Sijoittajana koettua - omakohtaisia tarinoita - inspiraatioksi tai opiksi

Itselläni on ollut kaikkein opettavaisinta kokea tappio Nokian all in-sijoituksen jälkeen keväällä 2001. Olin siinä uskossa, ettei kurssi voi enää paljon laskea 26 eurosta…Kaikkihan tiedämme, miten kävi. Siinä paloi 24000 mummonmarkkaa.
Sen verran homma jäi kirvelemään, että pakko oli koittaa uudestaan. Microsoftin ja Elopin ryvettämä Nokia alkoi olla mukava ostolappu 2011-12 paikkeilla. Onnistuin pilkkimään muutamia eriä alle kahden ja kolmen euron hintaan. Se onkin niitä harvoja kertoja, jolloin ajoitus on osunut suurinpiirtein kohdalleen. No, mitä tästä opin:Kannattaa hajauttaa👍

31 tykkäystä

Myin koronakriisin iskettyä miltei koko salkkuni tyhjäksi, kun vuosikausien aikana kertynyt tuotto alkoi lähestyä nollaa. Ajatus siitä, että työllä ja vaivalla tienatut rahat alkavat kurssien vielä laskiessa haihtua tyhjiin, oli miulle silloin liikaa.

Puolisen vuotta sitten näin Youtuben kautta jonkun lukuisista Warren Buffettin haastatteluista. Siinä Buffett selitti, että osakkeen hinnan heittelyllä ei ole omistajalle mitään merkitystä, jos yritys on hyvä. Osakemarkkinoilla huudellaan jatkuvasti erilaisia tarjouksia kaikista mahdollisista firmoista, mutta ei osakkeenomistajan tarvitse välittää tästä huutokaupasta pätkääkään. Jos firma on hyvä ja sen pitkän aikavälin tulevaisuus ok, niin sen kun jatkaa omistajana. Firman osakkeen arvo seuraa pitkällä aikavälillä takuuvarmasti firman kykyä tehdä tulosta.

Tuolla Youtube-videolla Buffett onnistui selittämään asian niin selkeästi ja kirkkaasti, että jopa mie sen ymmärsin. Nyt tämä viime aikojen kurssilasku ei ihan vilpittömästi ole tuntunut missään. Jatkan tyytyväisenä omistajana tooosi pitkään holdiin ostamillani firmoilla sekä joka kuukausi jonkun satasen kasvavilla indeksisäästöillä. On ollut paljon mukavampaa sijoittaa, kun touhuun ei enää liity pelkoa!

46 tykkäystä

Kiitos tarinoistanne! Näistä on saanut juuri sitä oppia ja inspiraatiota, jota tämän ketjun perustamisella toivoin. Lisäksi henkilökohtaisten sijoittamiseen liittyvien tarinoiden lukeminen on intohimoni :yellow_heart: Olen myös oivaltanut, että tarinoita taitaa olla olemassa yhtä monta kuin on sijoittajiakin ja sijoittajavuosien karttuessa niitä kertyy koko ajan lisää.

Enkä malttanut tässä ketjun alkuvaiheessa olla kommentoimatta kirjoituksianne! :blush:

@Moleman
Tämä on varmaan se tavallisin ansa, johon kokematon sijoittaja aluksi kompastuu - ostaa mahdollisimman monia halpoja osakkeita alelaarista - ja luottaa siihen, että kyllä jotkin niistä nousevat uusiin ATH-lukemiin hyvinkin pikaisesti. Vaikka harvoin kai “laadukas on halpaa”.

@Datamonni
Olit rohkea, kun jaoit tarinasi! “Veivaa ja vatkaa” taitaa edelleen innoittaa monia meistä ja sehän siinä kiehtovaa onkin, kun se saattaa joskus johtaa merkittäviin voittoihin. Näissä veivaamisissa monella meistä aloittelijoista jää tosin aluksi ymmärtämättä kulujen osuus tuottoja merkittävästi heikentävästi.

@Tipitityy
Olennaista on juuri tuo mainitsemasi oivallus, että ymmärrys sijoittamista kohtaan kasvaa parhaiten silloin, kun on itse omista varoistaan vastuussa. Ja sen oivaltaminen, että sijoittaminen ei tarkoitakaan sitä, että välttämättä aina on pakko toimia ja olla aktiivinen. Joku onkin foorumilla todennut, että menestyvä sijoittaja on suurimman osan ajasta tekemättä mitään.

@tebiz
Olit koonnut kirjoitukseesi hyviä pointteja sijoittamisen riskisyydestä; houkutteleviin arvostuskertoimiin tai maariskeihin ja pelkkiin tulevaisuuden lupauksiin, yrityksen tuotteen kapea-alaisuuteen tai toisten analyyseihin luottamiseen liittyen.

@Jyrki6
Kiitos all-inn Nokia -kokemukseesi liittyvän opetuksen jakamisesta. Näiden jälkeen sitä tosiaan varmaan palaa markkinoille viisaampana ja uuden hajauttamis-strategian kautta.

@tripsykero
Sinun tarinastasi huokuu oivalluksena optimistisuus ja luottamus siihen, että “firman osakkeen arvo seuraa pitkällä aikavälillä takuuvarmasti firman kykyä tehdä tulosta”. Tästä kirjoituksesta saa sopivasti uskoa sijoittaminen kannattaa aina -teesille.

13 tykkäystä

-Puolisen vuotta sitten Fortum oli erittäin vakaa luotettava varma tuloksentekijä ja osingonmaksaja vailla riskejä, eli Buffettin kriteereillä loistava ostos.

4 tykkäystä

Kiitos, että olet käynyt lukemassa ja kommentoimassa ketjua.

Ottamatta kantaa kommenttiisi ajattelen tässä yhteydessä, että näistäkin sijoitustilanteista saa aikamoisia sijoitustarinoita.

Muutoin ajattelen, että tähän ketjuun kirjoittavien sijoittajakokemuksia ja tarinoita tulee kunnioittaa sellaisenaan - korkeintaan kiittää ja kannustaa erillisellä viestillä, jos on kokenut viestin koskettaneen erityisesti.

On mielestäni erittäin rohkeaa, että joku uskaltaa tuoda henkilökohtaisia hetkiä sijoittajanuraltaan avoimelle foorumille toisten luettavaksi.

