Aika moni pitää täällä itsestäänselvyytenä, että Suomi on NATO:n jäsen parin vuoden sisään. Olen itse huomattavasti pessimistisempi.
Venäjän ei tarvitse aloittaa kuin pieni hässäkkä esimerkiksi harvaan asutussa Pohjois-Suomessa ja jäädyttää konflikti epäselvään tilaan. Tämä katkaisee automaattisesti jäsenyysneuvottelut.
Toinen uhkakuva on se, että Venäjä painostaa onnistuneesti jotain jäsenmaata blokkaamaan Suomen hakemuksen. Hyväksynnän kun pitää olla yksimielinen.
Sinä päivänä kun Suomi hyväksytään NATO:n jäseneksi, lähden torille juhlimaan (ensimmäistä kertaa elämässäni). Niin suuri onnistuminen se olisi tässä kaoottisessa tilanteessa.
Venäjän aliarvioimista on varoiteltu tässä pisin sotaa, mutta tässä puolustusvoimien entisen tiedustelupäällikön näkemys naapurimme tilanteesta.
Reservi on iso, mutta pitkälti sotilaskouluttamaton. Kalustoa piisaa, mutta minkätasoista ja miltä vuosikymmeneltä. Terävin kärki lienee jo tylsynyt Ukrainassa.
Venäjällä on systemaattisesti tuhottu demokratiaan ja vapauteen liittyviä asioita vuodesta 1917 lähtien, hyvin tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Pieni tauko oli Jeltsinin aikaan mutta se oli vain pieni harha-askel tässä sadan vuoden jatkumossa. Maassa ei siis ole mitään mallia, mihin ikäänkuin palata takaisin.
toivotaan, että tämä tilanne muuttaa byrokraattisen hakuprosessin NATO hakemuksen ajaksi. esim USA ja UK voisivat taata suomen & ruotsin turvallisuuden hakuprosessin käsittelyajan. tuskin he haluavat että psyko saa syyn hyökätä pohjoiseurooppaankin.
Kun Venäjällä pitäisi päästä eroon ikiaikaisesta rosvomentaliteetista. Kun siellä ei ole todellisuudessa omaisuudensuojaa, toimivaa oikeuslaitosta, poliisia mikä oikeasti toimisi kuten pitää, korruptio ja varastaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus yhteiskunnan joka tasolla, niin on aika mahdotonta lähteä tuota korjaamaan. Valitettavasti tuon muutoksen pitää lähteä ihmisistä, jotka ovat saaneet noista vakiintuneista käytännöistä tarpeekseen. Länsimaat toki voivat tukea muutosta ohjeistuksiin. Hölmöä sinne rahaa on muutoksen toteuttamiseksi antaa, se varastetaan kuitenkin.
Kun niitä vapauksia tai demokratiaa ei ollut Venäjällä juuri lainkaan ennen tuota vallankumousta. Muistaakseni jopa muuttaminen oli tavalliselle väestölle luvanvaraista suurilta osin.
Näinhän tuo on. Oikeastaan on jotenkin helpompaa hyväksyä tosiasiat nyt kun ei enää kierrellä ja kaarrella. Meillä on naapurina vihollisvaltio joka näkee lännen uhkana ja on valmis aloittamaan sodan laajentuaakseen.
Läntisissä medioissa ja tälläkin palstalla harva se päivä muistutetaan, että vika on Putinissa ja hänen lähipiirissä, mutta tavallinen kansa on syytön sotaan. Tavallaan oikein, jos ajatellaan pelkästään teknisesti päätöstä sodan aloittamisesta. Toisaalta jos ajatellaan laajemmin, millaisia ovat instituutiot Venäjällä - hallintokulttuuri, oikeuslaitos, media, politiikka, armeija, poliisi jne, niin eihän se kaikki korruptio, valehtelu, välinpitämättömyys ja väkivalta tyhjiössä synny. Kansa luo itselleen sellaisen järjestelmän, joka edustaa kansan enemmistön ajattelua.
Olen hyvin pessimistinen sen suhteen, että Venäjä muuttuisi pelkästään johtajia vaihtamalla. Natsi-Saksassa muutokseen vaadittiin kaikkien johtajien eliminointi, maan pommittaminen raunioiksi ja kansan täydellinen nöyryytys, joka pakotti miettimään mitä tuli tehtyä.
