On.
Se mikä on erikoista niin vaikuttaa siltä että lähivuosien talouden notkahdusten aikana työllisyys on noussut ennen taloutta ja on myös havaittavissa talouden supistumista ja silti työttömyyden laskua, johtunee kai siitä kun eläköityvien määrä on suurta ja tilalle ei saada työntekijöitä. Eli ajatuksesi näyttää voivan olevan mahdollista…
Näihin @Pohjolan_Eka pohdintoihin on helppo yhtyä lähes jokaiseen kohtaan. Meillä kellään ei ole kristallipalloa, joten en väitä että minun skenaario olisi yhtään todennäköisempi kuin Ekan. Seuraavan 12kk aikana nähdään mennäänkö jenkeissä taantumaan ja/tai tehdäänkö uusia pohjia osakemarkkinoilla.
Näitä on kuitenkin mielenkiintoista pohtia, joten jatketaan yleistä pohdintaa asian tiimoilta.
Törmäsin eilen osuvaan ja nykytilannetta kuvaavaan termiin “rolling recession”. Se kuvaa mun mielestä aika hyvin tilannetta, jossa ollaan oltu vuoden 2022 alusta lähtien. Jenkeissähän käytiin viime vuonna jo teknisessä taantumassa (kaksi peräkkäistä kvartaalia negatiivista BKT kehitystä) ja nyt tulokset ovat laskeneet jo 3-4 kvartaalia (q/q) putkeen. Taloudessa siis on ollut jo pidempään ilmiselvää heikkoutta, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole syntynyt lumipalloefektiä, joka voimistaisi negatiivista kierrettä. Este sille kierteelle on ollut nimenomaan työmarkkina, minkä laaja-alaista heikkenimistä ilman on hyvin epätodennäköistä mennä taantumaan.
Toinen tärkeä havainto on sekin, että vaikka osaisi ennustaa heikkouden työmarkkinalla, yritysten tuloksissa tai BKT:ssa, osakemarkkina saattaa silti mennä eri suuntaan.
Esimerkiksi 1970-luvulla työmarkkina vahvistui ja tuloksetkin oli pääosin kasvu-uralla karhumarkkinan loppuun asti. Nämä alkoi heikkenemään vasta, kun osakemarkkina oli kääntynyt jo pysyvään nousuun.
Toinen esimerkki on vuoden 1990 taantuma, jossa BKT oli kasvussa karhumarkkinan päättymiseen asti ja tuloksissa ja työmarkkinoillakin oli vain pientä vavahtelua ennen kuin osakkeet pohjasivat. Varsinainen heikkous talouden puolella näkyi vasta siinä vaiheessa, kun osakemarkkina oli jo kääntynyt uuteen härkämarkkinaan.
Kuten näiden esimerkkien kautta voi todeta, talous ja pörssi voivat hyvin mennä hieman eri suuntiin eikä niiden syklillä ole varmaa korrelaatiota. Lisäksi valtaosa ei usko karhumarkkinan päättyneen silloin, kun se todellisuudessa on jo ohi. Itse asiassa nimenomaan looginen päättely yleensä ohjaa näissä tilanteissa harhaan. Siksi tukeudun omassa “tutkimuksessa” myös tekniseen analyysiin, eli pörssin hintaliike antaa itsessään suhteellisen luotettavia signaaleja karhumarkkinan päättymisestä.
Kuten olen aiemmin tännekin kirjoittanut, Golden Crossin tapahtuessa karhumarkkina on ollut jokaisen kerran ohi. Tai kun ollaan oltu yli kuukausi 200 liukuvan keskiarvon päällä, ei olla enää tehty uusia pohjia yhdessäkään karhumarkkinassa. Data vuodesta 1950. Joku kerta tulevaisuudessa nämäkin signaalit feilaa, mutta toistaiseksi niiden osumisprosentti on 100 % viimeisen 70 vuoden ajalta. Katsotaan miten tällä kertaa käy.
Ketjua on ollut mukava seurata ja se on herättänyt muutamia pohdintoja sekä kysymyksiä.
Osakkeiden arvot nousee jos osakkeita ostetaan enemmän kuin myydään. Yhtiöiden liikevaihdot ja tulokset nousee jos rahat ei makaa pankkitileillä. Jos rahat makaa pankkitileillä niin pankit lainaa niitä eteenpäin siten, että joku tuottaa jotain mihin ne pankkitilillä olevat rahat voisi tuhlata?
Taantuma tulee kun ihmiset, koneet yms. Ovat tyhjän panttina eikä tuota mitään, eikä osta mitään. Silloin pääomien on täytynyt siirtyä pienen piirin pankkitileille?
