Pörssien suunta (Osa 2)

Bidenin infrapaketti näyttää menevän läpi noin 550 miljardin dollarin kokoisena. Jos miettii aiempaa kokoluokkaa (olikohan se kuinka monta biljoonaa en edes muista) niin melkoisena tynkänä tuo toteutumassa. Parempi kuin ei mitään silti.

Toisaalla IMF julkaisi tuoreet talousennusteet, joita ei enää nostettu merkittävästi. Kuten tulosennusteissa, aletaankohan nyt talousennusteissakin nähdä “katto”? Tämä tukisi tässä ketjussa esitettyjä havaintoja (kuten LEIt yms.) että syklin kasvuvaiheen huippu on käsillä tai jäämässä taakse.

Esim. PMI:n 3kk rullaava keskiarvo on taittunut useissa osioissa, paitsi teollisuustuotannossa.

Ennustemuutokset ovat suht pieniä:

Lisäys: linkki IMF:n rapsaan.

15 tykkäystä

Uutisen mukaan jenkkien bruttokansantuote kasvoi vain hitusen edelliseen verraten ja jäi odotuksista. Saas nähdä miten eri asioiden summat vaikuttavat elvytyksen jatkumiseen.

7 tykkäystä

Tämä on tosiaan hyvää tarinaa.

the government will force savings institutions to buy bonds.

The time to sell equities is when governments formally force savings institutions to buy more bonds. Because in order to buy, they will have to sell equities.

Tarkoittaako tämä, että hallitukset (USA, jne) tulisivat jonkun vuoden päästä nostamaan eläkeyhtiöiden (sikäläisten) sijoitusvaatimuksia lähemmäs Suomen mallia. Eli siis, että kiristämällä vakavaraisuusvaatimuksia eläkeyhtiöiden on pakko allokoida suurempi osa omaisuudesta bondeihin. Ja hallitus voi tehdä niin, koska se voidaan myydä kansalle “hyvänä säätelynä”, joka “suojelee omaisuutta liialta riskinotolta”. Ja kuitenkin, osin ehkä joidenkin poliitikkojen tiedostamattakin, tämän tarkoitusperä on itse asiassa saada myytyä valtion velkakirjoja jonnekin.

Ja sitten jos/kun tämä trendi lähtee liikkeelle eri maissa, erityisesti USA, se tietää meille osakesijoittajalle ankeita aikoja.

Edit.

Vai oliko tuo keskuspankkien ohittamiseen?

4 tykkäystä

Won’t this just provoke another leg up in real assets, like equities?

Yes. That’s why I’m bullish on equities and real estate. As the experience during the three decades after World War II has shown, in the early stages of financial repression, equities and real estate are beneficiaries.

1 tykkäys

Tuona aikana (1945-1966) S&P 500 earnings viisinkertaistui, talous kasvoi lähemmäs 8% vuositahtia ja inflaatiokin suurimmaksi osaksi selvästi alle viiden. Heti sotien jälkeen sitä oli reippaastikin, mutta 1948 jälkeen enimmät inflaatiot olivat käytännössä jo takana päin. Reaalinen kasvu oli siis merkittävää oikeastaan koko 50- ja 60 luvut sotien jälkeen. Ei ehkä yllätyksenä kellekään.


Sitten tekstissäkin mainittiin, että CAPE nousi 9 tasosta 25. Jos tulostuotto on edullinen ja seuraavat 20 vuotta saadaan hyvää reaalikasvua niin osakeiden voisi luulla joukkona tuottavan.

Nyt kuitenkin lähdetään liikkeelle tasolta CAPE 38 eikä taloudessa todennäköisesti tulla näkemään samaa reaalikasvua kuin sotien jälkeen. Yhtälössä ei vain ole olemassa sellaista mutkaa, että korkea ostohinta ennustaa hyvää tuottoa.

