Tuo CNN:n fear/greed-mittari on huonompi kuin hyödytön. Eiköhän @Verneri_Pulkkinen löydä paremman tilalle
Mainittu mittari näyttää kylläkin lupauksensa mukaisesti mittaavan trendejä siinä onko sijoittajien mielialoissa trendi luottavaisempaan vai epävarmempaan suuntaan.
Mutta tuo mittari on katastrofi siksi että se ei ota mitään kantaa siihen miten sijoittajat ovat asemoituneet.
Jos tuo mittari näyttää että pelko on saamassa vallan mutta sijoittajat ovat aggressiivisesti salkuissaan asemoituneet nousua varten, silloin fear-signaalia seuraamalla ostaa juuri tilanteessa jossa romahduksen todennäköisyys oston jälkeen on kohollaan.
Jos tuo mittari näyttää että parempi luottamus on saamassa vallan mutta sijoittajat ovat aggressiivisesti salkuissaan asemoituneet laskua varten, silloin greed-signaalia seuraamalla myy juuri tilanteessa jossa räjähtävän kurssinousun todennäköisyys myynnin jälkeen on kohollaan.
EDIT:
Tässä vielä tällaista mitä Twitter valitettavasti puskee:
Tästä kaipaisin tarkennusta sinulta miten yleisempi skaalautuvuus vaikuttaa tuon p/s-mittarin käyttökelpoisuuteen markkinan tasolla?
Kasvuyhtiöiden hinnoittelu epäilyttää mua yhtä lailla. Jos noiden market capista lähtee puolet pois, jonkin ajan kuluttua sitä uutta tilannetta pidetään täysin luonnollisena.
Nyt löytyi myös tuo Suomen First North-indeksi (FNFIEURGI), joka on kohta tullut n. -7% alas huipuistaan.
Olisi mielenkiintoista koostaa “Suomen-Inderes-lemppariosakkeet”-indeksi, joka sisältäisi esim. Qt, Harvia, Kamux, Revenio, Remedy, Efecte, Tecnotree jne. Mitenköhän tällaisen saisi koostettua helposti, se olisi tosi hyvä paikallisen markkinasentimentin indikaattori.
Kuinka moni on laskenut yli 10% viim. 200pv huippuclosesta - vastaavaa kulmakerrointa ei ole nähty kuin corona dipissä viimevuosina (ja silloin tietenkin aivan eri magnitudilla). Samalla yleisindeksi on nyt vasta muutaman hassun prosentin laskenut… on hyvin mielenkiintoinen ilmiö
Kuten @verneri_pulkkinen ylempänä mainitsi, on talouden kasvu hidastunut. Oma hypoteesi talouden kasvun hidastumiseen ei ole siinä, että käytettävissä on vähemmän työikäisiä käsipareja, vaan pohdin, että johtuuko talouskasvun hidastuminen teknologian kehityksestä? Monessa tapauksessahan teknologia itseasiassa supistaa BKT:ssa mitattavaa taloutta.
Käyttäjien lisääntyessä digitaalisten palveluiden tuotantokustannukset lähestyvät nollaa. Esim Netflix ja Spotify toki kasvattavat omia bisneksiään tällä hetkellä kovaa vauhtia, mutta kasvattavatko ne BKT:ta? Vai onko aika Netflixin ääressä mahdollisesti pois perinteisten palveluiden, kuten esim. elokuvateattereiden tai muodin liikevaihdosta? Netflixin parissa vietetään esim. UK:ssa keskimäärin 7-10tuntia viikossa, mutta siitä maksetaan vain 10€ kuukaudessa. Elokuvan katsominen teatterissa taas maksaa 15€, vaikka aikaa siihen kuluu vain noin 2h.
Otetaan sitten vielä suorempi esimerkki, kuluttajalakipalvelut: Aikaisemmin esimerkiksi testamentin tekeminen lakihenkilön kanssa on maksanut n. 300-1000€. Nyt saman dokumentin saa tehtyä netissä ilman lakihenkilöä hintaan 99€ (aatos.app, lexly.com). Asiakas saa siis 3x-10x halvemmalla hinnalla saman palvelun automaattisesti. Näemme siis suoraan, että digitaalinen palvelu itseasiassa kutistaa taloutta, vaikka kuluttajan kokemus vain paranee.
Toinen kysymys onkin sitten, että onko tämä vain väliaikaista talouden kasvun hidastumista? Ollaanko tässä vielä toistaiseksi siinä tilanteessa, että digitaalisia palveluita ei osata hinnoitella oikein? Onko esim. Netflixin todellinen luoma arvo käyttäjälle jotain ihan muuta, kuin 10€/kk? Miten kilpailu osuu tähän yhtälöön?
