Vielä tuosta Evergrandesta, suomessakin puhutaan vaan että pystyykö valtio pelastamaan ja haluaako valtio pelastaa sen vai ei.
Jos kiinteistöjen hinnat ovat tulleet jo vuoden aikana 15% alas, ja asuntoja on miljoonia tyhjillään, on selvää että Evergrande on vain jäävuore nhuippu. Kannattaa muistaa että hinnat ovat moninmoninkertaistuneet viime vuosina, ja se on tehty korkeiden korkojen ympäristössä velalla.
Tämä saa nyt monet miettimään onko riski oikeassa suhteessa jäljellä olevaan tuotto-oletukseen. Tuohon vielä virallisten pankkien lainojen lisäksi massiivinen harmaa sektori ja ihan turha haikailla että tästä selvitään valtion laastarilla.
Totta. Mielenkiintoista olisi myös saada kokonaiskuvan laajennusta siitä, kuinka paljon sijoittamisen arkipäiväistyminen ja uusien kotisijoittajien vyöry on vaikuttanut talouden nousuun.
Wall Street Journalissa luki, että viime vuonna aukaistiin yli 10 miljoonaa uutta sijoitustiliä. Olisko niin, että korjausliikkeet tulevat olemaan yleisempiä ja käyrä aiempaa jyrkempää siksakkia molempiin suuntiin paniikkikäyttäytymisen vuoksi.
En usko että retailerit voisi heiluttaa kokonaista indeksiä, se vaan ei ole mahdollista.
Mutta päättäväinen giga-sopuli-hullari-wsb-heman-rubiini-jengi voi, kuten ollaan nähty saada hämminkiä aikaan (hedgejen ja muiden avulla) yksittäisessä osakkeessa.
Toki jos täälläkin foorumilla kaikki päättäisi ostaa vaikka Afarattia (afarak) koko rahalla, osake liitäisi kuuhun ja sitten puoliväliin jonka jälkeen maahan.(kertokaa ensin mulle kun aioitte sekoilla amerikan serkun kanssa).
Ollaan tosiaan teknisesti erittäin vahvassa laskutrendissä, toki hei, kaikki on väliaikaista kuten fedin-propaganda-ministeri meille kertoo.
Huomenta! Inflaatiosta on täällä taas käyty suhteellisen paljonkin keskustelua, joten tohdin linkittää tähän tämänaamuisen makron, jossa inflaatiota väännetään rautalangasta. Artikkelin lopussa on vähän ajankohtaisempaa asiaa väliaikaisuudesta ja hinta-palkka-spiraalista. Lisäksi mukana Credit Suissen päivitetty kuvio pörssin pitkän aikavälin reaalituotoista.
Kehittyvien talouksien ja seuraavien keskuspankkien toimien kannalta kimurantti tilanne. Jos nyt oletamme, ja voimme varmaan jo sanoa, että olemme stagflaatiossa niin mitä vaihtoehtoja on jäljellä?
@Marianne_Palmu - mitä arvioisit tapahtuvan seuraavan 2-3 vuoden aikana? Tullaanko näkemään markkinoinen odotuksia nopeampaa korkojen nostamista ja jos näin ei tehdä niin miten tämä näkyy esim. EU maiden talouspolitiikassa?
Heitän tähän väliin muutamat käppyrät Vartista. Mukana harvinaisen suttuisia kuvaajia.
Blumman raaka-aineindeksi, jossa mm. öljy on iso komponentti, jatkaa rajua nousuaan. Tässähän firmojen kannattavuutta tullaan kohta testaamaan oikeasti. Luin myös kommentteja isoilta raaka-ainetreidaustaloilta. Ei olisi ihme, jos teollisuudelle tulee vielä kunnon vatsakramppeja Kiinasta Eurooppaan. Yhdysvaltojahan tämä kriisi ei niin koske.
Indeksitasolla ollaan nähty vasta pientä värinää: jopa teknojen asuttama Nasdaq-indeksi on laskenut vasta 8 %. Mutta, käytännössä pinnan alla on päällä jo kokonainen piilokarhumarkkina. Iso osa osakkeita on laskenut jo yli 20 % huipuistaan. Esimerkiksi Helsingin pörssin pienindeksi kuvannee paremmin yksityissijoittajien kokemuksia.
Blummalla oli tällainen hauska päätöksentekopuu, mikä Bidenilla on edessä. Velkakattodraama ja elvytyksen jatkuminen on todellakin vielä kysymysmerkki.
Kävin videolla läpi myös blumman uutiskirjeestä poimittuja argumentteja stagflaatiota vastaan. Poiketen mm. 70-luvusta, nyt firmojen kassat on äärimmäisen pulloon käteistä ja tulokset kasvaa, mikä antaa hyvän pohjan investoinneille. Jos investoinnit jatkuvat, talouskasvu tuskin hyytyy ja pullonkaulat lopulta ratkotaan.
