Jos tämä ketju olisi ollut olemassa, olisin laittanut alla olevan viestin mieluiten tänne Se on tänään katsottuna jo nostalginen nousumarkkinapsykologian kuvaus. Mary Hopkin - Those Were The Days - 1968 - YouTube
Viihdeaineistotason arvailuani on se että USA:ssa vuoden ja Euroopassa puoli vuotta käynnissä olleesta nousumarkkinapsykologian hapertumisesta on vasta jokunen alkusäe kuultu
Lämmität juhannussaunan. 80 asteessa seurue viihtyy. Mutta pesä pääsee sammumaan. Siinä kohtaa kun lämpö putoaa 60 asteeseen, porukka alkaa pakata kimpsuja ja kampsuja.
Lämmität juhannussaunan. Sadassa asteessa seurue viihtyy. Hyvä että lämmitetty viimeisen päälle! Mutta pesä pääsee sammumaan. Siinä kohtaa kun lämpö putoaa 80 asteeseen, piensijoittajat edelleen ostavat dipin samaan aikaan kun isommat pelurit pakkaavat kamojaan.
Yksi tapa lähestyä sijoittamista on se, että ajattelee ostavansa osuuden yhtiöstä ja sen liiketoiminnasta, jolloin on osakas yhtiössä. Yhtiön liiketoiminnan tuloksesta saa osakkuuden mukaisen osuuden.
Kun miettii, kuinka hienoihin liiketoimintoihin voi päästä hyvinkin helposti osakkaaksi (ilman minkäänlaista omaa osaamista kyseisestä alasta), salkussa majailevan laadukkaan osakkeen arvostus nousee omistajan näkövinkkelistä eikä siitä välttämättä halua luopua hetken mielijohteesta.
Osakkuus on käytännössä pitkäjänteistä puuhaa ja tähtäin on vuosien päässä. Osakkaana pörssikurssi ei ole se ensisijainen seurattava asia, vaan yhtiön liiketoiminnan kehitys ja tulokset.
Varmaan aika harva osakemarkkinoilla olija on oikeasti sellainen DCF:ää taulukkolaskennassa pyörittävä ja konkurssi-indikaattoreiden kanssa tuskaileva puhdas fundamenttisijoittaja. Mitä olen katsonut pankkien videoita aiheesta sijoittaminen, sijoittamista kuvataan laadullisilla termeillä. “Ota vastuu taloudestasi”.
Sijoittaminen on nykyisessä ympäristössä ensisijaisesti sosiaalinen tapahtuma. Tässä on tämä henkilö joka on kuten sinä. Hän säästi rahaa ja osti osakkeita. Jos jokaisella kersalla piti olla Tamagotchi 90-luvulla niin nyt pitää nuorella aikuisella olla osakkeita. Hei mäkin ostin osakkeita, mäkin olen nyt messissä tässä jutussa! Sitten kerrotaan, että joo tää osake on tällanen juttu et se kurssi voi vaihdella, mut ei se haittaa kun olet vaan pitkäjänteinen. Naiset ostaa Marimekkoa, miehet ostaa pelifirmoja. Kehitetään tuotteita kuten kuukausisäästösopimus rahastoihin, mikä merkittävästi helpottaa ahdistusta osakelistan edessä. Puhutaan trendeistä, että olet mukana uusiutuvassa energiassa tai kestävässä kehityksessä. Neuvotaan hajauttamaan, koska todennäköisyys salkun tuhoutumiselle laskee.
Kun jonkun aikaa jo osakemarkkinoilla olleelta somevaikuttajalta kysyy mitä salkusta löytyy, hän vastaa jo vähän kyllästyneenä ostavansa vain kuukausisopimuksella indeksirahastoa, kun on elämässä kaikenlaista yrittämistä ja lastenhoitoa ettei aika jouda muuhun. On sitten tämäkin kansalaisvelvollisuus hoidettu.
Suhtautuminen osakemarkkinoihin riippuu siitä mitä kautta olet aiheen pariin saapunut. Jos osakesijoittaminen tuo mieleen kurssikaaviot ja pörssisalin lattialla sähläävät meklarit, ehkä tekninen analyysi on luonteva tapa ymmärtää koko toimintaa. Toinen voi opiskella yritysrahoitusta ja lähteä hommaan aivan erilaisista lähtökohdista, kaivaten ensisijaisesti sijoituspäätöksensä tueksi yhtiön vuosikertomusta. Sitten kolmas ryhmä on nuo sosiaaliset sijoittajat, joista kerrottiin myös Intelligent Investorin alkukappaleissa.