Artikkelissa kirjoittaja ennusti, että “hyvät ajat” voivat jatkua kolmisen vuotta. Siitäkään ei ole mitään hyötyä tosin, jos sen jälkeen stagflaatio vetaa arvostukset takaisin kuin magneetti. Ei kai makrokuvasta mitään hyötyä ole muutenkaan, jos vain löytää jotain fiksua ostettavaa. Huomaan sen vain olevan pahuksen vaikeaa.

Osakkeesta ei koskaan kannata maksaa enempää kuin mitä ostovoimaa sen liiketoiminta tuottaa takaisin. Ei kai kukaan perustaisi yritystäkään, jos tietää ettei saa kiinni laittamalleen pääomalle vastinetta?

Nyt tarjolla on paljon negatiivista reaalituottoa tarjoavia osakkeita, ja osakkeesta ei saa maturiteetissa mitään prinsipaalia ulos velkakirjan tapaan. Tällaisista voittoa voi saada vain, jos joku muu hyväksyy tuotokseen vielä suuremman reaalimiinuksen.

21 tykkäystä

Jep, Napierkin totesi haastiksessa, että nyt arvostuksissa lähdetään melko korkeammalta. Ellei nyt vedetä täysin övereitä, jäänee “roaring twenties” tässä suhteessa vähän laimeammaksi.


Muutamia poimintoja aamun Vartista.

Jatkaen eilisistä kommenteista talouden kasvuvauhdin hyytymiseen liittyen, myös Kiinan luottoimpulssi jatkaa sukeltamista. Ei ihme, että korotkin laskevat. Yleensä Kiinan luottoimpulssi on ennakoinut kohtuu hyvin talousindikaattorien kehitystä. Tässä Nordean käppyrässä se on rinnastettu jenkkien kymppivuotisen korkoon, mutta voisi tuossa olla vaikka myös ostopäällikköindeksit.

Tuloskausi on Yhdysvalloissa sujunut vahvasti. Odotukset ovat olleet 90 %:ssa tapauksista liian alhaisia. Tulokset kasvavat massana jopa +100 % heikkoon vertailukauteen nähden. Nyt vajaa puolet SP500-firmoista ovat raportoineet tuloksensa.


Viitateen sijoittajien odotusten korkeaan viritykseen, ei kurssireaktiot ole olleet kuin snadisti positiivisia:

Koko Sp500-indeksiin liittyen, FAAMGit tekee jo melkein viidenneksen koko sen tulosmassasta. Toisin sanoen, niiden vilkas kasvu jo yksin kasvattaa koko indeksin tulosta. Ei ihme että tuo jenkkipörssi on ollut niin vahva viime vuodet. FAAMGit tekee tänä vuonna n. 280 miljardin tuloksen ennusteiden mukaan.


SP500-indeksin tulosennusteet jatkavat paisumistaan:

Kiina on puhuttanut paljon sijoittajia ja siitä aiheesta lisää videolla. Todettakoon vain tässä, että a) Kiinan pörsseillä on tendenssi joutua spekulaation tai paniikkien valtaan eikä tämä ole uutta ja b) kommunistinen puolue on jo pitkään kiristänyt silmukkaa eri firmojen ympärillä. Maa on ison muutoksen keskellä, eikä kommunistinen puolue halua jäädä esimerkiksi dominoivien teknojättien varjoon. Jack Ma saa mennä golffaamaan.

Koska Kiinan systeemi on edelleen suht suljettu, ei sieltä ainakaan aiemmin rypyt ole levinneet muualle maailmaan.

Pitihän kiinalaisten mennä vielä sijoittamaan vivulla oikein kunnolla juuri ennen romahdusta. :smiley:

31 tykkäystä

Laitoin tänne joskus aiheesta osakesijoittajien tuottovaatimukset vs. käteisen optioarvo. Siihen voisi liittää bondit mukaan.

Nyt maailman kalleimmissa pörsseissä (USA, Helsinki jne.) osakesijoittajien pitkän aikavälin reaalituottovaatimus tänään ostetuille osakkeille on noin 3 % p.a.