10 tykkäystä

Yksi mieleen tuleva kokemus, mitä alan kirjoissa ei yleensä kauheasti painoteta, on että oma temperamentti kannattaisi opetella tuntemaan. Se pyrkii vaikuttamaan päätöksiin, kokemattomalla ehkä enemmän kuin kokemuksen myötä. Esim. itse olen kontraukseen taipuvainen, kuten ehkä nimimerkistä voi arvata. Pysyttelen luonnostani lauman reunoilla ja tarkkailen tilannetta sieltä. Olen oppinut, että ei ole itseisarvo olla eri mieltä kuin markkinat, joskus kannattaa vain mennä mukana. Toisaalta en kerta kaikkiaan pysty ostamaan p/s 30 firmoja vaikka kaikki huutaisivat niiden nimeä. Jollain toisella voi olla päinvastainen taipumus. Auttaa jos kysyy itseltään, otinko huomioon oman taipumukseni tehdä päätöksiä xxx pohjalta?

Tähän liittyy myös se, että itsetuntemuksen kautta oppii arvioimaan tietoa, jota tulvii joka puolelta. Tietolähteillä on usein omat taipumuksensa, joista syntyy vääristymää kun tarinaa kerrotaan suusta suuhun eri medioissa, usein saman henkisten henkilöiden toimesta. Tämän takia lisätieto ei joka kerta auta tekemään parempia sijoituspäätöksiä.

20 tykkäystä

Sijoittamisesta on tullut matkan varrella aika monta oppia. Koitan hieman eritellä niitä alla.

Epävarmuuden sietäminen kuuluu osakesijoittamiseen. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Osakkeen arvo on kuitenkin periaatteessa osakkeiden tuottaminen kassavirtojen diskontattu nykyarvo. Tätä ei todellisuudessa kukaan tiedä täsmällisesti. Samoinhan tuo on elämässä yleensä. Välillä tulee kierrepalloa vastaan työelämässä, omassa taloudessa, ihmissuhteissa tai harrastuksissa. Osakesijoittamisesa oppii ettei kaikkea voi kontrolloida. Kannattaa keskittyä siis asioihin, joihin voi vaikuttaa tai joita voi hallita.
Pitkäjänteisyys on itselleni ollut tärkeä oppi. Minulla on vieläkin salkussa pieni siivu indeksirahastoja, joille en ole tehnyt mitään 15 vuoteen. Suorissakin sijoituksissa löytyy jo yli 10 vuotta omistettuja osakkeita useampiakin. Maltti on valttia, niin osakesijoittamisessa kuin muussakin elämässä. Jos reagoit jokaiseen rasahdukseen mitä ympärillä tapahtuu, ei yleensä näe metsää puilta. Koitan etsiä osakkeita, jotka kasvavat korkoa korolle. Silloin tehtäväksi jää katsoa osakkeen perään, että yritystoiminta säilyy laadukkaana. Myyn mikäli yrityksestä tulee huonompi tai olen tehnyt virheen.
Riskien hallinta. Olen onneksi hajauttanut koko ajan riittävässä määrin. Tämän takia ei ole koskaan tarvinnut menettää yöunia tappioiden takia. Olen myös oppinut, ettei kannata ostaa liian velkaista yhtiötä, koska sen on vaikea kestää vaikeita aikoja.
Oman talouden hallinta: Kartan myös velkaa omassa elämässäni. Velattomuus tarkoittaa optiota ottaa velkaa tarvittaessa. Tätä mahdollisuutta ei ole niillä, joilla lainat ovat tapissa jo hyvinä aikoina. Tämä toimintamalli ei ole kaikille mahdollista, ymmärrän sen. Osa kuitenkin valitsee leveämmän elämäntyylin, joka sulkee tämän reitin elämän polulla.
Talouden ja ympäröivän yhteiskunnan parempi ymmärtäminen: Yhteiskunta ei toimisi ilman tavaroita ja palveluita, joita yritykset tuottavat. Yritysten ja työntekijöiden maksamilla veroilla sitten rahoitetaan tarvitsemamme julkiset palvelut. Työ ja yrittäjyys on hyvinvoinnin perusta. Itsestäni tuntuu mainiolta olla pääomittamassa omalta osaltani taloutta, joka kuitenkin jakaa meille kaikille hyvinvointia. Yhteiskunta tarvitsee myös omistajia ja pääomien tarjoajia. Ilman pääomaa ei yrityksillä olisi edellytyksiä toimia tai tarjota työpaikkoja ihmisillä.
Loogis-matemaattisen ajattelun kehittäminen: Kun pysähtyy pohtimaan asioita tarkemmin ja syvällisemmin, ymmärrys asioihin kasvaa. Kun opit tuntemaan uuden toimialan logiikkaa, samalla kehität kykyäsi ymmärtää uusia asioita.
Tämä auttaa myös tunteiden hallinnassa: Jos QT on 50% pakkasella ei minulla välttämättä ole kiirettä tehdä yhtään mitään. Voin seurata tilannetta rauhallisesti ja ostaa/pitää/myydä parhaakseni katsomalla tavalla. Ajan kanssa ja harkiten.
Tunteilla on paikkansa, mutta osakesijoittamisessa on parempi keskittyä olemaan analyyttinen. Osakemarkkina ei välitä tunteistani, joten miksi reagoisin tunteella markkinan liikkeisiin.

31 tykkäystä

Tekniikka on-line kaupankäynnissä voi iskeä kipeästi vaikkapa menetettyinä tuottoina - itselleni kävi jo vuosia sitten että ostin silloin senttiosakkeena kärvistelevää firmaa Suominen mielestäni aika edullisesti. Pidin jonkun viikon ja sitten kurssin hiukan noustua tuumasin että laitanpa myyntitoimarin mielestäni perin juurin hyvään kurssiin, takaraivossa ajatus “tämä ei kyllä nappaa, se varma”. Sitten jäi firma seuranta osaltani haaskiolle moneksi viikoksi ja firmasta hyviä uutisia tömähti useampiakin joten kurssi kimposi yläviistoon perin raikkaasti. Kökkö myyntitoimarini tietysti toteutui mutta jäi harmittamaan kun jäin vaan katsemaan firman osakkeen perävaloja kun se otti vauhtia. Näppejä nuolemaan jäin. Haaksirikkoja saa aikaiseksi myös stop-loss asetuksilla kun osakkeen kurssi odottamatta kyykkää suhteellisen paljon ja huonolla säkällä käy niin että tuli myytyä osakkeet tappiolla ja kurssi jo taas kukoistaa. Kyllä otsasuoni silloin sykkii sijoittajalla.

9 tykkäystä

Nyt on kyllä melkoiset ajat aloittelijalla. Omakohtaista kokemusta sijoittamisesta on pian kahden vuoden ajalta, ja oppia ja inspiraatiota saa jatkuvasti lisää teiltä kanssasijoittajilta.

