https://twitter.com/Salkku_Mauri/status/1485600775644622848?s=20
Kirjoittelin juuri eilen Twitteriin vähän Talon raha -vaikutuksesta. Voisin kirjoitella ehtiessäni hieman pidemmän postin tännekin, mutta tässä ensinälkään tuo pieni Twitter-ketju.
Tuohan on laatuyhtiöiden pitkäjänteiselle sijoittajalle ihan edullinen vinouma, sillä uskoisin sen jossain määrin ehkäisevän typeriä ajoitusyrityksiä tilanteissa, joissa markkina väliaikaisesti ylireagoi alaspäin.
Tietysti kirvelee, jos salkunarvo laskee, mutta aivan pienessä laskussa myynti ei olisi ollut kannattava yläkuolokohdassakaan. Hätäinen (paniikkimyynti) myynti on kaiken pahin, jos esimerkiksi olisi eilen iltapäivällä myynyt olisi jo tullut tämän päivän lukuihin aika paljon tappiota. Jos on omasta mielestään valinnut osakkeet huolella esim. omavaraisuusaste on korkea ja yritys tuottaa voittoa, tulevaisuuden näkymät hyvät, niin miksi myydä yleisessä kurssilaskussa, pikemminkin pitää ostaa lisää, ostamisessa tulee mieleen se ahneus toisin päin, saako osaketta myöhemmin halvemmalla, mitä jos osakkeen hinta nousee nopeasti takaisin, enkä ehdi hyödyntämään halvennutta hintaa. Vielä sekin jos tämä pörssinotkahdus kääntyy taantumaksi, tai lamaksi ja kestää vuosia, mitä minä sitten teen.
Yksi mikä auttaa tuohon yllä olevaan pohdiskeluun on riittävän suuri elämiseen tarkoitettu rahamäärä, jota ei missään olosuhteissa laiteta sijoituksiin.
Näitä viisauksia ja mielenrauhan säilyttämistä tukevia viestejä on näin aloittelevana sijoittajana ihana lukea 
Tämä “sijoittaminen omilla rahoilla” - jotka on valmis menettämään, tuo varmasti eri tavalla mielenrauhaa ja tyyneyttä reagoimiseen markkinan heiluessa.
Mutta mitä olen usein miettinyt; kuinkahan moni sijoittaja todellisuudessa sijoittaakin perheen, puolison tai äidin tai lastensa - toivottavasti ei naapurinsa - rahoja? Kuinka moni uhraa aikaansa oppiakseen sijoittamisesta ja yrittää parhaansa mukaan tehdä hyviä sijoituspäätöksiä toisen puolesta. Aidosti hyvää tarkoittaen, ja sitten kokee paineita, kun asiat eivät etenekään kuten oli ajatellut!
Tällä on todennäköisesti melkoisen suuri merkitys reagointitapaan ja hyvin nukuttujen öiden määrään näin sentimentin muuttuessa ja mahdollisen laskumarkkinan alkaessa.
Voisin helposti kuvitella tilanteen, jossa joku alkaa uskoa omiin taitoihinsa sijoittajana, varsinkin viime vuosien onnistuneen sijoittajanuran jälkeen, ja saa lähipiirinsäkin vakuuttumaan taidoistaan. Ja sitten lyödään rahaa kiinni varmoihin kohteisiin toisen puolesta.
Ja sitten havahdutaan vähitellen huomaamaan, että varmoja kohteita ei olekaan kuin unissa. Ja näitä uniakin alkaa nähdä harvemmin ja harvemmin, kun yöt valvoo tässä sijoitusneuvojan uudessa roolissa.
Nyt keksin, että miksi tuo “netto-ostajan” mantra tuntuu niin laihalta lohdulta.
Aikaisemmin, kun sijoitukset oli summan X voitolla ja nyt tuosta summasta X on hävinnyt melkein -40%, niin fiilis on sama, kun pelaisi jotain peliä konsolilla ja yhtäkkiä joutuisi ottamaan pelissä takapakkia -40%.
“Mähän olen jo pelannut nämä kentät läpi kertaalleen saakeli”.
