Tämän aiheen tiimoilta mulla ovat ajatukset olleet myllerryksessä viime vuosina.
Muutama vuosi sitten iloitsin siitä miten hyvän kombon rahankäyttötottumuksia lapsemme saa(vat) vanhemmiltaan.
Itse olen liian pihi, liian tietoinen opportunity costeista, mennyt liian korkealla säästämisasteella. Parempi olisi ollut käyttää enemmän rahaa kokemuksien ja elämyksien hankkimiseen. Se toki on kiva että en ole ikinä ollut näyttävien lelujen tms. perään.
Vaimo on aina elänyt tiukasti tulojensa puitteissa mutta – toisin kuin minä – käyttänyt fiksusti rahaa hetkessä elämiseen. Hänkään ei ole yrittänyt signaloida kuluttamisellaan mitään ulospäin mutta tehnyt asioita jotka aidosti toimivat hänelle ja nyttemmin perheellemme.
Nykyään ajattelen kuitenkin että tolkulliset rahankäytön mallit yksinään eivät riitä mihinkään siinä että saa lapselle säästämisen tai suvun varallisuuden siirtämisen lapselle toimimaan lapsen hyväksi.
Onko tälle käsitteelle character josta Deborah Gilboa alla puhuu, täsmällistä vastinetta suomessa? Se ei tarkoita samaa kuin luonne.
Audiossa on vähän häiriöitä mutta substanssi timanttia:
Olen alkanut ajatella että windfall-tyyppinen varallisuus 18-vuotiaalla toimii jossain mielessä kuin bisneksen tai sijoitussalkun vivuttaminen.
Loistava character 18-vuotiaalla ja maltillisesti windfall-varallisuutta on kuin loistavan, leveiden ja syvien vallihautojen takana olevan bisneksen maltillinen vivuttaminen. Voi luoda lisäarvoa 18-vuotiaan elämään tai sitten ei, riskitaso nousee varmaankin vain vähän.
Huono character 18-vuotiaalla ja paljon windfall-varallisuutta on kuin surkean bisneksen raisu vivuttaminen.
Jos teinillä on ollut hyvä koti ja sopivasti onnea muutenkin geenien ja elämän tapahtumien suhteen … miksi ottaa häneltä pois kaikki ne hyvät jutut jotka siitä hänen psyykeelleen seuraavat kun hän pääsee tekemään itselleen täysin omin avuin omaa myös taloudellisesti hyvää elämää alkaen enimmäisistä satasista jotka hän itse tienaa?
Tekijät jotka nähdäkseni edistävät sitä että 18-vuotiaalla on good character:
- vähintään yksi mutta mieluummin useampi turvallinen aikuinen jo(t)ka on aina kohtuullisen hyvin kartalla lapsen iloista ja huolista
- paljon rakkautta ja lujat rajat; lapsi ei määrää asioista jotka eivät lapselle kuulu
- hiekkalaatikolta alkaen aikuinen antaa heti tiukan ja välittömän palautteen jos perseillään muita lapsia kohtaan
- lapsi osallistuu päivittäin arjen askareisiin kehitystasonsa mukaisesti
- aikuiset eivät tee lapsen puolesta sellaista mitä lapsi pystyy kohtuudella tekemään itse
- lasta kannustetaan oppimaan yrityksen ja erehdyksen kautta, laajentamaan mukavuusalueensa rajoja; aikuisen tehtävä on huolehtia että erehdykset tapahtuvat turvallisissa rajoissa
- aikuiset näyttävät mallia siitä että tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen on elämässä ykkösprioriteetti
- tuttuja ja tuntemattomia kohdellaan kunnioittavasti; ei pelata nollasummapelejä joissa haetaan itselle pikavoittoja
- harjoitellaan arjessa tunteiden käsittelyä, varsinkin negatiivisten tunteiden luontevaa ja rakentavaa kohtaamista
- opetellaan arvostamaan kaikkea sitä mikä on hyvää juuri nyt
- harjoitellaan erottamaan erottamaan lyhyen tähtäimen sokerihumalat ja pitkän tähtäimen merkitykselliset asiat toisistaan; molemmat ovat kivoja mutta jälkimmäiset hurjasti tärkempiä
- opitaan että raha, valta, status ja suosio eivät tee kenestäkään arvokkaampaa tai vähemmän arvokasta kuin hän muuten olisi
- keskustellaan teinin kanssa arvoista ja kannustetaan häntä itse etsimään arvot jotka juuri hänellä edistävät hyvää ja onnellista elämää
- mietitään yhdessä tätä aihetta: elämän ulkoiset puitteet, status, odotusten ja vaatimusten inflaatio ==> elämässä harvoin toimii hyvin strategia “olen onnellinen tulevaisuudessa sitten kun olen saanut ja saavuttanut XYZ”
- varallisuus tuo arkeen valinnanvapautta ja turvallisuutta; kun varallisuutta ei signaloi näyttävästi ulospäin, on helpompaa olla ihmisten kanssa luontevasti tekemisissä riippumatta siitä onko heillä varallisuutta vai ei
Suunnitelmani tuleville vuosille:
- käytän omaa taloudellista liikkumavaraani niin että priorisoin läsnäoloa lasten elämässä
- isovanhemmilta on tulossa varallisuutta lapsille; ei ole minun asiani, en puutu siihen
- selkeytän omia ajatuksia sen ajan minkä se selkeytyminen ottaa; lapsille säästäminen ja sijoittaminen jäissä toistaiseksi mutta optio jatkaa sitä koska tahansa
Ja kysyi, että miksei hänen sijoitussalkustaan voisi ottaa osaa rahasta. Itse en tietenkään ole asiasta kovin mielissään, mutta toisaalta mietin, että jos se mahdollistaa nuorelle miehelle jotain mistä hän saa hienoja kokemuksia ja mukavia muistoja loppuelämäksi, niin miksipä ei.