En tosin usko, että tarvitsisin enää ihan näin paljon oppia näistä laskumarkkinatunnelmista :sweat_smile:

Tuntuu kuin olisi pelinappulana alustalla, jossa markkinat taistelisivat minua vastaan ja olisivat koko ajan voitolla - tai paremminkin päivä päivältä enemmän voitolla.

Silti harrastus jatkuu, sinnikkäästi. Ja pidän kiinni sijoitussuunnitelmastani.

En tiedä, mitä pelissä sitten tapahtuisi, jos antaisi periksi. Mille tässä taistelussa itse asiassa antaisi periksi? Omalle mielelleen? Markkinoille? Vai antaisiko periksi tälle taistelumoodille?

Hyväksyisi sen, että markkinoiden ajoittamista ei voi voittaa kuin tuurilla?

Ja se, että itse sattui aloittamaan juuri silloin kuin se on kaikkein opettavaisinta, osoittautuukin ehkä viiden vuoden päästä katsottuna kaikkein parhaaksi hetkeksi aloittaa sijoittaminen. Ehkäpä sitten vasta ymmärrän, mitä kaikkea näinä alkuvuosina tulikaan opittua sijoittamisesta?

Muutamat teistä ovatkin kertoneet kahvihuoneen puolella, miten aiemmista laskumarkkinoista on selvitty, ja että paras tapa selviytyä onkin juuri se, ettei ainakaan pohjilla myy. Tämä on hyvää kannustusta minunlaiselleni aloittelijalle, kun miinusta on - aivan riittävästi. Näitä tarinoita voisi lukea lisääkin.

Ehkä se on se luottamuksen fiilis, jota tältä foorumilta aika ajoin saa kokeneilta kirjoittajilta ja josta saa tarmoa jatkaa tätä monipuolista harrastusta. :pray:

32 tykkäystä

Onpa rankka tuloskausiviikko takana. Nipistän jo liikaa yöunista sen takia, jotta voisin viettää enemmän aikaa sijoitusjuttujen parissa. Siinä ei ole mitään järkeä, koska väsyneempänä asioiden vastaanottokyky on huonompi jne. Ajattelin kuitenkin kertoa sijoitustarinani tiiviissä paketissa.

Olen lapsuudestani asti säästänyt rahojani, suurimmat menoerät lapsena ja teiniä olivat lahjat muille perheenjäsenille. Säästäminen oli siis aina verissä, joten noin 15 vuotta sitten ostaessani ensimmäisen asuntoni, niin mulla oli sitä varten jo aika hyvin rahaa kasattuna.

Maksoin lainoja reipasta tahtia pois ja ei mulla ole ikinä mennyt rahaa oikein mihinkään. Ehkä suurin ei-pakollinen panostus itseeni on ollut noin 100 euron villakangastakki tässä parin vuoden sisään. Pakko sanoa, että sain kuitenkin juuri joululahjaksi noin 140 euron puhelimen ja joskus perheeltä saan jotain tällaista isompaa, vaikka en ole sellaista pyytänyt ja joskus olen jopa estellyt. Toki olen kaikesta kiitollinen, mitä saan, vaikka haluan pärjätä tietysti omillani.

Takaisin pohjustuksesta sijoitustarinaan… oli jo pitkään miettinyt sijoittamista ja lopulta innostuin, kun pari kaveriakin sitä harrasti. Vuonna 2018 aloin laittamaan indeksirahastoihin tasaisesti rahaa ja taisin mä ostaa Nordeaa sekä YIT:tä, kun yksi tuntematon pappa niitä salilla suositteli. En tiennyt sijoittamisesta oikeastaan yhtään mitään, mutta sen tiesin, että matalakuluiset indeksirahastot ovat hyvä juttu - niihin mun olisi kannattanut jäädä, jos tuotot olisivat vain mielessä… :wink:

Vuonna 2019 ostin lisää tuttuja osakkeita sekä Biohittia, koska se oli jännittävän kuuloinen ja sen kurssi oli heitellyt sekä käynyt joskus korkealla. Ostin myös LeadDeskiä, koska se kuulosti hienolta ja anteihin kannatti osallistua. No sellaista se oli, “vähän” randomia ja luin vähän sieltä sun täältä… ihan aidolla mutulla. :smiley:

Sitten vuonna 2020 innostuin todella sijoittamisesta ja ei koronakuoppakaan tuntunut pahalta, koska mulla tippui paljon vähemmän kuin muilla. Rupesin siitä sitten varsinkin kesällä iskemään rahaa osakkeisiin, mihin olin tutustunut Inderesin materiaalien ja foorumin kautta. Ostin tosiaan Digiaa, koska se oli tekemisissä tulorekisterin kanssa, joka jo silloin tuotti paljon päänvaivaa monille osapuolille ja ajattelin, että kyllä se sillä voi hyvin rahastaa julkista sektoria. Marimekkokin päätyi salkkuun, koska sillä tuntui menevän hyvin, mutta osakkeen arvo oli vajonnut alas. Vetyjututkin tulivat tutuiksi sekä monet muut osakkeet, joista en juurikaan ymmärtänyt mitään… ihan vaan “mutuhypefomotusta”.

Viime vuonna eli 2021 aloin parhaani mukaan lukemaan kaikkea mahdollista, mitä Foorumilla oli. Tämän hetken tilastoni:
image
Olin veikannut Foorumin Nokian “tulosvisassa” lähimmäksi, joten sain Premiumin. Aloin entistä enemmän lukemaan Inderesin materiaaleja ja varsinkin niitä analyyseja. Sitten luin kirjoja ja rupesin keskustelemaan sijoitusjutuista paljon erilaisten ihmisten kanssa. Sijoitusjutut olivat mukanani aamusta yöhön ja aloin oikeasti opiskelemaan kaikenlaista sijoittamiseen liittyvää. Toistin kyllä lähes kaikki virheet, mitä sijoittaja voisi tehdä, mutta ehkä entistä paremmilla tiedoilla, vaikka valinnat eivät olleet parhaasta päästä näin jälkikäteen katsoen.

No niin ja vuoden 2022 alussa sain tämän moderaattorin työni, niin sitten vasta aloinkin olemaan kiinni näissä jutuissa oikein kunnolla, jos en muka jo aiemmin ollut. :smiley: Salkkuni tuli reipasta tahtia alaspäin kuukausi kuukaudelta, niin oli “pakko” alkaa tarkastelemaan hiljalleen asioita uusista näkökulmista, opettelemaan erilaisia asioita, kuten sijoituspsykologiaa sekä esimerkiksi makrojuttuja. Aloin myös tarkastelemaan itseäni ja tekemisiäni rehellisemmin + itsekriittisemmin sekä harrastamaan tarkempaa itsetutkimusta että olemaan toisaalta avoimempi olematta naiivi.

