Kertauksena vielä noi p/s-arvostukset:
OMXH vajaat 1,9x finanssisektorin kanssa
OMXH25 noin 1,7x finanssisektorin kanssa
Pörssien suunta (Osa 2) - #3105 by yha_musa_soi
small / mid cap (market cap 100 Me – 2 mrd e) mediaani 1,8x ilman finanssisektoria
Kiitos vastauksesta, enkä kyllä odottanutkaan mitään viikonloppuna.
Eli tuon pohjalta voitaneen sanoa että bondimarkkina viittaa kintaalla stagflaatiopuheille ja inflaatio-odotuskin vielä melko maltillinen. Ennemmin voisi tosiaan tulkita että markkinat pitävät myös paluuta secular stagnation -uralle ja Japanin malliin edelleen hyvin mahdollisena kehityspolkuna ”pienen” inflaatiohyppäyksen jälkeen…?
Kiitos huomautuksesta, tuolla on tosiaan joukossa yksi asteen verran keskiarvoa vääristävä teknofirma… 
Pelkkä QT:n poisto tuosta joukosta laskee P/E-keskiarvoa neljänneksellä. Eli ihan hyvä, että saa nostaa käden pystyyn virheen merkiksi - eipä jäänyt tällainen virhe huomaamatta.
Mediaaneja katsoen arvostukset laskevat reippaasti (2021e P/E 18,4, EV/S 1,5), mutta samalla kasvu puolittuu 4,3 %:n ja EBIT-marginaalista putoaa reilu kymmenys n. 11,5 %:n. Osinkotuoton mediaani on päälle kolmen prosentin. Tuottoa on siis kyllä tarjolla, mutta ei tuosta joukosta subjektiivisesti ole helppoa löytää mitään todella houkuttelevaa. Tuottovaatimusta saa laskea huolella, jos haluaa tuonne sijoittaa - ja iso raha on niin tehnytkin. Sellaisiin yhtiöihin on vaikea mennä perässä ja odottaa isompaa tuottoa.
Ymmärrän näkemyksesi siitä, että pienyhtiöiden arvostuksissa tulisi näkyä niiden riskisyys vrt. isompiin yhtiöihin. Mutta miksi isojen yhtiöiden varsin keskinkertaista kasvuodotusta ja kannattavuutta pitäisi arvottaa aina korkeammalle kuin sellaisten pienyhtiöiden, joiden liikevaihdon ja kannattavuuden kasvu on parempaa? Matalasta riskitasosta ei ole mun silmissä mielekästä maksaa paljoakaan, jos yhtiön tulos ei kasva. Meidän isoista yhtiöistä aika moni on nyt siinä tilanteessa, että 1) firma on täydessä TINA-hinnoittelussa ja tarjoaa katastrofaalista tuotto-odotusta lähivuosille, tai 2) firma ei ole erityisen laadukas, mutta sitä arvostetaan jostain syystä samoilla kertoimilla kuin monia laadukkaita pienyhtiöitä.
Jos meidän isoista yhtiöistä löytyisi enemmän huipputason firmoja, niin luultavasti niitä olisi helpompi suosia yli riskisimpien pienyhtiöiden. Mutta kun näin ei ole, niin isojen yhtiöiden arvostamista yli pienten on vaikea tajuta. Joskus tilanne on varmasti toinen.
E: sellainen lisäys on tehtävä, että osakepoiminnan merkitys on todellakin korostunut. Se myös hankaloittaa argumentointia, kun mieli lukittuu “ei kaikki osakkeet nyt kalliita ole pienyhtiöissä” -asentoon.
En muista ikinä törmänneeni mihinkään tutkimuksiin siitä miten pienyhtiöt ovat jollakin markkinalla saaneet aikaan pitkän aikavälin kasvua vs. suuret yhtiöt. Todella suurella mielenkiinnolla tutustuisin jos tulisi tilaisuus.
Näin ollen itselläni asetelma on tarkemmin sanoen se että vastakkain ovat:
Mutta siis ei periaatteellisesti mitään pienyhtiöitä vastaan. Omistan Exel Compositesia, minkä voin mielelläni todeta koska sen mainitsemista ei nyt ainakaan kukaan voi tulkita pätemiseksi juuri nyt 
Kas täältä löytyy kättä pidempää. Ristiriitaista dataa löytyy, pari poimintaa:
“Pienyhtiöiden tuotto suhteessa suuryhtiöihin toki vaihtelee hyvin paljon ajan mittaan ja myös maantieteellisesti. Jos Suomen sijaan katsomme USA:ta, niin suuryhtiöt ovat euroissa netto-osinkoineen viimeisen kuuden vuoden aikana USA:ssa tuottaneet 104% eli 12,6% vuodessa. Samalla USA:n pienyhtiöt tuottivat vain 77% eli 10,0% vuodessa. Suur- ja pienyhtiöiden suhteellinen kehitys on siis ollut aivan erilainen kuin Suomessa.”
