Jos mallinnat DCFllä yritystä joka pystyy kannattavasti sijoittamaan koko tuloksensa/operatiivisen kassavirtansa takaisin liiketoimintaan (tästä ikuisuuteen tai vaikka terminaaliin asti ainakin), joko yritysostoin tai laajentamalla omaa toimintaa - eli @Verneri_Pulkkinen sen lempiyritys - mitä DCF antaa yrityksen arvoksi?
Esimerkkinä vaikka BRK, jos “tiedetään” ettei se tule koskaan maksamaan osinkoja, vaan tulee sijoittamaan kaiken kassavirtansa eri yrityksiin. Niin eikö yliajan sen vapaa kassavirta (ja yrityksen arvo) ole 0?
Jos ei halua yritysostoja mallintaa, niin yritys voi myös olla jäätelökioskifirma joka sijoittaa kassavirran uusiin perävaunuihin (kioskeihin).
Eli yksinkertaisuudessaan: bruttoinvestoinnit ovat yhtä suuria (yliajan) kuin operatiivinen kassavirta(?).
PS. toki jos ikuisuuteen tälläistä mallintaa niin tulee sama ongelma terminaalissa kuin jos liikevoiton kasvu on yli bkt kasvun, niin sen takia esim. vaikka terminaaliin asti.
@Johnnyboy, pistitpä pahan! Vähän riippuen mitä määritelmää haluaa käyttää, niin bruttoinvestoinnithan voidaan määrittää esimerkiksi nettoinvestointien ja poistojen summaksi. Tätä määritelmää soveltamalla sinun esimerkkiin operatiivinen kassavirta siis kasvaisi sitä kautta kun yhtiön koko kasvaa → nettoinvestoinnit ja poistot kasvavat. DCF:n kanssa tässä tulee se ongelma, että kuten varmasti ajattelit, jos OCF ja bruttoinvestoinnit ovat yhtä suuret, niin silloin vapaa operatiivinen kassavirta menee nollaan. Tää kieltämättä tekee DCF:n soveltamisesta hyvin vaikeaa sellaisenaan, tai ainakin TERM osuus rahavirroista tulisi olemaan järkyttävän suuri. Käytännössä minkälaisen oletuksen tuossa DCF:ssä joutuisi kuitenkin tekemään on se, että viimeiselle ennustevuodelle olisi mallinnettava kohta, jossa yhtiö ei enää tee muita kuin nykyisen liiketoiminnan ylläpitoinvestointeja ja tietyn suuruiset poistot (joku prosentti liikevaihdosta esimerkiksi terminaalissa). Tätä kautta saataisiin ennustejaksolla muodostuneen kokonaisuuden vapaan kassavirran potentiaalista arvio terminaaliin, jonka sitten teoriassa pitäisi antaa jokin järkevä arvo ulos. Ongelma tulee siitä, että matemaattisesti tuossa ei ole hirveästi järkeä, koska terminaalissa diskonttotekijä lohkaisee jo todella ison osan kassavirrasta pois, kun kuitenkin tiedetään se, että teoreettisesti yhtiö pystyisi missä tahansa vaiheessa lopettamaan kaikki muut kuin pakolliset ylläpitoinvestoinnit ja jauhamaan liiketoiminnan potentiaalin mukaista kassavirtaa omistajille. Tämä kysymyksesi taitaa muuten sivuta aika läheltä aihetta, josta @Joonas_Korkiakoski on ansiokkaasti puhunut Boreon yhteydessä → DCF:ään on käytännössä erittäin vaikeaa (en käytä sanaa mahdoton, koska sitä se ei ole) mallintaa järkevästi tästä ikuisuuteen tapahtuvien yritysostojen mukana tulevia kassavirtoja.
