Tuntuisi ilmapiiri murenevan hiukan foorumillakin kun indeksit ei paukuta enään päivittäisiä ath lukemia.
Vielä pari kuukautta sitten ath tasoilla @musa_2 varoittelut aiheuttivat hilpeää naureskelua toisin kuin nyt salkkujen punertaessa päivä päivältä enemmän niin noihin varoitteluihin suhtaudutaan huomattavasti agressiivisemmin kun jännittää oman salkun kyykkääminen kunnolla.
Ei se mikään varsinainen ongelma olekaan. Mutta kuten tuossa ylempänä toinenkin kirjoitti, on se vähän raskasta lukea ketjusta toiseen, miten kaikki on kallista ja vuonna 1929 oli näin ja vuonna 1999 oli noin ja mitään ei kannatta ostaa jne jne. Kaikki on varmasti täyttä asiaa, mutta minä kyllä uskon, että tällä foorumilla on sen verran fiksua porukkaa, että osaavat itse pitää riskeistään huolta ilman, että joka päivä erikseen mainitaan kuinka kaikki on edelleen kallista.
Yritin jo aikaisemmin tuoda sitä esiin että en todellakaan ole kytännyt yhdenkään nimimerkin kirjoittelua sillä lailla että voisin sanoa mitään jonkun riskeistä suhteessa hänen kokonaistalouteen ja tulevaan ansaintapotentiaaliin.
Esimerkiksi pakkorealisointi on traumaattinen kokemus vaikka se ei kaataisi taloutta.
Monesti henkisen valmistautumisen taso on oleellisempaa kuin se onko jokin realisoitunut riski hieman pienempi tai hieman isompi suhteessa omaan talouteen.
Löin vetoa USA:n vaaleista. Olin henkisesti surkeasti valmistautunut verrattuna siihen miten olen valmistanut mihin tahansa mitä pörssissä voi tapahtua.
Kun Trump oli keskiviikkoaamuna paljon suurempi voittajakandidaatti kuin olin odottanut, henkinen tilani oli hirveästi huonompi kuin jos sama summa olisi kyseessä pörssisijoituksissa – siis 50 % riski hävitä lopullisesti sen verran yksittäisellä pörssisijoituksella.
Sen verran täytyy liittyä keskusteluun, että tämä on vaarallinen uskomus.
Siinä vaiheessa kun härkämarkkinat on jauhannut vuosikymmenen putkeen ja sijoittajien usko omiin kykyihin on taivaissa, niin se on usein se hetki kun viedään se matto jalkojen alta.
Liika itsevarmuus on sijoittajan arkkivihollinen.
Itse olen suht härkämäinen ja arvostan possu-kaksikon kirjoituksia, vaikka ne vähän toistaisikin itseään.
Uusille myös tiedoksi, että foorumeilla pystyy sivuuttamaan käyttäjien tekstejä.
Samoin itse luen aina “valtavirrasta” tai omasta ajattelusta poikkeavia, mutta hyvin perusteltuja näkemyksiä erittäin tarkalla korvalla ja arvostan niiden jakajia, vaikka usein tulee lunta tupaan jopa täysin aiheetta. Ihmismielessä on niin monta heikkoutta, jotka syntyvät onnistumisten, parviajattelun ja “omiin aisteihin” luottamisen seurauksena, että ainoa tapa väistää ainakin pahimmat karikot on pyrkiä haastamaan omat mielipiteensä joka päivä.
Välillä tunnen olevani itseni pahin kriitikko (toki kuka muukaan se olisi, sen verran harvoin tulee foorumille kirjailtua vaikka paljon luenkin päivittäin)
On kanssa masentavaa yrittää kerätä sitä käsbää romahdusta odotellessa: myyntejä tulee kyllä tehtyä, mutta sitten kuitenkin löytyy aina jotain ostetavaa…
Hyvä kysymys! Tämä on itseasiassa aihe, josta olen jo tovin halunnut hieman louskuttaa leukoja.
Usein teesi menee, että kasvusta maksetaan liikaa minkä takia arvo päihittää kasvun.
Klassikkotutkimus arvosijoittamisen (joka tarkoittaa tässä kohtaa matalien tunnuslukujen yhtiöihin sijoittamista) ylivoimasta ilmestyi 1992 Faman ja Frenchin toimesta.
Miten akateeminen tutkimus mittaa ylituottoa? Laskemalla joka kuukausi arvo- ja kasvuportfolion tuottoja. Joka kuukausi portfoliot tehdään uudelleen tunnuslukujen perusteella.
Mutta kuka oikeasti holdaa jotain osaketta kuukauden? Etenkään kasvuyhtiöitä… Arvosijoittamisen ideahan on dumpata käypään arvoon kolahtava osake jollekin onnettomalle sijoittajalle, kasvusijoittamisessa ei välttämättä.
Puhun nyt yleisellä tasolla: tämä kategorisoiminen on aina vähän hassua. Kaikki me olemme arvosijoittajia (tässä osakkeessa on “arvoa” enemmän kuin markkina tunnustaa!), paitsi Redditin retardit jotka eivät yritä peitellä spelukaatioitaan.
Vaikka ylituottoa laskisi kuukausitasolla, mikä on hassua, niin kavereilta tuli tuore tutkimus jossa todettiin arvofaktorin huvenneen isosti ironisesti heidän 92 -tutkimuksen jälkeen… Epäilen, että monelta varsinkin vanhemmalta finanssikommentaattorilta tämä uusi tutkimus on mennyt ohi.
