tuuli)päivinä sähkö maksaa saman verran kuin Pohjoismaisissa kilpailijamaissa, mutta enimmäkseen hintaero esim. Suomen ja Ruotsin välillä on moninkertainen. Tällä hetkellä kerroin on 5. (kuvassa aluehinnat juuri nyt)
Suomi oli pitkään halvan energian maa, mutta nyt maksamme sähköstä Euroopan korkeimpiin kuuluvaa hintaa – päivästä toiseen. Tämä tulee näkymään suomalaisyritysten tuloksissa ja etenkin investoinneissa maan sisällä ja maahamme. Talvi tekee pahaa jälkeä myös yksityistalouksissa, sekin on jo selvää.
Eikä tämä pelkällä OL3:lla ratkea. Hälytyskellojen pitäisi soida hallituksessa ja muualla. Nykyisiä lupaprosesseja pitäisi kiihdyttää ja byrokratiaa keventää, vaikka nyt tehtävät päätökset näkyvät vasta vuosien päästä. Ainoa asia, joka tilannetta parantaa OL3:n lisäksi on nopeasti rakentuva tuulivoima. On tragikoomista, että Finngrid selvittää nyt siirtoverkkonsa valmiutta tuulivoiman nopealle kasvulle, kun investointeja on pyöritelty lupaprosesseissa vuosia.
On vaikea ymmärtää, miten näin tärkeässä ja näin yksinkertaisessa asiassa on ajauduttu tilanteeseen, joka uhkaa Suomen kasvua ja kilpailukykyä. Katse kääntyy jälleen kerran Suomen johtoon. Kaikki tilanteet ovat koko hallituskauden tulleet yllätyksinä ja päätökset ovat alusta loppuun reaktiivisia. Kelvotonta työtä.
Siis nykyiseen vai edelliseen? Vai sekä että? Varmaan sekä että.
Marinin ja SDP:n johtama hallitus.
Rinteen ja Marinin johtamat hallitukset ovat olleet katastrofeja. Mitään ei olla tehty. Sähkö ei riitä, luvitus takkuaa, byrokratia jyrää, verkot laahaa perässä – mitään uutta ei olla esitetty tilanteen ratkaisemiseksi. Isojen päätösten sijaan keskitytään keräämään yksittäisiä miljoonia “rikkailta” ja ulkomaan työmatkalaisilta ja huononnetaan samalla Suomen kilpailukykyä entisestään.
Sipilän hallitus oli hyvässä uskossa, että Hanhikiven voimala joskus valmistuisi – sehän olisi ratkaissut ison osan ongelmaa. Lisäksi Sipilän hallitus tuki tuulivoiman rakentamista, mitä ilman olisimme vielä pahemmassa jamassa.
Stubbin hallitus avitti päätöksillään ydinvoiman lisärakentamista, mutta virheeksi osoittautui se, että ydinvoimalalle valittiin venäläinen toimittaja. Tällä kertaa ei oltu yhtä onnekkaita kuin Suomen ensimmäisten ydinvoimayksiköiden kohdalla.
Mielestäni näihin siirtoverkkokapasiteetin rajoituksiin olisi pitänyt herätä jo vuosia sitten.Sitä en tiedä kenen vika jos verkkoihin ei kaikki lisääntyvä sähköntuotanto sovi kulkemaan,ei noita siirtoverkkojakaan päivässä rakenneta luvituksineen ja muine ongelmineen,nykyistä hallitusta ei tuosta ainakaan voi syyttää.Yleensäkään syyllisten etsiminen jälkiviisaana on sinänsä turhaa,tuntuu ihmeeltä ettei siirtoyhteyksistä ole lyöty nyrkkiä pöytään paljon aiemmin niiden taholta jotka asiaa paremmin tuntevat,poliitikkojen tehtävä on sitten hoitaa asia kuntoon.
Finngrid on Suomen valtion omistama yhtiö, jonka vastuulla on mm. kantaverkon kehittäminen ja suunnittelu. Se on ainoa taho, joka tällaiseen suunnitteluun edes kykenee – siis kokoamaan yhteen sähkön tuottajien ja -siirtäjien tiedot ja suunnittelemaan kokonaisuuden.
En tiedä miten kehittämissuunnitelmat laaditaan, mutta sen tiedän, että siinä on epäonnistuttu surkeasti – siis jos Finngridin johtaja arpoo pääuutislähetyksessä sitä, milloin verkko olisi valmis vaadittavalle kapasiteetille – kuten taannoin kävi.
Ei tätä voi pelkästään hallituksen niskaan kaataa, mutta Suomessa on vastuulliset ministeriöt, joiden pitäisi tälllaiset mokat kyetä estämään ja joita hallituksen ministerit johtavat.
Tästä asiasta samaa mieltä,mietityttää vain kun katsoo että tuotantokapasiteettia on tulevina vuosina tulossa tuuli/aurinkovoimasta hurjat määrät niin ehtiikö tuota kukaan hoitaa kuntoon ja ollaanko koko ajan jälkijunassa.
Aurinkovoima on varmasti helpompi nakki, sillä lisääntyvä pientuotanto uppoaa nykyiseen siirtokapasiteettiin. Tavallaan kyse on lähituotannosta, jossa paneelit katolla tuottavat käytännössä naapurillekin sähköä (erinäisten hallinnollisten mutkien kautta).
Mutta tuulivoiman suhteen yllätyksenä tuli se, että vaikka luvat ovat pyörineet ministeriöissä vuosikausia, ja kapasiteettivaatimukset ovat olleet tiedossa, asialle ei olla tehty mitään. Työ on laiminlyöty.
Kukaan ei tunnu varautuneen verkon kehittämiseen nopeassa muutoksessa, mikä on käsittämätöntä. Finngridin kaverihan selitti TV-uutisissa, että vaihtoehtojakin (Pohjanmaa/Länsi-Suomi) oli vielä pari ja niistä riippuu se, viekö itse rakentaminen pari vuotta vai viisi vuotta.
Lintilän selityksiin olen jo niin kypsä, että vaihdan aina kanavaa, kun kuulen äänen tai näen pärstän.
Yksi asia joka hidastaa noita siirtoverkkoja on tuo närästystä tuova lunastuskorvaus maanomistajille joka aiheuttaa valituskierteen loppuun asti.Luulisi että kunnon korvaus tai vuokra siirtoverkkojen alle jäävästä maasta nopeuttaisi noita prosesseja,toinen vaihtoehto olisi maakaapelointi mutta 3-10 kertaa kalliimpaa,vaikka elinaika kustannukset taitaa kyllä tasoittaa lopullista kustannus suhdetta.
Helenin liikevoitto “vain kolminkertaistui” jos katsotaan vain surkeita vertailulukuja.
Tuo 58m€ on kutakuinkin verrattavissa vuoden 2020 ja 2019 liikevoittoihin samalta ajalta.
Helen teki molempina vuosina 7% Pääomantuottoa, en sanoisi tätä “riistoksi”
