TIlanteeni on aika erikoinen enkä ole ehkä oikein vielä ymmärtänyt sitä edes kokonaan. Minulla on aina ollut ns. rahaa, mutta lähtökohtaisesti ei omaisuutta lukuunottamatta omistusasuntoa, jota olen kuukausittain maksellut pois. Eli olen tehnyt paljon töitä, käynyt kouluja, tehnyt paljon lisää töitä ja kun rahaa on tullut olen tuhlannut kaiken, jolloin on saattanut näyttää että olisin rikas vaikka todellisuudessa varaa ei olisi ollut.
Aloitin sijoittamisen 1999 pörssikuplassa ja poltin näppini pahasti. Suhteessa tuloihin ja silloiseen kesä- ja viikonlopputöillä kerättyyn lukiolaisen omaisuuteen tilanne oli aivan katastrofaalinen. Huolimatta kauppatieteiden ja rahoituksen opinnoista ja sitä kautta ehkä myös kohtuullisen vahvasta talouden ymmärryksestä, minulle meni silti aika monta vuotta kunnes lähdin uudestaan mukaan sijoittamiseen, osittain johtuen myös siitä että tuhlasin kaikki rahani matkusteluun, yökerhoihin jne.
Aloin laittamaan osan palkastani sijoituksiin ehkä 2013 aikoihin. Muistan kun kesälomalla 2016 katsoin kännykästä, kun rahastosalkun arvo oli ylittänyt 50000e. Se tuntui jotenkin isolta rahalta ja muistan ajatelleeni, että se toi varmuutta siihen että voisin olla vaikka vuoden kotona ilman palkkaa ja etsiä uusia töitä niin halutessani. Tämän seurauksena aloin panostamaan sijoittamiseen enemmän ja miettimään aktiivisesti erilaisia strategioita. 2018 sijoitusteni arvo ylitti 100 000 euroa ja päättelin silloin, että tarvitsen 2 miljoonaa nettovarallisuutta, jotta pystyn elämään jokseenkin normaalia elämää sijoitustuotoilla. Siihen muutamat onnistuneet hyvin ajoitetut asuntokaupat, velan käyttö sijoituksissa, sijoittaminen listaamattoman työnantajani osakkeisiin ja koronakuopasta tulleet nousut ovat johtaneet siihen, että kesällä 2020 nettovarallisuus ylitti miljoonan ja nyt olen noin kahdessa. Mikäli työnantajani listautuisi, niin sieltä tulisi mahdollisesti useita miljoonia euroja tuohon päälle, joten kokonaisuus on jossain 3-5 miljoonaa euroa nettovarallisuutta.
Huolimatta siitä että olen päässyt ns. tavoitteeseen ja mahdollisesti jopa kirkkaasti yli, en oikein vielä uskalla edes harkita jättäytyväni pois töistä. Olen miettinyt vakavasti mitä haluan tehdä, jos vapaa-aikaa olisi merkittävästi enemmän ja todennut että se vapaa-aika, jota haluan viettää, maksaa aika paljon. Uusi tavoitteeni on nyt varmistaa 4-5 miljoonaa hyvin hajautettua omaisuutta. Olen jo hyvin lähellä sitä, mutta on myös muistettava että sijoituksissani on toista miljoonaa verovelkaa, mikäli lähtisin realisoimaan omaisuuttani. Joten toistaiseksi keskityn hyökkäyspelin hitaaseen muuttamiseen puolustuspeliksi.
En ole oikein vieläkään osannut lopettaa lisäsijoitusten tekoa. Yritän selittää itselleni ettei siitä ole hyötyä jos säästän rahaa yksinkertaisista pienistä elämän asioista ja saan samalla vuositasolla sijoitettua muutaman promillen lisää. Jotenkin tämä asia ei kuitenkaan tunnu menevän perille. Lopputuloksena en enää ole rikas kuten vuosikymmen sitten, vaikka nyt ehkä monen mielestä olisinkin varakas.
Tässä matkalla sijoittamiseni on muuttunut. Huolimatta melko laajasti hajautetusta salkusta, olen yhtäkkiä huomannut, että kolkuttelen useammassakin pörssiyrityksessä 100 suurimman omistajan listoja. Onneksi olen päässyt yli tarpeesta treidata ja olen yrittänyt nyt keskittyä omistamiseen. Ajattelin myös ensi keväänä alkaa nauttia reaaliosingoista ja ottaa uudeksi harrastukseksi yhtiökokouksissa vierailun, mikäli niitä taas järjestetään.
Mutta pankki ei anna rahaa, en halua myydä paremmin tuottavia sijoituksia(ja maksaa varainsiirtoveron lisäksi vielä myyntivoittoveroakin) eikä ylläoleva laskelma tee ostosta järkeväksi näillä hinnoilla. Ehkä joskus myöhemmin muutetaan jonnekin halvemmalle alueelle ja homma voi olla erilainen.
Olisikohan tämä heikentänyt omalta osaltaan meidänkin lainansaantimahdollisuuksia …