Tarvitseeko sosiaalisista sijoittajista olla huolissaan? Ehkä trendi kääntyy, nämä sijoittajat menettävät osan vähistä markkinoille laittamistaan rahoista ja poistuvat kuvioista vähin äänin. Se oli sen ajan villitys.
Robert Shillerin Irrational Exuberance -teoksessa on juttua siitä miten USA:ssa ennen ensimmäisiä nettifoorumeita piensijoittajien sijoituspäätökset syntyivät lähinnä kasvokkain kohtaamisten seurauksena.
Jos piensijoittajan mieli oli sopivassa tilassa osakesijoittamiseen (käytännössä markkina noussut riittävän pitkään riittävän paljon), valmius ostaa osakkeita oli olemassa ja kasvokkain saatu vinkki pääsääntöisesti voitti kaikki mahdolliset muut ärsykkeet. Kaljoitellaan langon kanssa tms.
Ja tämä oli siis maassa jossa myös kirjallista materiaalia oli jo ihan loputtomasti saatavilla, Value Linet, tuhannet newsletterit jne.
Ekat nettifoorumit ja myöhemmin some ovat sitten tuoneet virtuaalikohtaamiset kasvokkain kohtaamisten rinnalle ja sitten dominoiviksi.
Kyllähän se äkkiseltään vaikuttaa siltä että sijoittamista rummutetaan joka paikassa. Eipä silti omassa elämässä foorumin ulkopuolella sijoittaminen kauhean sosiaalista tai suosittua ole (paitsi korkeitaan kryptoihin sijoittaminen), sen takia olen täällä foorumilla että saa vaihdettua ajatuksia yhtiöistä ja lukea vähän kontraavia näkemyksiä. En ole nähnyt sitä huonona asiana.
Ei sekään ollut hääppöistä säästää vaivoin joka tilistä sen mitä pystyi vain tallettaakseen sen nollakorkoiselle tilille kun ei tiennyt sijoittamisesta mitään. Laskeskelin että tätä menoa minulla on edes kohtuullinen summa rahaa noin parin sadan vuoden päästä. Ei mitään järkeä. Eikö minulla todellakaan ole oikeutta laittaa hieman säästöjä osakkeisiin ja päästä osalliseksi yritysten voittoihin vaikken ole kauppatieteiden maisteri koulutustaustaltani?
No päätin tehdä asialle jotain. Lisäkseni ei pahemmin muukaan lähipiiristä tiennyt mitään sijoittamisesta eikä ollut mitään järkeviä foorumeja, joten otin yhteyttä oman pankin rahoitusasiantuntijaan. Minut toivotettiinkin oikein tervetulleeksi konttorille. Täytettiin tietokoneella kenttiä, missä kyseltiin elämäntilanteestani ja kaikesta talouteen liittyvästä, - ja tämä tietokoneen ohjelma Kaikessa Viisaudessaan neuvoi minua tunkemaan säästöt pankin yhdistelmärahastoon. Pankkitäti nyökkäili vieressä ollessaan samaa mieltä. Ei haluttu kertoa muista sijoitusmahdollisuuksista; kun kyselin nokkelana poikana indeksirahastoista ja ETF:stä, pankkivirkailija pokalla sanoi ettei osaa sanoa niistä mitään. Ei kerrottu todellisista kuluista (mainittiin vain rahaston oma kulu muttei avattu kulujen logiikkaa, että rahasto siis sijoittaa muihinkin kalliisiin rahastoihin). Korkosijoituksia pidettiin järkevänä vaikka korot oli nollissa ja korkojen nousu tulisivat olemaan myrkkyä näille turvallisille sijoituksille. Tätäkään riskiä ei selvennetty. Siinä sitä sosiaalista sijoittamista.
No lähdin ottamaan asioista selvää ja tempauduin melko nopeastikin irti noista pankkien kuvioista. Täällä kun mainitsisit sijoittavasi rahastojen rahastoon saat kuulla aika nopeasti miksi ne ovat hieman ongelmallisia. Ja siinä ei ole mitään väärää.
Se on totta että sijoittamisen ollessa sosiaalisempaa se imuroi höveliä rahaa markkinoille. Onhan tämän nousun ruokkiminen nousulla ja uusien sijoittajien kasvu vauhdittamassa kestämätöntä prosessia tietynlainen luonnonvalinta. Mutta onko tämä järkevälle sijoittajalle uhka? Kaikesta yhteisöllisyydestä huolimatta kilpailemme paradoksaalisesti toisiamme vastaan. Mitä enemmän höveliä rahaa liikkuu markkinoilla sen enemmän se tuo mahdollisuuksia myydä kalliita osakkeita tai paniikin iskiessä ostaa halvalla.