Raha ei kuitenkaan häviä missään vaiheessa mihinkään niin talouden ainoa ongelma on jos raha kerääntyy liian pienelle porukalla ilman, että se jatkaa kiertoa.
Osakekkeiden puolesta ainoa ongelma on jos rahat jää pienelle piirille ja ne saavat rahoilleen inflaatiota isompaa korkoa? Muissa tapauksissa osakkeiden arvostukset ovat korkealla vaikka yhtiöt eivät tienaisi paljon tai yhtiöt tienaa paljon, mutta ne ovat vain halpoja?
Kiinan teollisuuden PMI jatkoi laajentumistaan.
Mielenkiintoisesti kuitenkin maan ölpän kulutus ei näytä elpyvän heikon 2022 jälkeen.
Aika laaja kysymys, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.
Ennen vastausta pieni tarkennus: mielikuva on oikea siitä, että pankit lainaa meidän käteisen tilillä eteenpäin. Mutta käytännössä pankki luo lainan ”tyhjästä” ja se meidän talletus näkyy siellä edelleen. Ja kun pankki lainaa sehän luo lisää talletuksia mutta ei mennä sen pidemmälle. 
Rahaa tuhoutuu, kun maksaa lainan takaisin (velka=rahaa) ja pankki on taas alkupisteestä missä sillä on oma pääoma ja talletukset. Vähän mutkia suoraksi vetäen.
Kasvava taloudellinen eriarvoisuus varallisuuden pakkautuessa harvempien käsiin on ollut useiden tutkimusten kohteina viime vuosina. Koska toisen säästö on toisen velkaa (tai toisen säästäminen on pois toisen tuloista), voi ylisäästävät talousalueet kuten Kiina ja Saksa aiheuttaa velkaantumista muualla. Esim. Kiina Yhdysvalloissa, Saksa muissa euromaissa.
On myös teorisoitu, että romahtanut keskiluokan säästäminen jenkeissä joutuisi osin rikkaiden kasvavasta osuudesta talouden piirakassa. Tämä taas olisi ajanut korkoja ajas ja osakkeita ylös. No viimeiset pari vuotta nämä on jäänyt unholaan, koska inflaatio ja keskiluokkakin voi paremmin pandemiabuustin saatuaan. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko trendi jahka näistä hälinävuosista päästään yli.
Tässä esimerkiksi yksi paperi aiheesta:
Vastaavaahan koettiin ennen vuotta 1914 yhteiskuntien eriarvoisuuden ollessa käsin kosketeltavaa mutta pari maailmansotaa, inflaatio ja valtioiden kasvava rooli sekä verotus kuittasi ongelman pois. Nykyinen eriarvoisuus alkoi kasvamaan uudelleen vasta 80-luvulla.
Tämä menee jo vähän metatasolle joten kun mietin vaikkapa Fortumin tulevaa osinkovirtaa en miettisi eriarvoisuuden vaikuttamista sadan mutkan kautta yhtiön nykyarvoon.
Lisäys: ylätasolla olet asian ytimessä siinä että jos raha ei liiku eli ihmisten ei osta tai eivät lainaa niin talouden rattaat alkavat kummasti hyytymään. Juuri tähänhän tämän hetken rahapolitiikka tähtääkin korkeammilla koroilla.
Aahhh odotuksiin.
Kiitos.
Mietinkin lähinnä riskejä omille sijoituksille. Miten ajallisesti, maantieteellisesti ja alakohtaisesti hajautettujen sijoitusten arvo voisi tuhoutua. Eli yrityksien yleinen arvostus tulisi alas pitkäksi aikaa samalla kun niiden tuotot näivettyisi.
Onko tämä edes teoriassa mahdollista?
Helposti. 
Osakkeiden nykyarvoa ohjaa lopulta niiden a) kasvu b) kasvun kannattavuus (kuinka hyvää tuottoa ne saavat liiketoimintaan sijoitetulle pääomalle) ja c) sijoittajien tuottovaade. Käytännössä tuottovaateeseen vaikuttaa korot, (ja korkoihin inflaatio) ja likviditeetti ja sijoittajien fiilis riskistä.
Jos lähtee näiden kautta purkamaan niin yksittäisille firmalle tämä on melko selvää. Jos firma menettää kilpailuetunsa ja sen kasvu tyssää, osake rysähtää (olettaen että sijoittajat aiemmin hinnoittelivat siihen ruusuisempaa tulevaisuutta).
Pörssin ja useiden omaisuusluokkien kautta vaikutukset on moninaisempia.