Verrataan tätä 8 % p.a. reaalituottovaatimukseen, joka on maailman kaikissa pörsseissä aika ajoin nähty. Tuo ei vaadi mitään ennätyssyvää pörssilamaa edes.

3 % p.a. reaalituottovaatimuksesta lähtien pienet muutokset tuottovaatimuksessa johtavat dramaattisesti isompiin kurssiheilahteluihin kuin lähtien 8 % p.a. reaalituottovaatimuksesta. Tämä toimii yhtä lailla ylöspäin (kuten viime aikoina on nähty) ja alaspäin.

Eli perusskenaario on että monissa pörsseissä on 2020-luvulla edessä ennätyksellistä volaa.

Tämä taas lisää käteisen optioarvoa.

Osakemarkkinoiden odotettu raju vola tekee käteisen lisäksi suhteellisesti houkuttelevammaksi myös bondit. Verrattuna tuohon osakemarkkinoiden kovaan volaan bondin vaikkapa kymmenen vuoden päässä oleva maturiteetti on peruskallio myrskyn keskellä.

Maaliskuusta 2020 alkaen sankaruuden määritelmä on ollut se että ei myy paniikissa vaan lähtee rohkeasti ostamaan osakkeita kun markkinat dippaa 3 %.

Mietin miten tuollainen alati uusia jäseniä haaliva “osta 3 % dippi” -sankarikultti suhteutuu siihen että historiallisesti pieni tuottovaatimuksen nousu johtaisi 30 % rojahdukseen. Mikä on markkinapsykologia sen jälkeen?

Maailman pörsseissä on ollut ostolaidoilla niin paljon kokemattomia sijoittajia että olemme täysin kartoittamattomilla vesillä.

26 tykkäystä

U.S. stock fu­tures fell Fri­day, sug­gest­ing that the S&P 500 may end the week on the back foot on its way even as it closes out a sixth straight month of gains.

Fu­tures tied to the S&P 500 de­clined 0.6%, point-ing to the broad mar­ket bench­mark eras­ing the 0.2% rise that it had eked out this week through Thurs­day. Still, the gauge has ad­vanced 2.8% so far in July, leav­ing it close to an all-time high.

Con­tracts tied to the Nas­daq-100 re­treated 1.1%, in­di­cat­ing that large tech­nol­ogy stocks will fall at the open­ing bell. Fu-tures linked to the Dow Jones In­dus­trial Av­er­age edged 0.3% lower.

“There are so many cross­cur­rents go­ing on at the mo­ment in­flu­enc­ing mar­kets,” said Se­bas­t­ian Mackay, a mul­ti­as­set fund man­ager at In­vesco. “We’ve en­tered a more volatile pe­riod for mar-kets, but mar­kets will con­tinue to move higher be­cause we’re still see­ing eco­nomic growth.”

1 tykkäys

1 tykkäys

Mielestäni yritysten voittoprosenttien nousu on odotettava suunta teknologian ja automatisaation kehittyessä.

2 tykkäystä

Howard Marksilta tuore memo, voisi kiinnostaa ketjulaisia:

16 tykkäystä

Arvostuskertoimista tiedämme että ne ovat joskus matalia ja joskus korkeita.

Bisnesten arvo markkinan tasolla tuplaantuu kun suhdannesyklien yli tasoitettu tulosten taso tuplaantuu. Tätä on hyvä katsoa reaalisesti jotta inflaatio ei sotke kuvaa.

Kuinka kauan kestää siinä että bisnesten arvo markkinan tasolla tuplaantuu?

Jos bisnekset painottuvat vanhoihin teollisuusmaihin, on helppo haarukoida että bisnesten arvo markkinan tasolla kasvaa reaalisesti 1–2 % p.a.

Tuo 2 % p.a. laittaa riman jo tosi korkealle. Esim. kun katsoo S&P 500:aa, 2 % p.a. reaalinen tuloskasvu 2000-luvulla on vaatinut sitä että USA:sta on tullut firmoja jotka ovat nousseet globaalisti normaalin kapitalistisen kilpailun yläpuolelle.

