"Yksi modernien digikäärmeöljykauppiaiden alalaji ovat finfluensserit, rahamaailman nettivaikuttajat jotka jakelevat auliisti sijoitusvinkkejään sosiaalisessa mediassa esimerkiksi lyhyiden videopätkien muodossa.
Selvisi, että vain 28 prosenttia neuvoja jakelevista todellisuudessa auttoi seuraajiaan saamaan ylisuuria tuottoja. Finfluenssereista 16 prosentin sijoitusvinkit olivat yhdentekeviä. Peräti 56 prosenttia finfluenssereista oli kuitenkin sellaisia, joiden osakepoimintavinkkejä seuraamalla tienasi huonommin kuin indeksiin sijoittamalla.
Ehkä mielenkiintoisin löydös oli, että mitä suuremman joukon seuraama ja aktiivisempi finfluensseri, sitä huonompia sijoitusvinkkejä tyypillisesti sateli."
Inhimilliset virheet siihen varmaan syynä ovat. Joita ihmiset väistämättä aina tekevät talouselämässä ja poliitikassa.
Kruunu sitten on varaventtiilimekanismi, joilla noiden virheiden vaikutuksia voidaan vaimentaa.
Suomen valitsema valuuttajärjestelmä ei noita virheitä salli, koska se ei toimi varaventtiilinä suomalaisten poliitikkojen tai talousihmisten tekemille tötöilyille.
Mutta ai niin eihän meillä ongelmaa ole: meillähän ei ihmiset virheitä tee toisin kuin Ruotsissa…meillä hoidetaan nämä asiat niinkun paremmin. Ensimmäisenä hyvin hoidetusta tulee mieleen Forttumin Venäjä seikkailut, joihin valtiovalta oikein kannusti. Sitten Sanna hoiti tekstiviestillä tärkeät ulkosuhteet vaikka oli rentoutumassa ystävien kanssa kesäradalla. Näin arvojohtajamme antoi esimerkkiä modernista ja dynaamisesta johtamisesta. Lopuksi vaihto-oppilasaikana saksaa sujuvasti oppimaan puhunut, kympin tyttö ja laudaatturin ylioppilas Oulun kaapunnista, Tytti Tuppurainen väänsi kovat neuvottelut sakujen kanssa maaliin Uniperista. Suomi voitti 10-0. Jos olis ollut oma markka, niin noitakaan voittoja ei olisi tullut.
Politiikka, valtiopolitiikka, finanssipolitiikka, rahapolitiikka, keskuspankkijärjestelmä ja rahan olemus. Eli sulla on näistä se paras ymmärrys Suomen kannalta?
Täältä yksi yläpeukku kertotaulun ulkoaopettelemattomuudelle. Tästä keskustelusta tulee hieman mieleen ne tyypit, jotka opettelevat käyttämään tietokoneohjelmia muistamalla että mistä kohdista hiirellä pitää painaa missäkin vaiheessa sen sijaan, että opettelesivat miten ne ohjelmat aidosti toimivat. Opiskelu on kautta aikojen perustunut liialti vahvasti puhtaaseen ulkomuistiin, kuten esimerkiksi meidän koululaitoksen koejärjestelmästä on havaittavissa. Hyvän muistin arvo on kuitenkin vuosikymmenten aikana laskenut rajusti ja loogisen päättelykyvyn sekä tiedonhakutaitojen taas noussut eksponentiaalisesti. Nykyään ei ole mitään järkeä edes yrittää muistaa, että minä vuonna joku Pähkinäsaaren rauha solmittiin, kun meillä on Internet ja tietokoneet, jotka muistavat sen sinun puolestasi ja se tieto on aina ja kaikkialla saatavilla vaikkapa kysymällä sitä rannekellolta.
Mietin tätä hommaa välillä itsekin usein. Olihan silloin tosin tietokirjoja, joita tuli omassakin lapsuudessa paljon luettua, mutta vasta Wikipedian julkaisu mahdollisti itselle oman sivistyksen ja päättelykyvyn hyödyntämisen eksponentiaalisen kasvun. Ilman Internettiä ja sen tarjoamaa tietorikasta ympäristöä eläminen olisi aivan hirveätä ja ainakin minulle kaikenlainen aivotoiminta olisi lähes mahdotonta.
Puhut nyt kuin neuroverkon kehittäjä vs ihmisen aivotoiminta. Jos mulle on luontaista tietää 7x8 lopputulos 0ms ajassa, miksi se pitäisi johtaa jostain? Kysyn kaverin puolesta.
