Tässä kun alkaa pari vuotta tulla täyteen sijoittamista, ajattelin hieman jäsennellä ajatuksiani nykyisestä sijoitusstrategiastani. Strategia ja ajatukset sijoittamisesta ovat muuttuneet valtavasti jo tämän parin vuoden aikana ja alkuun sainkin ensikosketuksen millaisia yhtiöitä etsisin luettuani arvogurun ensimmäisenä sijoituskirjana. Jälkeenpäin voi todeta että tuo kirja oli kyllä huonoin mahdollinen nykyisessä markkinaympäristössä ja ajatukseni ovatkin muuttuneet tuosta paljon.
Lähdetään siitä etten halua lokeroida itseäni laatu, arvo tai kasvusijoittajaksi. Olen vain sijoittaja, joka hakee maksimaalista tuottoa. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä että priorisoin vahvojen kasvuyhtiöiden löytämistä mahdollisimman aikaisin, sillä näissä on paras mahdollisuus tehdä kovimmat tuotot. Kuitenkin erilaiset markkinaympäristöt luovat omat haasteensa ja aina sitä parasta ei ole saatavilla oikeaan hintaan. Olenkin opportunisti, joka tarkkailee ympäristöään ja valitsee kulloisessakin sijoitusympäristössä sen parhaan vaihtoehdon mitä on saatavilla tuotto/riski tasapainon kannalta.
Lähtökohtaisesti olen varovainen, ehkä vähän liiankin ainakin toistaiseksi jos peilaan liikkeitäni. Kuitenkin tärkein asia minulle on se että katki ei saa mennä. Buffetin sääntö numero 1: “älä häviä rahaa” on kirkkaana mielessä. Tällä taktiikalla ei ehkä tehdä kovimpia tuottoja ainakaan lyhyellä muutaman vuoden tähtäimellä mutta varmistetaan se ettei jossain kohtaa pääomaa tuhoudu aivan liikaa. Jonkinlainen turvamarginaali pitää sisältyä aina hintaan, vaikka toki kovasta kasvusta pitää myös pystyä maksamaan vähän tulevaisuudestakin, joskin ei liikaa.
Sijoituskohteeni valitsen aina erittäin perinpohjaisen perehtymisen jälkeen. Jos omistan jotain, haluan tietää siitä kaiken oleellisen mitä vaan voin kaivaa irti. Tällä varmistan sen että voin odottaa tietynlaista kehitystä tulevaisuudessa ja yllättävien tilanteiden tai markkinaturbulenssin sattuessa kohdalle en päädy myymään väärässä kohtaa yhtä todennäköisesti tai holdaamaan jos on aika laskea irti, jos tunnen yhtiön läpikotaisin ja osaan sitä kautta paremmin sanoa miten x vaikuttaa siihen.
Kuten aiemmin sanoin, mieluisin kohde on vahva kasvuyhtiö, joka operoi joko kokonaan uudella vahvasti kasvavalla alalla tai sillä on jollain vanhemmalla toimialalla joku selkeä kilpailuetu, johon muut kilpailijat eivät pysty vastaamaan. Kuitenkin voi olla että tälläisiä ei ole saatavilla aina ja pidän silmät ja korvat auki myös potentiaalisille hyville käännetapauksille, kuten vaikka viimeisin ostoni Rapala on hyvä esimerkki tälläisestä. Minua ei kiinnosta “arvomörnijät” joiden tuotto lepää minimaalisen kasvun ja osingon varassa. Tälläiset tapaukset eivät omaa tarpeeksi hyvää tuotto-odotusta riskin kantamisesta.
Minulle on tärkeää, että yhtiöitäni johtaa erittäin kyvykäs johto. Jos johto on heikko tai epätasainen, menee ennen pitkää katki paraskin bisnes tai sen potentiaali ei tule kunnolla esiin. Se tuppaa vaan menemään niin että hyvä johto tekee tasaisesti oikeita liikkeitä ja huono johto taas tuhoaa omistaja-arvoa jatkuvasti heikoilla liikkeillään. Jos nykyjohdon track record on hyvä, minulla on kaikki luotto odottaa myös vastaavaa jatkossa. Yllättävien tilanteiden sattuessa voin paremmin myös luottaa siihen että johto osaa toimia oikein tässäkin tilanteessa. Mielestäni hyvä johto tarjoaa myös optionaalisuutta siihen että ne tuppaavat aina vaan keksimään sisäisiä tehostamistoimia marginaalien parantamiseksi ja kuinka lisätä myyntiä. Kyvykkäin johto on selkeä kilpailuetu jos kilpailevat yhtiöt ovat monelta osin muuten hyvin tasaväkisiä keskenään.
Haluan että yhtiöni eivät ole liian velkaisia tai omaa heikkoa omavaraisuutta. Tämä riippuu hieman toimialasta ja yhtiöstä mikä on hyvä taso. Hetkellisesti nämä voivat elää, mutta tietty turvamarginaali pitää olla kaikissa tilanteissa vaikka keskuspankit lupaisivat työntää narullaan maailman tappiin asti ja valtioilla olisi jatkuvasti piikki auki.
Vahva pääomantuotto on tärkeä kriteeri. Jos kassaa ei saada tehokkaasti töihin niin vaikea on luoda kannattavaa kasvua.
Kaikenkaikkiaan en painota kuitenkaan liikaa mitään tiettyä kriteeriä, vaan katson kokonaisuutta. Oma perehtyminen ja tuntemus toimialasta sekä yhtiöstä on avainasemassa ja alkulähtökohta kaikelle muulle. Eri tunnusluvut toimivat eri yhtiöille.
Hajauttamista riskien minimoimiseksi en harrasta. Jos aion sijoittaa johonkin, minulla täytyy olla vahva näkemys että tässä on hyvää tuottoa saatavilla ja silloin siihen panostetaan sen mukaan. Ei välttämättä kaikkea kerralla mutta kuitenkin panoskoko pitää olla riittävän suuri. Ei minulla riitä aika eikä halu seurata liian suurta määrää yhtiöitä. Lisäksi kun suurin osa yhtiöistä tuppaa olemaan keskinkertaisia niin miksei jättäisi ne välistä ja panostaisi vain niihin kirkkaimpiin tähtiin?
Yritän myös haistella yleistä makrotilannetta ja käteispaino elää sen mukaan. Kun ostopaikkoja on vähän, luonnostaan käteisvarannot tuppaavat kertymään kun ostettavaa ei meinaa löytyä. Väkisin ei osteta ja madalleta omia vaatimuksia yhtiöille.
Tästä tulikin aika pitkä teksti, toivottavasti jaksoitte lukea ja tästä olisi jotain hyötyä! Vielä viimeisenä täytyy sanoa että Vernerillä on ollut suuri vaikutus sijoitusstrategiani muotoutumiseen. Kun aloitin, olin vahvasti arvosijoittaja. Kuitenkin Vernerin ajatukset, omat yhtiövalinnat ja peliliikkeet saivat minut aluksi kyseenalaistamaan tuota arvostrategiaa. Tämän kautta sisäistin sen että kyllähän sillä laadukkaalla kasvulla luodaan ne kovimmat tuotot eikä se välttämättä tarkoita sen kovempaa riskinottoa kuin makuuttaa rahojaan jossain arvomörnijässä jolla on dominoiva asema omalla markkinallaan. Kiitos siis sinulle Verneri siitä hienosta työstä jota teet meidän eteen jotta voisimme olla parempia sijoittajia!