2018: Hyvä vuosi, ostin matalakuluisia indeksirahastoja ja mikä tärkeintä aloitin sijoittamisen.

2019: Riskisiä osakkeita ja mutuhankintoja, en noudattanut oikein mitään ohjenuoria.

2020: Kovaa työtä, ymmärtämättömyyttä ja selkeitä virheitä, mitä olisi pitänyt välttää esimerkiksi “mutuhyperfomotus”. Lisäksi perusasiat unohtuivat edelleen ja itsekritiikki.

2021: Samoja virheitä, mutta vähemmän, mutta silti paljon. :smiley: Tärkeää oli, että yritin kyllä kovin, mutta itsekriittisyyttä sekä harkintaa olisin voinut käyttää ja keskittyä perusasioihin.

2022: Samoja virheitä, mutta vähemmän, mutta silti aika paljon. “Kaikkeni” olen antanut, mutta pitäisi ehkä fokusoitua enemmän tiettyihin asioita kuin lukea ja seurata kaikkea… perusasiat ovat unohtuneet edelleen. Olen edelleen aloittelija!


Lähes jokaisessa asiassa olisin elämässäni voinut keskittyä ihan niihin perusasioihin ja opetella niitä enemmän. Siitä seuraavaksi olisin vielä voinut vähän lisää keskittyä perusasioihin, että sisäistäisin ne ja sitten, kun perusasiat olen saanut hallintaani, niin olisin edelleen voinut keskittyä niihin sekä opetella lisää.

Kova vauhti ja mieletön vilkkaus, niin on toki tuonut sen, että mulla on monista asioista näppituntuma, mutta hitto… olisi pitänyt usein tai aina pysähtyä ja keskittyä sekä ottaa asioita hiljalleen haltuun kunnolla. On paljon pitkään sijoittaneita, joilla on loppujen lopuksi paljon perusasioissa petrattavaa, mutta sitten voivat hifistellä sekä keskittyä liiaksi lillukanvarsiin että kaikenlaisiin epäolennaisuuksiin.

Perusasiat rautaisesti sisäistämällä sekä pahimmat sekoilut välttämällä että myös pitkäjänteisyydellä pääsee pitkälle - ei saisi unohtaa niitä yksinkertaisia perusjuttuja joidenkin takia tulee tehtyä isoja tappioita sekä muita hölmöilyitä. Niitä pitää opetella ja ne pitää aina pitää mukana.

Vedin mutkia suoraksi tässä väsyneenä, mutta kai tästä sai vähän pointtia Alokkaan tarinasta. Olen erinomainen varoittava esimerkki, koska edelleen teen kohtalaisesti aiemmin mainitsemiani virheitä ja vieläkään en hallitse oikein hyvin perusasioitakaan. Koetan taistella itseni kanssa joka päivä, suurin vastukseni eivät ole markkinat, vaan minä itse. Huonoa tuuria enemmän on ollut omaa hölmöyttä. :slight_smile:

Uskon tulevaan monessa mielessä; koko elämääni vaivanneeseen ylivilkkauteen saan apua ja olen omasta mielestäni tosi ahkera sekä pitkäjänteinen vilkkaudestani huolimatta. Leikkisinä tavoitteina mulla on, että noin viiden vuoden päästä mulla olisi velatonta omaisuutta yli 500 000 euroa ja päälle kymmenen vuoden päästä miljoona euroa. Eivätkä nuo tavoitteet ole mitenkään mahdottomia ja jos musta tulee keskivertoa parempi sijoittaja, niin lennän vielä pidemmälle. :sunglasses:

Huh, olipa lennokasta ja sekavaa tekstiä näin väsyneenä, kiitos jos jaksoit lukea tähän asti. Hyvää mieltä ja pitkäjänteisyyttä kaikille! :slight_smile:

46 tykkäystä

ATH-hinnoissa sijoittamisen aloittaneen tunnelmia marraskuussa 2022

Ei voi olla totta!
Tältäkö se tuntuu, kun taistelutahto on muuttumassa tarmokkuudeksi?
Ja tarmokkuus on vaihtumassa toiveikkuudeksi?

Johan tässä tuli koettua sijoittajan uran alkumetreillä omasta mielestäni riittävästi laskua ja pettymystä, melkein epätoivoa, kun salkku on sulanut uuden rahan säännöllisestä sijoittamisesta huolimatta.

Mutta ei tämä usko sijoittamiseen ole vielä mitenkään vahvalla pohjalla - todellakaan. Tulee katsottua salkun vihertävää väriä lähinnä sillä fiiliksellä, että

“Jaahas, mitä tää nyt muka on?”
“Ai muka nyt markkina on kääntymässä nousu-uralle?”
“Ei tämä nyt kuitenkaan kestä.”

Mutta toiveikkuus on käväissyt mielessä, ja jopa hymyilyttänyt yhden kerran. :yellow_heart:

Ja, kun kuitenkin on tarkoitus olla netto-ostajana vielä vuosia, ei tällä hetkellä edes tiedä, mitä pitäisi toivoa. :sweat_smile:

24 tykkäystä

Nyt on mennyt 24 vuotta siitä, kun lehtimainoksen innoittamana aloin sijoittamaan 600 markkaa kuukaudessa Odin Norden -rahastoon. Siitä alkoi “oikea” piensijoittamiseni, joka on jatkunut katkeamatta tähän päivään saakka. Matkan varrelle on mahtunut kaikenlaisia kommelluksia, virheitä, onnistumisia ja kaikenlaista muuta pientä. Tähän ketjuun voisinkin hiljalleen aina välillä muistella vanhoja aikoja.

Yksi pieni muisto on 90-luvun lopun sijoitusmessuilta, juuri silloin markkinoilla rytisi kunnolla (Aasian kriisi tms. muistaakseni), niin Odin-rahastoyhtiö jakoi messuilla isoja sateenvarjoja “suojaamaan sijoittajia myrskyltä”. Se oli nokkela veto ja varjo oli hyvin korkealaatuinen mainosvarjoksi. :smiley:

Yksi alkutaipaleen ajatuksistani oli “ostaa halvalla” laskeneita markkinoita. Ostin paljon Merita Aasia -rahastoa ja Seligsonin Topix 30 -rahastoa (Japani). No, halpa oli halpaa ja pysyi halpana, turhautti voimakkaasti kun halpa ei muuttunutkaan arvokkaaksi.