Moikka! Lienee syytä aloittaa stagflaation määritelmästä: se tarkoittaa korkean inflaation ja kituliaan talouskasvun (tai jopa taantuman) yhdistelmää. Stagflaatiolle ei ole tiettäkseni annettu tarkkaa (numeerista) märitelmää, mutta termi sai alkunsa 1970-luvun öljykriisin seurauksena. Stagflaatio on siis pitkälti tarjontapuolen tekijöistä johtuva ongelma, ja historiassa linkittynyt energiaan, kuten 1970-luvulla. On totta, että nyt ilmoilla on hyvin samankaltaisia elementtejä: Kiinassa puhutaan jo energiakriisissä ja sähkön sekä öljyn hinnan uumoillaan nousevan täälläkin päin maailmaa. En kuitenkaan näe, että vielä olisimme stagflaatiossa, sillä talouskasvu on edelleen tuoreiden talouslukujen perusteella rivakkaa ja esim. EKP:n ennuste ensi vuodelle 4,6 %
Jos nämä tarjontapuolen häiriöt tosiaan kestävät odotettua kauemmin ja tyrehdyttäisivät talouskasvun tyystin, ovat keskuspankit kyllä vaikeassa tilanteessa. Rahapolitiikalla pystyy vaikuttamaan välillisesti kysyntään, mutta tarjontapuolelle sillä ei resursseja taiota. Korkoja olisi pakko nostaa inflaation nopeasti kiihtyessä, mutta se taas leikkaisi talouskasvua entisestään. Lisäksi EKP:ssa on ajateltava pakkoavioliittoa euromaiden kanssa. Julkinen sektori velkaantuu edelleen kovaa vauhtia ja talouskasvun hidastuessa kynnys julkisten menojen lisäämiseen jälleen madaltuisi. Lainanhoitokustannusten kohoaminen toisi tietyt jäsenmaat jälleen framille velkakirjamarkkinalla, jolloin keskuspankin pitäisi mahdollisesti lisätä velkakirjaostojaan rahoitusvakauden nimissä. Kun inflaatiotekstissä puhuttiin hinta-palkka-spiraalista, tässä pakkoavioliitossa taitaa olla kysymys korko-velka-spiraalista
Stagflaatio siis on tarjontapuolen shokin yllättäessä mahdollinen, mutta sekulaarinen stagnaatio , eli pitkittynyt hitaan kasvun aika, on pidemmän aikavälin riski etenkin euroalueella ja tästä on mm. Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn puhunut.
Toivottavasti tämä ajatuksenvirta selkeytti edes hieman stagflaation käsitettä.
Kävin kans läpi dataputkan perustaja Jens Nordvikin ajatuksia nykyisen taloussyklin mahdollisesta pikakelasta, tvitteristä lainattuna. Useissa pienemmissä talouksissa korkoja on nostettu jo räväkästi tai korot nousee jo muuten vauhdilla, jopa yli koronaa edeltäneen tason kuten Tšekissä.
Ennätysmäinen elvytys ja muutenkin oudot olosuhteet saattavat aiheuttaa sen, että nykyinen buumi jää paljon totuttua lyhyemmäksi.
Ilmapalloon tuli reikä ja Nasdaqiin sen myötä sen ja samalla maailman parhaiden (kasvu)yhtiöiden kaunis sateenvarjohuippu ja nyt sitten haetaan teippiä ja pohjia jostain. Varsinainen ale tuskin on vielä alkanut. Vaikeinta on pitää sormet irti ostonapilta . Markkina ennakoi jo ensi syksyä.
Nyt saadaan markkinoilla maistiaisia siitä mitä tulevina vuosina on edessä. Kun katsoo ensimmäisen linkin palkkeja jotka osoittavat kuinka olematon on päästöttömien energialähteiden osuus kaikesta käytetystä energiasta globaalisti, niin vaikea on nähdä tilanteesta selvittävän ilman energiakriisiä. Tämä siis jos ja kun päästöt on ajettava nollaan, tai lähelle sitä. Toisessa linkissä vielä ennustetaan energiantarpeen kasvavan 36% vuoteen 2035 mennessä.Tyhjiä hyllyjä tulee olemaan jatkossa kaupoissa.
Nykyään ollaan nopeita paitsi pörssissä, niin myös reaalitalouden ilmiössä. Stagflaatio = hinnat kallistuvat ja pörssi on pari viikkoa mollivoittoinen. Lamakin lienee nykyään sitä, että kasvu pysähtyy pariksi kuukaudeksi ja taantuma tarkoittaa kasvun hetkellistä hidastumista.
Ei mulla muuta, kuin että aika herkästi heitellään täälläkin ilmoille eri termejä. Vähän kuin iltapäivälehtien otsikot. Ei ole olemassa kuin romahduksia ja raketteja. Sori nollapostaus.
