Tällaiset uutiset ovat arvon käänteen (tästä “arvosijoittajat” ovat puhuneet jostain 2010-luvun puolesta välistä alkaen ) kannalta rohkaisevia.
Toisaalta kaikki sijoittajat ovat arvosijoittajia, jotka uskovat ostavansa yhtiöitä alle niiden käyvän arvon. Kuka myöntää ostavansa osakkeita ylihintaan, paitsi spekulantit ja treidaajat?
Einhorn puhuu tuossa multippeleista, mutta ei P/E 10x maksava osake ei ole automaattisesti kallis tai halpa. Kassavirroistahan sijoittajat maksavat. Kuinka paljon? Se riippuu siitä, kuinka nopeasti ja kuinka kannattavasti (ROIC > pääoman kustannus) ne kasvavat ja kuinka paljon tuottoa sijoittajat osakkeelta vaativat.
Mielestäni sijoittajat eivät ole unohtaneet arvonmääritystä. Valtava joukko sijoittajia ja analyytikoita fundeeraa osakkeiden nykyarvoa joka päivä edelleen, vaikka passiivisten ETF:ien osuus on noussut. Markkina ei ole vain enää niin helppo, että ilmeisiä P/E 10x lappuja tarjoillaan pienellä vaivalla. Monet kasvuyhtiöt ovat aluksi tappollisia. Teknologia näyttelee isompaa roolia ja disruptoi vanhoja teollisuuden aloja. Tai regulaatio muuttaa pelikenttää. Kuvitelkaa vaikkapa arvosijoittajien temmellyskenttää eli pankkisektoria finanssikriisin jälkeen. Massiivista alituottoa 2008–202? kun alan fundamentit kääntyivät päälaelleen rahakoneissa.
Toisaalta noita “P/E 10x” tapauksia on tässä tarjoiltu, sellaistenkin yhtiöiden joukosta jotka nyt saavat noista Einhornin kritisoimista ETF-virroista leijonan osan. Apple 2010-luvun alussa. Meta 2022 jne.
Siitä olen samaa mieltä, että valtava määrä energiaa ja huomioita menee pääasiassa osakkeiden hinnoitteluun lyhyellä aikavälillä, perustuu se sitten viivoihin, kynttilöihin, P/E-multippeleihin tai vastavaan. Arvonmääritystä osakkeista näkee vähemmän. Mutta silti uskon markkinan pääasiassa toimivan pääasiassa tehokkaasti.
Hauska huomio blumman uutiskirjeessä Yhdysvaltain arvostustasoista suhteessa muuhun maailmaan:
"Stepping back, these valuations cannot make sense. Gave points out that the US stock market is now about 70% of world market capitalization, even though its economy is only 17.8% of global gross domestic product. Therefore, he says, the markets are implying that “over the next 20 years, less than 20% of the world economy will earn three times more profits than the remaining 70% or so,” or put differently, that US tech firms will be “entrenched global monopolies stretching into perpetuity.”
Tässä vähän vanha kuvaaja USA:n painosta maailman osakemarkkinoilla tuomaan kontekstia tuohon kommenttiin.
Kannattaa kyllä huomioida, ettei Yhdysvaltain tuotot ole 50-luvun alustakaan hassut olleet vaikka silloinkin markkinan paino oli iso. Tosin Eurooppa ja Japani oli säpäleinä, joten ei ihmekää.
En ole myöskään ihan varma, miten tuo on laskettu. Wilshire 5000 indeksin markkina-arvo on noin 50 biljoonaa dollaria. Muistaakseni koko maapallon osakemarkina on yli 100 biljoonaa. En ole Blummalla niin paha tarkistaa… Oli miten oli, Yhdysvaltain paino on kyllä suuri.
Tämä ehkä alleviivaa tätä nykyhetkeä, miten järjettömän suureksi näiden seitsemän (tai jos laskee vielä siihen mukaan seuraavat kymmenen) yhtiön osuus US pörssiyhtiöistä on muodostunut. Leon Cooperman oli viikolla CNBC:n haastattelussa ja vaikka alkaa ikä painamaan ja vähän rasittava kuunneltava, suosittelen etsimään. Hänellä on todellisia huolia US talouden romahtamisesta alati kasvavan velkataakan alla.
Mutta noista Mag Seven yhtiöstä alkaa tulemaan sellainenkin huoli, että mitäs jos yksikin niistä alkaa sakkaamaan. Aina niitä mustia joutsenia voi ilmaantua, en lähde kertomaan omia arvauksia. Ehkä osin teoreettista, mutta sekin hyvä pitää ajatuksena mielessä.