Osakkeille pahin skenaario on (kommunistisen vallankumouksen lisäksi mutta jätetään nuo ilmiselvät pahat skenaariot pois ) stagflaatio missä talous junnaisi taantumassa ja samalla inflaatio jyllää. Silloin tulokset kasvaisi hitaasti, kannattavuus kärsisi ja samalla tuottovaade olisi katossa. Näin kävi 1974–1982 ja osakkeet julistettiin kuolleeksi omaisuusluokaksi.
Periaatteessa syvä lama olisi myös tuhoisaa, mutta niistä voi nousta elvyttämällä. Myös kuplien poksahdus on pitkäjänteisyyttä kysyvää: SP500 ylitti 2000 vuoden huippunsa vasta 2013.
Tässähän aikajänne vaikuttaa myös paljon: parin vuoden säteellä osakkeet voi singota minne vain, pitkässä juoksussa ne seuraa tuloksia suhteellisen kiltisti.
Jos pitäisi jostain valita, en pidä henk.koht. enää stagflaatiota niin isona riskinä kun keskuspankit on hereillä. Lamat voi hoitaa yleensä rahalla. Mutta jos haluaa piruja haluaa maalille seinille voisi osakkeilla olla edessä viime vuosien epätavallisen korkeiden kannattavuuksien korjaantuminen pidemmän aikavälin keskiarvoon.
Maailmassa monet omaisuusluokat olivat ja ovat edelleen kuplan kaltaisessa tilassa (kiinteistöt, etenkin Kiinassa) mistä voi tietysti seurata pidempi velkadeflatorininen sulattelujakso.
Osakepoimijalle on tietysti aina tilaisuuksia jossain päin markkinaa.
Löytyykö euroalueen inflaatiodatasta samanlaista analyysiä, kuin rapakon takaisesta? Äkkiseltään silmiin osui Nordean von Gerichin tulkinta, että johtui pelkästään energian hinnan laskusta ja pohjainflaatio oli ennätyksellisen korkeaa. Gerich tosin tuntuu löytävän aina ja kaikesta negatiivista, joten otan hänen twiittinsä yhden filtterin läpi.
Mutta onko euroalueella sama laahaava mekanismi asumisen hintaan liittyen, kuin USA:ssa? Tai jotain muita tekijöitä, jotka kertoisivat enemmän, kuin pelkkä kaiken kattava numeerinen arvo?
Alla on HS:n Petri Sajarin “alokasystävälliseen” (=helposti ymmärrettävää tekstiä) tapaan kirjoitettu kirjoitettu juttu erityisesti koskien euroalueen inflaatiota. Ei maksumuuria.
Euroopan unionin tilastokeskuksen Eurostatin ennakkotietojen mukaan kokonaisinflaatio hidastui 6,9 prosenttiin, kun se helmikuussa oli 8,5 prosenttia. Tästä huolimatta pohjainflaatio kiihtyi 5,7 prosenttiin. Euroalueen pohjainflaatio ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä voimakasta.
EDIT:
Lisään tämän vain tähän:
OP Ryhmän pääekonomisti Reijo Heiskasen tviitin.
Joo pohjainflaatiohan kiihtyi edelleen maaliskuussa.
Asuminen on vain 15 % indeksistä sisältäen veden ja muun eli pysty samalla tavalla selittelemään asiaa pois laskevilla kustannuksilla.
Mutta, miettisin vähän miten viime aikojen luotontiukennus vaikuttaa inflaatioon jatkossa. Kuten eilen Vartissa ja täällä nostin, luottoimpulssi sukeltaa euroalueella jo.
Oliko 1974-1982 stagflaatio globaali ilmiö? Luulis, että jos inflaatio jyllää niin joku kääriiny rahat jenkeiltä? Ainakin omissa sijoituksissa nykyinen inflaatio syönyt toisten yhtiöiden tulosta kasvaneissa kuluissa ja toiset firmat tuonut rahaa ikkunoista ja ovista sisään.
Jotenkin jännä tämä suomalaisen keskustelun fiksaatio maksajiin.
Olennaista on reaalitalous. Kaikille tekijöille löytyy työtä: eläkeläisten palvelut ja hoiva työllistäisi vaikka koko työikäisten joukon jos vain olisi tarpeeksi tekijöitä. Lisäksi pitää löytää tekijät kotimaiselle välttämättömyyshyödykkeiden (elintarvikkeet, asuminen, turvallisuus) tuotannolle. Koska elintasomme on riippuvainen tuonnista, on myös toivottavaa löytää riittävästi tekijöitä vientituotantoon. Tämä kaikki johtaa hyvin kireään työmarkkinaan.
