Miettikää, siitä ei ole edes vuotta, kun kaupunkien keskustat ammotti tyhjyyttään iltaisin ravintola, baarikapakoissa. Ilmankos Olavin on helppo olla onnellinen, kun on noin ahne. Voi hyvä helvetti taas mitä touhua kerrakseen täällä touhutaan. Höpöhöpö tukia enemmän kuin monessa työssä jää vuodessa rahaa käteen. Toivottavasti vanha viisaus ahneeella on paskainen loppu pätee tähänkin
Esimerkiksi muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirta on saanut Taiken korona-apurahaa yhteensä 25 000 euroa. Samaan aikaan hänen tulonsa ovat olleet mittavat: vuosina 2020 ja 2021 Uusivirta tienasi yhteensä noin 303 000 euroa ansio- ja pääomatuloja.
Myös Olavi Uusivirta sai apurahaa. Hän sanoo käyttäneensä rahan elinkustannuksiin ja sairaseläkkeellä olevan äitinsä taloudelliseen tukemiseen.
Uusivirta sanoo, ettei ole aiemmin hakenut isoja apurahoja, koska ei ole kokenut tarvitsevansa niitä. Koronasulun aikana tilanne oli toinen.
”Luottamus tulevaisuuteen ei ollut kovin vahva tilanteessa, jossa ammatin harjoittaminen oli lainsäädännöllä estetty kuukaudesta toiseen”, hän sanoo.
”Laskeskelin saaneeni koronatukien muodossa noin 15 prosenttia menetetyistä ansioista, mitä pidän kohtuullisena kompensaationa.”
Uusivirta sanoo olevansa valmis palauttamaan hänelle myönnetyn tuen, ”jos taideneuvosto katsoo, etten ole jotain minulle myönnetyistä korona-apurahoista ansainnut tai ne eivät olisi minulle kuuluneet”.
Kyllä minulle kelpaisi 25 000 euroa jos apuraha automaatti sitä tarjoaisi. Ei näissä ongelmana ole yksilöt ketkä niitä nostavat vaan systeemi joka niitä tarjoaa.
Tuo kulttuurialan koronatukijärjestelmä epäonnistui täysin. Yli 2 vuotta oli päättäjillä aikaa saada asiaan muutos, ja vaikka musiikkiala aktiivisesti itse tarjosi vaihtoehtoisia tukimalleja, teki ja teetti selvityksiä, ei kunnon tukea saatu missään vaiheessa aikaiseksi. Nyt jälkeenpäin Taiken pomo, joka itse oli haluton viemään tukimuotojen muutoksia eteenpäin, tuomitsee julkisuudessa oman järjestönsä jakaman tuen saajat ahneiksi. Taiken tuet (muistaakseni kaikki 4 kierrosta) oli kaiken lisäksi harkinnanvaraisia, joten on suorastaan irvokasta syyllistää tuensaaneita. Samalla moni pienituloinen kulttuurialan toimija jäi täysin tukijärjestelmän (joissain tapauksissa myös jopa sosiaaliturvan) ulkopuolelle.
Kulttuuriala kuitenkin kantoi kriisin aikana mahdollisesti suurimman taloudellisen kuorman, kun työskentely ja liiketoiminnan harjoittaminen käytännössä estettiin kahden vuoden ajan. Korvauksia tai kompensaatiomallia ei saatu missään vaiheessa aikaiseksi, ainoastaan näitä yksittäisiä tukia myönnettiin mielivaltaisenoloisesti osalle hakijoista.
@Mauri ja @KalleH jo vastasivatkin mainiosti, mutta lisään hieman mietteitä:
Passiivisen sijoitustyylin indeksituotto on maailman helpoin asia saada, sillä se ei vaadi sijoittajalta resursseja eikä osaamista. Kun siirryt passiivisesta sijoitustyylistä aktiiviseen, maksat siitä hinnan ajassa jota joudut nyt käyttämään sijoitustoimintaan. Tälle käytetylle ajalle pitää tietenkin saada jokin tuotto ja koska useimmat ihmiset ovat pörssissä rahan perässä, on ylituoton mittaaminen looginen lähtökohta sille, saatko aikainvestoinnillesi jotain vastinetta vai kannattaisiko sittenkin sijoittaa indeksirahastoihin ja tehdä sillä ajallasi jotain muuta.
Ihmisillä on toki erilaisia tavoitteita ja mielihaluja ja jotkut saavat merkittävää mielihyvää muistakin asioista kuin tuotoista. Valitettavan usein kuitenkin törmää ilmiöön missä sijoittaja käyttää sijoittamiseen kohtuullisen paljon aikaa, mutta saa silti indeksiä huonomman tuoton jollain Nokia-Sampo-Kone -salkulla. Harmillisen harva aidosti tykkää osavuosikatsauksien ja tilinpäätösten perkaamisesta ja kaikesta muusta mitä sijoittamiseen liittyy, joten pidän epäoptimaalisena mikäli ihminen käyttää paljon aikaa aktiviteettiin saamatta toiminnastaan mitään varsinaista hyötyä itsellensä.
No tämä käy hyvin järkeen. Eli pointtina ei ollut että älä yhdistä näitä, vaan jos sijoitat suoraan osakkeisiin, älä osta salkkua joka oikeasti vain pitkälti replikoi indeksejä.