Eka suuri onnistumiseni oli se, että 2000-luvun alussa Venäjällä pyöriessäni näin omin silmin, miten nopea ja iso kehitys hyvään suuntaan maassa tapahtui. Osakekurssit eivät kuitenkaan nousseet ja siinä kohtaa sijoitin pieniä rahojani Seligsonin Venäjä-rahastoon. Rahaston arvo yli kymmenkertaistui muutamassa vuodessa ja sain siitä vähän pesämunaa sijoituksiini.(Sittemmin luovuin Venäjä-sijoituksistani hiljalleen kun kehitys maassa alkoi mennä väärään suuntaan.)

Alkupuoli oli kyllä kaoottista sijoittamista, innostuin milloin mistäkin ja sijoitin sen kummemmin miettimättä (kun summat olivat oikeasti pieniä). Yksi hölmö sijoitus oli Ålandbankenin Share Index Loan -rahasto, joka sijoitti osakeindeksilainoihin. No, kuluja oli tietenkin paljon ja tuottoja vähän niin siitä ei paljoa iloa irronnut. Teknohuumassa innostuin F-Securesta, pidin yhtiötä hyvänä ja ostin sen osakkeita. Se oli isoin tappioni, menetin n. 90% sijoituksen arvosta ja pettyneenä myin lopulta osakkeet pois.

Aikoinaan 90-luvulla pankit järjestivät sijoitusiltoja, joista mieleeni on jäänyt paitsi sen ajan osakemarkkinakatsaukset ja rahastoesittelyt niin myös tarjoilut, jotka toisinaan olivat yltäkylläiset. Kerran Osuuspankissa tarjottiin buffetillallinen viineineen ja oluineen yms., samoin Ålandbankenilla tuli joskus syötyä ihan kunnon ateriat ja nautittua juomista. Näin avokätisiä tarjoiluja ei käsittääkseni enää tarjota meille piensijoittajille. :smiley:

Nojoo, meni ehkä vähän sivuraiteille muisteluni mutta joskus voinee olla vähän kevyempääkin asiaa.

52 tykkäystä

Tähän väliin voisin laittaa pari yleisempää huomiota pidemmän aikavälin kokemuksistani:

  1. Markkinat yllättävät aina. Jatkuvasti tulee “yllätyksiä”, milloin mitäkin. Ei ole olemassa erikseen “epävarmoja” aikoja, kaikki aika on “epävarmaa”. Milloin vaan voi tapahtua yllätyksiä. Siksi on hyvä hajauttaa, jolloin kaikki munat eivät ole siinä korissa, jonka yllätys kaataa. (Tässä suhteessa minullakin on vielä tekemistä, kun erinäisistä syistä johtuen salkku on päässyt vinoutumaan)

  2. Sijoittajilla ja medialla on taipumus pitää nykytilaa “normaalina”, jonka ennustetaan jatkuvan suunnilleen samanlaisena tästä eteenpäin. Tämä on tietynlaista toivetta siitä, että markkinoita voisi jotenkin hallita ja että ei elettäisi epävarmoja aikoja. Sitten kun tilanne muuttuu isommin, tätä uutta tilannetta ryhdytään pitämään taas ns. normaalitilana. Kunnes taas muuttuu jne.

  3. Sijoittamisessa mielikuvat ohjaavat meitä enemmän kuin mitä ymmärrämme. Kun mitään yhtiötä tms. ei voi kuitenkaan tietenkään tuntea läpikotaisin ja tulevaisuutta on vaikea ennustaa niin mielikuvilla on iso merkitys. Esim. vaikka Nokia, joka vuosituhannen vaihteen tuntumassa oli oikea ilmiö ja jota pidettiin suoranaisena ihmeyhtiönä - ei silloin olisi arvannut, miten yhtiölle käy. Toisinaan mielikuvia jopa luodaan tarkoituksella (muistatteko esim. aikoinaan muodikkaan BRIC-ryhmän)

  4. Melkein aina, kun joku sektori tms. tuottaa poikkeuksellisen hyvin sen ympärille lanseerataan uusia tuotteita (esim. rahastoja). Päivänpolttavat asiat tuntuvat läheisille ja tärkeille ja niissä usein nähdään voimakasta tuottopotentiaalia. Sitten, jos ilmiö hiipuu ja mielenkiinto lopahtaa tällaisia tuotteita tyypillisesti lopetetaan yhdistelemällä ne muihin rahastoihin.

  5. Sijoittaminen on niitä harvoja asioita, joissa passiivisuus palkitaan. Useinkaan ei tarvitse “tehdä” mitään vaan antaa olla. Suurimman osan ajasta pärjää parhaiten, kun ei tee salkulle mitään (tai kuukausisäästäjänä antaa säästöjen mennä säännöllisesti rahastoon).

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.

44 tykkäystä

Sijoittaminen on kiva harrastus ja kun tykkää harrastuksesta, niin siitä yleensä haluaa puhua muiden ihmisten kanssa. Aikoinaan pörssissä oli sellainen mielenkiintoinen uusi listautuja kuin Talvivaara, joka vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja tulipahan mainittua sukulaiselle, että olin ostanut osaketta salkkuuni. Sukulainen vakuuttui innostuneisuudestani ja osti myös itse Talvivaaraa omaan salkkuunsa. Aluksi kaikki meni hyvin ja kurssi nousi merkittävästi, mutta sitten alkoikin ilmaantua erinäisiä odottamattomia isoja ongelmia yrityksen toiminnassa, jonka vuoksi kurssikehitys kääntyi maata kohti. Vedin tapahtumista johtopäätökset ja myin kaikki omat osakkeeni vuodattamatta sen suurempia kyyneliä tuosta jossain määrin epäonnistuneesta sijoituspäätöksestä. Sukulaiseni sen sijaan sanoi että kurssi on jo laskenut liikaa eikä enää kannata myydä ja päätti jäädä “pitkäjänteiseksi omistajaksi”. No konkurssiinhan se yritys meni ja sukulainen ei enää ikinä suostunut keskustelemaan kanssani osakkeista.

Eräs toinen sukulaiseni kysyi joskus samoihin aikoihin että miten hänen kannattaisi lähestyä pörssiä, kun minulta sijoitushommat kuulemma sujuivat. Suosittelin vilpittömästi siihen aikaan hieman epäilyttävää vaihtoehtoa, että laittaisi säästönsä useisiin matalien kustannuksien passiivisiin indeksirahastoihin. Väittelimme hetken aikaa aktiivisen rahastonhoitajan tarpeesta, mutta sukulaiseni näki lopulta järjen valon ja laittoi ne fyrkat indeksirahastoon. Aikaa kului ja sijoitukset tuottivat erinomaisesti, kiitos 10-luvun pitkän nousukauden. Sijoittaminen tulikin myöhemmin uudestaan puheeksi sukujuhlissa ja tämä sukulainen onnitteli itseään hyvästä päätöksestä laittaa rahat indeksirahastoon ja suositteli minullekin tutustumaan tähän sijoittamistapaan, sen sijaan että yrittäisin harrastaa työlästä ja vaikeaa osakepoimintaa, jossa ei ole mahdollista pärjätä.

