Euroopassa on niin vahvat instituutiot että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (Puola, Unkari) maanosa on kestänyt vuosikymmenen kitukasvua ja taloudellista stagnaatiota ilman isompia kriisejä tai hajoamista (euroalueen hajoamista saa jännittää, EU:n ei niinkään tai yksittäisten maiden.
Unkarissa avoimesti antisemitistinen Jobbik sai viime vaaleissa 19 prosentin kannatuksen.
Ruotsidemokraattienkin kannatus taitaa olla yli 20 prosenttia, vaikakkin käsitykseni mukaan ovat huomattavasti maltillisempia kuin vaikka Itä-Euroopan verrokit.
Saksassa, ehkä Euroopan liberaaleimmassa maassa, useissa osavaltioissa populistinen AfD sai myös 20 prosentin kannatuksen.
Olet ihan oikeassa siinä, että varsinkin Länsi-Euroopassa demokratia on hyvin juurtunut, enkä usko mihinkään radikaaliin suunnanmuutokseen. Ongelmallista on, että nämä Itä-Euroopan maat ravistelevat EU:ta liitoksistaan. Riittääkö, että Unkarin rahahanat laitetaan kiinni? Mitä jos EU hajuaa?
En halua olla turhan pessimistinen, mutta mielestäni kansainvälisessä järjestelmässä on meneillään suurin murros sitten toisen maailmansodan.
Mutta kuinka tuottavia nuo investoinnit ovat? Kiinan tuottavuuden kasvu on heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Kiinan talouskasvumalli on investointivetoinen, ja aiheellinen huoli nousee siitä kaataako maa rahaa heikosti tuottaviin projekteihin niin kotimaassa kuin alati enemmän ulkomaille.
Haluatko avata, mitä gradussa käsittelet tarkemmin Kiinasta? 
Kiinasta riittää kyllä aineiksia aiheeseen kuin aiheeseen. 
Tutkin siis Kiinan investointeja Euroopan unionin alueelle strategisesta näkökulmasta, eli mennään valta, ei ROI edellä. Tosin aikaisemmin mainitsemassani Pireuksen satamassa konttiliikenne olisi COSCO:n mukaan nelinkertaistunut omistajanvaihdoksen jälkeen finanssikriisin jälkimainingeissa. En tiedä sitten miten pitää paikkaansa.
Toinen ääripää on sitten nämä Suomeen suunnitteilla olevat hankkeet. Virkamiesselvityksen mukaan Jäämeren rata tai Tallinna-tunneli eivät ole kaupallisesti kannattavia. Näihin on kuitenkin löytynyt rahaa Kiinan valtioon kytköksissä olevilta rahoituslaitoksilta. Niin mikä se motiivi sitten olikaan?
En tietty osaa sanoa, kuinka kauan tällaisia projekteja voidaan rahoittaa ilman suurempia ongelmia.
Pari tutkijaa on myös selvittänyt Huawein omistusrakenteita, ja todenneet mediassa esillä olleen Ren Zhenghein omistavan noin prosentin firmasta. Loput 99 prosenttia omistaa trade union committee, josta ei sitten oikeastaan tiedetä mitään. Perinteisesti tällaiset instituutiot on ollut kommunistisen puolueen hallinnassa.
