Moikka! Näinpä juuri, makron perusteella ajoittaminen oli tuolloin vaikeaa, kun epävarmuus oli viruksen osalta vielä todella suurta ja elvytyskierrokset toisaalta vasta edessä. Tuo aika oli hyvä muistutus itsellekin, kuinka erilaisia riskejä taloudessa voi ylipäänsä olla. Finanssikriisi ja euroalueen velkakriisi olivat luonteeltaan erilaisia ja koronapandemia täysin tuntemattomasta tullut uhka.
Karhutarinoita ei sitten ole tuon kevään jälkeen tarvinnutkaan kovin usein kirjoittaa 
Tuore Vartti sopii myös tänne.
Kävin läpi tutkimusta pörssien markkina-arvojen ja BKT:en suhteesta. Niiden suhde on revennyt 1980-luvulta lähtien “rakenteellisesti”.
Tätä ennen osakemarkkinan “arvon” paisuminen on tapahtunut lähinnä osakemäärän paisumisen myötä: uudet osakeannit ja listautumiset kasvattavat osakemäärää, mutta itse osakkeet mörnivät. Sijoittajien ainoa tuotto (pörssithän ovat silti tuottaneet jotain) on tullut käytännössä osingoista.
Ilmiössä on takana mm. korkojen laskua ja yritysverojen keventymistä. Mutta tutkijoiden mukaan oleellisin muutos on yritysten kannattavuuden rakenteellinen parantuminen. Pörssiyhtiöt ovat yksinkertaisesti täysin erilaisia kannattavuudeltaan, kuin niiden menneet versiot.
Itse tutkimuspaperi kiinnostuneille löytyy täältä The big bang: Stock market capitalization in the long run - ScienceDirect
Lisäys: jos osakkeiden “tuottamattomuus” ällistyttää, niin SP500 laskimella laskin 1871-1985 SP500:sen reaalituoton olleen 1,4 % vuodessa ilman osinkoja. 
Ja se on maailman paras indeksi.
Ei ihme, että vanha polvi on niin osinkoihin fiksautunutta.
Kiinnostava pitkä artikkeli kaikin tavoin.
70-luvun jälkipuolisko tuo monelle mieleen että osakemarkkinat olivat lamassa (Death of Equities).
Mutta matala, usein negatiivinenkin, reaalikorkotaso aiheutti mielenkiintoisia kuplailmiöitä esim. maatalousmaahan ja öljybisneksiin.
Mainittujen kuplien puhkeaminen aiheutti pitkään jäytäneen unohdetun pankkikriisin USA:n syrjäseutujen pienpankkien osalta.
1920–21 USA:ssa oli kaikkien varastosyklien äiti ja isoäiti.
Sodan aikana kertyi patoutunutta kysyntää. Lisäksi oli hintasulkuja. Vaikka musta pörssi epäilemättä rehotti, hintasuluilla oli kuitenkin merkitystä. Siispä hinnat olivat merkittävältä osalta jotain ihan muuta kuin millaisiksi ne olisivat vapaasti muodostuneet.
Kun poikkeusolot loppuivat, kysyntä oli hurjaa ja hinnat ampaisivat ylöspäin.
Nopeasti muodostui sellainen psykologia että jos haluaa tehdä rahaa myymällä mitä tahansa, on lukittava oma ostohinta aina heti tänään. Ja vaikutelma oli että kuinka paljon tahansa tilasi, aina loppui myytävä kesken. Näin ollen aina kun avautui tilaisuus saada tavaraa, siihen oli tartuttava heti. Jos tavara odotti omassa varastossa jonkin aikaa, se oli vain hyvä koska siitä saattoi pyytää hetken päästä paremman hinnan kuin tänään.
Mihin tahansa taloudessa katsoi, joka puolella näkyi vain hurjaa kysyntää. Tätä kaikki talouden toimijat ekstrapoloivat epämääräiseen tulevaisuuteen. Kun loppukysyntä alkoi salakavalasti pehmetä, aluksi sitä ei huomannut kukaan koska edellä kuvattu psykologia oli niin vahva ja varastoja täytettiin edelleen.
Sitten yhtäkkiä hirveä määrä toimijoita havahtui suurin piirtein yhtä aikaa siihen että tavara ei liikukaan sen skenaarion mukaan jonka pohjalta tilaukset ja varastot on mitoitettu. Niin moni löi liinat kiinni yhtä aikaa että seurauksena oli brutaali taantuma, jota ehkä lamaksikin voi kutsua.