Viimeistään euroerolla tuo saadaan myös toimimaan rahataloutena. Kotimarkkinoilla kiertää kotimainen markka, joka on olennaisesti valtion velkaa. Julkinen sairaanhoito ja Kelan maksamat eläkkeet rahoittuvat siten osittain valtion velalla ja osittain verotuloilla, kuten nytkin. Tämä velkamarkka tulee palkkana tekijälle, joka sitten laittaa sen taas kiertoon ostamalla palveluita tai osakkeita. Markka kiertää myös kotimaisen välttämättömyystuottajien ja vienti/tuonti-sektorin kautta. Reaalitalous on kingi: se, mitä kyetään tuottamaan, se on käytettävissä ja kyse on enää tulonjaosta. Maksajia ovat kaikki työlliset yhdessä.
Sama itse asiassa pätee jo euroaikana, niin kauan kuin vienti ja tuonti ovat suunnilleen tasapainossa.
Toki jos vienti yskii, niin tästä tulee ongelmia. Vaihtoehtoina ovat fiskaaliunioni eli huonosti pärjäävän alueen julkinen tuki, mikä mahdollistaisi edellä kuvatun kierron jatkumisen huonon viennin kanssa myös euroaikana. Jos fiskaaliunionia ei tule eikä vientiä ei saada korjattua, on edessä euroero.
Mikäli euroero tulee, eikä vienti vedä, tuontikin alkaa sakkaamaan, ja elintaso laskee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita työttömyyttä, vaan sitä, että suomalaisella työllä ei enää kykene maksamaan samaa elintasoa kuin aiemmin.
Ja tästä päästäänkin takaisin ketjun aiheeseen: täystyöllisyys ei välttämättä tarkoita talouskasvua. Mahdollinen skenaario on myös kansakunnan köyhtyminen täystyöllisyydestä huolimatta. Tämä antaisi aihetta ennakoida hyvinkin pitkään kestävää karhumarkkinaa. Tie ulos on oikeastaan keksiä tapa tuottaa sama elintaso pienemmällä työväestöllä, eli automatisointia. Ehkä ChatGPT pelastaa meidät sittenkin?
Toki jos meillä on eläkerahastoissa ja eläkeläisten säästöissä paljon Suomen ulkopuolista varallisuutta, niiden kotiuttaminen tukisi tuontia niin kauan kuin ne riittävät. Se hidastaisi prosessia olennaisesti.
Sama pätee myös Yhdysvaltoihin ja muihin isoihin talouksiin (mukaan lukien EU kokonaisuutena). Riski siellä ei ole ulkomaankaupassa vaan siinä, riittääkö tekiölitä kaikkeen tarvittavaan. Köyhtyminen on sitä kautta mahdollinen myös suljetussa taloudessa.
Ehkä paras lukuvinkkini viime kuukausilta on jo aiemmin mainittu The Great Demographic Reversal. Se muutti ajatteluani aika radikaalisti, eikä yllä sanomani oikeastaan sisällä juuri mitään uutta sen lukeneelle.
“Sama pätee myös Yhdysvaltoihin ja muihin isoihin talouksiin (mukaan lukien EU kokonaisuutena). Riski siellä ei ole ulkomaankaupassa vaan siinä, riittääkö tekiölitä kaikkeen tarvittavaan. Köyhtyminen on sitä kautta mahdollinen myös suljetussa taloudessa.”
Eikö teoriassa tekijät siirry tekemisestä toiseen? Jos väkiluku laskee niin asuntoja ei tarvi tehdä niin paljon ja teollisuudessa käsipareja vähennetään koko ajan. Tietotekniikassa apuohjelmien avulla saa hyvin nopeaa tehtyä “töitä”(nettisivut , apps, pelit). Eri asia miten hyödyt jakautuu kansojen ja kansalaisten välillä.
Suurin osa ihmisistä ei kuole työikäisinä, joten edessä on useiden vuosikymmenten mittainen jakso, jolloin entistä pienemmällä määrällä tekijöitä pitää elättää lähes nykyisen kokoinen kansa. Lisäksi ikääntyminen tuppaa lisäämään sairauksia ja hoivan tarvetta - ei toki jokaisella, mutta väestötasolla merkittävässä määrin.
Niin, no, jaa, en ole oikein kunnolla sisäistänyt sitä teoreettista viitekehystä, että mitä on raha. Onko se nyt sitten vain vaihdon väline, vai arvon mittari, vai velkaa vai mitä on luonteeltaan, vai onko kaikkea tätä ja paljon kivaa muuta.