Monissa pörssissä joissa firmojen bisnekset painottuvat vanhoihin teollisuusmaihin, reaalinen tuloskasvun trendi indeksitasolla tulee jäämään tasolle 1 % p.a.

3 % p.a. reaalinen tuloskasvun trendi saattaa olla mahdollinen jos kaikki pelimerkit kehittyvillä markkinoilla riittävän hajautetusti?

3 % p.a. reaalinen tuloskasvutrendi tuplaa indeksin käyvän arvon reaalisesti 25 vuodessa, 2 % trendi tuplaa 35 vuodessa, 1,5 % trendi tuplaa 50 vuodessa, 1 % trendi tuplaa 70 vuodessa.

Kuinka moni oikeasti pysähtyy miettimään sitä, mitä tarkoittaa kun osakeindeksit tuplaavat 16 kuukaudessa?

Joskus arvostuskertoimien nousu voi tuoda spekulatiivisen windfall-voiton niin että keskivertosijoittaja tuplaa salkkunsa reaalisesti 16 kuukaudessa.

Joskus arvostuskertoimien lasku voi aiheuttaa vastatuulta siten että kurssitaso ei nouse 70 vuoteen vaikka bisnekset kehittyvät hyvin.

USA, reaalinen kurssitaso:

  • syksy 1906: indeksi 100
  • kesä 1982: indeksi 100

USA, cape:

  • syksy 1906: 19x
  • kesä 1982: 7x

USA, nopeita kurssitason reaalisia tuplaantumisia alkaen laskumarkkinan pohjilta:

1877

  • laskumarkkinan pohja: 6/1877
  • cape pohjalla: 8x
  • reaaliseen tuplaantumiseen kulunut aika: 37 kk
  • maximum drawdown em. tuplaamisen jälkeen: -35 %

1920

  • laskumarkkinan pohja: 12/1920
  • cape pohjalla: 5x
  • reaaliseen tuplaantumiseen kulunut aika: 60 kk
  • maximum drawdown em. tuplaamisen jälkeen: -50 %

1932

  • laskumarkkinan pohja: 6/1932
  • cape pohjalla: 6x
  • reaaliseen tuplaantumiseen kulunut aika: 11 kk
  • maximum drawdown em. tuplaamisen jälkeen: -30 %

1949

  • laskumarkkinan pohja: 6/1949
  • cape pohjalla: 9x
  • reaaliseen tuplaantumiseen kulunut aika: 63 kk
  • maximum drawdown em. tuplaamisen jälkeen: +/-0

1982

  • laskumarkkinan pohja: 7/1982
  • cape pohjalla: 7x
  • reaaliseen tuplaantumiseen kulunut aika: 47 kk
  • maximum drawdown em. tuplaamisen jälkeen: -5 %

2009

  • laskumarkkinan pohja: 3/2009
  • cape pohjalla 13x
  • reaaliseen tuplaantumiseen kulunut aika: 53 kk
  • maximum drawdown em. tuplaamisen jälkeen: +/- 0

2020

  • laskumarkkinan pohja: 3/2020
  • cape pohjalla: 21x
  • reaaliseen tuplaantumiseen kulunut aika: 16 kk
  • maximum drawdown em. tuplaamisen jälkeen: ?
25 tykkäystä

Laiskana luin vain ensimmäisen sivun kunnolla, mutta sehän olikin silkkaa asiaa! Oma suhde makroon on välttelevä, en koe makrotalouden ymmärtämiseen ja ennakoimiseen käytetyn työn tuottavan sellaista lisäarvoa, että raskaaseen ja ennen kaikkea itselleni tylsään aiheeseen kannattaisi panostaa. Marks tarjoilee omaksi ilokseni reilusti perusteltuja argumentteja pysyä jatkossakin erossa makroon uppoutumisesta :grinning_face_with_smiling_eyes:

image

Kuvat kannattaa aina selata läpi. Oheinen kuva tuntuisi tiivistävän viime aikojen jenkkilään liittyvän keskustelun tässäkin ketjussa:

image

24 tykkäystä

Voin samaistua. Lähestyn asiaa pyrkimällä omistamaan yhtiöitä, jotka pärjäävät mahdollisimman hyvin mitä erilaisimmissa talousympäristöissä.