“Akateemikot ovat todenneet, että pienyhtiöt keskimäärin tuottavat hieman suuryhtiöitä paremmin pitkillä jaksoilla. Itse epäilen hieman väitteen tilastollista pohjaa. Olemme nähneet hyvinkin pitkiä jaksoja, jolloin pienyhtiöt ovat tuottaneet kaikkein huonoimmin. Esimerkiksi 16 vuoden jaksolla 1986-2002 pienyhtiöt (STOXX Small 200) tuottivat Euroopassa yhteensä vain 8% (eli 0,5% vuodessa) samalla kun suuryhtiöt (STOXX 50) tuottivat 369% (eli 10,1% vuodessa)! (molemmat osinkoineen). Kun moderneista osakemarkkinoista on vasta noin 100 vuotta dataa, yksi peräti 16 vuoden umpisurkea jakso aiheuttaa jo sen, että pienyhtiöiden ”ylituotto” ei voi olla tilastollisesti katsoen kovin merkitsevä, vaan pikemmin sattumanvarainen.”
Edit. Tämä blogi ei toki suoraan vastannut kysymykseesi mutta liittyi vahvasti aiheeseen.
https://www.seligson.fi/sco/suomi/phoebus/blogi/vko-02-21-pienyhtiot/
Ja vielä pieni murunen lisää:
“Pienyhtiöissä onkin usein suuryhtiöitä parempi potentiaali, jos sijoitus onnistuu. Ongelma vain on, että pienyhtiöistä suurimmalla osalla ei ole vahvoja kilpailuetuja, eivätkä ne koskaan kasva isoiksi.”
https://www.seligson.fi/sco/suomi/phoebus/blogi/vko-25-20-pienyhtiot/
Pienyhtiöt massana / indeksinä eivät vakuuta, mutta se johtuu siitä että käytännössä parhaista tulee suuryhtiöitä ja loput mörnivät loputtomiin tai kuolevat pois, kun taas isot yhtiöt keskimäärin jauhavat rahaa vuosikymmenestä toiseen. Joskus tietty häviää markkina alta tai johto tupeksii firman kuralle, mutta tämä on isoissa firmoissa harvinaisempaa.
Osakepoimijaa tämä ei kiinnosta ja jos pitää poimia vain muutama firma, pienyhtiöistä löytyy enemmän kasvupotentiaalia. Jos poimit osakkeet nopalla, tällöin suuryhtiöistä saa varmaan keskimäärin paremman diilin, mutta toivon mukaan kukaan ei poimi nopalla tai tikkataululla…
Itse muotoilisin niin (vähän kuin alempana sanoitkin), että pienyhtiössä osakepoiminta on todella tärkeää, aivan eri luokkaa kuin vakiintuneissa suuryhtiöissä. Laadun hajonta on ihan eri luokkaa.
Pienyhtiöiden puolesta puhuu red eye, inderes sekä esimerkiksi Evli Suomi pienyhtiöt B.
Kaksi ensimmäistä ovat toki saaneet ratsastaa nousumarkkinoilla, mutta evlin vuotuinen tuotto toiminnan alusta (vuodesta 1994) on 12,8%.
Tässä tuoreita käppyröitä aamun Vartista. 
Aktiivisesti markkinaa seuraavat ovatkin jo huomanneet, miten SP500 ja teknologiaosakkeet ovat rikkoneet taas uudet huiput siinä missä arvo ja esimerkiksi syklisiä yhtiöitä täynnä oleva Helsingin pörssi ovat jääneet jälkeen.
Multidisruptoija Teslan ja monialamörnijä Berkshire Hathwayn markkina-arvojen kehitys kiteyttää hyvin päivän tunnelmia. Kasvunäkymät kassavirtojen yli.
Putki päällä. Uusia kaikkien aikojen huippuja pukkaa. Tällä tyylillä katsottuna nykyinen nousumarkkina on kaikkien aikojen eeppisin.