Sanotaan että ihmiset ovat sijoittajina riskinkarttajia, mutta minun kokemukseni mukaan se ei varsinaisesti ole totta. Se mitä useimmat sijoittajat tuntuvat haluavan on tunne siitä että he ovat älykkäitä ja menestyviä ja välttää negatiivisia kokemuksia omasta typeryydestä ja epäonnistumisista. Kaikista luonnollisin reaktio sijoitusvirheeseen, on laittaa pää pensaaseen ja uhkapelata että tapahtuisi jotain yllättävää ja positiivista ja saisi ne “omat takaisin”, eli että ei tarvitsisi myöntää itselleen omia epäonnistumisia.

Samanlainen psykologinen sudenkuoppa löytyy tietysti myös toisesta päästä. Jos omistamasi osakkeet nousevat, on hirveän vaikeata myöntää että kyseessä oli vain kupla, sattuma, peesaus tai jokin muu itsestä riippumaton syy. Yleensä sijoittaja tuntuu ajattelevan, että syynä niille oman salkun osakkeiden nousulle on se että hän itse on aivan erinomainen sijoittaja, joka tekee hyviä sijoituspäätöksiä ja siksi hän ansaitseekin osakkeiden nousun. Liiallinen itsevarmuus omien kykyjen vaikutuksesta sijoitusmenestykseen on hidas ja salakavala tappaja, kuten moni varmasti on viime vuosina joutunut kokemaan.

Sijoittaminen on kiva harrastus, mutta se on myös psykologisesti erityisen vaativa laji, jossa hyväksi halutessaan joutuu jatkuvasti kohtaamaan omat puutteensa ja riittämättömyytensä ihmisenä. Tämä tekee vakavan keskustelun osakkeista niin pirun hankalaksi, koska se on niin pitkä ja henkilökohtainen matka oman psyykeen syvyyksiin, jonka sijoittaja joutuu itse kulkemaan, mikäli hän haluaa päihittää pahimman vihollisensa. Monesti osakekeskusteluissa ei lopulta oikeasti edes puhuta niistä osakkeista, vaan pikemminkin sijoittajista ja heidän omista identiteeteistään ja tunteistansa, joita projisoidaan ulkopuoliseen maailmaan. Tämän vuoksi näitä sijoituskeskusteluita ja niissä esitettyjä vahvoja ilmauksia ei mielestäni kannattaisi ottaa liian vakavasti, vaan suhtautua siihen viihteenä ja keskustella aina pienoinen pilke silmäkulmassa, jotta keskustelut säilyvät mielenkiintoisina :cowboy_hat_face:

78 tykkäystä

Mielestäni tämä pitää paikkaansa sillä ehdolla, että sijoittaja ymmärtää asiasta jotain. Toisin sanoen kokemusta on kertynyt jo jokusen vuoden ja pääomaakin on kiinni enemmän kuin yhden tai kaksi kuukausipalkkaa.

Oma kokemus koronan jälkeen on, että moni tuttu lähti uutena “sijoittajana” all-in kaiken maailman Finnairiin, Smart Eyehin, treidaamiseen jne. Uskon etteivät he tunnistaneet näissä riskejä, vaan seurasivat pelkkää kurssikehitystä. Toisin sanoen riskit eivät realisoituneet, vaan kasvoivat kuplan paisuessa ja kurssien puksuttaessa kohti koillista.

Tuskin tässä hyvin kävi, kun sijoitusaiheista ei ole juurikaan tarvinnut keskustella viimeisen puolen vuoden aikana. Valistuneet/kehittyneet/kokeneet sijoittajat toimivat useammin kuvailemallasi tavalla, toki eivät kaikki eikä kukaan joka tilanteessa.

Ylipäätään riskien ollessa sopivalla tasolla myös rationaaliseen toimintaan kykenee helpommin: Mikäli riskisijoituksen paino omasta varallisuudesta on riittävän pieni, on siitä usein helpompi päästää irti, jos vertaa tilanteeseen jossa ollaan isosti kiinni psyyken sitä kestämättä. Toteutetaan juurikin kuvailemaasi prosessia, jossa jäädään roikkumaan ja toivotaan ihmettä kunnes luovutetaan yleensä huonoimmalla hetkellä.

Itselläni tämä riskinsietotaso on aika matalalla ja kanavoinkin mielestäni korkean riskin sijoitukseen vain 3% varallisuudesta. Aiemmin normaalitaso oli 5%, mutta viime aikoina olen kyennyt nostamaan sen 7%:iin. Yksi näistä positioista on kasvanut jo 10%:iin hyvän kurssikehityksen siivittämänä ja odotankin malttamattomana tavoitetasoni täyttymistä. Tavoitehinta on määritelty siten turhamaisesti, että täyttyessä tästä tulisi urani ensimmäinen tenbagger. Toki firman fundamentit huomioiden se on täysin mahdollinen ja mahdollisesti myös alakanttiin.

Tämä on äärimmäisen totta! Mikä pahinta, niin sijoittaja voi olla näennäisen itsekriittinen ilman minkäänlaista virheestä oppimista. Omakohtaisena esimerkkinä ostin Harviaa jostain 40 tietämiltä ja myin 30 havinoilla pois. Pistin pudotuksen markkinasentimentin syyksi (mitä se kyllä ainakin jossain määrin oli kurssin korjattua ylilyöntiä) jonka lisäksi tunnustin FOMOttaneeni, mutta en minä kyllä valitettavasti ihan hirveästi siitä oppinut. Älä FOMOta kun ei varsinaisesti auta, jos ei sitä FOMOa tunnistaja pysty hillitsemään ajoissa.

16 tykkäystä

Hyvää pohdintaa! Mietin omakohtaisesti mitä kaikkea sitä on miettinyt ja tuntenut eri tilanteissa. Nämä tuntemukset ovat varmasti meillä kaikilla hieman erilaisia, riippuen omasta luonteesta ja kokemuksista markkinoilla. Pari henkilökohtaista esimerkkiä:

Näin jälkikäteen itselleni henkisesti raskainta oli 2000-luvun alun alamäki, missä vuosikausia salkun arvo jatkuvasti pieneni, vaikka säästin siihen koko ajan lisää rahaa. Jostain sain kaivettua optimismia ja motivaatiota mutta vaikeaa se oli.