Ymmärrän kyllä, että tämä osakkeiden arvon vaihtelu kuuluu homman luonteeseen, mutta fiilistä tuo vertauskuva kuvaa täydellisesti.
Eri asia olisi (tietysti), mikäli olisi tajunnut keventää osakepainoa hyvissä ajoin ennen laskua. 
Tuo “Talon raha” näkyy hyvin tässä loputtomalla nousukaudella. Kaikki sijoittaneet ovat voitolla ja pelaavat siis “talon rahoilla”. Tämä johtaa paljon hövelimpään riskinottoon markkinoilla. Esim. kaikenlaisia IPOja merkitään maksimimäärät. Toimisiko joku palkkatuloistaan puoli vuotta säästänyt samalla tavalla säästöpottinsa kanssa? Kun seuraavan kerran koemme pörssiromahduksen, siihen liittyy likviditeetin sulaminen. Pörssissä ei vain ylipäätään haluta käydä kauppaa ja laidat on ohuet. Silloin kun kaikki ovat tappiolla, kyseessä ei enää olekaan talon rahat. Alkaa kiinnostaa arvonmäärityskurssin käyminen ja taseanalyysin tekeminen ennen kuin laittaa rahojaan kiinni yhtään mihinkään osakkeeseen. Kysellään kassavirtojen perään eikä mistään trendeistä ja potentiaaleista makseta mitä tahansa.
Onneksi noita todella syviä kyykkyjä tulee pörssissä tosi harvoin, niissä tietysti jos onnistuu keventämään ennen romahdusta niin hyvä. Noissa pienemmissä pudotuksissa voi huomata jo lyhyen ajan sisällä kuinka turhaa on panikoida, yleensä kurssit palailee viikoissa/kuukausissa entisille tasoille. Ajatuksissa kaiken pahin olisi mielestäni hidas vuosia kestävä lasku ja välillä pomppuja ylös/alas, siinä ei oikein tietäisi mitä pitäisi tehdä, jos samalla myös osinkotuotot laskisi. Olen sen aikaisemminkin sanonut, eläkkeellä on helpompi sijoittaa, ei tarvitse miettiä meneekö tässä lamassa myös työpaikka alta. Itsellä on osakesalkkuun nähden 30-40% käteisvarat, ne on liian suuret, olisi ehkä syytä laittaa käteistä rahaa enempi tienaamaan, mutta kun on sellainen varman päälle pelaaja 
.
Olen huomannut, että tieto voi joskus lisätä tuskaa, mutta toisaalta sijoittamisessa tieto on tuonut mulle pääasiassa helpotusta. Alun jälkeen salkun kasvaessa aloin stressaamaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu ja kun jotain tapahtui, niin en tiennyt miksi. Eniten harmitti se, kun ei ymmärtänyt, että miksi jotain tapahtui ja en ymmärtänyt, mitä markkinoilla tapahtui.
En todellakaan vieläkään osaa arvata pörssikurssien suuntaa tai mihin suuntaan osakkeeni suuntaavat, jos osaisin edes kohtalaisesti arvata, niin varmaan rikastuisin. Enkä myös aina jälkeenpäinkään aina tiedä, miksi näin kävi ja ei tämä aina tunnu ammattilaisillekaan olevaan ihan selvää.
Kaikesta huolimatta joka päivä olen jollakin tavalla sijoitusasioiden parissa useampia tunteja, niin on vähän käsitystä, että miksi kehuttu yhtiö on romahtanut tai miksi tammikuussa kasvuyhtiöt eivät ole pahemmin kasvaneet. Alussa osakepoimintani olivat arvontaa, mutta nyt minulla on jonkinlaiset perusteet ja tiedot firmasta, niin voin olla vähemmän huolissani osakekurssien liikkeistä.
Tietomäärän kasvaessani “tunnemutuennakkoluulotreidailut” ovat vähentyneet. Olen ehkä ainakin osittain osannut istua oikein käsieni päällä ja katsoa tulevaisuuteen. Stressin määrä on päässä olevan tiedon lisäämisen myötä laskenut; oppi sijoittamisen perusteista, sijoitushistoriasta ja yleisesti tämän yhteisön tarjoamat ajatukset/tiedot ovat tehneet hyvää. 