Videon pääaihe sentimentin lisäksi oli korkojen kertoma tarina markkinasta. Kuten viikonloppuna tokaistiin, lyhyet korot reflektoivat inflaatiopaineita ja koronnostoja, mutta pitkät korot puhuvat kenties tutumpaa tarinaa mörnimisestä ja deflatorisista paineista.
Markkina saattaa jo haistella tulevaisuutta, missä talouskasvu jäähtyy megaelvytyksen jälkeen ja korkoympäristö jää siten matalaksi. Tämä olisi teknosijoittajille jees, muille vähemmän jees…
Blummalla oli hyvä visuaaleja pullonkauloista. Optimisti minussa näkee tuossa ekassa kuvassa jo helpotuksen merkkejä?
Mukavaa että eilinen postaukseni kirvoitti paljon ja yksinomaan tasokkaita kommentteja
Korostan vielä että minulla ei ole mitään pienyhtiöitä vastaan. Kyllä osakepoimijan täytyy katsoa jokainen yhtiö erikseen. Pienyhtiöllä voi aivan hyvin olla vakaampi ja ennustettavampi markkina-asema kuin suuremmalla yhtiöllä.
Joka tapauksessa nyt on oikea aika olla pelokas eikä ahne. Piensijoittajien pelikenttä ei Suomen pörssihistoriassa ole ikinä ollut noin laajasti noin korkealle arvostettu suhteessa liikevaihtoihin kuin nyt. 1999–2000 oli dot.com-kupla mutta kaikki muu varsin maltillisesti arvostettua.
Jokainen ipo nostaa piensijoittajien pelikentän arvostusta ja riskisyyttä. Lemonsoft nostaa tästä päivästä alkaen. Joka viikko riskitaso nousee.
1999–2000 näinkin hyvin toimialahajautettu HEX-pienyhtiösalkku olisi ollut paljon maltillisemmin arvostettu ja riskeiltään matalampi:
Tää on ihan realistinen näkemys. Itseasiassa tässä on jo yli kuukauden voinut realistisesti odottaa että rate hintapiikki saavutettiin. Vaikka joulu on vasta ovella niin silti se peak osuu aiempaan koska tavarat pyritään toimittamaan ajoissa. Kuitenkin jos katsoo vaikka vuoteen 2019 niin on hyvä muistaa muutamia asioita. Eli tosiaan ensinnäkin nyt on alettu solmimaan enemmän pidempiä sopimuksia. Mm Maerskin osuus vuosien jakeludiileista vs spotti on noussut syksyn aikana ja luonnollisesti diilit ovat konttilafkoille suotuisat. Jenkeille tulee infrapaketti joka vaikuttaa kuitenkin satamien infraan joskus 2024 ja tästäkin on paljon kysymystä muuttuuko tilanne merkittävästi parempaan kun ammattiliitot ovat niin vahvasti automaatiota vastaan. Tähän lisätään vuosia suhteellisen tiukkana pysyvä supply/demand laivojen suhteen, etenkin jos uskotaan että taloudet porhaltaa ja ostovoima/kulutushulluus ei ole katoamassa, niin voi olla ainakin turha katsella ihan noita sinisimpiä vuosia. Kuka näistä tietää mutta oikeastaan jokainen lukemani shipping sivusta odottaa vahvempaa container skeneä vuosiksi eikä uskota noiden tilaajille edullisimpien vuosien paluuta. Ainakin itse konttilafkat uskoo tähän skenaarioon koska kaikki ovat omissa osavuosi/vuosi katsauksissaan odottamassa pidempää hyvää sykliä.
Jos tämän nyt summaisia niin voi sanoa että tosiaan firmat ei joudu maksamaan näin mottipäisiä summia hirveän pitkään, joskin pidemmistä jakelusoppareista huolimatta hyvin korkeatkin ratet voivat jatkaa sinne alkuvuodelle ja siitäkin melkoisen korkealla jonnekkin kesään ennenkuin aletaan odottaa ensivuoden holiday seasonin nousua, mutta että tilanne ei myöskään olisi niin transitory että palattaisiin vaikka 2019vuoden tilanteeseen.
Globaalit toimituskejuongelmat vaikuttavat nyt kaikkeen. Daimlerin CEO Ola Källeniusta haastateltiin juuri Bloomberg TV:llä.
