Tein muutama päivä sodan alkamisen jälkeen hieman aggressiivista ennustamista Ukrainan sotaan liittyen ja nyt kun tästä on kulunut vuosi, niin lienee hyvä aika tehdä väliaikatarkastelu että miten hyvin ne osuivat lankulle:
1) Venäjä on epäonnistunut päätavoitteensa saavuttamisessa ja siten hävinnyt Ukrainan sodan
Alusta alkaen oli selvää että Venäjällä ei ole tarpeeksi hyökkäysjoukkoja valmiina valloittamaan koko Ukrainaa, joten Putinin tavoitteena on ollut kaataa Ukrainan laillinen hallitus nopealla hyökkäyksellä ja korvata se venäläismielisellä nukkehallinnolla. Tämän jälkeen Ukrainan sotavoimat voitaisiin tuhota ilman riskiä, samaan tapaan kuin Georgiassa, ja eliminoida lännen uhka sitomalla Ukraina läheiseen pysyvään liittolaissuhteeseen Venäjän kanssa. Tämä tavoite on nyt epäonnistunut, koska Ukraina ei Venäjän odotuksista huolimatta luovuttanut ja Venäjällä ei enää ole kykyä lopettaa sotaa ilman Ukrainan suostumusta. Venäjä onkin sittemmin aloittanut raskaan tykistön käytön, infra/siviilikohteisiin iskemisen ja varautumisen pidempään tuhoamissotaan.
Venäjä on siis torjuttu, mutta sitä ei ole lyöty ja Putinin on silti vielä mahdollista saada sodasta uusia maa-alueita. Erityisesti rannikkoalueilta ja Itä-Ukrainasta missä asuu eniten venäläistä kieliryhmää, on kohtuullisen hyvät huoltoyhteydet ja Ukrainan puolustuskyky on heikoimmillaan. Lisäksi Krimin tuskalias vesiongelma näyttää tulleen ratkaisuksi, sillä Venäjä on valloittanut Krimin kanaalin suun Dnepr-joella ja tuhonnut Ukrainan pystyttämän padon.
Nämä ovat kuitenkin laihoja lohtuja sodan hintaan nähden; erityisesti kun Ukrainasta tulee sodan jälkeen yhä enemmän venäläisvihamielinen ja pysyvä osa länsimaailmaa.
Tällä hetkellä lienee jopa Putinille selvää, ettei Venäjä kykene kaatamaan Ukrainan hallintoa tai saavuttamaan sodan alussa asettamiaan tavoitteita ja että Venäjän asema on sodan loputtua olemaan lopputuloksesta riippumatta heikompi kuin mitä se oli ennen sodan alkamista. Sota on siis hävitty käyttämälläni määritelmällä, vaikka Itä-Ukrainan ja Ukrainan rannikkoalueiden kohtalo odottaa kuitenkin vielä lopullista ratkaisuaan.
2) Venäjän kyky käydä hyökkäysotaa rapautuu ja tämä on Putinin viimeinen sota
Olemme tottuneet ajattelemaan Venäjää Neuvostoliiton tyyliseksi sotilasmahdiksi, jolla on rajaton määrä miesvoimaa ja varusteita. Suurin osa Venäjän armeijasta on kuitenkin rakenteellisesti puolustuksellisia joukkoja ja kalustosta merkittävä osa on neuvostoromua, jonka hyöty hyökkäyssodankäynnissä on kyseenalaista. Koko Putinin valtakauden Venäjä on hitaasti uudelleenrakentanut hyökkäyskapasiteettiaan. Valtaosa niistä joukoista ja kalustoista jotka kykenevät käymään hyökkäyssotaa on nyt sidottu Ukrainan sotaan. Sodan mittavat tappiot ovat siis sellaisia mitä Venäjä ei pysty lyhyellä aikavälillä korvaamaan!
Venäjällä on rajallinen budjetti mitä se voi vuosittain käyttää uuden sotakaluston hankintaan ja länsimaiden rahalliset ja teknologiset pakotteet tekevät menetetyn kaluston korvauksesta haastavaa. Vaikka sotavekottimia olisikin saatavilla, hävittäjälentäjät, tankkikuskit ja laskuvarjojoukot vaativat vuosien kouluttamisen ja harjoittelun ennen kuin heistä on käymään hyökkäyssotaa. Putin on ikäloppu 69 vuotias ja moni vallanhimoinen sisäpiiriläinen miettii jo aktiivisesti Putinin jälkeistä aikaa. On epäuskottavaa ajatella että Putin olisi enää vallassa sitten joskus kun Venäjän armeijavoimien hyökkäyskyky ollaan saatu palautettua takaisin nykyiselle tasolle
Venäjän kalustotappiot ovat olleet massiivisia ja tällä hetkellä analyytikkojen puheissa vilahtelevat arviot, että armeijan uudelleenrakennuksessa voi helposti mennä kymmenenkin vuotta ja tuota valtavaa Neuvostoliittoa perittyä sotakalustovarastoa ei pystytä mitenkään jälleenrakentamaan. Putin on eristäytynyt täysin Venäjän valtaeliitistä ja se tekee hänestä heikon, koska kukaan ei hallitse yksin vaan hallitsijat toimivat aina muiden ihmisten kautta. En pidä sitä mahdollisena, että hän kykenisi enää aloittamaan uutta sotaa loppuelämänsä aikana.
3) Länsi-Ukraina hakee ja tulee hyväksytyksi Euroopan unioniin
Ukrainan länsiosissa asuu länsimielinen kansa, joka on jo pidemmän aikaa halunnut karata naapureitaan dominoivan Venäjän vaikutusvallasta osaksi läntistä yhteisöä. Euroopan unioni on aikaisemmin suhtautunut hyvin nihkeästi näihin puheisiin, koska maata on pidetty liian venäläismielisenä ja epäeurooppalaisena. Nyt Ukraina on sisukkaalla puolustustaistelulla todistanut koko maailmalle että se on enemmän kuin vähäinen Neuvostoliiton seuraajavaltio ja onnistunut samalla voittamaan Länsimaailman sydämet ja mielet. Ukrainalle liittyminen läntisiin instituutioihin on täysi selviö.
Ukrainalle on myönnetty ehdokasvaltion asema Euroopan unionin jäsenyyttä varten.
Jäsenyysprosessi etenee ja EU julkaisi helmikuun alkupuolella analyysidokumentin, jossa käytiin läpi tarvittavia toimenpiteitä jäsenyyden edistämiseksi. Riippumatta siitä jääkö osa Ukrainasta sodan päätyttyä rajan väärälle puolelle, pidän vieläkin selvänä että sodan jälkeen Länsi-Ukraina tulee liittymään Euroopan unioniin.
Kun ottaa huomioon miten kaoottinen informaatioympäristö sodan ensimmäisinä päivinä vallitsi, ennusteiden osumatarkkuus oli yllättävän hyvä ja teksti vielä tänäkin päivänä järkevän kuuloista. Myönnänkin siksi itselleni nyt Starmine-palkinnon Ukrainan sodan ennustetarkkuudesta:
).