Kurri olisi vielä pelastettavissa 
Kurri on innoissaan ja arvelee sopimuspapereiden olevan allekirjoituskunnossa kuukauden kuluttua.
– Neuvottelut ovat vielä kesken, mutta uskon, että piakkoin voisimme asioissa päästä maaliin. On hienoa, että meille on tarjoutunut mahdollisuus päästä ”wingsien maailmaan” hienon partnerin kanssa.
Palaverit ovat kyllä kaiken tuottavan työn tappajia. 
Hyvä artikkeli aiheesta, miten toimistotyö on yhä useammin lähinnä palavereissa istumista.
Onko Fugessa montakin ravintolaa, jotka elää espanjalaisten kulutuksella ?
Mutta eipä se mitään auta vaikka ulkit siellä kävisi.
Jos haluat huonon sijoituksen perusta ravintola Suomeen, jos haluat vielä huonomman sijoituksen perusta se Espanjaan. Aurinkorannikolla ravintolan keski-ikä taitaa olla nippa nappa vuoden. Vuokranantaja on hommassa niin hyvin turvattu ettei mitään mahdollisuutta saada apuja sieltä suunnalta. Korkea kynnysraha varmistaa sen ettei, vuokranantaja oikeastaan koskaan ota nokkaansa ravintolan konkurssissa. Kilpailu on niin armotonta, etten yksinkertaisesti ymmärrä niitä jotka sinne perustavat juottolan/syöttölän. Jos se siipiravintola jostain syystä olisi koko ajan täynnä, on sijoitetun pääoman tuotto silloinkin korkeintaan tyydyttävä.
Paradoksaalista että tästä huolimatta sweduilla menee meitä paremmin.
Palaverit ovat siitä hyvää aikaa, että kesken palaverin harvemmin häiritään.
Palaverit tuovat lisää aikaa keltaisen lehdistön “mikäleipäolet”-testeille ja Tinderin selaamiselle. 
Oletko edes aito asiantuntija, mikäli et ole ikinä istunut sidosryhmien säännöllisen keskustelupalaverin vuosiaikataulun suunnittelupalaverissa?
Lempparini on viikottainen raportoinnista raportointipalaveri, missä jokainen osallistuja lukee tunnin parin ajan vuoroperään ääneen omaa ERP-järjestelmään syötettyä pakollista viikkoraporttiaan muille kuuntelijoille.
Minä olen aina kuvitellut kyseessä olevan lähinnä vain Tampereen ja Turun välinen kiista Suomen kakkoskaupungin sijasta. Veikkaan, että teekkariudella ja alkoholilla on paljonkin osuutta asiaan. Kisa meni sikäli vinoon, että Espoo ja Vantaa menivät kasvamaan niin paljon Helsingin siivellä.
Ei meillä espoolaisilla ole mitään kumpaakaan paikkaa vastaan, siis Turkua tai Tamperetta. Voisin itse asiassa oikein hyvin asua kummassa vaan. Sitäpaitsi siirtolainen minä täälläkin olen.
Mutta silti kun yrityksille tehdään tyytyväisyyskyselyitä ainakin vielä kymmenen vuotta sitten tyypillisesti yrityksen työntekijät halusi parantaa yrityksen sisäistäviestintää.
Tuloksena on sitten tämä: löytyy yhä enemmän ihmisiä, joiden työnkuvaan kuuluu istua palavereissa.
Jos totta puhutaan, tykkään itse huomattavasti enemmän, että on liikaa palavereita kuin liian vähän. Tärkeintä on, että palavereista saa lähteä, jos huomaa, ettei niissä ole itselleen tarpeeksi sisältöä ja on saanut asiansa sanottua. 
Tämä ”viha” liittyy lopulta vain siihen, että saadaan jännittävämpiä jääkiekkomatseja (ja muuta jännitettävää).
Toki Tampereella on myös siivittämässä Tappara - Ilves polarisaatio. Mä ihmettelen ihmisiä, jotka kehtaa tykätä mistään muusta kuin Tapparasta. 