Kaikesta huolimatta melko rohkaisevaa sanomaa Källeniukselta (vapaasti suomennettuna):
“Not out of the woods yet, but things will improve”
Toivottavasti samankaltaista viestiä alkaa kuulumaan vähitellen muiltakin…
15:30 tulee jänkeissä PPI luvut 0,6 % ennuste. toivon, että tuevaisuudessa palattaisiin markkinatalouteen. Tämä vaatisi keskuspankkien poistumista hinnanmuodostuksissa. Aika arvovaltaisiakin ääniä, itseni poislukien, on alkanut kuulua esim Mervin King head of uk bank ex. EKP ei tätä todennäköisesti voi tehdä koskaan ilman valuuttaalueen hajoamista. markkinaan kuuluu kunnon rommaukset 50-60% alas tekee kaikille joskus hyvää. FeD:in on tätä turha pelätä.
Nordea julkaisi korttimaksudataa lokakuun osalta, joka näyttääkin mukavan pirteältä. Kyseinen ajankohta pitää sisällään myös syyslomaviikon, joten kotimaamme perinteiset matkailumaakunnat ovat saaneet erityisen piristysruiskeen kotimaahan jääneiden syysloman viettäjien ansiosta.
Uutinen. 
Poimin Nordean julkaisemasta tarkemman datan käppyrästä pari kaaviota, joissa vertailukautena on lokakuu 2019.
Koko maa lokakuun viimeisen viikon osalta.
“Syyslomakausi on vauhdittanut suomalaisten kulutusta ja lokakuun aikana korttimaksujen nousujohteinen kehitys on jatkunut erityisesti maakunnissa, selviää Nordean tuoreesta korttidatasta. Syyslomaviikot ovat tyypillisesti suomalaisille vilkasta matkailusesonkia. Tänä vuonna Suomen suosituimmat matkailumaakunnat ovat saaneet erityisen voimakasta piristystä vielä kotimaahan jääneistä syysloman viettäjistä.”
Korttimaksujen kehitys on jatkunut tasaisena verrattaessa 24 kk päähän.
Kokonaisuuden osalta kulutuksen kokonaismuutos nojaa edelleen
päivittäistavarakauppaan.
Yksityiskohtaisempaa dataa löytyy Nordean julkaisusta pdf-muodossa: https://corporate.nordea.com/api/research/attachment/138864
Ymmärrän tosi hyvin että puhe kasvu- ja arvo-osakkeista turhauttaa sinua. Onhan se kieltämättä sillä tavalla höpöhöpöä että kannattava kasvu on arvon komponentti ja huonolaatuinen kasvu tuhoaa arvoa jne.
Mutta joka tapauksessa väitän että nyt samoin kuin 1999 ja 2007 on hyödyllistä jakaa markkina kahteen osaan alkeellisten arvostuskertoimien pohjalta.
Oikein pitkällä aikavälillä “kasvuosakkeet” tuppaavat yleensä olemaan hieman yliarvostettuja suhteessa “arvo-osakkeisiin”. Kasvuosakkeiden tarinat normaalisti vetoavat sijoittajiin hieman liikaa.
Tosi pitkällä aikavälillä asetelma voisi keskimäärin olla vaikkapa näin:
arvo-osakkeilla osinkotuotto 5 % + reaalinen osinkojen kasvuvauhti 1 % p.a., eli reaalinen kokonaistuotto 6 % p.a.
kasvuosakkeilla osinkotuotto 2 % + reaalinen osinkojen kasvuvauhti 3 % p.a., eli reaalinen kokonaistuotto 5 % p.a.
Aika ajoin arvo-osakkeet ovat muodissa. Tällöin kasvuosakkeista maksetaan liian vähän preemiota suhteessa arvo-osakkeisiin. Tällainen tilanne oli Suomessa ehkä räikeimmillään kesäkuussa 2007.
Aika ajoin kasvuosakkeet ovat muodissa. Tällöin kasvuosakkeista maksetaan liikaa preemiota suhteessa arvo-osakkeisiin. Tällainen tilanne oli Suomessa ehkä räikeimmillään 1999–2000 ja nyt.
Sijoittajien subjektiivinen kokemus kasvuosakkeista on nyt hyvin kaukana pidemmän aikavälin arkirealismista.
Otetaan satunnainen firma siitä puolikkaasta jolta markkina odottaa nopeampaa kasvua ja verrataan sitä satunnaiseen firmaan siitä puolikkaasta jolta markkina odottaa hitaampaa kasvua. 2 % p.a. on todellakin arkirealismia näiden kasvuvauhtien eroksi.
Miksi sijoittajien subjektiivinen kokemus kasvuosakkeiden tulevaisuudesta on nyt Suomessa ja globaalisti niin kovasti irrallaan realismista?