Tällä hetkellä eniten harmittaa se, etten aloittanut sijoittamista aiemmin.
Aikoinani pankissa työskennelleenä voin melko suurella varmuudella sanoa, että kyseinen pankkitäti ei ihan aidosti tiennyt mitä ovat indeksirahastot ja ETF-rahastot. On todennäköisesti saanut noin tunnin mittaisen koulutuksen kyseisen työkalun käyttöön ja osaa asiakastapaamisessa syöttää sinne asiakkaan latelemat tiedot, mutta siinä se.
Nuo työkalut käytännössä aina antavat kolmesta vaihtoehdosta (korot, yhdistelmä, osakkeet) tuon keskimmäisen, mikäli haastateltava puhuu siihen tyyliin sietävänsä jonkin verran riskiä ja niin edelleen. Suoraan osakkeisiin sijoittamista tietämätön pankkivirkailija pelotelee tietämättömiltä asiakkailta puhummalla siitä saamansa koulutuksen perusteella äärimmäisen riskin vaihtoehtona.
En oikein ymmärrä, kuinka nykyistä kansankapitalismin levittämistä joku pitää millään tapaa negatiivisena asiana. Eikö se ole vain hyvä asia, mikäli ihmisiä kannustetaan a) ylipäätään säästämään ja b) johonkin muualle kuin pankkitilille? Ovatko asiat esimerkiksi Ruotsissa nyt totaalisen huonolla tolalla, kun siellä vuosikymmeniä osakkeisiin sijoittavien ihmisten osuus kansasta on ollut suurempi kuin täällä Suomessa? Varmasti osa viime vuosina sijoittamisen aloittaneista ihmisistä katoaa vähin äänin markkinoilta, kun seuraava pidempi laskukausi koittaa, mutta puolestaan osakesijoittajien lukumäärä tulee silti olemaan korkeampi kuin vaikkapa 10 vuotta sitten, kun aihe ei vielä niin ollut pinnalla. Tulevien, vielä syntymättömien sukupolvien osalta osakkeisiin sijoittavien osuus tullee vain kasvamaan nykyisestä. Kai tässä on sitten jonkun mielestä jotain väärää.
Eikös tuo rahastoneuvonta vaadi nykyään vähintään APV1 suorittamista? Jonkun pienen kuukausisäästösopimuksen sai tehdä ilmankin, erikseen varattu aika oli sitten oikein varainhoitoa.
Tämä siis tavispuolella. En tiedä sitten saako privatessa muutakin extraa kuin kahvia ja pullaa sekä oman ulko-oven.
En ole täysin varma, kuinka tuo nykyisellään menee. Mielestäni tuolloin omana aikanani kyseisessä konttorissa ainoastaan yhdellä työntekijällä oli tuo APV1 -tutkinto, mutta moni noita rahastosopimuksia teki, ilman manittavaa pohjatietoa. Itselläni tuota ei ollut, enkä opintojen ohessa tuntityöläisenä työskennelleenä myöskään noiden parissa työskennellyt.
Eräänä päivänä järjestettiin koulutus rahastoja koskien, tuo tosin oli omaan korvaani enemmän aivopesua kuin mitään koulutusta. Mainostettiin kyseisen pankin omia tuotteita ja lytättiin indeksirahastoja, sillä noita pankin omia rahastoja hoitavat kuulemma huippuammattilaiset, joten suuret kulut ovat täysin perusteltuja. Tämän sitten pankin rahastoista tietämättömät työntekijät ostivat täysin, samaan aikaan kun itse pyörittelin silmiäni takarivissä. Huvitti kun koulutuksessa niitä rahastoja hehkutettiin, jotka edellisen viiden vuoden aikana olivat tuottaneet vertailuindeksiä, kun taas indeksille hävinneet rahastot kuitattiin jollain hölynpölyllä ja sanottiin, että pitkässä juoksussa se tuottaa varmasti enemmän kuin vertailuindeksi, sillä sitä hoitavat huippuammattilaiset. Selvä
Karhuilu ei ikinä saa olla itsetarkoitus. Rommarius on karmea tauti.
Karhuilu voi joskus olla fiksua. Mutta monesti käy näin: oppii kohtuullisesti tunnistamaan tilanteen jossa on syytä karhuilla, mutta jättää retuperälle valmistautumisen siihen koska karhuilu pitää lopettaa. Karhuiluun taipuvaiset sijoittajat keskimäärin häviävät potentiaalisia tuottoja nousumarkkinoilla enemmän kuin hankkivat hyötyä varovaisuudestaan laskumarkkinoilla.
