Nyt löytyi sopiva hetki paneutua näihin aiheellisiin nostoihin. En mene tässä yhtiötasolle jokaisen yhtiön osalta, koska noiden reilun viiden yhtiön osalta kokonaiskuvan piirtäminen ei ole mielestäni ihan niin yksinkertaista, että ne voitaisiin niputtaa puhtaasti kilpailuetujen tai makron väärin arviointiin tai sivuuttamiseen. Tämä ei toisaalta tarkoita, etteikö nämä tekijät olisivat olleet aihealueita, missä on epäonnistuttu analyysissä tai ne eivät olisi vaikuttaneet väärässä olemiseen. Yhtiötason kommentointia kannustan jatkamaan yhtiökohtaisissa ketjuissa, joissa voi haastaa analyytikoita ja myös voin osallistua keskusteluun, silloin kun näen, että minulla on annettavaa.
Eli ensimmäiseen kysymykseesi vastaan, että olen jokseenkin samaa mieltä, mutta en täysin, siitä syystä, että en niputa esimerkiksi Harvian tai Remedyn vääriä näkemyksiä lähihistoriassa puhtaasti makroympäristön sivuuttamisen piikkiin (tai kilpailuetujen). Tuottovaateiden muutoksella on varmasti ollut osansa tässä, mutta esimerkiksi Harviassa mielestäni suurimpia virheitä oli täysin väärä arvio siitä, mikä vaikutus pandemialla oli kasvuun ja miten kasvu jatkuu sen jälkeen. Tältä virheeltä ei olisi pelastanut se, että olisi muokannut näkemystä arvostuksesta selvästi matalammaksi. Harviassa sitten virhe nousee huomattavaksi (ts. kova kurssilasku), kun sekä ennusteet että valuaatio on tullut alas. Molemmista komponenteista (ts. ennusteessa ja kertoimessa) siis otettiin turpaan kunnolla.
Remedyssä arvostus on yksi tekijä, mistä on tullut tukkaan, mutta kyllähän yksi keskeinen muutos lähivuosille on tullut ennustemuutoksista, jossa oltiin väärin arvioitu pelien kehityksen aikataulu ja siten niistä tuleva tulovirta. Tämä ei mielestäni liity myöskään kilpailuetuihin suoraan.
Yleisellä tasolla kilpailuetujen virheellinen arviointi on tyypillisesti todella tuhoisaa omalle näkemykselle ja se voi aiheuttaa huomattavia ennustemuutoksia, jolla on taas suora ja potentiaalisesti mittava vaikutus ennusteisiin. Siten on myös jokseenkin tavanomaista, että näissä virhearvioissa ollaan eniten väärässä varsinkin pitkällä aikavälillä (monesti kilpailuetujen väärinarviointi johtaa myös pidempikestoiseen ja hitaampaan ennusteiden luisuun). Tätä voimme parantaa tekemällä parempaa fundamenttianalyysiä, mihin pyrimme aina.
Makroympäristö ja valuaatioiden ”re-rating” matalammalle tasolle eli tuottovaateiden nousu on ollut viimeisen reilun vuoden aikana mielestäni hyvin poikkeuksellinen. Tässä olemme mielestäni kollektiivisesti tiiminä epäonnistunut, ja meidän olisi pitänyt pystyä suoriutua paremmin (ts. etenkin välttää paremmin tiettyä hyvin korkealla arvostettua yhtiöjoukkoa paremmin). Samaan aikaan korostan, että me emme ole emmekä tule olemaan makrotalo, jossa uhka tämmöisestä korkojen ja sitä kautta tuottovaateiden muutoksesta heilauttaa koko suositusjakaumaa yhteen äärilaitaan. En usko, että monella olisi riittänyt conviction 18kk sitten edes ottamaan tämmöistä kannanottoa. Nyt se toki näyttää itsestään selvältä, kun se on jo tapahtunut.
Eli emme tule ohjaamaan näkemyksiä mekaanisesti makron perusteella, mutta pyrimme kuitenkin tunnistamaan potentiaalisia tällaisia suurempia muutoksia. Näistä keskustellaan sisäisesti ja pyrimme varmistamaan, että kaikki on tietoisia ympäröivästä markkinatilanteesta ja mahdollisten kehityskulkujen vaikutuksista, eikä tuijota putkinäkömäisesti vain yhtiökohtaisia muuttujia.
Mitä tulee valuaatioiden ja waccien seuraamiseen, olemme viime vuosina rakentaneet prosessin niiden säännölliselle seuraamiselle. Eli käytännössä kokoomme kaikki waccit kasaan ja pääanalyytikot käyvät nämä läpi ja mikäli niistä ollaan eri mieltä (suuntaan tai toiseen) niitä käydään porukalla läpi. Olemme myös tehneet ”keskusjohtoisen” muutoksen tuottovaateiseen, kun nostimme kaikkia riskittömiä korkoja, minkä osa oli toki jo itse ennakoinut soveltamissaan tuottovaateissa. Vaikka siis yleisesti analyysiä ei johdeta keskusjohtoisesti, niin kyllä meillä tiettyä valvontaa tehdään ja analyytikot ovat velvollisia perustelemaan arvonmääritysmallinsa ja tuottovaatimuksensa myös sisäisesti. Olemme myös selvästi lisänneet sisäistä sparrausta. Tässä myös näkyy se, että pääanalyytikoiden resursseja on kasvatettu, kun niitä on nyt varsinaisen pääanalyytikon lisäksi ”co-head”. Omaksi ilokseni olen myös huomannut, että moni pyytää kollegoilta tai Antilta ja minulta huomattavasti aktiivisemmin sparrausta tai oman analyysin kommentointia. Itse näen, että tämänkaltaisen oman näkemyksen haastamisen on lähdettävä analyytikkotasolta, sillä en usko, että kukaan yksittäinen analyytikko voisi antaa oikeita näkemyksiä kaikista yhtiöistä ja olla koko ajan oikeissa. Uskon, että hyvä analyysi lähtee selkeästä fokuksesta niihin yhtiöihin, joita kukin analyytikko seuraa. Näistä tehtyjä omia arvioita ja näkemyksiä tulee sitten ”testata” ja sparrata omilla kollegoilla tai pääanalyytikoilla.
Nyt kun pääsin vauhtiin, voisin melkeinpä kirjoittaa tästä vaikka kuinka pitkään. Tiivistän tämän nyt loppuun, että olemme resursoineet pääanalyytikoita paremmin, minkä ansiosta olemme parantaneet prosesseja, jolla seuraamme koko seurantaportfolion tilaa. Tämän lisäksi sparraamme huomattavasti aktiivisemmin kuin olemme aiemmin tehneet. Nämä ovat asioita mihin olemme panostaneet viimeisen vuoden tai parin aikana. Samalla jokainen analyytikko pyrkii kehittymään jatkuvasti.