Nyt onkin mielenkiintoinen järjestely. Huonon nakkikioskin kokoisesta koulutusvientifirma-Sopranosta tulee satojen miljoonien liikevaihtoa pyörittävä autojobbari.
Kai sitä näinkin voi pörssiin tulla.
Osaako joku kertoa vastaavanlaisia aiempia järjestelyjä pörssistämme? Onkohan tämä mennyt niin, että Wetter konsultteineen on katsonut, että tuo Soprano on niin onneton ja mitättömän kokoinen putiikki, että saadaan siitä meille takaovi pörssiin ja tuo koulutusvienti-liiketoiminta voidaan sitten ajaa alas tai myydä jollekin? Vai miten nämä oikein pyöräytetään?
Innofactor tuli pörssiin vastaavasti valtaamalla muistaakseni Westend ICT -nimisen yhtiön, joka sitä ennen oli ollut nimeltään TJ Group
EDIT: Ei ollutkaan Jippii Groupilla mitään tekemistä asian kanssa, jostain syystä muistin niin Samankaltaisia IT-huuman kusetusanteja oli tosin molemmat.
Makroympäristö on muuttunut huomattavasti 3,5kk aikana ja lisäksi analyytikko myöntää Remedy -ketjuun kirjoittamassaan kirjoituksessa olleensa liian optimistinen.
Hei! Onko kukaan miettinyt sellaista ketjua, jossa olisi TOP joku määrä yhtiöitä, joita seuraa ja ehkä perustelut miksi? Ei tarvitsisi olla sellaisia yhtiöitä, joita omistaa, vaan sellaisia, joita seuraa ja tutkii. Eikä silläkään väliä, vaikka omistaisikin position jo. Olisi kiinnostavaa lukea foorumin porukan korvamerkkaamista yhtiöistä. Siten voisi itse kukin löytää mielenkiintoisia kasvu- ja käänneyhtiöitä tutkittaviksi. Tai mitä vain yhtiöitä. Eli tuollainen idea. Jos olisi kiinnostusta, niin joku näppärä voisi sellaisen ketjun tekaista?
Politiikassa on niin kiva, kun voi tukea omaa poliittista näkemystään valitsemalla ne tutkimukset ja mediaheitot, jotka sattuvat miellyttämään. En kohdista tätä kehenkään yksittäiseen keskustelijaan, vaan nykyiseen suomalaiseen politiikantekotapaan.
Esimerkiksi hyvinvointialueiden lukumäärän osalta varsin tehokkaasti vaiettiin poliittisen väännön aikana se tutkimustulos, jossa osoitettiin, ettei suuri ole kaunista eikä varsinkaan kustannustehokkasta. Eurojen näkökulmasta sekä pieni että suuri organisaatio on huonompi kuin keskikokoinen. Älä pyydä lähdettä, sillä en ole tämän alan asiantuntija, vaan maallikko.
Suomessa on jo nyt viisi yliopistosairaalaa ja koko Suomi on jaettu niiden kesken erva-alueisiin. Erva-yhteistyö on jo nyt lakisääteistä sekä käytännössä pakko, sillä sen enempää kunnilla tai kuntayhtymillä ei ole, eikä voi olla tarjolla yliopistosairaalatason erityispalveluja. Mikään ei tässä suhteessa muutu. Tai voi sittenkin muuttua, sillä nyt kunnat ja kuntayhtymät voivat kilpailuttaa yliopistosairaaloita ja ostaa erityispalvelut vaikka Suomen toiselta puolen. Miten lie jatkossa?
Paikallisten olosuhteiden ja tarpeiden huomioimisen kannalta on sotepalvelujen järjestämisvastuun siirto kunnilta hyvinvointialueille jossain määrin ongelmallinen, mutta vielä ongelmallisempi se olisi, jos viisi yliopistosairaalahyvinvointialuetta saisi päättää Suomen joka kunnan ja kylän tarpeet.
Kiva kun et ottanut nokkiisi, vaan lähdit argumentoimaan rationaalisesti. Varsinkin viestini loppupuolen huomiot koskivat valtakunnallisia asioita, mutta jäi ehkä kertomatta.