Comission on aina kiinnostavampi teema kuin omission. Siitä ei saa kovin mehukkaita tarinoita että sijoittaja jättää tekemättä kaupan.
Kuitenkin omission on yllättävän suuressa roolissa sekä nousu- että laskumarkkinoiden ylilyönneissä.
Kovaan nousumomentumiin kuuluu se että sijoittajat oppivat että myyminen on aina virhe. Osakkeet nousevat järjettömiin korkeuksiin samaan aikaan kun niiden normaalisti ehkä suhteellisen tervejärkiset omistajat seuraavat nousua lamaantuneina. Jokunen vuosi aikaisemmin haaveiltiin siitä miten toteutetaan unelmia jos tienataan osakkeilla riittävästi ylimääräistä. Mutta sitten kun paperivarallisuus ylittää aikaisemmat villeimmätkin unelmat, myyntitoimeksiantoa on mahdotonta näppäillä.
Kovaan laskumomentumiin kuuluu se että sijoittajat oppivat että ostaminen on aina virhe. Osakkeet painuvat järjettömiin syvyyksiin samaan aikaan kun normaalisti ehkä suhteellisen tervejärkiset potentiaaliset ostajat seuraavat laskua lamaantuneina. Jokunen vuosi aikaisemmin haaveiltiin siitä miten luodaan tulevan taloudellisen riippumattomuuden perusta sitten jos joskus osakkeita saa taas edullisesti. Mutta sitten kun mahdollisuudet ostaa osakkeita pilkkahintaan ylittää aikaisemmat villeimmätkin unelmat, ostotoimeksiantoa on mahdotonta näppäillä.
Pitkällä aikavälillä ehdottomasti parhaiten toimii se että tekee ensimmäisen oston silloin kun osake ei ole erityisen halpa vaan vain jonkin verran halvempi kuin joku aika sitten. Ja siitä sitten jatketaan laskevaan kurssiin ja pidetään sormet ja varpaat ristissä että tunnelma happanee mahdollisimman paljon.
Kurssikäänteen jälkeen on toivottoman myöhäistä tulla mukaan. Yleisessä ostopaniikissa käsittämättömän äkkiä osake nousee takaisin sellaiselle huomattavasti vähemmän halvalle tasolle jolta se viikkojen tai kuukausien tai jopa vuosien aikana painui kohti lopullista pohjaansa.
Jokainen joka pikkuisen edes on pörssimaailmassa sisällä, tuntee osto-ohjelman konseptin ja uskoo että sellaisen saa itse helposti toteutettua kun tilaisuus tarjoutuu.
Laskeviin kursseihin ostaminen on käytännössä psykologisesti ihan uskomattoman paljon vaikeampaa kuin teoriassa.
Kurssi laskee liikaa osittain siksi että juuri kukaan muu ei kykene pitämään kiinni osto-ohjelmastaan. Olenko juuri minä se harvinainen tapaus jolta se onnistuu?
Tuntuu että olen tällä foorumilla ainoa joka yrittää pitää esillä Kim Lindströmin nimeä. Hän on 50 vuotta toteuttanut konemaisen tunteettomasti osto-ohjelmia laskeviin kursseihin.
Kansantalouden näkökulmasta säästäminen on tappio. Ihmiset säästävät siten että jättävät käymättä kahvilassa ja peruuttavat lehtitilauksensa. Lama on juuri sitä, kun kaikki haluavat vain laittaa rahansa patjan väliin eikä kukaan uskalla kuluttaa mihinkään ylimääräiseen. Firmat näkevät ettei heidän tuotteillaan ole enää kysyntää ja aloittavat YT-neuvottelut. Tappiomieliala ruokkii itse itseään. Osakekurssit romahtavat näkymien heikentyessä.
Rahastosijoittaminen vähentää yritysten rahoituskustannuksia. Tämä on sitä narulla työntämistä mikä ei ole euroopassa toiminut viimeiseen vuosikymmeneen. Firmojen taseet on supervahvoja ja voitot palautetaan osinkoina takaisin. Ehkä tulos ei kasva, mutta minkäs teet kun vaihtoehto on nollakorkoinen pankkitili? Menkää te kuluttamaan, ei meillä ole ideoita. Jotta talous kasvaisi tulevaisuudessakin, pitäisi tehdä tuottavuutta lisääviä investointeja.
