En kiistä arviotasi tai yliopistolehtorin arviota siitä, että 20% kansasta kykenee abstraktiin analyyttiseen ajatteluun. Mutta kun on tullut mm. debugattua puhelimella fysiikan tohtorin tekemää ohjelmaa, siis puhuen, ei nähden, niin minusta se abstrakti analyyttinen ajattelu ei ollenkaan riitä edes alkeistason ohjelmointityöhön, vaikka yrittäisi kuinka kovasti. Ja tämä oli siis 20 vuotta sen jälkeen, kun en enää työkseni koodia vääntänyt. Jotain koodinpätkää toki pakkopullana oppii jokainen teekkari, jos ei muusta syystä niin siksi, että muuten ei valmistu DI:ksi. Mutta se on ihan eri juttu kuin ohjelmoijan ammatti.
Saattaa toki olla, että minulla on niin yleisestä näkemyksestä poikkeavat kriteerit. Mutta pysyn väitteessäni, että melkoisen pienellä osalla populasta kuten alle 5% populasta on millään halulla ja harjoittelulla edellytyksiä ohjelmoijan ammattiin. Kyse ei mielestäni ole älykkyydestä eikä abstraktin ajattelun kyvystä sinänsä, vaan jostain ihan nimenomaisesti ohjelmointispesifisestä. Valitettavasti en pysty tekemään tästä väitteestä tiedettä.
Tästä saa varmasti palstalla aktiivisesti vaikuttavien lukuisten ammattiohjelmoijien kanssa hauskan väittelyn, mutta toteaisin kuitenkin niin, että on hyvin vaikea määritellä, millainen on hyvä koodi, mutta jos on kohtuullisen hyvä ohjelmoija, huomaa kyllä hyvin nopeasti katsomalla, mikä on huonoa koodia, ja minkä koodin tekijä on huomattavasti arvioijan kykyjen yläpuolella.
Voin samaistua tähän, ammattikoulun loppuun asti osasin laskea lähestulkoon kaiken päässä saaden oikeat vastaukset mutta rokotettiin aina siitä kun laskin ne ”väärin”.
Muistan jopa yhden kokeen jossa sai käyttää laskinta ja sehän oli unohtunut johonkin niin jouduin opettajan huoneeseen tekemään sen uusiksi koska minulla oli kaikki vastaukset oikein joten ainoa vaihtoehto oli että lunttasin joltain, oikein meni uusinnassakin kaikki ilman laskinta ja tuloksena taisi olla opettajalle paha mieli…
Taantuma, nousukausi, korot nousee korot laskee. No nyt joku mega-auktoriteetti just sanoi, että indeksit on pindexit ja ne conformoituu tulevaan tekniseen kontekstiin aika varmasti, mutta toisaalta siitä ei voi olla ihan varma. Jokatapauksessa kannattaa miettiä, mihin on sijoittamassa. Kannattaa discountata tämän hetken sijoituspanos tulevaan voitto-olettamaan.
Tavallaan siis sijoittaminen on järkitouhua, jonka kuka tahansa järkevä ihminen pystyy ottamaan haltuun…
Mutta silti mietin, miten se eroaa vedonlyönnistä?
Et tavallaan haastan ihmisiä miettimään sitä, onko sijoittaminen yksi addiktion muoto?
Näin entisenä opiskelijana en ymmärrä mikseivät opettajat Suomessa opeta japanilaista kertolaskentaa. Paljon selkeämpi, yksinkertaisempi ja helpompi tapa tehdä homma, ainakin jos on vahvasti visuaalisia opiskelijoita joukossa:
Olen samaa mieltä, että visuaalisesti parempi. Metodi tuossa on kuitenkin sama kuin siinä allekkain kertomisessa, mitä koulussa opetetaan.
Matematiikan yksi tehtävä on kehittää abstraktia ajattelua. Tuo japanialainen tapa voisi olla mielestäni hyvä tapa esitellä ilmiö, sen jälkeen siirryttäisiin allekkain laskuun ja lopuksi laskettaisiin päässä.
Koko ajan käytettäisiin siis samoja metodeja abstraktiotasoa nostaen. Aluksi visuaalisesti, seuraavaksi symboleilla joita numeroiksikin kutsutaan ja lopuksi aivan täysin abstraktisti eli päässä laskien.
Robotit auttavat ihmisiä arkisissa askareissa yhä useammin, ja esimerkiksi nimeäminen inhimillistää arjen robottikavereita. Halusimme selvittää ilmiötä tarkemmin, joten pyysimme suomalaisia kertomaan kotiensa robotti-imureiden nimiä. Nimikeräys tuotti kahdessa päivässä yli 2 000 vastausta.
Mä ymmärrän ton, ja monesti kuullut samaa, että toi japanilainen kertolaskutapa olisi sopivin! Kai ulkoaopettelu on se ‘keskitie’. Toki nykyään kyllä eriytetään oppilaan mukana. Opettajissa, kuten hitsaajissa tai lääkäreissä, on eroja.
Pakko sanoa, että itselle tuo japanilainen tapa on aivan painajaismainen, ja tuo mieleen vain metrokartan.
Teemu on melkoinen kitaristi ja Megadeth sai itselleen täydellisen sijaisen. Valintaa voisi pitää jonkinlaisena kunnianosoituksena Teemun taidoille. Ei maksumuuria.
ARVOSTETTU musiikkijulkaisu Guitar World kehuu suomalaiskitaristi Teemu Mäntysaaren soittoa hänen ensimmäisellä Megadethin keikallaan Albuquerquessa New Mexicossa keskiviikkona 6. syyskuuta.
”Suomalainen metallimies näyttää onnistuneen täydellisesti”, arviossa kirjoitetaan.
Teemu on pääasiassa soitellut Wintersunissa, joka on on ja on ollut täynnä taitavia muusikoita. Wintersunissa on soittanut Kai Hahtokin, joka on mielestäni Suomen yksi parhaimmista rumpalisteista mm. yhdessä Sami Kuoppamäen (Kingston Wall, Von Hertzen Brothers) kanssa. Hahto onkin viime vuodet ollut enemmän Nightiwshin mukana.
Suosittelen! Pidän valtavasti näistä ostoksista, joilla voi ostaa itselleen aikaa. Robottiruohonleikkuri- ja imuri ovat ihan suosikkiostoksiani. Samassa kategoriassa tiskikoneen kanssa
Robotin kaverina on varsi-imuri niin saa loput paikat siivottua minne robotti ei pääse. Kätevä sekin.
Toisinaan tulee harrasteltua arvostusten hahmottelua erilaisten visuaalisten ja dynaamisten mallien avulla. Viimeksi eilen Revenion osalta.
Visualisointi on siitä haastavaa, että ihmiset ajattelee asioita eri tavalla. Siksi kiiinnostaisi tietää, kumpi alla olevista visualisoinneista on mielestäsi parempi? Vaihtoehto A:
Ei maksumuuria.