Tämän matemaattisen haastavuuden vuoksi lähtisin itse arvioimaan DCF:llä korkeintaan ensin nykyisen liiketoiminnan arvoa, ja sitten yritysostot voisi arvioida sijoitetun pääoman tuoton kautta yli ajan diskonttaaamalla. Mikäli kyse olisi sellaisesta tilanteesta, jossa ei tehtäisi yritysostoja, mutta yhtiö investoisi koko OCF:nsa takaisin liiketoimintaan siten, että vapaa kassavirta yli ajan olisi nolla, niin silloin tilanne on hankalampi. Melkein silloin lähtisin arvioimaan tarkemmin, että missä pisteessä yhtiö kasvaa niin isoksi, ettei koko OCF:ta voida enää investoida takaisin liiketoimintaan kannattavasti. Sitä kautta sitten yrittäisi hahmottaa, että mihin kokoluokkaan yhtiön on mahdollisuus päästä tuolla tavalla investoiden (kun liiketoiminnan kannattavuustaso olisi jo tiedossa), ja sitten hahmottelee karkeasti aikaikkunan milloin tuo kohta on saavutettavissa. Tuolta sitten kun olisi saanut karkeasti hahmoteltua yhtiön liikevaihtotason, johon yhtiö saattaisi päästä, ja liiketoiminnan kannattavuustaso olisi tiedossa, niin pääset karkeasti kiinni nettotulokseen ja EBIT-tasoon, ja siten pääset kiinni multipeleihin, esim. P/E ja EV/EBIT. Mutta tää menee jo todella hypoteettiseksi, ja jokseenkin vaikeaksi kieltämättä.
Mitäpä tuollaisessa tilanteessa vapaata kassavirtaa diskonttaamaan, kun ei sitä ole. Paras ratkaisu lienee ennustejakson lopun liiketoiminnalle vain antaa jokin exit-multippeli on se sitten EBITDA, PE, PS tai mikä hyvänsä ja laskea tuon nykyarvo ja siinä on yhtiön fair value.
Millä edellytyksin vaikkapa tuon Berkshire Hathawayn yhtiökokoukseen saisi osallistua? Jos esimerkiksi Nordnetin kautta omistaisi sitä (tai jotain muuta jenkkipörssin osaketta), onko välissä joku hallintarekisteri, eikä sitten kuitenkaan olisi osallistumisoikeutta?
Ei sillä, että olisin menossa. Akateemista mielenkiintoa vain.
DCF antaa sen arvon mitä parametreja siihen laitat ja jos laitat että 20 % ROE:n firma kasvaa 20 % terminaalivaiheessa niin nykyarvoksi tulee järjettömän iso luku. Näin siksi että kyseessä on virhe. Mikään yhtiö ei voi terminaalivaiheessa kasvaa nopeammin kuin talous. Silloin yhtiöstä tulisi taloutta suurempi, mikä on järjetöntä. Monet yhtiöt kasvavat konsolidoimalla omaa toimialaansa, eli tekemällä yritysostoja. Konsernin kasvaessa ostettavan yhtiön koon pitäisi olla tarpeeksi suuri jotta sillä olisi merkitystä tuloksen kannalta. Berkshire on jo pitkään kärvistellyt tämän ongelman kanssa. Kun firma tuottaa Sammon markkina-arvon verran vapaata kassavirtaa vuodessa, järkeviä ostokohteita on vähän.
Sijoitetun pääoman tuotto on tehokkuusluku. Kuvittele kaksi yhtiötä jotka kumpikin tekevät 100 miljoonaa tulosta. Ensimmäisellä sijoitettu pääoma on 2000 miljoonaa, toisella 500 miljoonaa. Kumpikin yhtiö haluaa kasvattaa tulostaan 5 %. Ensimmäinen yhtiö joutuu investoimaan tuloksen kasvattamiseksi 100 miljoonaa ja toinen vain 25 miljoonaa. Jälkimmäinen yhtiö on paljon houkuttelevampi sijoituskohde tämän perusteella.
Olen ihmetellyt miksen löydä reaaliaikaisia eurooppalaisia osakefutuureita (esimerkiksi Euro Stoxx 50) netistä, tai parhaimmillaan Applen Stocks-applikaatiosta? Onko tämä mahdollisesti eksklusiivisempaa informaatiota jossain markkinatyökaluissa? En tarvitse markkinatyökaluja, mutta haluaisin kyetä vertaamaan eurofutuuria amerikkalaiseen, ja ymmärtää milloin tuuli Helsingissä ei puhalla jenkkifutuurin mukaisesti.