“Defensiivinen kasuyhtiö” on mannaa korvilleni, “pääomakevyt ja hinnoitteluvoimainen” hunajaa.

Allokoin vain hyvin pienen osan sijoittamiseen käyttämästäni ajasta kulloisenkin pörssin suunnan ja/tai makroympäristön märehtemiseen. Asiat kuitenkin kiinnostaa, ja pyrin silti olemaan kärryillä sentimentistä ja missä mennään näillä perinteisillä kuumemittareilla, indeksien eri arvostusmittarit jne.

Jos on mahdottoman härkämäistä ja/tai kallista pyrin sitten hieman suggeroimaan itseni entistäkin varovaisemmaksi ja kurinalaisemmaksi. Sekä sama tietenkin toisinpäin.

Mutta onneksi meillä on Vernerin vartti ja Mariannen makro! Näitä kuuntelemalla ja lukemalla pysyy aivan mainiosti kärryillä siitä mitä tarvitsee edes tietää (ei paineita!). Kohinaa riittää sitten muualla ihan riittämiin :wink:

14 tykkäystä

Sitten vielä hieman eri näkökulma:

  1. Identifioidaan tilanne jossa reaalinen kurssitaso on tuplaantunut historiallisen nopeasti karhumarkkinapohjalta.

  2. Ostetaan US-indeksisalkku kohdan 1 tilanteessa.

  3. Tutkitaan kuinka kauan kestää sen jälkeen siinä että reaalinen kurssitaso nousee pysyvästi yli ostohintojen.

  • salkku ostetaan 1880, kestää 75 vuotta
  • salkku ostetaan 1925, kestää 30 vuotta
  • salkku ostetaan 1933, kestää 22 vuotta
  • salkku ostetaan 1954, kestää 28 vuotta
  • salkku ostetaan 1986, kestää 4 vuotta
  • salkku ostetaan 2013, kestää ?? vuotta
  • salkku ostetaan 2021, kestää ?? vuotta

Lähtöpisteestä 2013 ja 2020 emme vielä tiedä koska reaalinen kurssitaso nousee pysyvästi yli lähtötason.

Noista viidestä ensin mainitusta info on olemassa. Keskimäärin odotusaika oli yli 30 vuotta siihen että salkku ilman osinkojen uudelleensijoittamista nousi reaalisesti pysyvästi plussalle.

9 tykkäystä

Loistava lähestymistapa sinulla :slight_smile:

Itse fiilistelen ihan täysillä sitä näytelmää kun kaikkien aikojen pörssikupla kohtaa stagflaation. Mutta se on lähinnä viihdeosastoa. En lyö isosti vetoa makron pohjalta enkä yritä ajoittaa markkinoita.

3 tykkäystä

Miksi jättää huomioimatta se ainoa hyvä raha mikä osakkeista tulee karhu markkinassa? Vastaukseksi ei kelpaa tilastojen puute.

1 tykkäys

Totta kai osingot kannattaa yleensä sijoittaa uudelleen. Rajasin käsittelyn pörssikursseihin.