Pointtini on, että todennäköisesti ostamalla laadukasta firmaa (mitattakoon laatua vaikka ROElla, ROIlla yms.) kohtuulliseen hintaan niin keskimäärin pärjää hyvin markkinalla. En sano, että laadusta kannattaa maksaa mitä vaan fomotellen. Kurinalaisuus ennen kaikkea. Mutta tämä ajattelu oli takana, kun roiskaisin huolimattoman näköisesti tuon lausahduksen
Asiaa voi katsoa myös käppyröin. Russell 1000 löytyy kasvu- ja arvoversiota. Huom. arvoversiossa on suhteellisesti halvempaa jengiä, joten sieltä löytyy myös Coca-Colaa mitä kaikki eivät välttämättä mieltäisi heti perinteiseksi arvo-osakkeeksi.
Yhtä kaikki, näistä kahdesta rakennettu vertailuindeksi on murskaava arvolle:
Tuo vertailuindeksi päättyi 90-luvun alkuun. Tässä vielä molemmat indeksit ja niiden TR (total return = osingot uudelleensijoitettuna) versiot. Voisi sanoa, että kasvu on vienyt pidemmän korren, mutta nämä vuorottelevat.
Siksi en sokeasti halua huutaa täällä kasvun puolesta: molemmille tyyleille on oma aikansa ja paikkansa. Omassa portfoliossa kasvu on ylipainossa, mutta minultakin löytyy perinteistä arvoa salkusta kuten Sievi ja Rovio, Incap oli arvo-osake, Orthex alkaa näyttämään siltä yms… Remedy oli sitä joskus jälkikäteen katsoen.
Pahoittelut pitkästä viestistä. Mutta yhtiökohdalla asiaa voi miettiä vähän pidemmälle. Jos meillä on firma, joka on keskinkertainen (tylsyydellä ei lopulta niin väliä se on subjektiivista) eli saa esimerkiksi 10 % tuoton omalle pääomalle ja firma, joka on laadukas ja saa 30 % tuoton omalle pääomalle, niin jälkimmäisestä saa maksaa melkoista ylihintaa että keskinkertaisesta tulisi parempi sijoitus sanotaan kymmenen vuoden säteellä.
Kyllä, laadunkin voi pilata hinnalla, mutta jos löytää oikeasti kestävällä tavalla laadukkaan kasvuyhtiön niin huhhelihei! Näiden löytäminen onkin sitten vaikeaa edulliseen hintaan. Ja, joskus tulee sekoitettua laatu hetkelliseen onnenkantamoiseen. ;D
Jokin aika sitten kahvihuoneessa oli polli kuinka kauan kukin on ollut markkinoilla. Yllättävän suuri osa oli aloittanut vasta korona dipin jälkeen. Pitää muistaa että lukijoita on huomattavasti kirjoittajia enemmän. Jos kokemus pörssistä rajoittuu kaikkien aikojen bull runiin jossa jokainen dippi on ostopaikka niin silloin ei pelkkä fiksuus riitä kun markkina muuttuukin toisenlaiseksi.
Sama, tämä on huippua että meillä on kunnon haastajia paikalla joilta tulee erilaisia mielipiteitä!
Ja kieltämättä, onko nämä varoitukset menneet muka pieleen? Juuri nuo ylihinnoitellut sektorit ja alueet mistä possu varoittaa ovat rysähtäneet oikein kunnolla.
Onko näin järkevää tehdä riippuu mielestäni syystä, miksi toisen tekstit piilottaa (jos siis sivuuttamisella tarkoitat käyttäjän tekstien piilottamista). Jos joku kirjoittaa asiattomuuksia on hänen tekstit ihan hyvä piilottaa. Jos taas piilotat tekstit, koska olet erimieltä asioista, on se minusta typerintä mitä voi tehdä. Silloin sulloutuu omaan kuplaansa ilman vastakkaisia näkemyksiä.
Kompataan nyt itsekin vielä tätä! @musa_2 on päässyt omassa fooruminkäytössä “parhaimpien käyttäjien” joukkoon, joiden viestit luen erityisellä mielenkiinnolla ja tarkkaavaisuudella. Ja tämä vaikka pari kertaa olen itsekin yhä musa soin kanssa foorumilla “vääntänyt”
Keskustelu alkaa menemään hyödyttömäksi ja tylsäksi, jos eriäviä mielipiteitä ei ole. Varsin usein sijoittamistakäsittelevät keskustelupalstat muuttuvat varsin toksikiksi ja vähitellen parhaat kirjoittajat lopettavat laadukkaiden kirjoitusten tekemisen keskustelun pääsisällön muuttuessa vittuiluksi.
Yksi tietyllä tapaa vaarallinen suuntaus on se, että jotain yksittäistä osaketta käsitellään vain positiivisessa valossa, kun vastakkaista mielipidettä ei suvaita keskustelussa. Tällöin mielipiteet tukevat toisiaan ja keskustelijoiden asenne muuttuu markkinoihin verrattuna ylitiöpositiiviseksi ja negatiiviset osakkeeseen liittyvät asiat sivuutetaan.
Kasvuosakkeisiin liittyen monet nousumarkkinassa kertovat olevansa mukana pitkällä aikavälillä, mutta kurssin laskiessa alkuperäinen strategia osoittautuu pelkälkäksi puheeksi.