Taytyisi kyllä, mutta täytyykö? Suomessa on saman työnantajan sisällä useinkin selittämättömiä palkkauseroja samaa työtä ja jopa samaa tulosta tekevien työntekijöiden välillä, vaikkei saisi olla. Tästä tunnetuin esimerkki on naisten alempi palkkaus, vaikka se tällä tavoin määriteltynä onkin jo lähes saavuttanut miehet (muttei aina muilla tavoin). Vuonna 2019 Nokia palkkasi ulkopuolisen konsultin etsimään tällaiset selittämättömät erot ja eron ylittäessä tietyn määrän Nokia korjasi ne. Tiedossani ei kuitenkaan ole, että muut yritykset olisivat tällaista tehneet Suomessa, vaikka laki sitä edellyttäisi. Esimerkki siitä, että säädetään laki, jota ei valvota ja jonka rikkomisesta ei ole seuraamuksia. Palkat eivät ole julkisia, verot ovat - minusta outoa. Myöskään palkansaajajärjestöt eivät tietääkseni koskaan ole esittäneet vaatimusta, että palkankorotukset kohdistettaisiin näin, vaan vaativat aina samoja korotuksia koko jäsenistölleen.
Mutta hyvä, olisi tietääkseni laillista maksaa eri palkkaa eri toimipisteissä samasta työstä, muttei tietenkään työntekijän asuinpaikan mukaan. Mutta OK, jos palkat tasataankin kaikissa toimipaikoissa saman alueen sisällä, mikään laki ei edellyttäisi saman palkan maksamista työntekijöille, joilla on eri tulos. Tuottavuus tai työmäärä eivät kuitenkaan ainakaan sairaanhoitajien osalta luo eroja palkkoihin. Ylityöt toki korvataan. Tämä hiertääkin sairaanhoitajien kesken, samoin kuin se, että hyvinkin työläistä erikoistumisista maksetaan aika pientä lisäpalkkaa.
Tässä taidat olla väärässä. Laki (varmaankin työsopimuslaki) kertoo, että samasta työstä sama palkka -periaate toteutetaan työnantajakohtaisesti.
Onhan meillä esimerkkejä, miten sote-kuntayhtymät ovat joutuneet maksamaan palkkaerotuksia jälkikäteen, kun joku on hoksannut viedä oman kokemansa lainvastaisen vääryyden käräjille. Eivät varmaankaan tee samaa virhettä tulevien hyvinvointialueiden kohdalla.
Valtakunnallinen alakohtainen palkkaharmonisointi tapahtuu ainoastaan minimipalkan osalta työehtosopimusten (Tes) muodossa.
Maksumuurin takana, mutta tämä professori näyttäisi sanovan, että TES voi määritellä ja määritteleekin joillain aloilla eri palkkoja eri paikkakunnille. Työnantaja voisi halutessaan perustaa erillisiä yhtiöitä eri paikkakunnille, mikä varmaankin aiheuttaisi riitaa ja ylimääräisen TES-komplikaation. Lopulta kaikkihan tässä sotessa on lainsäätäjien tehtävissä, hehän ne lait säätävät. Tässä kohden on nyt vain päädytty harmonisoimaan. Voi olla paraskin ratkaisu tällä sote-mallilla mentäessä.
Soteuudistuksella on myös paljon valtavia piilokustannuksia, jotka eivät tavalliselle kansalaiselle näy. Esimerkiksi Sipilän sotemallia oli maakunnissa suunniteltu ja valmisteltu todella pitkälle. Oli Tallinnan risteilyä, jossa asiaa esiteltiin päättäjille ja niin edelleen. Valtava määrä työtunteja ja sitten koko homma peruttiin.
Sama juttu tämän uuden mallin kanssa. On suunniteltu, poliitikot vetäneet juttuja takaisin ja suunniteltu lisää.
Sitten yksi esimerkki säästämisen mahdollisuuksista:
Eräässä Suomen kunnassa toteutettiin uutta ERPiä. Projekti oli aluksi järkevä ja eteni hyvin, mutta kustannuksia piilotettiin päättäjiltä. Sitten kun kustannukset paukkuivat yli, lisättiin järjestelmään aina uusia ominaisuuksia, jotta hinta olisi perusteltu.
Kaikille tekijöille oli selvää, ettei järjestelmään edes ole mahdollista integroida näitä uusia juttuja, eivätkä ne toimi yhdessä, mutta pomo käskee. Lopulta kasassa oli jättimäinen lasku ja Frankensteinin hirviö, joka ei toimi. Sinne meni satoja miljoonia euroja kuntalaisten rahaa täysin hukkaan.
Kaiken tämän suomalaisen rahan polttamisen ja älyttömät päätökset tiivistyvät yhteen kirjainyhdistelmään: OPM. Other people’s money.