Voi olla, että kasvusta sijoittajana huolimatta voin hävitä indeksille pitkässäkin juoksussa, koska valitsen osakkeeni itse minun tiedoilla ja kyvyilläni. Voisin kyllä sanoa varmaksi sen, että joka tapauksessa jatkuvasti keräämällä tietoa, niin olen parempi sijoittaja ja sitä myöden se näkyy prosenteissa varmaan pitkässä juoksussa - häviänpä sitten indeksille vähemmän, mitä muuten häviäisin vähemmillä tiedoille. 
Tieto itselleni sijoittamisessa ei lisää tuskaa tai stressiä, vaan vähentää sitä. Olen jopa viime aikoina lukenut asioista, mitkä aiheuttavat mulle sijoittamisessa stressiä ja ymmärrysten sekä oivallusten kautta stressi on vähentänyt.
Joskus tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä syntyy tietynlaista kiukkua sekä turhautumista. Pahinta on ehkä se, että luulee tietävänsä, vaikka ei ehkä tiedäkään. Uskon sen jo paljon auttavan, jos tietää aidosti omat heikkoudet ja tietämättömyytensä, mutta kannattaa myös huomata omat vahvuutensa etc.
Konkarisijoittajat tuntuvat yleensä olevan aika rauhallista jengiä, tietty rauhallisuus perustunee ainakin osin kai sille, että he tietävät asioista ja omaavat pitkän sijoitushistorian. Tietäväiset sijoittajat tuntuvat puhuvan enemmän epäonnistumisistaan kuin muut sijoittajat ja tämän lisäksi ovat aika usein viisaita myöntämään sen, mitä eivät tiedä. Harvemmin myös em. terävät sijoittajat esiinny varmoina tietäjinä eivätkä huutele somessa varmoina, että mitä kannatta ostaa ja myydä. 
Tässä viestissäni taisin nyt itse syyllistyä (taas) pieneen mutukeittiöpsykologiaan. 
Kai oma viestini vähän on se, että kannattaa sivistää itseään monipuolisesti kyllä se tieto auttaa ja helpottaa elämässä.
Sijoitusneuvojen antaminen toisille / toisten rahojen hoitaminen on tosi epäkiitollista puuhaa. Opin tämän onneksi nopeasti kantapään kautta 90-luvulla, kun ihan aloittelevana sanoin kaverilleni, että kannattaisi varmaan hänenkin alkaa sijoittamaan Odinin rahastoon, kun se on tuottanut niin hyvin. Hän luojan kiitos ei alkanut sitten kuitenkaan ja tuli joku kriisi, jossa rahaston arvo laski selvästi. Sain kyllä kuulla kuittailua tästä ja siihen ei “pitkäjänteisyyden” vasta-argumentti auttanut.
Sen jälkeen olen pääasiassa jättänyt toisten rahat rauhaan, yhden perheenjäsenen salkkua hoidan mutta yhteisesti sovitulla tavalla (jossa minun roolini on lähinnä tehdä se mekaaninen työ). Joillekin kavereille olen kertonut, mihin olen sijoittanut mutta samalla painottanut, että ei kannata matkia, etenkään eri aikaan.
Itse yritän pitää jalat maassa tässä, ison onnistumisen jälkeen helposti alkaa pitämään sijoittamista helppona. Ekaa kertaa ikinä olin täysin varma yhtiöstä ja satsasin Harviaan annissa ja muutamia kertoja sen jälkeen. Kun olin miettinyt homman perusteellisesti, olin varma hyvästä sijoituskohteesta ja yhtiö ylitti kaikki odotukset moninkertaistamalla sijoitukseni lyhyessä ajassa niin siinä on iso psykologinen vaara. Ennen sitä eikä sen jälkeen ole tullut samanlaista varmuutta minkään yhtiön kohdalla ja yritän pysyä kriittisenä jatkossa.
Järkevintä varmaan olisi vain kuukausisäästää indeksirahastoihin, osakepoiminta ja keskittynyt salkku on oikeasti iso riskitekijä. Etenkin huonoina aikoina, jolloin hermot voivat pettää ja voi tehdä typeriä virheitä. Mutta jotenkin omalle luonteelleni sopii paremmin tämä nykyinen tapa, ja parempi tämäkin kuin ettei sijoittaisi ollenkaan.