Tai edustaa riittävän ison vähemmistön etua. Presidentti ei yksinään maata pidä kasassa mutta kommunisteilla oli keinonsa huolehtia asioista riittävän ison vähemmistön avulla. Eksaktia lukua on mahdoton sanoa mutta etuoikeutettuja ei ihan hirveästi tarvitse.
Inderesin foorumilla luulisi olevan enemmän myötätuntoa Putinin virhearvioille, sillä ovathan varmaan puolet keskustelijoista ostaneet kuplahintaisia osakkeita vailla järjen hiventä ja nyt kovasti mietitään että miten pelastetaan laskeva salkku karhumarkkinassa
Eräs voimakkaimmista ihmiseen vaikuttavista psykologisista ilmiöistä on ehdollistuminen. Ihmisillä on varsin vaarallinen, mutta todella yleinen tapa tehdä asioita mitkä toimivat niin pitkään kuin ne toimivat, jopa äärimmäisyyksiin asti. Sota on toiminut Putinille hyvin. Se toimi Tsetseniassa, se toimi Georgiassa, se toimi Syyriassa ja se toimi Krimillä. Miksi lakata käyttämästä voittavaa strategiaa ja ottaa riski tappiosta?
Tämä sama ehdollistaminen pätee muuten myös meihin suomalaisiin ja valtiojohtoon. Venäjän sotilaallinen mahti heikkenee päivä päivältä samalla kun koko Länsi käy taloudellista sotaa Venäjän valtiota vastaan, mutta täällä silti nöyristellään ja kovasti pelätään naapuria. Aivan kuin sillä olisi tällä hetkellä mitään merkitystä mitä mieltä Putin on Suomesta!
Nyrkkeilysäkkinä toimiminen on palvellut meitä viimeiset 75 vuotta oikein hyvin, mutta nyt tilanne on selvästi ja pysyvästi muuttunut ja Baltian maiden aggressiivisempi ulkopolitiikka palvelisi meitä huomattavasti nykyistä paremmin. Eniten olen pettynyt Sauli Niinistöön ja hänen johtajuuden puutteeseen tässä kriisissä. Nyt olisi perusteltu hetki katkoa kahleet ja lopettaa suomettuminen sekä ilmoittaa että Suomi ei ole harmaa vyöhyke Naton ja Venäjän välillä, vaan pysyvästi osa Länttä ja näin ollen Venäjää vastaan. Sen sijaan Niinistölle tuntuu olevan tärkeämpää toimia Länsimaiden juoksupoikana ja välittää aitojen johtajien viestejä Putinille. Tämä ei sinänsä yllätä, koska suomalaiset ovat synnynnäistä alamaiskansaa ja erityisen persoja sille että joku kerrankin kiinnittää huomiota.
Kun katsoo tuota Venäjän aloittaman hyökkäyksen tavoitteiden määrää, niin on selvää että he eivät odottaneet merkittävää vastarintaa. Jos nimittäin olisivat, niin tavoitteet olisi rajattu hyvin selkeämmin esimerkiksi separatistialueiden hallintorajaan tai maasiltaan Krimille, minkä saavuttaminen olisi kyllä Venäjän armeijalta onnistunut. Kun yrität saavuttaa kaiken mahdollisen rajallisilla resursseilla, otat riskin että et saavuta mitään!
Nyt ei Venäjän auta kuin jatkaa taistelua ja napata mahdollisimman paljon maa-alueita ennen mahdollista tulitaukoa ja yrittää käyttää tätä neuvotteluvalttina. Ukraina pystyy kyllä puolustautumaan tehokkaasti, mutta hyökkäys on huomattavasti hankalampaa erityisesti kun Ukrainan joukoilla on hyvin rajallinen liikkumiskyky.
Nyt on kyllä lähtenyt ajatus Saksan suhteen hiukan laukalle. Versailleksen sopimuksen tarkoituksena oli nöyryyttää Saksaa, mihin Woodrow Wilson Yhdysvaltain presidenttinä suostui muiden liittoutuneiden painostuksesta, tämä oli yksi tärkeimmistä syistä Natsi-Saksan syntymiseen. Hitler käytti tätä sopimusta ja liittoutuneiden Saksan nöyryyttämistä täysin hyväkseen. Kun taas toisen maailmansodan jälkeen Marshall-apua käytettiin Saksan, Italian ja Japanin tukemiseen ja talouden uudelleen rakentamiseen. Taustalla oli tietysti kommunismin leviämisen pysäyttäminen mutta uusi Versailleksen sopimus 2.0 olisi taatusti kylvänyt länsiliittoituneita kohtaan katkeruuden, mikä olisi johtanut uusiin radikaaleihin johtajiin/diktatuureihin.