Kriittistä on siis tulisiko rahastojen nettomerkintöjen kasvu turhasta pankkitileillä makaavasta rahasta vai kulutuskäyttäytymisen muutoksesta säästämistä suosivaksi. Yritykset tarvitsevat rohkeasti kuluttavaa keskiluokkaa. Tämä on yksi syy miksi kansankapitalismin kasvuun voi suhtautua varauksella.
Mielestäni on mille tahansa maalle iso ylpeydenaihe jos:
tavan kansa omistaa suoraan mahdollisimman laajasti sen maan pörssiyhtiöitä
ja
kansankapitalistien salkut ovat kohtuullisesti hajautettuja – eli tolkuttomat riskikeskittymät eivät ole normi
Jos kansankapitalismi on jossain alkeellisella asteella, kestää vuosikymmeniä ennen kuin päästään siitä tuollaiseen tilanteeseen jolla voidaan ylpeillä.
No matter how great the talent or efforts, some things just take time. You can’t produce a baby in one month by getting nine women pregnant.
Jokaisessa maassa jossa on ollut pörssi ja jossa pörssi ei ole pelkästään eliitin pelikenttä …
… on esiintynyt kansankapitalismin suuria harppauksia.
Siihen suureen harppaukseen kuuluu että pitkän nousumarkkinan lopulla kurssit nousevat kiihtyvään tahtiin ja piensijoittajat ovat aggressiivisesti ostolaidalla. Isommat pelurit ja ipot huolehtivat siitä että pörssiosakkeiden tarjontaa on kysyntää vastaavasti.
Miten nämä ylläolevat viestit liittyvät sijoittamisen psykologiaan?
Minulle vastaus on selkeä. Välillä sijoittajan pakka vain hajoaa ja keskitytään ihan johonkin muuhun kuin olennaiseen.
Vaikea kuvitella että mitään 1929–32-romahduksen kaltaista voisi tapahtua missään kehittyneessä vaikaiden instituutioiden maassa. Laskumarkkinapsykologian tutkimuslaboratoriona tuo on yliveto vaikka mitään kovin lähelle vastaavaa kukaan tämän lukija ei tule elämässään näkemään.
Huikea kuvaus John Kenneth Galbraithilta – pääpaino siinä miten kehittyy psykologia että jokaisen oston on pakko olla virhe:
"The worst continued to worsen. What looked one day like the end proved on the next day to have been only the beginning. Nothing could have been more ingeniously designed to maximize the suffering, and also to insure that as few people as possible escape the common misfortune. The fortunate speculator who had funds to answer the first margin call presently got another and equally urgent one, and if he met that there would still be another. In the end all the money he had was extracted from him and lost. The man with the smart money, who was safely out of the market when the first crash came, naturally went back in to pick up bargains. The bargains then suffered a ruinous fall. Even the man who waited for volume of trading to return to normal and saw Wall Street become as placid as a produce market, and who then bought common stocks would see their value drop to a third or a fourth of the purchase price in the next 24 months. The Coolidge bull market was a remarkable phenomenon. The ruthlessness of its liquidation was, in its own way, equally remarkable.”
we observe that there are literally dozens of other companies which also have a quoted value less than their cash in bank. And more significant still is the fact that an amazingly large percentage of all industrial companies are selling for less than their quick assets alone–leaving out their plant and other fixed assets entirely.This means that a great number of American businesses are quoted in liquidating value; that in the best recent judgment of Wall Street, these businesses are worth more dead than alive.
The experienced financier is likely to answer that stocks always sell at unduly low prices after a boom collapses. As the president of the New York Stock Exchange testified, “in times like these frightened people give the United States of ours away.” Or stated differently, it happens because those with enterprise haven’t the money, and those with money haven’t the enterprise, to buy stocks when they are cheap. Should we not find the same phenomenon existing in previous bear markets–for example, in 1921?
Prosentuaalisesti kovat heilahtelut nopeasti ennen ja jälkeen kurssipohjien, U.S. osakemarkkinoiden kurssitaso:
Tuon heilahtelun logiikan oli Seldrich selittänyt tarkkanäköisesti 20 vuotta aikaisemmin (ja hän tuli selittäneeksi ennalta myös Helsingin pörssin heilahtelun vuonna 1992):
The actual bottom prices of the panic are more likely to result from necessity than from fear. Those investors who could be frightened out of their holdings are likely to give up before the bottom is reached. The lowest prices are usually made by sales for those whose immediate resources are exhausted. Most of them are taken by surprise and could raise the money necessary to carry their stocks if they had a little time; but in the stock market, “time is the essence of the contract,” and is the very thing that they cannot have.