Tämä on aivan totta. Oma äitini on pyytänyt minua jo vuosia sijoittamaan rahojaan, mutta homma on jäänyt aina kesken, kun täyttä intoa muiden varojen hoitamiseen minulla ei ole. Oma salkkuni on kehittynyt viime vuosina (kuten varmaan lähes jokaisella täältä) epäluonnollisen hyvin. Tällöin tulee vähän huono “omatunto”, kun olisin pystynyt jakamaan tätä hyvää myös muille.
Kuitenkin tuo toisten puolesta sijoittaminen on äärimmäisen hankalaa ja ennen kaikkea kuten todettua, epäkiitollista. Meillä kaikilla on erilaiset tavoitteet, aikahorisontit, riskinsietokyky jne. Itse luonnollisesti tunnen nämä omalta osaltani, mutta kukaan ei voi todella tuntea toisten puolesta. Itse tiedän, nyt jo useammastakin kokemuksesta, ettei omaan elämääni tai olemiseen vaikuta millään tapaa, mikäli salkkuni arvo laskee jollain aikavälillä kymmeniätuhansia euroja. Sen sijaan esimerkiksi omalle äidilleni joku muutaman tuhannen euron “menettäminen” saattaa aiheuttaa yöunien menetyksen. Etenkin kun hänellä ei vastaavaa perusymmärrystä markkinoiden toiminnasta ole kuin minulla. Itse olen melko luottavainen, että ajoittaisista dipeistä huolimatta markkina nousee pitkällä aikavälillä kyllä. Sen sijaan vasta-alkaja sekä perustiedot omaamaton saattaa tässä kohtaa panikoida, ottaa sen muutaman tonnin tappion ja kävellä pois ja manata ensin minut ja sen jälkeen pörssikeinottelun uhkapeliksi.
Omalla yhdellä entisellä työpaikallani erän työkaveri, noin ~50-vuotias nainen puhui kerran, kuinka tämä oli finanssikriisin aikoihin tullut “huijatuksi”. Oli siis sijoittanut pankin suosituksesta johonkin pankin tarjoamaan rahastoon juuri ennen romahdusta ja menetti “parin kuukauden palkkansa”. Toki myös tässä tapauksessa holdaamalla ja lisäämällä olisi päässyt suhteellisen piankin voitolle. Sen jälkeen on kuulemma pysynyt kaukana pörssikeplotteluista ja oli tyytyväinen siihen päätökseen. En viitsinyt siihen sitten sanoa, kuinka paljon olisi voitolla, kun olisi ollut vain tekemättä mitään. Ei sillä, ei sijoittaminen kaikille sovi, mutta tällaisissa tapauksissa muiden armoille heittäytymisen sijaan alkeiden opettelu olisi pelastanut tältä kaikelta ja ajan saatossa vaurastuttanut väistämättä sijoittajaa.
Huolimatta omista, viime vuosien satumaisista tuotoista, olen kuitenkin koko ajan liikkeellä sillä asenteella, että todella pitkällä aikavälillä tulen häviämään indeksille. Toki tavoite on päinvastainen, mutta kunnioitan indeksejä suhteessa omiin kykyihini. Ainoa kilpailuvaltti onkin lähinnä maltti sekä kärsivällisyys. Ja onhan tämä myös pirun mukava harrastus kehittää omia taitoja, seurata taloutta sekä omia yhtiöitä haukan lailla. Tämä kaikki jäisi pois, mikäli vain sokkona kuukausisäästäisi indekseihin. Niille, joita aihepiiri ei taas muuten kiinnosta, indeksisäästäminen olisi ylivoimainen tapa. Sääli, että rahastosäästäjiä ylipäätään on varsin vähäinen prosentuaalinen osuus kansasta.