Tuo oli niin traumaattinen kokemus kaikille joille jäi varastojen osalta mustapekka käteen että kukaan ei siitä alkaen koko 1920-luvulla uskaltanut tilata kovin aggressiivisesti varastoon. Eli mikään raju varastosykli ei ollut yhtenä palasena kokonaisuudessa joka suisti maan 1930-luvun suureen lamaan.
Sujuva dokumentti Fedin merkityksen kasvamisesta 2008-2021. Kriittisiä näkökulmia FEDin QE/korkopolitiikkaan, joka on luultavasti pelastanut talouden ja auttanut köyhiä, mutta samalla paisuttanut arvostuksia ja mahdollistanut kuplien syntymisen. Dokumentti on viime vuodelta, minkä jälkeen kurssit ovat jo laskeneet, mutta inflaatio taas noussut
Ukrainan sodan myötä Euroopan riippuvuus Venäjän energiasta on noussut yhä suuremmaksi ongelmaksi. Aiheesta on keskusteltu ja kirjoitettu vuosien aikana paljon.
En ole aiheen asiantuntija, mutta ajattelin nostaa kaasun tuonnin historiaa keskusteluun. Vuosien aikana monikin asia olisi voinut estää siperialaisen kaasun toimitukset Länsi-Eurooppaan.
Kommentoikaa toki aihetta.
Vapaasti luettavassa Sergei Ermolaevin artikkelissa pohdittiin Neuvostoliiton öljy- ja kaasuriippuvuuden kehittymistä. Neuvostoliitossa jo Lenin korosti koko maan sähköistämisen olevan ensimmäinen askel matkalla moderniin yhteiskuntaan. Energiapolitiikan keskiössä oli aluksi vesivoiman rakentaminen Siperian jokiin.
Ermolaev mainitsee artikkelissaan, että vielä 1960-luvulla suunniteltiin Ob-jokeen suurta vesivoimalaa, jonka patoaltaan alle olisi peittynyt merkittävä osa Länsi-Siperian öljykentistä.
“In the beginning of the 1960s, when the giant Western Siberian oil and gas deposits had not been discovered yet, the authorities actively promoted the idea of building the Lower Ob Hydropower Plant If this idea had been implemented, a large part of the oil and gas rich territory would have been flooded and apparently made impossible to use by the industrial oil and gas production at the existing level of technology.”
Ermolaev, Sergei: The Formation and Evolution of the Soviet Union’s Oil and Gas Dependence
Ermolaevin artikkeli on samalla kuvaus yhden valtion sairastumisesta Hollannin tautiin. Resurssit keskitettiin öljy- ja kaasusektorille, jolloin teollisuustuotannon ja maatalouden kehittäminen pysähtyi.
Pysähtyneisyyden kaudella länsivienti laajeni
Vuosina 1964-65 Länsi-Siperiasta löydettiin mm. suuret Jamburgin ja Urengoin maakaasuesiintymät.
NL ja Länsi-Saksa allekirjoittivat ensimmäisen kaasusopimuksen 1970. Sopimus oli osa sosiaalidemokraattisen kanslerin Willy Brandtin luomaa idänpolitiikkaa. NL:n ensimmäinen kaasuputki Länsi-Saksaan valmistui 1973. https://www.nytimes.com/1973/10/02/archives/soviet-gas-line-opens-in-bavaria-west-german-link-is-part-of-bid-to.html
Pysähtyneisyyden kauden energiastrategiasta kertoo tämä vapaasti luettavissa oleva artikkeli.
Perović, Jeronim & Krempin, Dunja: “The key is in our hands:” Soviet energy strategy during Détente and the global oil crises of the 1970s.pdf
Artikkeli sisältää hyvin kuvaavan Leonid Brežnevin sitaatin vuodelta 1971. Se osaltaan kuvaa NL:n ajattelua liennytyksen ja öljykriisin aikana. NL sai avaimet Euroopan energiasektorin hallintaan.
“Take the European part, the oil and gas of Siberia. This is a major issue. This will change our very being. These are major economic indicators. They will change our possibilities, our relationship with all of Europe - and not only with the Socialist countries, where we are able to ship gas and oil, but with France, the FRG, Italy. The key is in our hands. Gas hither - hard currency thither. This is a big economic and political question.”