Yritin laskea tuon @Santtu3 esittämän 7*8 käyttäen muistissa olevaa kertotaulua ja sain vastaukseksi 54, jonka hyväksyin olevan riittävän hyvä approksimaatio oikeasta vastauksesta. Sitten laskin sen päässä ja sain 56 eli ei tuossa nyt lopulta hirveästi heittoa ollut muistipohjaisen arvion ja laskutoimituksen antaman oikean vastauksen välillä. En nää järkeväksi käyttää aikaa kertotaulun lisäopiskeluun, koska hyödyt ovat niin minimaaliset oikean elämän sovelluksissa.
Sulla on päässä joku SSD-levy josta haet nuo tiedot lähes välittömästi. Mulla on HDD, jonka levyn pitää lähteä pyörimään ja jos sitä ei ole defragmentoitu, niin kertotaulun lukeminen on hidasta, joten sen tallentamisesta ei saavuteta merkittäviä hyötyjä. Ihmisten aivojen toiminnan kirjo on poikkeuksellisen laajaa
Tämän vuoksi neuroverkot ei koskaan pärjää Edisonille tai sinulle. Vähän sivuraiteelle, mutta kyllä meidän koululaitos ihan hyvä taitaa olla, jos oppilaat jaksais keskittyä kuten minä noin 100v sitten. Itse luin ja laskin tosin ennen kouluun menoa, kun kamut oli 2v vanhempia ja sanoivat mua tyhmäksi🥸
On nämä tuomiot uskomattomia, eikä kaveri ihan pulmunen ollut ennestään, mihin tämä maailma oikein on menossa. Yhdyskuntapalvelukseksi…ei jumalauta.
No jos se pyytää anteeksi.
Nimenomaan ei ole minulla näkemystä noista. Eikä ole sinullakaan.
Eikä ole kenelläkään muullakaan. Jollain Sixten Korkmanilla on taatusti dekadin parempi näkemys kansantaloudesta kuin minulla. Mutta virheetön se ei ole.
Siksi tarvitaankin joku mekanismi, joka joustaa, kun niitä virheitä kumminkin tulee.
Nyt voit lopettaa asiasta jankkaamisen. Jos olet eri mieltä niin sitten olet.
Tämä on itseasiassa mielenkiintoinen keskustelun aihe ja törmään tähän käytännön tasolla lähes joka päivä. Tehtaassamme saan opettaa koneiden käyttöä päivittäin. Pyrin aina opettamaan logiikan kautta, jotta kaverin ei tarvitsisi täyttää kovalevyään, vaan hän voisi ehkä päätellä miten joku kone toimii. Päättely on varsinkin työstövirheiden sattuessa tärkeää. Jos on vain ulkoa opetettu, ei työstövirheiden korjaaminen onnistu, koska ei osata päätellä mistä se voi johtua. Mielenkiintoiseksi asia menee silloin, kun sitä päättelykykyä ei ole tarpeeksi, silloin ei auta kun opettaa ulkomuistiin tietyt parametrit ja jos virheitä ilmenee, on työntekijän haettava osaava kaveri paikalle vikaa selvittämään. Muuttujia ei ihan kauheasti tarvita kun jo yllättävän suurella osalla menee sormi suuhun.
Osasit hyvin sanoittaa tuon ilmiön, joka tulee tosiaan vastaan liki kaikkialla työelämässä. Yllättävän moni työntekijä tuolla positiossaan tuntuu olevan vain pavlovin koira tai rotta, joka painelee jotain nappeja tietyssä järjestyksessä koska “sillee tää nyt on useimmiten toiminut”.
Opiskelin aikoinaan tietojenkäsittelyäkin tovin kunnes kyllästyin siihen jatkuvaan koneen äärellä kököttelyyn (istumiseen). Jäi vain mieleen jonkun vanhemman yliopistolehtorin tunnilla kuultu toteamus, että “vain 20% väestöstä omaa sellaisen abstraktin ja analyyttisen ajattelun tason, että niistä on ohjelmoijiksi. Sitten olisi vielä siitä joukosta kyettävä löytäämään ne, jotka haluavat henkisen alan suolakaivokseen töihin 40 vuodeksi”.
Oli kyllä vähän karu kommentti mutta myöhemmin todennut, että taisi olla paikkansapitävä havainto niin analyyttisen ajattelun kyvyn levinneisyydestä kuin IT-alan luonteesta ylipäänsä.