2 tykkäystä

Minulle tuli noista kauhutilastoista paradoksaalisesti mieleen, kuinka turvallista osakesijoittaminen loppujen lopuksi on, jos hajautus on kunnossa eikä koskaan myy mitään. Vaikka ajoitus epäonnistuisi täysin niin että tankkaisi salkun nollasta sataan kuplan huipulla eikä sen jälkeen enää sijoittaisi, pitkällä aikavälillä pääoman kohtalo olisi edellä mainituilla reunaehdoilla vähintään kohtuullinen. Jos vaikka joku olisi aiemmin tänä vuonna myynyt osuutensa listaamattomasta firmasta, saanut ison perinnön, tai jostain muusta syystä saanut miljoonan käteistä, ja sijoittaisi sen nyt lähellä kuplan huippua (??) kokonaan pörssiin eikä sijoittaisi osinkoja ikinä, hänen olisi kuitenkin lupa odottaa että hyvin pitkällä aikavälillä pääoman reaaliarvo vähintäänkin säilyisi, samalla kun osinkoja ropisisi vuosittain kulutukseen. Ei paha.

Toki pörssissä voi pääomansa tuhota, mutta se vaatii joko kapeaa hajautusta katastrofikohteisiin (vaikka nyt all in muutamaan kassavirrattomaan .com-”firmaan” vuonna 2000), tai sitä että myy paniikissa väärään aikaan ja poistuu traumatisoituneena näyttämöltä.

Tuo huomio, että iankaikkinen holdaaminen riittävällä hajautuksella on käytännössä aina vähintään kohtalaiseen tulokseen johtava tyyli, on muuten hyvä henkinen selkänoja, jos jonkin pörssin pelkotilan yhteydessä päättää lukita all in osakkeisiin, ja sen jälkeen syöksykierre jatkuu. Syksyllä 2008 Buffett kirjoitti keskellä finanssikriisipaniikkia New York Timesiin artikkelin (itse artikkeli vaatii kirjautumisen mutta tässä referointia: Buffett gives investment tips in op-ed - Oct. 17, 2008), jossa kertoi menneensä all in. Sen jälkeen indeksi putosi muistaakseni yli 20% ennen maaliskuun -09 pohjia, ja silloin moni arvioi, ettemme ole nähneet vielä mitään, ainakin -50% vielä, katsokaa vuosia 29-32. Buffett itse on tietysti täysin teflonia mitä tulee pörssin lyhyen aikavälin heiluntaan oston jälkeen, mutta monella peesaajalla meni varmasti pata jumiin siinä määrin että päätyivät klassikkoratkaisuun: ”Nyt on sen verran epävarmuutta ilmassa että siirryn katsomoon, ehdin hyvin palata sitten kun tilanne on vähän selkiytynyt.” Kuten aina, siinä vaiheessa kun tilanne oli vähän selkiytynyt, pörssi oli jo ottanut kauhean spurtin ylös, paljon yli Buffettin lyhyellä aikajänteellä huonolta näyttäneen ostohinnan.

32 tykkäystä

Sama tarina toistui muuten koronadipissä mutta luonnollisesti aivan eri intensiteetillä kun mukana on nykyään botit ja valtava kaupankäyntivolyymi. Kun tuuli kääntyi, mentiin aikamoista haipakkaa samalla kun moni katsomossa vielä kauhisteli edellisten päivien verenpunaista lattiaa. Koronasyöksyn viimeiset neljä päivää toivat tauluun S&P 500 noin -14% ja se otettiin takaisin alle kahdessa päivässä ja kolmessa päivässä lasissa oli pohjilta +18%…

Toisin päin vääntäen, jos panikoit koronadipin viimeisellä viikolla (joka oli noin neljän viikon show), aikaa hypätä takaisin oli noin kaksi päivää ja sen jälkeen tuli turskaa panikoinnista.

Itse opin sen että jos ei ole merkittävää yrityskohtaista syytä miksi kurssi laskee, lähes aina oikea vastaus on pitää kaksin käsin kiinni kun käydään kuopan pohjalla. Ainoa syy dumpata jotain yli laidan on jos itse firman bisnekset menee alta - eli koronashowssa vaikkapa ristely-, hotelli-, leffateatteri- ja lentoyhtiöt lienivät sellaisia joista oli perusteltua juosta karkuun ja näidenkään holdaaminen ei välttämättä pitkässä juoksussa kaatanut maailmaa.

23 tykkäystä