Leonid Brezhnev, 5. helmikuuta 1971.
Urengoi-Užgorod-kaasuputki ja Länsi-Euroopan kaasuputkikriisi 1981-82
1981 käynnistyivät neuvottelut uudesta kaasuputkesta Eurooppaan. Urengoin kaasukentältä rakennettiin putkilinjasto Eurooppaan toimittamaan kaasua mm. Ruhrgasille (nykyinen E.ON Ruhrgas) ja Ranskan Gaz de Francelle (nykyinen Engie SA).
Yhdysvallat painosti länsimaita luopumaan NL:n kaasuputkesta. Saksan sosiaalidemokraattinen liittokansleri Helmut Schmidt ja Ranskan viidennen tasavallan ensimmäinen sosialistipresidentti François Mitterrand eivät suostuneet luopumaan putkihankkeesta.
Reagan asetti NL:n öljyn ja kaasun kauppasaartoon. Euromaat yrittivät ponnistella eteenpäin ilman USA:n teknologiaa. Yhdysvaltalainen teollisuus kuitenkin huolestui pakotteista ja sai Reaganin luopumaan talouspakotteista marraskuussa 1982.
Tammikuussa 1984 kaasu alkoi virrata Urengoin kaasukentältä Eurooppaan. Reagan ei onnistunut estämään kaasuputken rakentamista, vaikka näki sen geopoliittiseksi kysymykseksi, joka lisäsi Kremlin vaikutusvaltaa Euroopassa. Esim. tämä New York Timesin uutinen v. 1982 kuvaa Reaganin hallinnon hermoilua helmikuussa 1982: → https://www.nytimes.com/1982/02/14/weekinreview/gas-pipeline-is-producing-lots-of-steam-among-allies.html
Yhden analyysin kriisistä kirjoitti Yhdysvaltain nykyinen ulkoministeri Antony Blinken. Blinken julkaisi 1987 kriisiä käsittelevän teoksen “Ally Versus Ally: America, Europe, and the Siberian Pipeline Crisis”.
Blinken tuntuu korostavan länsimaiden yhtenäisyyttä, jotta NL:n vaikutusvallan kasvua voitaisiin hillitä.
→ Ally versus ally : America, Europe, and the Siberian pipeline crisis : Blinken, Antony J : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive
Pahoittelut luettelomaisesta viestistä. Kannattaa katsoa YLE Areenasta löytyvä kiinnostava ajankuvaus 1980-luvun Siperian kaasukentiltä. 
Vuonna 1983 valmistunut neliosainen Neuvostoenergia -sarja kuvaa maan energiateollisuutta. Neljännessä osassa sivutaan myös kaasuputki Urengoi-Uzgorodin rakentamista.
Muutama poiminta jaksosta numero 4:
Kohdassa 11-13 min. käsitellään putkilinjan rakentamista. Suomalaiset toimittajat eivät pääse tutustumaan Urengoin hankkeeseen, mutta pääsevät vierailemaan Orenburgin kaasukentällä.
30 minuutin kohdalla käsitellään kaasun toimitussopimuksia Eurooppaan. Ohjelmassa kerrotaan Yhdysvaltojen asettaneen vientikieltoja kaasuputkilinjan kompressoriasemien toimituksille.
40 minuutin kohdalla todetaan USA:n varoittelevan Länsi-Eurooppaa sitoutumasta liikaa neuvostokaasuun. Energiariippuvuuden avulla NL voisi kiristää Eurooppaa kriisitilanteissa.
Hyvä muistutus Pettisiltä kaiken maailman reservivaluuttahihhuleille että niitä on oikeastaan ollut vain yksi. 
Tässä asiassa historia ei opeta sitä mitä monet väittävät.