Komppaan. Varsin kiehtova aihe kaiken kaikkiaan. Vaikka itse on pyrkinyt oppimaan (ja opettamaan) logiikan kautta, niin silti amk ja yliopisto-opinnoissa tuli mentyä liian usein oikopolkua. Eli ulkoa muistamisen avulla. Annan kuitenkin varsinkin yliopiston itselle anteeksi kun samaan aikaan valtava vastuuhyppäys töissä ja lapsen tulo perheeseen veivät opiskeluajan minimiin. Tentteihin valmistautuminen meni samalla kaavalla. Tiivistin kaiken mahdollisen kurssiin liittyvän max 10 sivuun ja opettelin sen sitten ulkoa. Totta kai asiat pitää ymmärtää ja sisäistää, mutta se tenttiaineisto tuli päässä mukana. Toki opiskeltavat aineet kiinnostivat niin jäi niistä tietysti laajempikin ymmärrys mukaan.
Tieteelliset ja taloudelliset asiat sujuvat logiikan kautta, mutta on ainakin yksi osa-alue jossa en pystyisi tekemään sillä mitään: musiikki. Koirankakkapussikin on musikaalisempi kuin minä (tiedän mitä Anders Ericsson tähän sanoisi, mutta ei ). Joskus muinoin (vähän haasteenakin itselle) opettelin soittamaan November Rainin (joskin jäi vähän kesken) pianolla tiettyä tarkoitusta varten, jota ei koskaan sitten kuitenkaan tullut. Ei perustunut mihinkään muuhun kuin paineluun koskettimia oikeassa järjestyksessä.
Olisiko kuitenkin niin, että 28-56 % FIN-influenssereista pyrkii vaikuttamaan asioihin takapuolenkuvillaan Joita ei kuitenkaan esineellistämisen takia saa tuijottaa
Täällä on nyt joku kumma käsitys, että jotain ulkoa opettelemalla hävitetään luovuus ja soveltaminen. En tiedä enää osaanko sanoa asiaani tarpeeksi selkeästi, ilmeisesti en. Kun kertotaulut ovat sujuvat, on sen päälle helppo rakentaa vaikka mitä ja soveltaa eri asioita. Toisaalta jos ne eivät ole jollain tavalla automatisoituneet, ei oikein jatkosta tule mitään.
En kyllä allekirjoita tätä. Vanhempieni ammateilla keskipalkka olisi tänä päivänä 2200e/kk ja toisen 2800e/kk. Meillä oli 70-luvun puolivälissä uusi Toyota Carina ST eli se tehokkaampi kalliimpi sporttimalli, kesämökki ja tuore omakotitalo(Hartiapankki) ja inflaatio söi kaikki velat alle 10 vuodessa, jo 80-luvun alussa velat 0 markkaa, 3-lasta, isot lapsivähennykset, korkovähennykset, lapsilisän ostovoima oli kolminkertainen tähän päivään verrattuna yms ja veroprosentti noin 15%. Väittäisi että samoissa ammateissa elintaso on tänään noin puolet tuosta. Lihaa oli pöydässä joka päivä ja televisio.
Syynä se, että työn tuotoksen lisäys on valunut täysimääräisesti pääomalle ja työntekijöille jäänyt ja jää koko ajan yhä pienempi osuus, syynä globalisaatio ja rajaton työvoiman tarjonta.
Opettajana oma näkemys on, että valtaosalle kertolaskujen ulkoaopettelu on varsin positiivinen asia.
Kun kerran oppii, on ne aina mukana. Se ei poissulje sitä, ettet oppisi soveltamaan.
Aakkosten jälkeen ensimmäinen asia koulussa, joka vaatii valtaosalta pitkäjänteistä ponnistelua = opetellaan työntekoa. Seuraavana tulee enkun epäsäännölliset verbit.
Taitava opettaja keksii lahjakkaille muuta sillä välin, kun muut jumppaa kertotauluja. Olettaen, että ne siis hanskassa
). Joskus muinoin (vähän haasteenakin itselle) opettelin soittamaan November Rainin (joskin jäi vähän kesken) pianolla tiettyä tarkoitusta varten, jota ei koskaan sitten kuitenkaan tullut. Ei perustunut mihinkään muuhun kuin paineluun koskettimia oikeassa järjestyksessä.
Joita ei kuitenkaan esineellistämisen takia saa tuijottaa 