Finanssikriisi oli taas toisenlainen kokemus, se oli todella kova alamäki mutta samalla suhteellisen lyhyt. Silloin sain jotenkin energiaa romahduksesta, olin aktiivinen. Totta kai se syöksy turhautti mutta samalla se oli niin kovaa menoa, että minulle se oli helpompi kuin vuosikausien hidas alamäki.

Tämä vuosi on ollut salkulle kurja (vuodenvaihteessa salkkuni ylivoimaisesti suurin sijoitus oli Harvia, jolla en ole käynyt tänä vuonna lainkaan kauppaa) mutta olen silti ihan tyytyväinen, salkkuni arvopapereilla on paikkansa salkussani ja luotan niihin.

Minulla on jokaiselle arvopaperille mielessäni ne syyt, miksi paperi on salkussani ja vertaan yhtiötä/rahastoa niihin syihin. En osaa tehdä arvonmäärityksiä luotettavasti, joten en hirveästi mieti onko joku osake yli- tai aliarvostettu, kun en kuitenkaan osu oikeaan. Jos ostohetkellä arvostus tuntuu joten kuten järkevältä se riittää minulle. Osakekurssin muutos itsessään ei ole minulle mikään syy tehdä mitään.

Ajan myötä olen paremmin oppinut huomaamaan omat vahvuuteni ja heikkouteni sekä hieman myös psykologisia vinoumiani. Sitä kautta tyylini on kehittynyt ja kehittyy yhtä edelleen. On hyvä sijoittaa itselle henkisesti sopivalla tyylillä, jos sijoittaminen tuntuu ikävältä ei sitä kukaan jaksa pidemmän päälle harrastaa.

Vielä loppuun semmoinen huomio, että itselläni sijoittamisen tavoite on koko ajan ollut aika epämääräinen ja myös muuttunut ajan myötä. En edelleenkään osaa sanoa muuta, kuin että rahallisessa mielessä haluan vaurastua ja saada taloudellista puskuria. Ehkä isompi asia sitten kuitenkin on harrastuksen tuoma mielihyvä, kuten harrastuksissa usein on.

15 tykkäystä

Tämä on mielenkiintoinen kommentti.

Itse pidän sijoittamisessa etenkin sen tuomasta älyllisestä haasteesta ja rehellisyydestä. Mitä tahansa (osake)sijoituksille tapahtuukin, vika löytyy aina peilistä, sillä itse on vastuussa omasta tutkimuksesta sekä riskinottamisesta.

Omaan mielenlaatuuni tällainen osakesijoittamisen tuoma itsenäisyys tuntuu sopivan. Saan itse päättää ne joita kuuntelen ja arvioida tiedon validiteetin. Saan myös itse valita yhtiökumppanini. Jos joku näistä ei mielytä, se ei pörssin aukioloaikana kovin montaa sekuntia kestä hypätä pois kyydistä. Siitä päätöksestä ei jää kukaan ruikuttamaan eikä siitä ole vastuussa kuin itselleen.

25 tykkäystä

“Muistatkos Immo miten polleana työnneltiin esikoista uusissa vaunuissa lähes 30 vuotta sitten onnistuneiden Noksu myyntien jälkeen? Niin riemukas oli nuoren miehen mieli että omaehtoisesti ehdotti Martalle viikonloppureissua maalikyliin ihan hotellimajoitukseen ja valmiille aamupalalle” :coffee:
“No toki. Tuntui kuin olisi luonut alun tulevalle mahtisuvulle jolla ei taloudellista huolta enää kuunaan olisi. Työläisperheen kasvatille valloittava oivallus. 17 000 markkaa (n 3t euroa) oli Noksun myyntivoitto ja sitähän kehrättiin useampi vuosi ennen myyntiä”, nieleskeli alter egoni ihania muistoja sijoitustaipaleen alkupuolelta.

Tällä muistolla, pieni törsäys pienelle perheelleni VALTAVAsta myyntivoitosta hullaantuneena, on ollut iso vaikutus senjälkeiseen sijoitusuraani.
Hoksaus että raha tekee työtä puolestani, pitkäjänteinen sijoittaminen tuo tulosta ja osasin ostaa sekä myydä oikein päin, loi osaltaan perustaa nykyiselle tilanteelleni.
Ai mille tilanteelle?
No semmoselle että 100e tuntuu edelleen isolta rahalta samalla kun vuoden 2021 osinkotulot ylittivät 100 000e ja tälle vuodelle menee 200 000e rikki.
Ja edelleen isoimmat värinät saa tuo tunne työnnellä rinta rottingilla esikoista hotellin respaan tietoisena että juuri tein hurjat tulot sijoittamalla! Sijoittamalla!

Kohdallani sijoittaminen on ollut pitkälti tunnelaji. Tuottoisat ja yleensä pitkäjänteiset sijoituskeissit ovat tuoneet vastaavaa tunnetta kuin mitä kilpaurheilu tai raskaat, pitkät treenit ovat saaneet aikaan. Kevyttä nirvanaa, kihelmöintiä, sisäistä riemua kuin myös raskaita pettymyksiä, itsesyytöksiä ja “kait on mänt” -olotilaa.
Surkeiden sijoitusten syiden selvittäminen, huonojen sijoituspäätösten rehellinen aukirepiminen ja omien puutteiden tiedostaminen.
Samaan aikaan nautinto joka on tullut joko isoista prosenteista tai euroista antaa potkua poistamaan mielestä surkeat kaupat. Ei jäädä sikiöasentoon, ainakaan pitkäksi aikaa :smiling_face:
Joka on golfannut tietää että pelipäivän jälkeen muistissa on vain se yksi sankarilyönti vesistön yli greenille eikä ne lukuisat pallot joita ei edes kannattanut yrittää etsiä kaislikosta. Positiivisen tunteen tuoma enfo. Haetaan sitä :heart_eyes:

Laadin nuoresta pitäen tavoitteet sijoittamiselle;
salkun koko 10 000 markkaa, jess!
100 000 markkaa, oolalaa! ,
puolet asuntolainasta, voi kun vain tietäisitte!
asuntolainan kokoinen, kuka onkaan mestari :1st_place_medal:

Jo teininä iskostui päähän ajatus että olisipa hienoa jos raha tekisi työtä rinnallani. Oli vain se yksi ongelma, ei ollut sitä rahaa jota käskyttää.
Kun valmistuin ammattiin jossa leipä on hyvinkin pitkä mutta erittäin kapea, ymmärsin että yksin sitä tekemällä merkittävän sijoituspääoman saaminen ei tule onnistumaan. Piti hankkia toinen ja kolmas työ josta kertyvän ylimääräisen pystyi sijoittamaan. Samaan aikaan suht nuukaa arkea josta ei kuitenkaan saanut puuttua mitään läheisiltä. Kituuttaan ei aleta.