Viime viikolla näky jo viestejä että “vitsi, missasin pohjat ja fomotuttaa”, mutta tällä viikolla sitten taas karhut tulikin mussuttamaan fomotukset pois.
Aloin katsomaan suomen versiota, mutta lopetin kesken ensimmäisen jakson. Kun on katsonut Areenasta alkuperäisen Norjalaisen niin tuntuu saman toistolta, tapahtumat ovat käytännössä identtiset. Korjatkaa ihmeessä muut jos olin alun perusteella väärässä.
Tätä ilmiötä kutsutaan toisinaan “piiloindeksoinniksi”, eli ollaan aika lähellä indeksiä ja ylituottoa haetaan ikäänkuin hienosäädöllä. Itse olen nykyään aika kaukana indekseistä, salkku koostuu enemmän käsinpoimituista arvopapereista. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa:
Hyvää
Mielenkiintoista puuhaa
Mahdollisuus selkeään ylituottoon, jos asiat menevät hyvin
Opettavaista puuhaa
Huonoa:
Psykologisesti vaikeaa, jos salkku menee aivan eri lailla kuin markkina, lyhyen aikavälin kovat heilahtelut voivat olla stressaavia
Työtä joutuu tekemään, eli indeksisijoittamisessa pääsee paljon helpommalla
Kannattaa opetella tuntemaan itsensä ja oma luonteensa ja sitä kautta hakea optimaalinen sijoitustyyli. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Itse olen hiljalleen löytänyt aika hyvin itselleni sopivan tyylin, ei tähän mennyt kuin reilu 20 vuotta ja vieläkään ei ole “täysin valmis”. Kai tämä tästä vielä elää jatkossakin…
Tammikuussa laulaja Justin Bieber hankki muodikkaan ja nft-taideteossarjoista tunnetuimman eli Bored Yacht Club -sarjan nft-teoksen. Hän maksoi siitä tuolloin ethereum-kryptovaluutalla 1,3 miljoonaa dollaria vastanneen summan. Nyt ethereumin alamäen myötä teosten hinnaksi asetetulla kryptovaluuttasummalla saisi enää 69 800 dollaria.
Näyttää aika karulta tämä kryptovaluuttojen tilanne. Välittäjät yksi toisensa jälkeen ovat vaikeuksissa. Jääkö näistä mikään pystyyn, kun pöly on laskeutunut? Kaikkia kyselijöitä olen jo pitkään kehottanut pysymään näistä kaukana silläkin uhalla, ettei koskaan tule miljonääriksi. Kryptot ovat huijareiden ja rikollisten markkina omaa älykkyyttään aliarvostaville onnenonkijoille.
Sijoittamisen ei tarvitse olla kuuseen kurkottamista. Sykettä kannattaa nostattaa omilla ehdoillaan ja terveyden vuoksi. Sijoittamisessa voi menestyä myös ns. välimallin ratkaisuilla – vaikka harvoin tällaiset ratkaisut ovat optimaalisia. Parhaan tuoton aktiivinen etsiminen ei ole keneltäkään pois mutta ei takaa parasta tuottoa.
Todellista omaan polvilumpioon ampumista, kun säntillisellä treidisuunnitelmalla vetelee noin 100€ viikossa. Sitten suunnitelma lentää romukoppaan ja päättää hetken mielijohteesta kokeilla viputuotteita sekä nollata noin kuukauden työn parissa päivässä
Aika on kallista kaikille välttämättömän kuolevaisuuden näkökulmasta. Aika on myös kullekin yksilölle elämälle varattu aika. Sitä ei voi varastoida, ei aikaa eikä elämää. Juurikin tärkeysjärjestelmässä pörssipeli on top kympissä, muttei top kolmosessa. Jos jollekulle pörssipeli on elämän tärkein asia, niin kannattaisi ehkä miettiä, mikä tämän pakkomielteen aiheuttaa. Ammattiapu voisi auttaa.
Harrastukset maksavat aina, varsinkin välineurheilu ja hifistely, olisi se vaikka muumimuki-, viini-, viski-, äänentoisto-, autoilu- tms. muuta hifistelyä. Juurikki tykkää pörssipelihifistelystä, koska sen kulut on negatiivisia. Siitähän saa kymmeniä ja poikkeusvuosina satoja tuhansia euroja vuodessa, siis usein enemmän kuin työnteosta.
Juurikki kyllä älyää, että pakkomielteinen säästäminen ja halvan hinnan metsästys on sairasta. Vastaiskuna on jossain määrin toiminut, että Juurikki ostaa kaiken minkä haluaa (varsinkin paikallistalouden tukemiseksi), mutta kun ei kiinnosta, ei ole tarvetta. Kaikki maallinen materia on pelkkä riesa.
Osavuosikatsausten lukeminen voittaa aina TV:n töllöttämisen. Pitää vaan rajoittaa seurattavien firmojen lukumäärä esim. puoleen tusinaan. Ja lisätä lukua tiukasti säännöstellen tarvittaessa, kun fundat muuttuu. Juurikki löytää yhden firman vuodessa. Se riittää.
Sijoittaminen voi olla ja on ainakin Juurikille tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen asia. On kivempi typerehtiä Inderesin foorumilla, kuin lähipiirissä, joita ei vois vähemmän kiinnostaa.
Kiitos!
