Karhuilu ei ikinä saa olla itsetarkoitus. Rommarius on karmea tauti.
Karhuilu voi joskus olla fiksua. Mutta monesti käy näin: oppii kohtuullisesti tunnistamaan tilanteen jossa on syytä karhuilla, mutta jättää retuperälle valmistautumisen siihen koska karhuilu pitää lopettaa. Karhuiluun taipuvaiset sijoittajat keskimäärin häviävät potentiaalisia tuottoja nousumarkkinoilla enemmän kuin hankkivat hyötyä varovaisuudestaan laskumarkkinoilla.
Comission on aina kiinnostavampi teema kuin omission. Siitä ei saa kovin mehukkaita tarinoita että sijoittaja jättää tekemättä kaupan.
Kuitenkin omission on yllättävän suuressa roolissa sekä nousu- että laskumarkkinoiden ylilyönneissä.
Kovaan nousumomentumiin kuuluu se että sijoittajat oppivat että myyminen on aina virhe. Osakkeet nousevat järjettömiin korkeuksiin samaan aikaan kun niiden normaalisti ehkä suhteellisen tervejärkiset omistajat seuraavat nousua lamaantuneina. Jokunen vuosi aikaisemmin haaveiltiin siitä miten toteutetaan unelmia jos tienataan osakkeilla riittävästi ylimääräistä. Mutta sitten kun paperivarallisuus ylittää aikaisemmat villeimmätkin unelmat, myyntitoimeksiantoa on mahdotonta näppäillä.
Kovaan laskumomentumiin kuuluu se että sijoittajat oppivat että ostaminen on aina virhe. Osakkeet painuvat järjettömiin syvyyksiin samaan aikaan kun normaalisti ehkä suhteellisen tervejärkiset potentiaaliset ostajat seuraavat laskua lamaantuneina. Jokunen vuosi aikaisemmin haaveiltiin siitä miten luodaan tulevan taloudellisen riippumattomuuden perusta sitten jos joskus osakkeita saa taas edullisesti. Mutta sitten kun mahdollisuudet ostaa osakkeita pilkkahintaan ylittää aikaisemmat villeimmätkin unelmat, ostotoimeksiantoa on mahdotonta näppäillä.
Pitkällä aikavälillä ehdottomasti parhaiten toimii se että tekee ensimmäisen oston silloin kun osake ei ole erityisen halpa vaan vain jonkin verran halvempi kuin joku aika sitten. Ja siitä sitten jatketaan laskevaan kurssiin ja pidetään sormet ja varpaat ristissä että tunnelma happanee mahdollisimman paljon.
Kurssikäänteen jälkeen on toivottoman myöhäistä tulla mukaan. Yleisessä ostopaniikissa käsittämättömän äkkiä osake nousee takaisin sellaiselle huomattavasti vähemmän halvalle tasolle jolta se viikkojen tai kuukausien tai jopa vuosien aikana painui kohti lopullista pohjaansa.
Jokainen joka pikkuisen edes on pörssimaailmassa sisällä, tuntee osto-ohjelman konseptin ja uskoo että sellaisen saa itse helposti toteutettua kun tilaisuus tarjoutuu.
Laskeviin kursseihin ostaminen on käytännössä psykologisesti ihan uskomattoman paljon vaikeampaa kuin teoriassa.
Kurssi laskee liikaa osittain siksi että juuri kukaan muu ei kykene pitämään kiinni osto-ohjelmastaan. Olenko juuri minä se harvinainen tapaus jolta se onnistuu?
Tuntuu että olen tällä foorumilla ainoa joka yrittää pitää esillä Kim Lindströmin nimeä. Hän on 50 vuotta toteuttanut konemaisen tunteettomasti osto-ohjelmia laskeviin kursseihin.