Ja näin se lähti kertymään. Vähän kuukaudessa, hieman vuodessa, suht mukavasti viidessä. Korkoa korolle. Osingot uusiin sijoituksiin, sijoitusasunto max velkavivulla ja seuraava kun huomasi että sehän toimiin.
Hoksaaminen että kun lainaa ei juuri muuhun saa kuin sijoitusasuntohin, ostetaan sitten niitä muutama. Pidetäään kunnes ovat velattomia ja sijoitetaan tulevat vuokratulot pörssiin tai myydään asunto pois ja pääoma pörssiin.
En koe olevani hyvä sijoittaja. Viimeisen 17 vuoden aikana on ollut myyntivoittojen suhteen seitsemän tappiollista sijoitusvuotta. Onneksi voitolliset vuodet ovat tulleet kun pääoma on ollut jo merkittävä.
Vaikka tämänkin vuoden salkun kehitys menee HEX25:n tahdissa, en voisi kuvitella sijoittavani ETF:iin juuri tuon tunnepohjaisen fiiliksen vuoksi jonka osakepoiminta tuo.

No nyt oltaisiin siinä tilanteessa että taloudellinen turva on yli kaikkien nuoruusajan odotusten

ja oudointa tässä on se että salkku on vain noin puolet sijoitusten kokonaisvarallisuudesta.

ja mitäs nyt?

No ei mitään :rofl:
Jatketaan kuten tähänkin asti. Piskuisella muuttotappiopaikkakunnalla ikänsä asuneena ei ole vaaraa keulimiseen. Käydään kuikkimassa Stockan jouluikkunat (oisko siellä tänä vuonna :frog:) kun siltä tuntuu ja pidetään Marttaa hyvänä. Hyvä arki.
Läheisten hyvinvoinnista huolehtiminen (olen maksellut lähisuvun iäkkäimpien lainoja pois), jälkikasvun pieni tukeminen (ei liikaa) ja jatketaan sijoitustoimintaa kun se on muuttunut rakkaaksi harrastukseksi.

Puolustustaistelua johtavat Orion, Sampo, Nordea,Telia, Citycon, Tieto, Capman, Titanium, Tokmanni muodostaen rungon osinkopohjaiselle salkulle jota tänä vuonna on täydennetty raskaalla kalustolla (Wärtsilä, Valmet, Kone, Konecranes, Cargotec) kun ne ei väliin tuntuneet oikein kelleen kelpaavan ja alkoivat täyttämään osinko-osakkeenkin kriteerit.
Nokiaan on niin pitkä viha-rakkaus -suhde kuten useilla ikäluokkani sijoittajilla että sitä on aina liikaa salkussa :grimacing:

Ja tämä ei missään nimessä ollut sijoitussuositus mutta ystävällinen rohkaisu alkaa sijoittamaan tämä oli :grinning:
Tai ehkä meillä Immon kanssa on ollut vain tuuria.

109 tykkäystä

Alla omaa ajatuksen juoksua ehkä “opiksi” tai muuten vaan muille pohdittavaksi:

Keskustelut kääntyvät usein psykologian puolelle, kun pörssikurssit alkavat laskea ja makrotulevaisuus ei näytä niin kirkkaalle. Kuinka pitkäaikaisen sijoittajan tulisi reagoida laskumarkkinaan?
Useat vannovat nousumarkkinassa olevan yhtiössä mukana pitkäaikaisena sijoittajana, mutta laskun alkaessa myydään päämärkänä.

Ajatuksen juoksu lähti oikeastaan kuunneltuani viimeisimmän Howard Marksin memon - What really matters? Hän teki mielenkiintoisen huomion, jossa sanoi sijoittajan pitävän osaketta salkussaan keskimäärin 6kk (korjatkaa fakta jos muistan väärin). Tämä ei mielestäni ole yrityksen omistamista, vaan lyhytaikaista spekulatiivista sijoittamista. Legendaarinen arvosijoittaja Graham on sanonut pörssin olevan lyhyellä aikavälillä “äänestyskone” (voting machine).

Nämä kaksi kohtaa kiteyttävät hyvin, että pörssikurssi muodostuu lyhyellä aikavälillä spekulatiivisten päätösten seurauksena, sillä valtaosa ei käyttäydy kuin omistaja yrityksessä. Lyhyen aikavälin kaupassa psykologiset tekijät määrittävät merkittävästi markkinatunnelmaa ja osakkeen kurssin.

Mielestäni omistajat, jotka ymmärtävät kurssin seuraavan yrityksen kehitystä pitkällä aikavälillä, voivat nukkua yönsä hyvin, mikäli yrityksen fundamentit ja tulevaisuuden näkymät ovat kunnossa. Seuraan itse kursseja lähes päivittäin ja välillä se nostaa stressitasoja. Tässä välissä on hyvä käydä edellinen osavuosikatsaus läpi ja todeta sijoituskeissin olevan isossa kuvassa ennallaan.

Vielä lopuksi disclaimerina. Lähdin suoriin osakesijoituksiin vasta covid-19 kuopasta, joten en vielä ole omien määritelmien mukaan pitkäaikainen omistaja, mutta sitä kohden ollaan menossa. Mukaan on mahtunut myös spekulatiivisia kauppoja vaihtelevin menestyksin. Olen oppinut, että omistajuusajattelu toimii itselle paremmin.

Olitpa pitkäaikainen tai lyhytaikainen sijoittaja, tästä tekstistä hyvä oppia, että pörssikurssi muodostuu keskimäärin 6kk osaketta salkussaan pitävän mielipiteestä.

28 tykkäystä

Hienoja päätelmiä, mutta ettei olisi liian yksinkertaista, niin tämä loppu ei pidä paikkaansa ainakaan pienivaihtoisissa osakkeissa.

Varsinkin jos on pienivaihtoinen hyvä osake ja “omistajat” sen ymmärtävät, he eivät myy ja he eivät voi ostaakkaan merkittävästi, koska hinta karkaisi ostoista johtuen liian paljon, liian nopeasti. Mutta, vaihtoa syntyy ainoastaan lyhyt aikaisista sijoituksista, joilla haetaan pikavoittoja, ja kärsivällisyys ei kuitenkaan riitä. Ja spekulantit tekevät tällä asialla pientä peliä.

Isompi vaihtoisiakin yhtiöitä voidaan shortata, siinä muodostuu tilanne joka saattaa vakauttaa osaketta. Shorttaamalla estetään ylilyönnit molempiin suuntiin. Avaamalla tai sulkemalla shortteja.

5 tykkäystä