Kuinka isoksi voi ylipäätään kasvaa ? Näkisin että se on kuitenkin väistämättä lumipallon ylöspäin työntämistä. Tarvitaan yhä enemmän euroja ja dollareita ja suurempia osuuksia ihmisten/yritysten käytettävissä olevista tuloista.
Tukisikohan osakkeita nyt ns. stagflaatioriskin väheneminen, kun öljykin halventunut reilusti, eikä käännettä näköpiirissä? Korot toki nousseet hieman takaisin ylös, mutta ennemminkin odotettua vahvemmasta taloudesta (palkkojen nousu) kuin huonosta raaka-aine inflaatiosta johtuen.
Nyt ollaan sikäli oikein hyvässä tilanteessa, että kun korot on valmiiksi korkealla, niin jos se taantuma tulee, niin koroissa on raju laskuvara, ja pelkästään niiden laskulla saadaan talous takaisin nousuun. Helppoa, eikö? Ehkä osakemarkkinakin ajattelee jossain määrin noin?
Henri Huovisen tviitti liittyen osakemarkkinoiden arvostustasoihin, esimerkkinä Japanin ja USA:n osakemarkkinat.
(kopioitu loppuosa tviitistä äxättömiä varten)
Ruotsin keskuspankki voisi leikata korkoja jo ensimmäisellä vuosipuoliskolla, mutta sitten taas on riskejä, että inflaatio onkin vahvempaa, minkä takia rahapolitiikan keventäminen saattaa viivästyä.
“Experiences of previous episodes of high inflation clearly show the risks that can arise if the central bank lowers its guard too soon,” Governor Erik Thedeen said.
He said any monetary policy easing would be “carried out with caution, and with a constant vigilance regarding the risk of setbacks”.
The Riksbank is worried that companies still plan price hikes and that geopolitical tensions could hurt supply chains.
The weakness of the Swedish currency - which has lost ground against the euro since the Feb. 1 rate decision - is also a major concern.
“If the krona weakens once again, caution would indicate taking a wait-and-see stance with regard to monetary policy,” Thedeen said.
John Hussmanilla oli fantastinen träkki 80-luvulta vuoteen 2009. Oli raivohärkä kun oli halpaa (vaikkapa 90-luvun alkupuolella), ja ajoittaiset karhuilut osuivat hyvin lankulle. Isot ylituotot.
Vuonna 2010 hän alkoi karhuilla. Viimeistään keväällä 2012 karhuilu oli muuttunut hyvin jyrkkäsävyiseksi. Ote maaliskuulta -12:
Last week, the estimated return/risk profile of the S&P 500 fell to the worst 2.5% of all observations in history on our measures. This is not a runaway bull market. Rather, it is a market that again stands near the highs of an extended but volatile trading range. I am convinced that the breakdown of the market from this range has been deferred only through repeated and extraordinary central bank actions. Importantly, the market is again characterized by an extreme set of conditions that we’ve previously associated with a Who’s Who of Awful Times to Invest. The rare instances we’ve seen this syndrome historically are reviewed in that previous weekly comment. They include the 1972-73 and 1987 market peaks, and several instances since 1998.
Tuosta tähän päivään yhtäjaksoista jyrkkää karhuilua 12 vuotta. Tuona aikana Seppo on 3,7-kertaistunut. Aina joskus mietin, miten hän kestää henkisesti?
Laitoin jo muutama päivä sitten kahvihuoneeseen linkin @Markku_Kurtti tuoreimpaan blogikirjoitukseen, mutta laitetaanpas myös twitter kooste näkyville.
Tässä on JimBiancon ketju “markkinoiden” tämän hetkisestä tilanteesta. Ketjussa ei sinällän ole mitään ihmeellistä erityistä, mutta suhteellisen hyvä katsaus, jossa oli tuttua asiaa itselleni, mutta myös uutta ajateltavaakin.
Mm. jenkkien jotkut teknologia- ja media-alan yhtiöt ovat leikanneet työvoimasta. Syiksi on mainittu mm. maailmanlaajuinen talouskriisi, jonka odotetaan jatkuvan tänä vuonna ja yhtiöt pyrkivät siten leikkauksilla pitämään kustannukset kurissa epävarmoina aikoina.
