Mallisalkku sijoittaa nykyään hyvin erilaisella filosofialla kuin aiemmin, joka on mielestäni paras selittäjä sille, että miksi viime vuosien tuotot ovat olleen heikohkoja. Nykyään höpötetään jostain laatuyhtiöiden pitkäjänteisestä omistamisesta ja “mallisalkun näköisestä yhtiöstä.” Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Talvivaara, Martela ja Okmetic olivat klassisia Mallisalkku-yhtiöitä, samoin kuin aikaisen vaiheen Revenio, Qt ja Talenom silloin kun ne vielä olivat riskisiä pieniä kasvuyhtiöitä, joita sijoittajat karsastivat.
Sauli kuvasi mallisalkun sijoitusfilosofian vuonna 2016 erittäin hyvin: “Meidän salkulla ei itseasiassa ole minkäänlaista sijoitusprofiilia. Me pyritään salkkuun löytämään ihan yksinkertaisesti parhaat keissit meidän seurannasta tai Helsingin pörssistä ylipäätänsä.” Tuohon aikaan Mallisalkulla oli käynnissä vahva fokus pienyhtiöihin ja sen analyytikkojen tuottonälän kuuli jo äänestä. Nykyinen strategia, missä ostetaan 1/3 large cap arvomörnijää, 1/3 kyseenalaisen liiketoiminnan putoavaa puukkoa ja 1/3 rukoillaan että Atte löytää seuraavat moninkertaistujat teknologiasektorilla ei vaan mahdollista Mallisalkkumaisien tuottojen tekemistä.
Onhan tässä myös sattunut paljon huonoa tuuriakin ajoituksen osalta matkaan, markkinat ovat olleet historiallisen vaikeita navigoida ja siellä on ollut varmasti töissä ja vapaa-ajalla poikkeuksellisia kiireitä, mutta nyt pitäisi saada jostain takaisin se motivaatio ja palava draivi Mallisalkkutiimille löytää niitä Helsingin pörssin parhaita keissejä 