Tämä on kyllä kova ketju. En ole sijoittamispsykologiaan kauheasti vielä perehtynyt, mutta se ei tarkoita sitä etteikö aihe kiinnostaisi. Uskon, että hyväksi sijoittajaksi ei ole asiaa, jos ei ole halukas korjaamaan omia vinoumiaan. Ihminen ei ole luonnostaan hyvä sijoittaja. Paras on kyllä, kun huomaat saavasi itsesi kiinni housut kintuissa jonkun vinouman parissa. Jos siis on kykeneväinen avaamaan silmät.
Toi talon raha -vaikutus sai tuntemaan piston sisällä Sijoitusuran alussa salkun heilunta tuntui varmasti pahemmalta, kun salkku koostui lähinnä palkkatöistä säästetyistä euroista. Nyt sen sijaan on iso osa salkusta myyntivoittoa. Toisaalta hyvä, ettei kurssiheilunta häiritse pitkän aikavälin sijoittamista, mutta ”talon rahan” lisääntyminen salkussa ei saa tehdä tyhmäksi/höveliääksi roiskijaksi.
Mutta itsellä tuli tässä pari omakohtaista asiaa mieleen yksityiskohtia ehkä väritettynä, mitä vinoumia lienee.
-Admicom vaikuttaa kalliilta ja tekisi mieli keventää. Olen kuitenkin jo kerran keventänyt tätä, joten ei tee mieli enää myydä, muutenkin olen jo päässyt tässä omilleni. Haa! Talon raha! Eihän sillä ole mitään merkitystä muutenkaan, oletko aiemmin keventänyt tätä vai et. Jos on kallis ja tuotto-odotus heikko, myy.
-EcoUpilta ei ole hyviä uutisia tullut joten voisin myydä. Paitsi että osake on hivenen miinuksella salkussani, katsotaan nyt jos tästä kuoriutuisikin jotain. Lisäksi osake oli jo tukevasti plussalla tuossa hetki sitten, ehkä odottelen että se palaa samoille tasoille. Haa! Osakkeen hinta vaikuttaa siihen, mitä ajattelen yhtiöstä. Lisäksi ”toivominen”, että esim osake saavuttaa jonkun vanhan hinnan, ei ole kunniallisen sijoittajan tapaista. Kaikenlaista bulleromaisuutta sitä edelleen löytää itsestänsä…
Kiitos hyvästä keskusteluketjusta! Oletteko lukeneet sijoittamisen psykologiasta mielenkiitoisia kirjoja, joita voisitte suositella?
Avausviestissä oli Maurilla jotain vinkkejä ja alkupään viesteissä oli jotain vinkkejä kuten Sijoittamisen psykologia - #11 by KohtiVapautta , jotka tosin liittyivät enemmän treidaamiseen
Itse en ole perehtynyt asiaan kuin kuuntelemalla Behavioral Economics, the basicsin äänikirjana.
Kahnemanin Thinking Fast and Slow -kirjaa voi suositella ylipäätään ihan jokaiselle elävälle ihmisolennolle. Samoin Morgan Houselin Psychology of Money.
Ensimmäisessä ajatusharjoja, näiden tunnistamista ja välttämistä. Jälkimmäisessä paljon yleisiä viisauksia taloudesta, rahasta ja onnellisuuden tavoittelusta.
HS Visiossa oli juttu sijoittamisen psykologiasta. Taitaa olla maksumuurin takana, mutta listataan jutussa olleet kuusi vinoumaa tänne näin nimitasolla:
Ja jos itse kamppailee tyhmien ajatusten ja jopa päätösten kanssa sijoittamisen rintamalla, niin ehkä hieman lohduttaa, että Aallon rahoituksen professorikin osaa sohlata:
NYBERG ei ole itsekään säästynyt psykologisilta ajatusharhoilta, niin yleisiä ne ovat. Hän on kuitenkin yrittänyt ottaa niistä opiksi.
Yksi näistä harhoista on liiallinen itseluottamus, joka on Nybergillä liittynyt haluun pelata pörssissä.
Näin kävi kaksi vuotta sitten koronapandemian alkaessa, kun hän kurssiromahdusta ennakoidessaan onnistui tekemään myyntioptioilla mojovan tilin.
”Tämä lisäsi yliluottamusharhaani, ja kaipasin myös uhkapeliä”, hän tunnustaa.