Jos Putin pystyy irtautumaan Ukrainasta joltisenkinlaisella menestyksellä, seuraavat kohteet jollain aikajänteellä voinevat olla joko slaavilainen Moldova tai natoon haikaileva Suomi.
jäätyneen konfliktin aloittaminen Suomen rajalla tuntuisi aika riskittömältä Venäjän kannalta ajateltuna. Mitä Venäjä edes voisi siinä hävitä, osaako joku sanoa? Kun naapuruussuhteet on joka tapauksessa romuna.
-Kyllä ne saumat NATO:n melko heikoilta näyttää, ei saa Euroopassa olla minkäänlaista kriisiä päällä ja Venäjä ei saa selkeästi uhata mitään maata, ja jokaisen Nato maan täytyy hyväksyä hakemus.
Kaiken lisäksi iso osa poliiyikoista vasemmalla vastustaa jäsenyyttä.
Liian paljon reunaehtoja että kaikki olisi yhtä aikaa kohdallaan.
-Ukrainan konfliktin jälkeisessä ajassa ollaan paljon entistä herkempiä Venäjän toimenpiteille. Jatkossa riittää jos Venäjän johto puhuu negatiivista suomen suuntaan ja tuo jonkun verrran ylimääräisitä joukkoja rajan taakse, isommat sotaharjoitukset, menee Suomen johto paniikkiin ja Natoon ei haeta. Nytkin täristään pelokkaina Putinin edessä eikä NATO hakemusta aiota lähettää vaikka mitään konkreettista uhkaa suomen suuntaan ei edes ole .
Rajaloukkauksia Nato-Suomeen? Enpä jaksa uskoa että tarvitsisi niitä enää siinä kohtaa sietää. Turkkikin ampui kylmän viileästi venäläisen hävittäjän alas kun tuli rajan yli 2015. Näin Suomenkin olisi syytä toimia.
Eniten olen pettynyt Sauli Niinistöön ja hänen johtajuuden puutteeseen tässä kriisissä. Nyt olisi perusteltu hetki katkoa kahleet ja lopettaa suomettuminen sekä ilmoittaa että Suomi ei ole harmaa vyöhyke Naton ja Venäjän välillä, vaan pysyvästi osa Länttä ja näin ollen Venäjää vastaan. Sen sijaan Niinistölle tuntuu olevan tärkeämpää toimia Länsimaiden juoksupoikana ja välittää aitojen johtajien viestejä Putinille. Tämä ei sinänsä yllätä, koska suomalaiset ovat synnynnäistä alamaiskansaa ja erityisen persoja sille että joku kerrankin kiinnittää huomiota
Tästä olen kyllä täysin eri mieltä. Kertoo aika paljon Niinistön kansainvälisestä arvostuksesta, kun hän saa 2 päivän varoituksella tapaamisen järjestettyä maailman vaikutusvaltaisimman henkilön kanssa sekä samalla reissulla kaikkien muidenkin USA:n vaikutusvaltaisimpien henkilöiden kanssa. Kaiken kukkuraksi samalla edustaa siellä myös Ruotsia, kun heidän oma pääministerinsä vaikuttaa täydeltä patalapulta.
Tämän lisäksi kaikki Euroopan suurmaiden johtajat soittelevat Niinistölle ja arvostavat hänen mielipiteitään. On melko ala-arvoista kutsua Niinistöä juoksupojaksi. En osaa nimetä yhtäkään toista samankokoisen valtion johtajaa, jota arvostettaisiin kansainvälisesti yhtä paljon kuin Niinistöä.
Toki Nato-asiaan voisi ottaa selvemmin kantaa, mutta tämä voi olla loppuen lopuksi järkevä peliliike, että ei haluta antaa mihinkään suuntaan kuvaa, että Suomi olisi tekemässä hätiköityjä siirtoja.
