Politicossa hyvä kirjoitus mitä Saksan johdossa on tapahtunut ennen ja jälkeen Venäjän invaasion. Arvostukseni Olaf Scholzia kohtaan nousi 100 pistettä. Suoraan sanoen, luulin invaasion aluksi, että hän vain vääntelisi käsiään ja läpsisi muutamia toissijaisia sanktioita Venäjälle. Sen sijaan hän todella yritti diplomatiaa aluksi ja sen jälkeen lähti ihan oikeasti toimimaan Ukrainan hyväksi vaikka Saksa on lähes narkoottisen riippuvainen Venäjän energiasta.
Lisäksi hänen toimiaan helpotti se, että Nord Streamin päätökset on tehty ennen hänen hallitusaikojaan ja ne ovat Merkelin perintöä. Hän voi sanoa, ettei hänellä ole mitään osaa menneisiin päätöksiin. Ehkä merkittävin päätös - joka ehkä juuri nyt tuntuu vähemmän merkitykselliseltä - on lisätä 100 miljardin euron panos puolustusmenojen kasvattamiseen. Saksalla on ollut kansallinen häpeä päällä sitten 2. maailmansodan ja kaikkinainen vähänkään aseisiin ja armeijoihin liittyvä asia on ollut henkisesti todella vaikeaa heille. Nyt se tunne on ravisteltu pois ja tulevina vuosikymmeninä Saksasta voi hyvin tulla merkittävä sotilaallinen valta Euroopassa. Ja tällä kertaa se on hyvä asia. Sillä tulee olemaan historiallinen merkitys Euroopan turvallisuudelle, jossa sen on taannut Yhdysvallat tähän saakka. Donald Trumpin aikana Yhdysvallat oli 5 sentin päässä lähtemässä Natosta. Trump olisi voinut presidenttinä tehdä sen päätöksen ilman kongressin hyväksyntää. On aivan mahdollista, että Trump tai hänen kaltaisensa henkilö voi vielä istua Valkoisessa talossa ja silloin Euroopan on itse vastattava omasta puolustuksestaan. Trump ei lähettäisi edes vessapaperia Eurooppaan, jos Putin tulisi rajojen yli, kuten nyt huomattiin. Jos hän olisi nyt presidenttinä, Yhdysvallat tuskin jakaisi tiedustelutietojaan Ukrainan kanssa ja sota olisi todella voinut mennä viikossa ohi, kuten Putin toivoi.