Helsingin pörssi 110 vuotta 
+ 
Lokakuun alussa tuli kuluneeksi 110 vuotta Helsingin pörssin avaamisesta. Nasdaq Helsinki kertoi tästä ainakin Twitter-tilillään (linkki). Viisas Raha -lehdessä julkaistiin artikkeli Helsingin pörssin historiasta ja käännekohdista.
https://viisasraha.fi/Markkinat/Pörssi-täyttää-110-vuotta-tänään
Viisas raha -lehden artikkelin mukaan Nasdaq Helsinki juhlistaa merkkivuotta Pörssitalolla avointen ovien illassa 29.11. kello 16 alkavassa tilaisuudessa, jossa voi seurata uusien listayhtiöiden toimitusjohtajien esityksiä kolmessa eri salissa. → https://tapahtumat.osakeliitto.fi/porssin_avoimet_ovet_2022
Lisään tähän viestin loppuun lyhyen katsauksen lokakuun 1912 sanomalehtiin. Miten Helsingin pörssin avaamiseen suhtauduttiin ja mitä lehdissä kirjoitettiin?
Youtubesta löytyy myös kuvamateriaalia Helsingin pörssin kaupankäynnistä maaliskuussa 1990. Silloin pörssisalissa pidettiin viimeinen julkihuuto. 30 vuotta sitten osakekauppaa käytiin Pörssisalin pulpeteista käsin - PörssisäätiöPörssisäätiö
Mutta nyt vanhoihin lehtiin. Tässä lyhyesti Kauppalehden, Iltalehden, Helsingin Sanomien ja Aamulehden reaktioita lokakuussa 1912.
Iltalehti 7.10.1912
-Linkki lehteen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1201030?page=1
Iltalehti kertoi etusivun pienessä jutussaan Helsingin pörssin aloittaneen toimintansa 7. lokakuuta klo puoli 2 i.p. uuden pörssitalon juhlasalissa. Pörssin johtajana toimi varatuomari Frenckell, varajohtajana O. Engb. Jaatinen ja päivystäjänä pankinjohtaja von Phaler.
Iltalehden mukaan pörssikauppojen tekijöitä oli kuitenkin “vähänpuoleisesti”. Sitävastoin uteliasta yleisöä kertyi melkoinen joukko “loistavaan pörssisaliin ja sen lehtereille”.
Tähän hiljaiseen avauspäivään liittyen, Nasdaq Helsinki kertoi Twitterissä, että avauspäivänä tehtiin vain yksi kauppa. 
Linkki Nasdaq Helsingin twitter-viestiin:
https://twitter.com/nasdaqhelsinki/status/1346122742656069634
Iltalehti jatkoi lehden sivulla 2 pörssin avauspäivän käsittelyä. Lehti luonnehti pörssin avaamista merkkipäiväksi Helsingin ja koko Suomen liike-elämässä.
" Iltalehti 7.10.1912: Jokainen kansainväliseen liike-elämään vähänkin tutustunut henkilö tietää mikä valtava merkitys pörssilaitoksilla on liike-elämän kehitykseen. Pörssien toimintaa liike-elämässä on verrattu sydämen toimintaan ihmisruumiissa."
Lehti muistutti, että pörssitoimintaa oli Suomessa harjoitettu jo pitkään. Pörssiyhdistys oli perustettu huhtikuussa 1862 ja marraskuun 1. päivänä 1862 aloitti Helsingin pörssi toimintansa. Vaihto pörssissä oli tuolloin kuitenkin varsin vähäistä ja suuri nälkävuosi 1867 romahdutti kaikkien toiveet. Myös pörssiyhdistys lakkautettiin vuonna 1869.
Iltalehti huomautti, että Helsingin arvopaperipörssihuutokaupat olivat näytelleet hyvin mitätöntä osaa aina viime vuosiin asti, eikä sen noteerauksille voitu suurta arvoa panna. Esimerkiksi vuonna 1911 huutokaupattujen arvopaperien myyntisumma oli vähän yli 600 000 markkaa ja myynti oli vuosi vuodelta melkein säännöllisesti alentunut.
Aamulehti 6.10.1912
-Linkki lehteen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/765195?page=9
Aamulehdessä sunnuntaina 6.10.1912 julkaistiin lyhyempi selonteko, jossa esiteltiin pörssin jäsenet ja yhtiöt.
Kauppalehti 9.10.1912
Linkki lehteen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1013116?page=7
Keskiviikkona 9.10.1912 ilmestyi tavallista laajempi Kauppalehden erityinen pörssinumero, jossa käsiteltiin useissa kirjoituksissa Helsingin pörssiä ja muita pörssejä.
