Tähän USA:n velkakattoasiaan täytyy vähän lisätä omaa analyysiä.
Taustaa:
Kongressi hyväksyy lainsäädännöllä menoja tuleviksi vuosiksi, esimerkiksi antaa valtiolle luvan ottaa velkaa korona-avustuksiin, valtion työntekijöiden palkkoihin ja kaikkeen mihin valtio nyt rahaa käyttää. Kongressi myös - täysin erillisenä prosessina - antaa hallitukselle rajan, paljonko valtion velka voi olla. Rajaa ei saa ylittää, ilman että kongressi sitä erikseen korottaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Trumpin tekemä 1,5 biljoonan dollarin (10 vuoden ajanjaksolla) veroalennus on poissa valtion tuloista tulevina vuosina ja näin nopeuttaa sen hetkisen velkakaton saavuttamista (koska valtion menoja ei leikattu samassa suhteessa). Kun seuraava presidentti nyt on demokraatti, voi senaatin vähemmistö kieltäytyä äänestämästä tai esittää vaatimuksia jotta äänestävät velkakaton nostosta.
The U.S. debt limit is a very peculiar institution, because when combined with the filibuster it gives a minority party the ability to undermine basic governance. You might think that once Congress has passed fiscal legislation — once it has passed bills that set spending levels and tax rates — that would be the end of the story. But if this duly enacted legislation leads to a budget deficit, which requires that the U.S. government issue debt, as few as 40 senators can then block the needed borrowing, creating a crisis.
Tämä ns. velkakattokriisi tapahtuu poikkeuksetta ja vain silloin, kun Demokraatti on presidenttinä. Syitä tällaiseen epäsymmetrisyyteen voi kukin miettiä tahollaan miksi näin on.
Mitä tapahtuu kun velkakatto saavutetaan?
Yhdysvaltojen hallitus ei pysty ottamaan enää uutta velkaa, jolloin käytössä oleva käteinen alkaa hupenemaan nopeasti. Hallinto pystyy viivyttämään defaulttia (= se hetki, jolloin tulevia laskuja ei pystytä enää maksamaan) muutamia viikkoja siirtelemällä rahoja ja joillakin kirjanpitokikkailuilla, jotka nekään eivät ole ilmaisia tai välttämättä kovin yksinkertaisia.
Kun saavutetaan raja missä em. kikkailulla voi siirtää rahaa laskujen maksuun, tulee eteen ns. “Nollapiste”, tai ehkä singulariteetti. Yhdysvaltain hallitus maksaa laskuja suurella tietokoneistetulla järjestelmäviidakolla, joka ei todellakaan ole se yksi tietokone siivouskomeron nurkassa. Kukaan ei tiedä miltä tililtä raha loppuu ensin tai mikä lasku jää maksamatta. Hallitus ei pysty edes priorisoimaan mitä laskuja maksaa ja mitä ei, jonka lisäksi ko. priorisointi ei ole edes heidän omien lakiensa mukaisia. Kaikki laskut ovat samanarvoisia.
Tilannetta voisi verrata siihen että heittelet veitsiä kaverin kanssa ja toivot että kun otat sen ilmasta kiinni, saat sen kahvasta etkä terästä. Päivien edetessä heität nopeammin ja kovempaa kunnes joku saa veitsestä tai peli loppuu.
Mitä Biden voi tehdä? Artikkelissa muutama vaihtoehto,
Niin, ja tätä peliä on pelattu jo kauan aikaa, mutta Obaman aikana siitä tuli Rebuplikaanien kiristyspeli.Alla oleva artikkeli vuodelta 2011. Kuulostaako tutulta?
Yhteenvetona, tämä peli ei siis ole uusi ja se jatkuu niin kauan kun Demokraateilla on Valkoinen talo ja kongressissa ei ole superenemmistöä (60 paikkaa senaatissa ja enemmistöä edustajainhuoneessa) tai filibuster säännöstöä muokataan. Todennäköisyyden logiikka sanoo, että jossakin vaiheessa näpit palaa ja se huomataan taatusti meilläkin. Jos 2022 kongressin välivaaleissa edustajainhuoneeseen ja Senaattiin pääsee paljon puhdasoppisia Trumpilaisia, tilanne voi olla ihan oikeasti edessä. Sitä odotellessa…
saa liputtaa.