Etäpalaverit on pahimpia. Ihmiset varovat puhumasta toisten päälle, niin mitään oikeaa vuorovaikutusta ei tapahdu. Yksi ihminen (usein pomo) hoitaa 95% kaikesta puhumisesta ja muiden rooli on väliin sanoa “joo, samaa mieltä” todistaakseen olevansa vielä hengissä (ainakin ruumiiltaan, sielultaan kenties kuolleita).
Sitten kun itse yrittää puhua jotain, puhuu toisten päälle. Sitten kun on hiljaa, katsotaan kieroon, että on epäaktiivinen. Ei näissä voi voittaa😩
Tuohan on se pahin palaverin muoto - pakenemista ei muista kohta kukaan ja sitten ollaan ihmeissään kun vedotaan asioihin mitkä on palaverissa sovittu. No memohan tietysti tulee, mutta kuka sen nyt vielä jaksaa lukea kun niitä on palvelin täynnä, korkeintaan ennen seuraavaa palaveria katsotaan nopeasti että mitä tuli sovittua edellisessä 
Jos työntekijäkyselyssä top 3 parannettavaa asiaa ovat 1) lisää liksaa, 2) enemmän koulutusta, 3) parempi sisäinen viestintä, (missä tahansa järjestyksessä), niin firmalla ja työntekijöillä menee hyvin eikä ole suuremmin tarvetta toimenpiteisiin.
Ne vain eivät ole kaupunkeja, Turku ja Tampere ovat.
Tiedän toki, että nuo mainiot lähiöt ovat virallisesti kaupunkeja.
Etäpalaverien ainoa huono puoli on että joutuu ostaa omat kampaviinerit.
Ai niin, mutta eihän nykyään edes saa livepalavereissakaan pullaa, kun syödään jotain miniporkkanoita seisaallaan sähköpöydän ääressä.
Ei ole ihme että tuottavuus ja innovaatiot loistaa poissaolollaan.
Toista se oli silloin kun röökinsavun seasta koitit löytää berliinin munkki tarjotinta ja samalla ideat lenteli kuolan ja pullanmurusten kera.
Pullaa saamattomasta sukupolvesta tuli pullamössö sukupolvea.
On se jännä. 
Nyt meni Ensolla hakkuut vihkoon. Tuli kalliit tukit.
Puhumattakaan viinan juonnista. Vanhaan hyvään aikaan 80-luvulla kosteat lounaspalaverit saivat lennokkaimmat ideat rönsyilemään. Vielä kun viinan sai vähentää suoraan verotuksessa niin avot. Verottajan hätäinen päätös kieltää nämä virkistyspalaverit aiheutti ravintola-alalle pitkään jatkuvan alamäen, josta ei olla vieläkään selvitty. Töihinkin oli pakko mennä julkisilla, kun omalla autolla ei tietysti ollut mitään asiaa kotiin. Tässä siis voittivat: suomalaiset yritykset uusien ideoiden muodossa, koko ravintola-ala sekä luonto.
Ja just se on Espoon ja Vantaan paras puoli.
Minä tykkään asua maaseutumaisesti mutta kivikaupungin lähellä. Turussa ja Tampereella on reunoilla ihan vastaavaa, jos vaikka on ihan totta, että ne näyttävätkin muutoinkin aidoilta kaupungeilta, sen sijaan että nimeen olisi vain präntätty, että ollaan niin kaupunkia, niin kaupunkia. Hah, olettekos koskaan kuulleet sellaisesta paikasta kuin Keuruun kaupunki? Kyllä nauratti, kun ensimmäisen kerran omakohtaisesti kuulin.
Espoo on rusinoiden poimimista pullasta!
Tässähän oleellista on se oma pelisilmä, tuleeko palaverissa itselle jotain oleellista.
Koulutukset on fiksumpi käydä verkkokoulutuksina, jolloin ”olet suorittanut tämän koulutuksen ja sitä voidaan myös olettaa sinulta” tai aiheen pitää olla niin mielenkiintoinen, että kynä tipahtaa kaikesta muusta, tullaan vaikka pääkainalossa, valvotaan öitä ja viikkoja arkityön parissa, jotta siihen ehditään osallistua.
Ja yritykseltä selkeät tehtävänkuvat, mistä hommista päättäminen kuuluu kenellekin. Joten rönsyilevän palaverin jälkeen voidaan jatkaa pienemmällä porukalla, jos asianomaiset eivät ole paikalla.