Eiköhän kyse ole monen sattuman summasta että kasvuyhtiöiden funda on vuosia sattumalta kehittynyt jonkin verran normaalia paremmin. Pandemia toi kirsikan kakun päälle tuohon. Ja siihen päälle se mikä toistuu yhä uudelleen:
kun arvo-osakkeet performoivat aivan liian hyvin 2002–07, sijoittajilla kuten tavallista jatkuvasti kehittyi luovuus selittää miksi spekulatiivinen ylimääräinen arvonnousu ei itse asiassa ollutkaan yhtään spekulatiivista
kun kasvuosakkeet performoivat aivan liian hyvin 2012–21, sijoittajilla kuten tavallista jatkuvasti kehittyi ja kehittyy luovuus selittää miksi spekulatiivinen ylimääräinen arvonnousu ei itse asiassa olekaan ollut yhtään spekulatiivista
Katsotaanpa mitä aritmetiikka sanoo kasvuosakkeiden riskeistä kovan spekulatiivisen kurssinousun jälkeen:
normaalitilanne: osinkotuotto 2 % + reaalikasvu 3 % p.a. = reaalituottovaatimus 5 % p.a.
spekulatiivisen kovan nousun jälkeen: osinkotuotto 1
% + reaalikasvu 3 % p.a. = reaalituottovaatimus 4 % p.a.
Jos on niin että arvo-osakkeissa olisi ollut lievemmin spekulatiivista arvonnousua, arvo-osakkeille voisi olla vaikkapa:
osinkotuotto 4,5 % + reaalinen osinkojen kasvuvauhti 1 % p.a. = reaalituottovaatimus 5,5 % p.a.
Mitä tapahtuu jos markkina menettää uskonsa siihen kasvuyhtiö ansaitsee kasvuyhtiöstatuksensa:
Lähtökohta oli että osinko 1 ja kurssi 100.
Siitä siirrytään siihen että osinko 1 ja osinkotuottovaatimus 4,5 %.
1 / x = 0,045
x = 22
Kurssista lähti 78 %.
Miellän itseni ns. GARP-sijoittajaksi. En ihan naurettavia kertoimia lähde yhdestäkään omistamastani firmasta maksamaan, mutta pyrin ostamaan kasvua kohtuulliseen hintaan. Osaa salkkuyhtiöistä on tullut omistettua jo reippaan vuosikymmenen ja olisi masentavaa saada näistä jokusen prosentin osinko ja siihen muutaman prosentin reaalikasvu tuloksessa. Onneksi ovat pystyneet parempaan
Hajautus kun on kunnossa ja ei jokaisesta räsähdyksestä menetä yöunia niin hyvä tulee
Hyvä tviittiketju, jossa arvioidaan Baltic Dry -indeksin (monien tärkeiden raaka-aineiden rahtihintahindeksi) romahduksen viime aikoina olevan tällä kertaa hyvä merkki. Viimeksi se romahti finanssikriisin alla, mutta nyt romahdus viestinee helpotuksesta rahtiliikenteessä…
… toivottavasti. 
Tuo BDI:n muutos on todella mielenkiintoinen. Samansuuntaista viestiä tulee nyt monesta suunnasta. Biden tapasi eilen suurten amerikkalaisten kauppa- ja kuljetusketjujen CEO:ita ja hänkin lupailee paljon.
“You’re going to be able to get to the store, get to the outlets you’re looking for, get the products you need, the gifts you want. That’s what we’ve been working on,”
Kaikki viittaa nyt siihen, että (kaikkien tavaroiden) pahin kysyntäpiikki on rauhoittumassa, rahtien hinnat laskussa ja vapaata kapasiteettia on vähitellen tarjolla jopa joulusesongista huolimatta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että esim. krooninen puolijohdepula olisi hetkessä ohi, sillä jonkinlaista ongelmaa on myös valmistuskapasiteetin suhteen. Kaikesta päätellen pahin puolijohteiden hamstraus ja varastojen täyttö normaalitasolleen tai siitä yli saattaa olla ohi.
Nyt täytyy vain miettiä vieläkö tätä, mahdollisesti oikeansuuntaista, havaintoa ehtii jollain tapaa hyödyntämään.
Voxin Recode Daily podcastissa oli eilen hyvä noin 14 minuutin pätkä USAn toimitusketjujen ongelmista (logistiikkaketjujen näkökulmasta). Kuuntelusuositus tälle.
Tässä hieman tiivistelmää mistä ongelmat johtuvat:
