Hyvä kysymys! Tämä on itseasiassa aihe, josta olen jo tovin halunnut hieman louskuttaa leukoja.
Usein teesi menee, että kasvusta maksetaan liikaa minkä takia arvo päihittää kasvun.
Klassikkotutkimus arvosijoittamisen (joka tarkoittaa tässä kohtaa matalien tunnuslukujen yhtiöihin sijoittamista) ylivoimasta ilmestyi 1992 Faman ja Frenchin toimesta.
Miten akateeminen tutkimus mittaa ylituottoa? Laskemalla joka kuukausi arvo- ja kasvuportfolion tuottoja. Joka kuukausi portfoliot tehdään uudelleen tunnuslukujen perusteella.
Mutta kuka oikeasti holdaa jotain osaketta kuukauden? Etenkään kasvuyhtiöitä… Arvosijoittamisen ideahan on dumpata käypään arvoon kolahtava osake jollekin onnettomalle sijoittajalle, kasvusijoittamisessa ei välttämättä.
Puhun nyt yleisellä tasolla: tämä kategorisoiminen on aina vähän hassua. Kaikki me olemme arvosijoittajia (tässä osakkeessa on “arvoa” enemmän kuin markkina tunnustaa!), paitsi Redditin retardit jotka eivät yritä peitellä spelukaatioitaan.
Vaikka ylituottoa laskisi kuukausitasolla, mikä on hassua, niin kavereilta tuli tuore tutkimus jossa todettiin arvofaktorin huvenneen isosti ironisesti heidän 92 -tutkimuksen jälkeen… Epäilen, että monelta varsinkin vanhemmalta finanssikommentaattorilta tämä uusi tutkimus on mennyt ohi.
Pointtini on, että todennäköisesti ostamalla laadukasta firmaa (mitattakoon laatua vaikka ROElla, ROIlla yms.) kohtuulliseen hintaan niin keskimäärin pärjää hyvin markkinalla. En sano, että laadusta kannattaa maksaa mitä vaan fomotellen. Kurinalaisuus ennen kaikkea. Mutta tämä ajattelu oli takana, kun roiskaisin huolimattoman näköisesti tuon lausahduksen
Asiaa voi katsoa myös käppyröin. Russell 1000 löytyy kasvu- ja arvoversiota. Huom. arvoversiossa on suhteellisesti halvempaa jengiä, joten sieltä löytyy myös Coca-Colaa mitä kaikki eivät välttämättä mieltäisi heti perinteiseksi arvo-osakkeeksi.
Yhtä kaikki, näistä kahdesta rakennettu vertailuindeksi on murskaava arvolle:
Tuo vertailuindeksi päättyi 90-luvun alkuun. Tässä vielä molemmat indeksit ja niiden TR (total return = osingot uudelleensijoitettuna) versiot. Voisi sanoa, että kasvu on vienyt pidemmän korren, mutta nämä vuorottelevat.
Siksi en sokeasti halua huutaa täällä kasvun puolesta: molemmille tyyleille on oma aikansa ja paikkansa. Omassa portfoliossa kasvu on ylipainossa, mutta minultakin löytyy perinteistä arvoa salkusta kuten Sievi ja Rovio, Incap oli arvo-osake, Orthex alkaa näyttämään siltä yms… Remedy oli sitä joskus jälkikäteen katsoen.
Pahoittelut pitkästä viestistä. Mutta yhtiökohdalla asiaa voi miettiä vähän pidemmälle. Jos meillä on firma, joka on keskinkertainen (tylsyydellä ei lopulta niin väliä se on subjektiivista) eli saa esimerkiksi 10 % tuoton omalle pääomalle ja firma, joka on laadukas ja saa 30 % tuoton omalle pääomalle, niin jälkimmäisestä saa maksaa melkoista ylihintaa että keskinkertaisesta tulisi parempi sijoitus sanotaan kymmenen vuoden säteellä.
Kyllä, laadunkin voi pilata hinnalla, mutta jos löytää oikeasti kestävällä tavalla laadukkaan kasvuyhtiön niin huhhelihei! Näiden löytäminen onkin sitten vaikeaa edulliseen hintaan. Ja, joskus tulee sekoitettua laatu hetkelliseen onnenkantamoiseen. ;D