Kauppalehden sivuilla 8-17 käsiteltiin Pietarin pörssin toimintaa, pörssikaupankäynnin historiaa, Helsingin pörssin järjestyssääntöjä, luotiin katsaus Lontoon pörssiin sekä New Yorkin viljapörssiin.
Lehden sivulla 7-8 kirjoitti Kauppalehden päätoimittaja Otto Engelbrekt Jaatinen Helsingin pörssin avaamisesta. Päätoimittaja Jaatinen toimi samaan aikaan myös Helsingin pörssin apulaisjohtajana vuosina 1912-1918. Otto Engelbrekt Jaatinen – Wikipedia
Jaatisen mukaan viljakauppiaat ja maanviljelijät toivoivat myös tavarapörssin avaamista pörssin yhteyteen (raaka-ainepörssi). Tavarapörssin tarpeet olivat kuitenkin liian erilaiset, joten Jaatinen arvioi kuluvan vielä pitkän aikaa ennen kuin tärkeimmät vientitavarat voisivat täällä tulla “järjestyneen pörssikaupan esineiksi”.
Hänen mielestään Helsingin pörssin pääasiallinen tehtävä oli maamme arvopaperikaupan keskittäminen ja laajentaminen sellaiseksi kuin olosuhteemme sallivat. Jaatinen toivoi pörssikaupan vakautuvan, jotta pääomanomistajat alkaisivat sijoittamaan varojaan suoranaisesti liike-elämäämme palvelemaan. Näin toimintansa aloittaneesta pörssistä muodostuisi “sellainen luja tuki, joka voisi liike-elämämme kehitystä tukea ja edistää”.
Helsingin Sanomat 13.10.1912
-Linkki lehteen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/882472?page=14
Helsingin Sanomat kirjoitti 13.10.1912 Helsingin pörssin tehtävistä. HS totesi heti alkuun, ettei vielä voitu puhua oikeasta pörssistä, sillä “niin vähäpätöinen se vielä on”. Arvopaperit eivät kuitenkaan hesarin mukaan olleet outoja Suomessa. Pelkästään pankkien ja luottolaitosten osakkeita oli liikkeessä 102 miljoonan markan nimellisarvosta ja niiden pörssiarvo oli noin 550-600 miljoonaa markkaa.
Lehdessä korostettiin, että suomalaisten oli pidettävä huolta siitä, että maan tärkein teollisuudenhaara, puutavara- ja paperiteollisuus ei luisu ulkomaisten käsiin. Lehti myös kehotti kiinnittämään huomiota oman maan arvopapereihin ulkomaisten huijauspaperien sijaan.
Helsingin Sanomat 13.10.1912, s. 14:
“Näinä aikoina, jolloin maassamme kaupataan ulkomaisia arvopapereita (mm. Panaman, Serbian n.m. sellaisten obligaatioita), runsaassa määrin, on syytä kiinnittää huomiota kotimaiseen tavaraan, oman maan arvopapereihin, jotka ovat varmempia ja tuottavampia kuin ulkomaiset huijauspaperit.”
Helsingin pörssi avautui lokakuussa 1912 aikana, jolloin Euroopassa oli jo merkkejä lähestyvästä maailmansodasta. Montenegro julisti sodan Osmanien valtakuntaa vastaan 8. lokakuuta 1912 ja lokakuussa sota laajeni ensimmäiseksi Balkanin sodaksi. Iltalehti ja Sosialisti kertoivat 11.10.1912 Berliinin, Wienin ja Konstantinopolin pörssien olevan laskussa markkinoiden hermoillessa.
Lisätään tänne talteen @Antti_Jarvenpaa:n kirjoittama sarjan ensimmäinen osa ja tapaus Sonera:
Kiitos @TomiP sarjan avausosan jaosta ketjuun. Pakko myöntää, että olin itse unohtanut, että tällainen ketju on olemassa. Tässä olisi seuraava osa. 
Kiitos Antti näistä historiastooreista!
Björn Wahlroos pehmentelee Stora Enson mokaa toteamalla kirjassaan “Kuinka tässä näin kävi”:
Yritysostot on aina arvioitava ostohetkenä vallinneen markkinatilanteen mukaan; jälkiviisaus ei ole hyvä arvostelun lähtökohta.
Wahlroos kiistää olleensa mukana kaupassa millään tavalla, vaikka hän oli neuvonantajana Stora Enson aiemmissa 1990-luvun diileissä.