The ensuing recovery takes place without any apparent reason. Traders say, “The panic is over, but stocks cannot go up much under such bearish conditions as now exist.” Yet stocks can and do go up, because they are merely regaining the natural level from which they were depressed by “bankrupt sales,” as we would say in discussing dry goods.
*Perhaps the word “fear” has been overworked in the discussion of stock market psychology. It is only the very few who actually sell their stocks under the direct influence of the emotion of fear. But a feeling of caution strong enough to induce sales, or even a fixed belief that prices must decline, constitutes in itself a sort of modification of fear, and has the same result so far as prices are concerned. *
The effect of this fear or caution in a panic is not limited to the selling of stocks, but is even more important in preventing purchases. It takes far less uneasiness to cause the intending investor to delay purchases than to precipitate actual sales by holders. For this reason, a small quantity of stock pressed for sale in a panicky market may cause a decline out of all proportion to its importance. The offerings may be small, but nobody wants them.
It is this factor which accounts for the rapid recoveries which frequently follow panics. Waiting investors are afraid to step in front of a demoralized market, but once the turn appears, they fall over each other to buy.
Palaan tähän nyt -15% jälkeen, tänään Nordnetin salkustani suli -15% Harvian tulosjulkistuksen jälkeen. Todella pitkä miinus, kun miettii, että Harvia tosiaan muodosti puolet salkustani. Taitaa olla euroissa finanssikriisin jälkeen suurin päiväpudotus.
Olen silti hyvin tyytyväinen, Harvia teki mainion tuloksen, kannattavuus ja kasvu ovat hyvällä tasolla ja yhtiö on kehittynyt yhä laadukkaammaksi. Eli yhtiö täyttää kirkkaasti ne kriteerit, mitä silloin aikoinaan ajattelin. Ei ole yhtiön vika, jos sijoittajien odotukset kasvavat liian suuriksi ja he pettyvät.
Tiedostan, että itselläni mukana on ankkurointiharhaa - ostokursseilla on psykologista merkitystä. Mutta siitäkin huolimatta hämmästelen, miten vähän tämä pudotus tuntuu. Iloitsen niin paljon Harvian tuloksesta ja johdon kommenteista, että se ilo voittaa kurssilaskun aiheuttaman harmituksen.
Minulle tulee hyvästä esimerkistäsi mieleen ensimmäisenä Warren Buffettin kaksi loistavaa one lineria. Laitan ne vapaasti Suomennettuna:
“Sijoittaminen on yksinkertaista, mutta vaikeaa”
“Hinta on mitä maksat, arvo on mitä saat”
Yksinketaisesti jokaisella sijoittajalla pitäisi olla oston hetkellä kriteerit millä myydään. Yksi kriteereistä on hinta/odotukset nousevat liian suuriksi. Itse tunnistit ankkurointi harhan, mutta onko mukana muutakin? Itse olen esimerkkinä usein syyllistynyt pitämään johtoa liian hyvänä, kun suhdanne on ollut edullinen.
Toinen juttu on sitten sisäistää juuri tuo hinta on mitä maksat. Jos mennään esimerkkinä Harviaan ja laskettelu jatkuu ja hinta on syksyllä vaikkpa 20€. Sen jälkeen kukaan ei todennäköisesti jouluna ole valmis maksamaan Harviasta 38€ jouluna. Sillä ei ole kauheasti merkitystä, vaikka liiketoiminta menisi samoin kuin ennen. Se vaikuttaisi kertoimiin, mutta ei välttämättä sentimenttiin. Kurssi seuraa pitkällä aikajänteellä tuloskehitystä, mutta lyhyellä aika jänteellä voi tapahtua ihan muuta. Joku sanoo, että Harvia ei voi mennä 20€, mutta mielestäni voi, mutta se vaatii pörssin pudotusta. Pörssi on suhteellista, hintaa verrataan yleensä muihin lähellä oleviin mahdollisuuksiiin. Riittää, kun joku taho on valmis luopumaan Harviasta 20€ hintaan.
Thomas Gibsonin hyvää pohdintaa aiheesta vuodelta 1906:
Even if the financial equation is granted, few men possess the stability, patience and courage to adhere to the rules of such an extended and unsatisfying campaign, and without such adherence the whole structure falls to the ground.