Evergrandella kauppa holdissa, koska Hopsonin huhutaan ostavan 51% noin viidellä miljardilla
Keskikokoinen Fantasia missasi $206 miljoonan maksut, joten Country Gardenin tekemä osto ehkä riitä Fantasian ongelmien fiksaamiseksi
Sinic (pienempi), joka putosi aiemmin 87% päivässä on yhä kaupankäynnin ulkopuolella, mutta luottoluokittajat ennakoivat defaultia
Kiinteistökauppa on jäissä - tosin nähtävästi kauppaa ei saada käydä kuin -15% alennuksella valtion asettaman hinnan osalta (mutta tästä en löytänyt hyvää lähdettä)
Useamman kiinteistösektorin toimijan kaupankäynti keskeytetty.
Twitteristä tavaraa, jos jotakuta kiinnostaa. En pidä kovin ihmeellisinä käänteinä - tällaista leviämistä osattiin odottaa. Mutta jos joku ajatteli, että tämä EG-soppa on ohi, niin se tuskin pitää paikkaansa.
Voiko volatiliteetti itsessään olla musta joutsen?
Alunperin Evegrandesta jo kesä-heinäkuussa kertoneesta The Last Bear Standing -nimimerkistä on tullut Twitter-suosikkini, kuten jo aiemmin hehkutin. Tililtä löytää nimensä mukaisesti karhumaisia, mutta amatöörin silmään hyvin perusteltuja näkemyksiä.
Nyt herra Karhu kirjoittaa, kuinka markkinoilla siintää (oikeastaan tästä oli jo elokuussa ensimmäiset twiitit) mahdollinen uusi uhka - volatiliteetti. Tarkemmin soppa, joka syntyy Evergranden ja muiden sotkujen aiheuttamasta markkinaheilunnasta ja VIX:n laajasta shorttaamisesta.
Kallistahan tämä edelleen, mutta pikkuhiljaa alkaa olla pahimmat ilmat päästelty.
Mikä sitten olisi kohtuullista? Earnings yield on merkittävästi 10y yieldiä korkeampi (huom kuvassa trailing earnings yield).
Kun korot ovat olleet n. 3% tasolla, tällöin Earnings yield on yleensä 5-7% (Kääntäen P/E 14 - 20)
Veikkaan FED:n nostavan ohjauskoron 0,75 prosenttiin Q3/2022 kiihtyneen inflaation ja stagflaatioriskin vuoksi. Seurauksena rahan siirtyminen bondeihin sekä talouskasvun hidastuminen ellei Kiinan kyykkääminen jo näy tilastoissa. Joka tapauksessa vaikeat edessä monella yrityksellä sekä osakesijoittajalla ennen kuin arvostustasot ovat kestäviä.
Yhdysvalloissa tosiaan tuo koronnosto lähenee mielestäni täysin riippuen siitä, miten inflaatiokehitys etenee ja talous vetää. Ennusteet nykytahdista ensimmäiselle nostolle vanhenevat äkkiä jos inflaatio meinaa jatkaa nousuaan ja talous vetää muuten ihan hyvin. Euroopassa näkisin tilanteen kinkkisempänä. Pitkään ollaan oltu jo nollakoroilla ja se ikävä puoli siinä on että mitä pidempään siinä ollaan oltu, sen vaikeampi se nosto tulee olemaan kun kaikki velalliset ovat tottuneet halpaan velkaan jo vuosikymmenen ajan. Sitten tässä on vielä se että periaatteessahan inflaatiolla saataisiin sulateltua noita velkavuoria, mutta samaan aikaan ei saisi päästää inflaatiota liian kovalle laukalle niin että sitä ei meinata sitten saada pysäytettyä. Ei ole helppoa keskuspankeilla tasapainotella sen välillä että ei nosteta liikaa korkoja jotta talous ei hyydy ja velalliset eivät enää selviydy kasvaneista korkokuluista, mutta samaan aikaan ei saisi päästää sitä inflaatiotakaan karkaamaan. Voi olla vaikea kääntää inflaation suunta jos inflaatiokierre pääsee vauhtiin vaikka alettaisiinkin reagoimaan siihen nousevilla koroilla tasaiseen tahtiin. Tämä skenaario tietenkin sillä oletuksella että inflaatio ei rupeakaan laantumaan niin kuin keskuspankit ovat viestineet. Toistaiseksi kehityssuunta on ollut kyllä huonompi kun keskuspankit ovat edelleen toistelleet väliaikaisuusteemaa samalla ruuvaten aikamäärettä yhä pidemmäksi.
Historia ei tässä ole keskuspankkien puolella. Kaikki yritykset kasvattaa taloutta tai ratkaisemalla rakenteellisia ongelmia printtaamalla rahaa ovat päättyneet huonosti. Miksi nyt olisi toisin?
Minulle on jäänyt jostain kuva että 70luvun stagflaation aikaan arvoyritykset “toimivat/tuottivat” parhaiten. En nyt kyllä mistään tälle löydä lähdettä, mutta onko sinulla asiasta mitään tietoa? Tällä kertaa en edes yritä ruokkia arvosijoittaja harhaani vaan aidosta mielenkiinnosta kysyn.