Samalla Wahlroos kertoo ajan konsolidaatiohengestä - Norske Skog osti Fletcher Challengen ja joutui myöhemmin selvitystilaan. UPM yritti ostaa Championin, mutta hävisi kisan International Papersille. Onneksi patjan alle saatiin pehmikkeeksi 200 miljoonaa taalaa sopimussakkokorvauksia.
Korvauksista huolimatta myös UPM ansaitse osansa näissä muisteloissa. Heidät pelasti Stora Enson kohtalolta ja alaskirjauksilta vain kilpaileva “bigger fool”.
Miten olinkaan päässyt unohtamaan, että Nalle sivusi myös näitä kauppoja juuri tässä kirjassa! Piti heti etsiä kyseinen kohta sieltä ja näinhän se oli. Nallen Kuinkas tässä näin kävi? tarjoaa muuten hyvän kattauksen muiden muassa myös metsäteollisuuden kehitykseen Suomessa. Suosittelen.
Kiitos näistä “Ikimuistoisimmat bisnesmokat”-kirjoituksista! Tuo hyödyllistä oppia tähän päivään. Sarjaahan voisi tietysti jossain vaiheessa täydentää myös kirjoituksilla “Ikimuistoisimmat bisnesonnistumiset”.
Kun Nallen muistelmien kakkososan pitäisi ilmestyä syksyllä, niin esim. Sammon kassakoneeksi muuttanut If:in osto halpalaarihinnalla.
Nesteen uskallus panostaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa biotuotteisiin on toinen liian harvinainen jättisuksee suomalaisessa elinkeinoelämässä. Koneen jopa yhtiön omaa kokoa suuremmat ja tuloksekkaat, globaaliaseman osaltaan luoneet yritysostot juolahtaa mieleen kolmantena.
Kuinka nämä syntyivät ja mitä niistä voitaisiin oppia?
Erinomainen idea! Kieltämättä tämänkaltainen sarja on käynyt mielessä ja tarkoitus saada ennemmin tai myöhemmin aikaiseksi.
Sammon If-diili olisi varmasti yhtenä siellä mukana, aivan kuten Nesteen hurja muodonmuutos. Nokian matkapuhelinbisneksen myynti Microsoftille ei sekään ollut huono liike. Microsoft muistaakseni alaskirjasi sen vain muutamaa vuotta myöhemmin. Revenion fokusoituminen silmänpainemittareihin ansaitsisi myös tässä muistelossa paikkansa. Ja lukuisia muita esimerkkejä riittää sarjaan asti.
Nalle Wahlroosin kolmiosaisen muistelmasarjan toinen osa (Sateentekijät) ilmestyi tänään. Käsittelyssä ovat vuodet 1992-2001, jotka kiinnostavat ainakin itseäni Wahlroosin urassa jopa eniten. Sammossa Nalle teki kaikkein tunnetuimmat liikkeensä, mutta tapahtumarikasta aikaa sitä edeltäneetkin vuodet olivat Mandatumissa, kuten tänään mediassa julkaistuista haastatteluista ja kirjan kommenteista voi päätellä. On KONEen myyntiaikeita, Amerin kaappausyritystä, SanomaWSOY-fuusiota, Hartwallin myyntiä, Pohjola-kuvioita… ja niin edelleen, kuten KL:ssä tiivistettiin. Stockmanniakin kaupattiin länsinaapuriin.
Eikä ollut kaukana, ettei Mandatumia olisi myyty kevään 1997 aikana Alfred Bergille. Yksityiskohdista ei päästy kuitenkaan sopuun, mikä osoittautui myöhemmin onnenpotkuksi Nallelle, Sammolle ja sen omistajille. Niin voidaan varmasti todeta. Seuraavina vuosina Mandatumin arvo moninkertaistui suunnitellusta kauppahinnasta, Mandatum fuusioitiin Sampoon ja Wahlroosista tuli Sammon konsernijohtaja. Ja kuinkas sitten kävikään?
Tästä teoksesta riittää varmasti ammennettavaa myös näille palstoille.
Juuri kuuntelussa, tämä löytyy jo äänikirjanakin. Tässä osassa päästiinkiin heti kättelyssä suoraan asiaan.