Digitalisaatio kyllä vaikeuttaa talouden koon arvioimista, mutta ei halvemmat palvelut kutista taloutta, koska reaalinen BKT on se mitä mitataan. Se on siis BKT josta on poistettu hintojen muutosten vaikutus.
Onko maailman puhelut vähemmän arvokkaat kun niitä saa nykyään soittaa ilmaiseksi netin yli ympäri maailman? Ei.
Tämä on siis ainoastaan mittaamisen ongelma. Sama palvelu esim. soitto/testamentti saadaan vain halvemmalla eikä se kutista taloutta.
Käyttökelpoisuuteen ei vaikutusta, mutta se toimii perusteluna korkeampaan arvostukseen, koska skaalautuvuus mahdollistaa korkeammat katteet suhteessa liikevaihtoon. Esim. Google-hakukone takoo kasvaessa paljon enemmän lisätuottoja kuin jokin perinteinen teollisuusfirma tekisi, koska tuon teollisuusfirman pitäisi laajentuessaan investoida paljon enemmän. Nykypörssissä on nähdäkseni enemmän tällaisia firmoja, joille korkeampi kate % on perusteltu suhteessa historiaan.
Tokihan pitkässä juoksussa kilpailu tuppaa painamaan katteita ja ehkä 10:n vuoden päästä nähdäänkin varteenotettavia vaihtoehtoja näille FAAMG:eille ja niiden katteet tippuu historian keskiarvoa kohti. Sikäli pidän kyllä mahdollisena, että EV/Sales palaa historiaa kohti, mutta tällä hetkellä yritysten muuttunut rakenne mielestäni perustelee ainakin osittain koholla olevan arvostuksen.
Ihan varmuuden vuoksi, on tuo prosenttiosuus siis tämän hetken tilanne ( nyt 10/20% huipun alla) vai että on käynyt viimeisen 200 päivän aikana tuon prosentin (10 tai 20%) verran huipun alla ja saattaa nyt olla jossain huipun ja tuon prosentin kuvaaman laskun välissä?
Jos palveluista ei makseta, niin ei kasva palkatkaan? Jos palkat ei kasva, niin miten liikevaihdot kasvaa? Ne jotka saavat palkkaa hyötyvät kun saavat saman elintason halvemmalla, mutta rahaa jää enemmän käteen. Työttömyys kasvaa? Firmat luovat enemmän arvoa pienemmillä tuotantokustannuksilla ja myyvät sitä alihintaan. Tämän arvopotentiaalin omistaa sitten osakkeenomistajat. Mikä on rahan hinta, jos rahaa jää enemmän käteen kuin ennen niillä, jotka sitä käyttävät.
Mielestäni tuo on aivan erinomaista pohdintaa USA:n osalta!
Mutta OMXH en näe minkäänlaista epäjatkuvuuskohtaa joka yhtään haittaisi p/s-vertailua vaikkapa vuoteen 2007.
Vaikka OMXH:n kymmenen markkina-arvoltaan isointa firmaa capattaisiin aika rajusti, ei sekään nosta vielä pienemmistä mainittavasti esiin sellaisia bisneksiä jotka merkittävästi kokonaiskuvaa muuttaisivat.
Tutkin tässä asiaa juuri erään toisen sisällön laatimiseen liittyen ja data tuki mielestäni väitettä OMXH:n hyvin vähäisestä rakennemuutoksesta. Helsingin Pörssin ROE-% ei ole mennyt kymmenessä vuodessa minnekään vaan perinteiselle taloudelle hyvinkin tavanomaisen 10 %:n tienoilla on mörnitty. Lisäksi finanssikriisiä edeltäneistä tasoista ollaan kaukana. ROE-%:n pitäisi tietenkin nousta, jos pääomakeveiden ja skaalautuvien teknologiayhtiöiden (ja pääomakeveiden palveluyhtiöiden) rooli pörssissä (ja myös taloudessa) kasvaa. OMXH:n P/B on sen sijaan noussut 2,7x tasolla, kun 2000-luvun keskiarvo on 1,8x. Isossa kuvassahan P/B:n nousu melko vakaalla ROE-%:lla viittaa arvostuksen venymiseen, mitä meiltä Juha on muutamassa tuloskausiyhteenvedossaan myös sivunnut.
Mielenkiintoista. Jos ROE% ei ole kymmenessä vuodessa kehittynyt, vaikka samalla korot ovat tainneet laskea, niin eikö se viesti vähän siitä, että hommat olisi menneet vähän alaspäin. Siis ymmärtääkseni yritysten lainojen korot eivät tippuneet ihan yhtä nopeasti, kuin EKP:n ohjauskorko, eli yritysten korkomenot ovat tippuneet hiljalleen pitkän aikaa.