Applen Stocks käyttää Yahoota tietolähteenään. Yahoo puolestaan vähät välittää usan ulkopuolisesta maailmasta. Euro Stoxx 50 kuitenkin sieltä löytyy, kun laittaa oikean tikkerisymbolin, joka on ^stoxx50.
Lyall Taylorin viimeisin blogi hieman sivuaa tätä asiaa:
Hänen pointtinsa siis, että yhtiön arvostuksen pitäisi lopulta perustua odotettavissa olevaan voitonjakoon, eli yhtiö joka vain ikuisesti sijoittaisi kaiken pääomansa kasvuun, eikä tulisi koskaan missään tilanteessa jakamaan mitään omistajilleen, olisi tässä mielessä arvoton. Mutta tietenkään minkään yrityksen ei todellisuudessa odoteta toimivan näin. Kuten yllä joku jo ehdotti, jos ennustejakso ei yllä sinne odotettuun voitonjakovaiheeseen asti, niin lienee järkevintä käyttää arvon perusteena ennustejakson lopun liiketoimintaa jollain sopivalla kertoimella.
Muutenkin sertifikaateissa kannattaa varmistaa että ymmärrät sen toiminnan (esim. bull/bear), kohde-etuuden (esim. öljyssä hyvin epäselvä) sekä tiedostat riskin että laidat häviävät äkillisissä kurssiliikkeissä.
Miten käytännössä saan nostettua nordnetin luottoa?
En löydä mitään nappia “nosta luottoa”?
Vai pitääkö minun ostaa niin, että saldo menee negatiiviseksi?
Mitä jos haluaisin nostaa ja siirtää rahaa osakesäästötilin puolelle?
Okei kiitos, entäs warrantit? Mites niissä stoplossien asettaminen, taitaa olla yleisestikkin suositumpia esim nuo unlimited turbot aikamonella ymmärtämäni mukaan käytössä
Ei sillä ole väliä mihin sitä superluotollisen tilin rahaa käytät, se toimii niin että sen sijasta että se saisi olla saldo vähintään 0 (tavallinen luototon tili) niin saldo saa olla negatiivinen.
Vähän riippuen mitä määritelmää haluaa käyttää, niin bruttoinvestoinnithan voidaan määrittää esimerkiksi nettoinvestointien ja poistojen summaksi. Tätä määritelmää soveltamalla sinun esimerkkiin operatiivinen kassavirta siis kasvaisi sitä kautta kun yhtiön koko kasvaa → nettoinvestoinnit ja poistot kasvavat. DCF:n kanssa tässä tulee se ongelma, että kuten varmasti ajattelit, jos OCF ja bruttoinvestoinnit ovat yhtä suuret, niin silloin vapaa operatiivinen kassavirta menee nollaan. Tää kieltämättä tekee DCF:n soveltamisesta hyvin vaikeaa sellaisenaan, tai ainakin TERM osuus rahavirroista tulisi olemaan järkyttävän suuri. Käytännössä minkälaisen oletuksen tuossa DCF:ssä joutuisi kuitenkin tekemään on se, että viimeiselle ennustevuodelle olisi mallinnettava kohta, jossa yhtiö ei enää tee muita kuin nykyisen liiketoiminnan ylläpitoinvestointeja ja tietyn suuruiset poistot (joku prosentti liikevaihdosta esimerkiksi terminaalissa). Tätä kautta saataisiin ennustejaksolla muodostuneen kokonaisuuden vapaan kassavirran potentiaalista arvio terminaaliin, jonka sitten teoriassa pitäisi antaa jokin järkevä arvo ulos. Ongelma tulee siitä, että matemaattisesti tuossa ei ole hirveästi järkeä, koska terminaalissa diskonttotekijä lohkaisee jo todella ison osan kassavirrasta pois, kun kuitenkin tiedetään se, että teoreettisesti yhtiö pystyisi missä tahansa vaiheessa lopettamaan kaikki muut kuin pakolliset ylläpitoinvestoinnit ja jauhamaan liiketoiminnan potentiaalin mukaista kassavirtaa omistajille. Tämä kysymyksesi taitaa muuten sivuta aika läheltä aihetta, josta 