Benjamin Franklin kirjoitti aikoinaan, sijoittaminen tietoon tuottaa parhaan koron. Tämän viisauden Franklin osoitti todeksi omassa elämässään, näin varmaankin voi jälkikäteen sanoa.
Franklin on jälleen ajankohtainen. Eilen tuli kuluneeksi tasan 300 vuotta Franklinin pakomatkasta Philadelphiaan.
Franklinin tarina on varmasti tuttu kaikille, mutta lyhyt kuvaus alkuvaiheista lienee paikallaan.
Franklinin merkkipäivää on muistettu monin tavoin. Lehtijutuissa on kerrattu miten Franklinin saapumisen tarkka päivämäärä tiedetään. Muistelmissaan Franklin ei mainitse saapumispäivää. Tutkija Claude-Anne Lopez löysi 1980 Franklinin myöhemmästä kirjeestä tiedon, että Philadelphiaan saapumispäivä oli sunnuntai 6. lokakuuta 1723. Tarkemmin esim. tässä: Notes revealed Ben Franklin’s date of arrival in Philadelphia
Philadelphiassa on tietysti juhlittu. Philadelphia Inquirer on julkaissut laajemman kuvauksen merkkipäivän vietosta Philadelphiassa. Juhlallisuuksissa Phillyn pormestari ja Pennsylvanian kuvernööri nimesivät lokakuun 6. päivän virallisesti Benjamin Franklinin päiväksi.
Myös Pennsylvanian yliopisto on huomioinut merkkipäivän. Franklin on jutun mukaan hyvä esikuva opiskelujaan aloittaville: Ole utelias, ota riskejä, niin opit ja kasvat paljon.
ps. YLE Areenasta löytyy maineikkaan dokumentaristi Ken Burnsin tuore neliosainen dokumenttisarja Franklinin elämästä. Ensimmäisestä osasta 13 minuutin kohdalta eteenpäin löytyy Burnsin kuvaus Franklinin ensi hetkistä Philadelphiassa. 
Historia: Benjamin Franklin | Yle Areena
Lämmin katselusuositus tuolle ja hyvä nosto 
Mitähän sijoittajat ajattelivat pörsseistä 1900?
Lontoon ja Pariisin pörssit olivat vakaita ja markkinat kehittyneitä. Imperiumit rikastivat molempia.
Saksa oli nouseva haastaja vahvalla väestöpohjalla ja osaamisella. Tsaarien Venäjä oli kuuma kehittyvä talous, mihin erityisesti ranskalaiset laittoivat säästöjään. Nopeasti kasvanut USA oli juuri kypsynyt, mutta nuori suurtalous, joka oli altis toistuville kriiseille keskuspankittoman järjestelmän takia. Itävalta tarjosi, psykoanalyysin lisäksi, altistusta Kaakkois-Euroopalle ja sen kehitykselle.
Lopulta USAsta tuli ylivoimainen voittaja.
USA-pörssien kuumat sektorit
Vuonna 1900 = rautatiet
Vuonna 2024 = Teknologia, teollisuus ja terveys
Investor Amnesiassa hauska artikkeli sijoittajien arvonmääritysmenetelmien kehityksestä.
Menetelmät ovat kehittyneet sitä mukaan, kun dataa ja laskentavoimaa on ollut enemmän saatavilla.
Aluksi oli suo, kuokka ja Jussi.
Sijoittamisen tapauksessa voisi sanoa, että aluksi (1600-luvulla) oli osinkotuotto. 
Koska firmat eivät raportoineet kuten nykyään, oli osinko monesti ainoa asia mitä yhtiöstä tiesi ulospäin! Voin vain kuvitella Amsterdamin ja Lontoon kahviloiden osinkokuhinan tuohon aikaan…
Käytännössä osakkeita mietittiin osinkojen kautta, kuten korkopapereita.
1800-luvun lopulla nähdään jo kassavirtojen diskonttaamista, jos joku jaksoi kynällä paperille niitä tuhrustaa.
Pahuksen P/E-luvun kultakausi alkoi 1920-luvulla, kun firmoista sai enemmän tietoa ja sijoittaminen alkoi yleistymään Yhdysvalloissa. Se onkin jatkunut tähän päivään asti, mutta DCF-mallit alkoivat yleistymään voimalla 1980-luvulla kun tietokoneiden avulla oli helpompi laskea kassavirtoja tähän päivään.