Tässä on tviitti, jossa on lista erilaisista yhtiöistä, jotka ovat irtisanoneet työntekijöitään.
(tviitin alla on kuvakaappaus loppuosasta tviittiä)
Ja tässä tviitissä on jatkoa edelliseen tviittiin:
EDIT:
Henri Huovisen juttu Japanin osakemarkkinoista.
Ulkomaisten sijoittajien kiinnostus Japanin osakemarkkinaa kohtaan on kasvanut viimeisen 18 kuukauden aikana. Samanaikaisesti globaalit rahastot ovat vähentäneet omistuksiaan Kiinassa. Japanin valtiovarainministeriön tilaston mukaan ulkomaiset sijoittajat ovat ostaneet pelkästään tänä vuonna 19 miljardin dollarin arvosta japanilaisia osakkeita.
Viikon päästä iskee voimakas negatiivinen seasonality, hyvä tiedostaa onko this time different vai ei. Vielä sopivasti miltei kaikki usa-indeksit ath:ssa.
In this special episode of Behind the Memo , Howard Marks is joined by journalist and financial historian Edward Chancellor to discuss ideas from Howard’s recent memo, Easy Money, which was inspired by Edward’s latest book, The Price of Time: The Real Story of Interest . They explore the history of interest rates, the profound impact they’ve had on financial markets, and the potential dangers of keeping them too low.
Ilmeisesti Saksan toimistokiinteistöjen hinnat ovat 10% ja tällaiset toimitilat ovat hitaammin liikkuvaa omaisuusluokkaa nin tämänkin myötä ennustetaan lisää laskua tulevaisuudessa (?). Sitten taas erilaiset kiinteistöyhtiöt ovat pian tai jo ehkä ongelmissa, koska hinnat laskee eikä muuten markkinat juhline lähiaikoina siellä.
Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner sanoi, että Saksa köyhtyy, koska se ei kykene luomaan uutta talouskasvua.
Saksassa nähdään taantuman riski korkeana, “yllätys”.
Teollisuus on ilmeisesti taantumassa eikä palveluillakaan lujaa mene. Kuluttajillakaan ei mene hirveän hyvin ja muistaaksnei Saksassa on pienipalkkaisten palkansaajien osuus iso ja monilla on muistaakseni parikin työpaikkaa. Toisaalta Saksa tukee jonkin verran pienipalkkaisia, mutta ihan mielenkiintoista, miten sekin vaikuttaa, jos pienituloiset ja autoteollisuudenkin työläiset joutuvat kuluttamaan vähemmän - näidenhän rahat menevät herkemmin kiertoon.
Onko Saksa menossa alaspäin sellaista vauhtia ja sellaista tahtia, että trendiä on vaikea kääntää. Energiakriisia ei auta asiaa ja eikä tiedä, mitä ongelmia Venäjä keksii Saksalle (heitto vian). Huolestuttavaa koko Euroopan kannalta, jos Saksa heikkenee varsinkaan, jos ei muut ota täällä selkeämmin roolia.
Saksa saattaa olla jähmeä jonkin sortin konservatiivis-korporatistinen mallin edustaja ja tietyt jähmeydet ovat sellaisia, mitä ei hetkessä muuteta, joka vaatii ehkä suurempaa uudistusta Saksalta.
(varoitus, teksti sisältää muutamia randomei hettoi, mitä en sellaisenaan päästäis faktavastaavana läpi )
Jatketaan muutamalla randomilla heitolla Saksasta, jotka perustuu opittuun, kuultuun ja koettuun. Näihin ei ole lähteitä.
Saksassa minimipalkka on käsittääkseni aika alhainen. Tämä on sitten auttanut teollisuutta. Nyt kuitenkin kaivattaisiin kuluttajien aktiivisuutta, joka ei onnistu, kun esim energian hinta on korkea ja se syö kuluttajien varoja. Ainakin näiden pienipalkkaisten.
Saksassa on myös käsittääkseni toteutettu aika konservatiivista talouslinjaa, mikä siis tarkoittaa, ettei investointeja tehdä velalla. Tämä on aiheuttanut sen, että koko yhteiskunta, etenkin maaseudulla on jäänyt kehityksessä jälkeen. Sen näkee ihan konkreettisesti esim pienenä valokuitupenetraationa, hitaina mobiiliverkkoina ja sitä kautta hyvin alhaisena digitaalisuuden tasona. Esim korttimaksu ei ole mahdollista kaikkialla.
) kannalta rohkaisevia.