Mutta kun markkinatalous toimii pohjimmiltaan siten, että on jotain, jota joku haluaa, ja on jotain muuta, jota joku toinen haluaa, ja sitten niitä keskenänsä vaihdetaan, missä puuhassa raha on tosi kätevä apuväline, kun saadaan tehtyä pitkiä ja monimutkaisia vaihtoketjua, joiden ansiosta ei tarvitse laskea, kuinka monta vehnäsäkkiä kuittaa yhden tankatun generaattorin. Niin. Kun meillä on iso ja vielä vuosikymmeniä kasvava joukko köyhiä vanhuksia, joilla ei ole antaa vaihdossa mitään, niin kaikki se hoiva ja hoito jne, mikä olisi köyhien vanhusten elämän eteen hyvä tehdä, on pois jostain muusta.
Ja siinä tulee se viime käden ongelma liittyen maksuun ja maksajaan. Köyhä vanhus ei itse voi antaa vaihdossa mitään, joten jonkun muun täytyy se vaihdettava hyvä antaa, jotta vanhus saa hoitoa. Ja tällöin se vaihdettavan hyvän antaja, eli maksaja, voi oikein hyvin ajatella, että jääköön vanhus hoitamatta, koska maksaja ei saa tästä itselleen mitään hyvää. Niin sanotusti kieltäytyy maksusta. Joten se ihminen, jonka pitäisi hoivaa tarjota ja jonka työlle olisi kyllä valtava tarve, koska muuten köyhä vanhus kärsii, huomaa, että hänen työlleen ei ole kysyntää.
Yritän tässä ilmaista, että tarve ja kysyntä ovat kaksi aivan eri asiaa.
Kyllä monellekin asialle on vaikka kuinka paljon tarvetta, mutta se ei mitenkään itsestään selvästi näy kysyntänä. Ja epäilenpä, että juuri näin on erityisesti vanhusten hoidon kanssa, koska halukkaita ja samanaikaisesti kyvykkäitä maksajia ei riitä. Kyllähän se näkyy jo nyt sairaanhoidossa. Lapsia hoidetaan erittäin tarmokkaasti, työikäiset pääsevät lääkäriin aika mukavan tehokkaasti, mutta jos olet köyhä vanhus, niin hellurei. Vaikka tarvetta olisi kuinka paljon. Suorastaan rajatta.
Siksi sillä maksajalla on paljonkin väliä. Ei maksajaa, ei tuotantoa tai palvelua.
Niin joo tänään tuli jenkkien inflaatiolukuja, kukaan ei vielä ole noteerannut, joten…
Pellin alla varsinkin palveluiden inflaatio tippui reilusti ja markkina taisi innostua varsinkin siitä.
Jokos saa sanoa “transitory!” 
?
PCE on hyvä koska asumisen kulut ovat siinä pienemmässä, muistaakseni noin 15 % painossa ja Fed seuraa itseasiassa enemmän tätä kuin CPI:tä (kuluttajahintainflaatiosta).
Mä olen ollut transitoryleirissä jo alusta alkaen vaikka on meinannut usko horjua, liity joukkoon!
Eric Basmajian käsittelee uusimmalla videollaan tuttuun tapaansa hyvin selkeästi valitsemaansa aihetta - tällä kertaa vuorossa on pankkisektorin viimeaikaiset sekä tulevat haasteet.
The US economy has been hit with a string of bank failures, and these bank failures have exposed some major problems at the core of the US financial system. Emergency measures by the Federal Reserve and US Treasury were required to stop several ongoing bank runs that threatened the solvency of dozens of institutions.
These events have rattled consumer and investor confidence, leaving many wondering why these events happened, if more bank failures are on the way, and what the impact will be to the economy in 2023.
In this video, we’ll take a look at the root cause of the issues plaguing the US banking sector, explain why more institutions are likely to fail in the coming months and outline why these events will worsen the ongoing recessionary pressures in the economy.
Videon ensimmäinen puolisko on lähinnä yhteenvetoa tapahtuneesta ja siten kertausta aihetta aktiivisesti seuraaville. Jälkimmäinen puolisko on mielestäni videon tärkein anti. Siinä tarkastelun kohteena ovat erot isompien ja pienempien pankkien taseiden koostumuksissa.
Kuten tässäkin ketjussa on aiemmin keskusteltu, pienten pankkien merkitys luotonannossa on merkittävä. Pienten pankkien luotonannon hidastuminen voisi tosiaan olla ratkaiseva tekijä, joka varmistaisi Yhdysvaltojen talouden vaipumisen taantumaan kuluvan vuoden aikana.