The best use that can be made of the scale order [osto-ohjelma] is, therefore, to use it only for the me- thodical making of purchases already deemed advisable. If the first purchase by this method is made at the point at which prior investigation and judgment has pointed out as the time to buy, irrespective of any inherent virtues which may lie in the scaling process, it can seldom result in injury, and will generally prove beneficial. If the method is adopted it must be adhered to rigidly, unless for some good reason the deal is abandoned entirely. In the majority of cases this is not done, the operator for some reason, impatience, greed, or fright, changing his plans, in which case the usefulness of the method is impaired or eliminated.
Minulla ei ole varsinaista hintakriteeriä, puolestani kurssi saa nousta (tai laskea) mihin vain, se ei ole muuta kuin korkeintaan yhtiön painon säätämisen arvoinen asia.
Harhoja on varmaan muitakin, en vain tunnista niitä. Tämä Harvia on sikäli erikoistapaus, että seurailin jo kauan sitten yhtiötä pitkään ja jopa ajattelin laittavani lehti-ilmoituksen, että olisiko joku omistajista halukas myymään osakkeita. Sitten tuli CapMan ja kirosin raskaasti mutta tilanne vaihtui iloksi, kun yhtiö listautui ja vihdoin pääsin mukaan. Mutta olisin tosiaan voinut omistaa sitä ihan listaamattomanakin yhtiönä.
Harvia on toki totaalinen poikkeus, en ole koskaan ollut mistään yhtiöstä näin kiinnostunut
Tämä on hyvä pointti, tämän takia kurssien ennustaminen onkin niin mahdotonta puuhaa, kun pitäisi yhtiön toiminnan lisäksi kyetä ennustamaan muidenkin yhtiöiden asiat ja markkinan sentimentti yms. tekijät. Ei käy kateeksi analyytikoita, jotka joutuvat antamaan tavoitehintoja.
Avataanpas viikonlopun kunniaksi taas vähän ajatuksia tähän ketjuun. Lähi päivinä sekä viikkoina on taas saanut kunnolla tutustua itseensä ja omiin tuntemuksiinsa pörssin vuoristoradan keskellä. Tammikuun dipistä selvittiin ja sekä salkku että oma mielialani lähtivät korjaamaan mukavasti ylöspäin, mutta sitten alkoi tuloskausi.
Pieni nousuvire omassa salkussani hyytyi lopullisesti torstaina Harvian verilöylyyn. Olihan osari kieltämättä odotuksiin nähden hieman pehmeä, mutta en olisi ihan tällaista pudotusta odottanut. Oma salkku oli torstain päätöksen aikaan pudonnut nyt syksyn huippulukemista n. 20%. Pudotusta lieventää osittain onnistunut puolustuspeli, eli sain kerättyä syksyn aikana jonkin verran käteistä, koska osasin aavistaa että tietyt yhtiöt käyvät vähän liian kovilla kierroksilla (Harvia, Qt jne).
Luulin laittaneeni käteiset töihin tammikuun dipissä hyvään aikaan ostaessani esim. Remedyä, Tokmannia, Harviaa, Qt:ta jne. selkeästi halpuutetuilla hinnoilla. Noh, kuten tiedämme eilen näitä olisi saanut vielä halvemmalla ja ensi viikolla kun Jenkki-indeksien perjantain panikointi vetää maanantaina myös Suomen pörssin vessanpöntöstä alas, saa luultavasti edelleen halvemmalla.
Itseäni nämä ostopaikat eivät kummoisesti lohduta, koska salkusta on noin 97% jo kiinni osakkeissa tammikuun dipin jäljiltä. Koska en näiltä tasoilta, halua laadukkaita yhtiöitä myydäkkään, niin Nordnetin avatessa voin vain ihailla salkkuni sulamista. Huomaan, että itseäni ahdistaa sulavan saldon katselu, vaikka tiedänkin että pitkässä juoksussa suunta on koiliseen.
Tätä ajatusta pyörittelin jo torstaina päässäni Harvian runnomisen jälkeen ja mietin: miksi käyttäisin aikaani salkkuni sulamisen katseluun, jos en voi/halua asialle kuitenkaan mitään tehdä? Torstai-iltana päätin, että en avaa perjantaina salkkua ollenkaan, katson vain perjantaina Remedyn ja Tokmannin osarit, lukaisen foorumin itseäni kiinnostavat topicit läpi ja arvioin, onko yhtiöni edelleen menossa oikeaan suuntaan. Näin teinkin ja sekä Remedy että Tokmanni latoivat pöytään ihan mukiinmenevät tulokset, mutta molemmat olivat ilmeisesti silti laskussa. Ja ilmeisesti myöskään Harvialle ei riittänyt torstain lasku, joten perjantaina piti jatkaa. Omia verkkokalvojani en kuitenkaan perjantain pudotuksella rasittanut, joten viimeinen muistikuva salkkuni saldosta on torstailta.