Tähän liittyi hänen mukaansa myös ajatusvinouma, että koska kyseessä olivat voittorahat, ne tulivat ikään kuin ulkopuolelta, eli ne oli varaa hävitä.
Sen vuoksi hän päätti kokeilla samaa temppua uudestaan puoli vuotta myöhemmin, mutta hävisi rahat.
Nybergin mukaan ajatusvinoumien vaikutusta on vaikea kokonaan välttää, vaikka kuinka yrittäisi. Siksi hänellä on jo pitkään ollut kaksi osakesalkkua, joista toinen on hyvin hajautettu, järkevä passiivinen salkku ja toinen selvästi pienempi pelisalkku.
Useampia on tässä ketjussa jo mainittukin, mutta nostaisin ehkä omaksi suosikiksi Richard Thalerin Väärinkäyttäytyminen -teoksen. Ei suoraan sijoittamisen psykologiaa (kuten ei Kahneman tai muutkaan käyttäytymistaloustieteen teokset), mutta useimmat vinoumat varsin helposti sovellettavissa sijoittamiseen kun hieman pitää pohdintataukoja lukemisen ohessa.
Löysin kirjastosta myös tällaisen: “Joni Martikainen - Älä usko kaikkea mitä ajattelet: miten, miksi ja milloin aivosi johtavat sinua harhaan?”. En ole vielä aloittanut lukemista, mutta sisällysluettelon perusteella tässä on mukavan kevyellä otteella asiaa ajatusvinoumista ja käyttäytymistaloustieteen löydöksistä.
Ja sitten suosittelen kyllä jotakin kokonaisvaltaista henkilökohtaiseen psykologiseen maailmaan sukeltavaa kirjaa, joista muutaman esimerkin alussa mainitsinkin. Jos oma pesä on sotkussa (arvot, motiivit, tunteet, ajatukset, merkityksellisyys jne.), niin ei vinoumien tunnistaminen varmaankaan kovin paljon auta kun tuolla markkinoilla huseeraa.
Pakko lisätä vielä Terra Cognitan tuotannon helmiä kirjavinkeiksi jo mainittujen rinnalle:
Edit: Tulikin listattua melkein samat kirjat, jotka tuolta jo aiemmin löytyvät, mutta kertaus on opintojen äiti.
Edit 2:
Katri Saarikiveltäkin aiheeseen liittyvää kirjoittelua tälle päivälle. Katrilla on todella hyviä juttuja näin yleensäkin ja Katrin “Aivot työssä” -kirja kannattaa laittaa lukulistalle.
Älykkyys ei suojaa kaikilta ajattelun vinoumilta, kuten vahvistusharhalta. Yksi syy siihen on se, että joukkoon kuuluminen on usein ihmiselle tärkeämpää kuin totuus.
Tuleeko vähän mieleen muutamat hypesekoilut myös sijoitusmaailman puolelta… 
Seligsonin vuosikatsauksessa Jarkko Niemi käsitteli myös sijoittamisen psykologiaa ansiokkaasti.
Suosittelen lukemaan koko tekstin (sivut 4-5). 
-Kyllä suojaa, jos ei kykene itsenäiseen riippumattomaan päätöksentekoon, ei todellakaan ole älykäs.
Vaikka olisit kuinka älykäs niin muiden mielipiteet voivat kyllä vaikuttaa omaan ajatteluun. Ei vähennä sitä älykkyyttä ollenkaan. Isaac Newton hävisi miljoonia osakemarkkinoille. Väittäisin hänen silti olleen erittäin älykäs. Psykologia ja älykkyys ei kävele käsikädessä.
Jos ajattelen omalta kohdalta, en voisi kyllä sijoittaa toisten puolesta, kyllä tämä sijoittaminen on mielestäni itse sisäistettävä. Minulla on kestänyt vuosikymmeniä, ennen kuin olen oppinut tämänkin vähän.
Olen tehnyt monenlaisia virheitä, mm. seuraavia, myynyt selkeästi liian aikaisin osakkeet, jotka ovat nousseet vielä tovin, jos toisenkin. Etenkin alkuaikoina ei raskinut luopua tappiollisista osakkeista, vaikka kaikki merkit viittasivat, ettei yritys ollut kunnossa, luulotteli, että jostakin tulee yllättävä pelastus😀. Yksi virhe on ollut laittaa kovaan kasvuun lähtevään osakkeen ostotoimeksiantoon hintaraja ja yleensä hinta on näin karannut saman tien. Monessa tapauksessa olisi ollut parempi ostaa vai laidasta päivänkurssiin, senttiosakkeessa on paikallaan laittaa hintaraja, mutta myönteisten uutisten siivittämänä voi nämä senttiosakkeetkin nousta nopeasti ja jää jalkoihin asetetulla hintarajalla.
Kaikista suurimpia virheitä on ollut kuitenkin liian aikaiset myynnit, tämä alkuvuosi todisti taas sen, ettei kannata hermoilla, eikä myydä paniikissa, ainakaan, jos lasku on jo jatkunut jonkin aikaa, nyt salkkuni osakkeet ovat palailleet mukavasti takaisinpäin.
Tärkeintä on tunnistaa omat rajoitteensa. Jos huomaa omaavansa ajatusvinoumia, tulee ne hoitaa kuntoon tai kiertää.
Omalla kohdalla vältän lyhyen aikavälin päätöksentekoa viimeiseen asti. Tiedän, että voin innostua nopeasti ja laskeskella pitkälle meneviä skenaarioita olemattomien tietojen perusteella ja olla malttamaton.
Olen parhaimmillani, kun katson todella kauas. Siinä sivussa saattavat pienet risut ja männynkävyt jäädä matkaan lähtiessä huomamatta. Mutta mielestäni on tärkeää löytää oikeansuuntainen näkemys ajoissa täydellisen sijaan. Joskus tämä johtaa pitkään odottamiseen, mutta siinä minä olen lahjakas.
Nopeammilla liikkeillä saattaisin saada hetkellisesti parempia tuloksia, mutta joutuisin taistelemaan perusluonnettani vastaan ja luultavasti se johtaisi virheisiin. Tästä syystä en osallistu sijoituskilpailuihin tai julkista salkun sisältöä.
Otan harvoin suoraan kantaa markkinoiden suuntaan tai yksittäisiin osakkeisiin liittyen julkisesti, mieluummin pallottelen ajatuksia pienessä piirissä.
En pidä ihmisjoukoista, joissa joutuu huutamaan tai esittämään ehdottomia näkemyksiä saadakseen asiansa perille. Välillä oma ajatus juoksee niin, etten pysty kaikkea pukemaan sanoiksi, varsinkaan kirjalliseen muotoon.
En kaipaa selkääntaputtelijoitakaan. Mieluummin päinvastoin. Ei ole kerta eikä viisi, kun minusta on todettu ”sinäkö muka?”. Nautin siitä. Omassa lähipiirissäkään ei oikein tajuta miten olen onnistunut työssäni, mutta eipä se arjessa näy eikä kuulu kuin poikkeusaikoina.
Olen yrittänyt analysoida toimintaani ja tajunnut että minua vaivaa ihan sama ongelma hetkelisten tappioiden kestämisessä josta muitakin “tuulipukuja” syytetään. Liian aikaiset tai paniikkimyynnit ovat käytännössä ainoa syy miksi salkku ei ole moninkertaisesti enemmän plussalla.
Vaikka tämän olen nyt sisäistänyt, on seuraava askel miettiä ihan käytännön ratkaisuja millä estän sen myyntinapin painamisen punaisina päivinä koska hermot eivät selkeästikään kestä sitä kun kuukausipalkan verran tappiota tulee päivässä siitä huolimatta että järjellä tajuaa että kyllä ne taas erittäin todennäköisesti nousee.
Toki osa ongelmaa on ollut se että mukana on myös pelilappuja jotka eivät välttämättä nouse ja niinpä yksi ratkaisu olikin vihdoin avata toinen salkku johon arvo ja osinko osakkeet ja laitan. Tähän mennessä ei ole edes tammikuun pahoina punapäivinä siihen salkkuun tehnyt mieli koskea koska tarkoitus on holdata siellä olevia vuosia.