Tilisiirrot Nordnettiin ja automaattiset kuukausisäästöt indeksirahastoihin ja ETF:iin rullaavat, kevätaurinko paistaa ja minulla ei ole tarvetta salkussani olevalle varallisuudelle muussa elämässä, sitä varten on käyttötili. Salkku on myös ladattu täyteen omasta mielestäni laadukkaita osakeita hyvällä hajautuksella, joten ehkäpä avaan salkun seuraavan kerran vaikka puolen vuoden päästä. Tai vuoden päästä. Tai milloin sitten ikinä onkaan hyvä hetki.
Aion jatkossakin seurata markkinoita, lukea analyyseja ja tehdä myös osakepoimintoja/myyntejä, mutta salkun saldon tuijottelua en aio enää aktiivisesti harrastaa, varsinkaan silloin kun lasketellaan kuten nyt on tapahtunut monta kuukautta putkeen. Eikä tuo salkun saldo muutenkaan kerro mistään mitään, eikä sen miettiminen ole missään määrin järkevää ajankäyttöä. Jo perjantaina huomasin, että fiilis oli paljon parempi näin. Vielä tulee myöskin se päivä, kun salkkuni saldo on huomattavasti korkeampi kuin viime lokakuussa. Ehkä silloin myös sen käyn katsastamassa ja taputtelen itseäni olkapäälle.
Mitenkäs sitten ne osakepoiminnat ja myynnit? Opettelin jo torstaina kirjautumaan Nordnettiin niin, että minun ei tarvitse saldosta välittää - tämä onnistuu yksinkertaisesti niin, että menen Nordnetin kirjautumissivulle, etsin haluamani yhtiön, sitten kirjaudun sisään ja ostan/myyn tätä haluamalleni tilille. Tämä onnistuu ihan hyvin niin, että en kierrä missään vaiheessa yleisnäkymän kautta.
Näiden ajatusten myötä mahtavaa viikonloppua kaikille!
Vuosi 2021 ei välttämättä ole ollut paras vuosi osakesijoittamisen aloittamiselle, mutta ainakin olen päässyt kokemaan euforian ja siitä seuranneen krapulan nopeutetussa aikataulussa. Tämän ansiosta olen päässyt tunnistamaan omia kognitiivisia vinoumia, joihin aiemmin suhtauduin lähinnä ajattelemalla ‘‘koskee kaikkia muita paitsi itseäni’’, samalla tavalla kuin suurin osa autoilijoista uskoo olevansa kerkivertoa parempia kuskeja
Olen huomannut kurssien noustessa miten riskinottohaluni on lisääntynt ja sitä on kasvattanut entisestään Kamuxin, Marimekon ja Tecnotreen myynnit lähes huipuilla, jonka jälkeen jokainen dippi on ollut ostomahdollisuus ja ne ‘‘voitetut’’ rahat onkin jo lähes sulaneet mm. kasvattamalla Harvian positio tarpeettoman isoksi 50e tietämillä. Harvian Q4 tuloksen jälkeen tajusin syyllistyneen itsekin ekstrapoloimaan vahvaa kasvua kauas tulevaan, koska uskoin tuntevani yhtiön niin hyvin, että aliarvioin asioita joita ei vielä voinut varmaksi tietää. Haarumin aktiivisen lukemisen myötä on tainnut hype osaltaan vaikuttaa omaan käytökseen, josta en syytä muuta kuin itseäni.
Vuoden alusta lähtien olenkin päässyt kokemaan miltä tuntuu -25% OST-tilin sulaminen ja sen verran se kuitenkin kirpaisee, että edellämainituista vinoumista on tässä kohtaa otettava opikseen, jotta en toista kertaa löisi päätäni Karjalan mäntyyn. Myös päivittäinen salkun tsekkaus Nordnetissa vaihtuu kertaan kuukaudessa ja sen sijaan sijoituskirjallisuuden lukeminen saa lisääntyä entisestään.
Psykologisesti eniten on tässä pyllymäessä auttanut jatkuva opiskelu, osakepainon pitäminen itselle maltillisena (80%), sekä sijoittamalla yhtiöihin jotka täyttää omat laatukriteerit, olivatpa ne sitten ylihintaan ostettu tai ei, aika näyttää
Se on tänään katsottuna jo nostalginen nousumarkkinapsykologian kuvaus. Mary Hopkin - Those Were The Days - 1968 - YouTube
