Osta mielenkiintoisia osakkeita, rahastoja ja kryptoja
Myy kun on pakko
Marraskuussa pyri tasapainottamaan salkku oikeaan riskitasoon
Tänä vuonna romukoppaan on mennyt:
Älä hanki liikaa yhtiöitä. Sijoita lisää vain nykyisiin.
Älä sijoita yhdysvaltalaisiin osakkeisiin suoraan. Hanki sen sijaan rahastoja.
Olen tasapainottanut salkkuani osuuskuntien tuotto-osuuksilla. Ongelmana näissä on huono likviditeetti ja toki osuuskunnatkin voi mennä pahimmillaan konkurssiin. Tänä syksynä päähäni tuli IPO-strategia, jossa päätin osallistua mahdollisimman moneen ipoon ja ottaa pikavoitot. Osallistuin ensin EcoUpin IPO:n.
Tärkeää sijoittamisessa on huomioida se, että pitää olla valmis pitkäjänteisyyteen. Pikavoittojen tie ei helposti aukene. Pientä salkkua pitävälle käy helposti, että kaupankäyntikulut ja verot syövät tuotot, jos alkaa liikaa hötkyilemään. Itselleni on tärkeää ajallinen hajauttaminen, mutta se onnistuu vain, jos kulut on oikeankokoiset.
Kuten viestissäni kerroin tämä teesini meni romukoppaan ja suorat jenkkiosakkeet uivat salkkuuni. Niinikään kerroin että salkkuni on pieni. Pienessä salkussa yksikin jenkkiosake (esim. Google) voi tuntua samalta, kun ahtaisi norsun käsilaukkuun. Lisäksi välityskulut voivat olla suuria etenkin, jos siirtelee pienien rahasummien edestä (esim. Nordnet min. 15 euroa). Toisaalta arvioin ettei oma osaamistaso riitä.
Mutta kun nämä asiat huomioi ja on hyvä osaamistaso, niin varmasti sopivat jenkkiosakkeet salkkuun.
Osakkeiden hankintani perustuu tieteellisen datan tuloksiin historiallisesti parhaista tuotoista ja ostettavan osakkeeni valitsen seuraavien lukujen perusteella. Perustelluista syistä voin joustaa yhdestä ko. luvuista:
A. Osinkotuotto yli 3%
B. P/E alle 15
C. Oman pääoman tuotto yli 12% (ROE)
Pyrin ostamaan lv. alle 200M€ yhtiöitä. Lisäksi olen sallinut itselleni hankkia osakkeita max. 30% vapaasti. En osta rahastoja tai ETF. Kirjaan yksittäisten hankintojen ja myyntien perusteet ylös.
Myynti onkin vaikeampi tapaus, en ole laatinut samanlaista lukuihin perustuvaa sääntöä. Myyn jos yhtiössä tapahtuu käänne huonompaan eikä näytä siltä, että se olisi väliaikainen. Pyrin välttämään tuijottamista kurssiin.
Olen rajannut omistettavien yhtiöiden kokonaislukumäärän 10 suomalaiseen yhtiöön. Tällä hetkeltä salkusta löytyy suurimpina Dovre Group, Fortum, Ponsse ja Rush Factory.
Toistaiseksi olen voittanut indeksin.
Sijoitusperiaatteeni perustuvat kolmeen sivuun Sepon pörssiraamatusta, eikä niitä ole tarvinnut sen jälkeen muuttaa (Seppo Saario, Miten sijoitan pörssiosakkeisiin 2, 2005, luku 6 - Minkä tunnusluvun valitsen, kun haluan löytää sijoituskohteen yhden luvun perusteella?)
Nettovarallisuutesi on hallussasi olevien assettien, kuten asunnon ja osakkeiden arvo vähennettynä veloilla. Kuplahintaisen asunnon ostaminen on samalla tavalla huono juttu kuin kuplahintaisten osakkeiden, paitsi asunnon tapauksessa ihmisillä on vielä merkittävä velkaosuus, koska he uskovat asuntojen arvojen jatkavan nousuaan ikuisesti. He uskovat myös asunnon säilyvän kuranttina vuosikymmentenkin jälkeen.
Asunnon ostaja voisi tehdä seuraavanlaisen julistuksen: “Minä maksan pankille 180 000 euroa [asunnon velkaosuus] ja 20 000 euroa omista rahoistani saadakseni omistaa osuuden tässä taloyhtiössä, joka oikeuttaa tämän huoneiston hallintaan. Sitoudun huolehtimaan osaltani taloyhtiön vastikkeista ja remonteista. En maksa vuokraa.”
Opportunisti esittäisi tässä heti kysymyksen, että mikä olisi vaihtoehto? Paljonko olisi vuokra? Saako vuokranantaja niin hyvän diilin, ettei vuokralainen kannata olla? Bonuksena ei tarvitse huolehtia vastikkeista eikä remonteista (joskin ensimmäisen voi olettaa tulevan osaksi vuokraa). Vuokralaisena olet asumispalveluja tarjoavan vuokranantajan asiakas. Vuokranantajat haluavat kunnollisia ja maksukykyisiä vuokralaisia, vuokralaiset kunnollisia asuntoja hyvillä sijainneilla.
Eräät pörssiyhtiöt ovat tässä markkinassa myyneet omat pääkonttorinsa ja vuokranneet ne sitten ostajalta takaisin. Vakavaraisia yhtiöitä siis, jotka kokivat että pääomat olivat paremmin allokoituja muualla kuin niissä seinissä. Asunnot ovat niin kallis assetti, että niiden hintakehitys määrittänee pitkälti asunnon omistajien taloudellisen aseman.
Tätä viestiä ei pidä tulkita sijoitussuosituksena.
Olen asunto/kiinteistösijoittaja. Lisäksi pyöritän omaa ja mieheni osakesalkkua. “Gender Lense” on valikoitunut sijoitustyyliksi koska se sopii omiin arvoihini. Etsin yhtiöitä joissa on 50/50 hallitus tai nainen joko toimitusjohtajana tai hallituksen puheenjohtajana ja hallituksessa vähintään 30% naisia. Näitä yhtiöitä tutkin sitten lähemmin ja valitsen ne joilla on näkymää ja ESG-asiat kunnossa.
Kuinka tärkeänä jengi täällä pitää hajautusta melko pienessä salkussa? Salkkuni arvo on n. 8k€ ja kaikki on kiinni yhdessä osakkeessa. Onko tämä hölmöläisen hommaa vai fiksua näkemyksenottoa?
Raha on sinänsä itselle iso, mutta toisaalta saan samanlaisen potin kasaan vuodessa. Ikää 26v ja horisontti on pitkä, vaikkakaan omaa kämppää ei ole alla.
Been there. Nuoruus on sairaus joka paranee päivä kerrallaan jälkeenpäin vasta ymmärsin riskinoton suuruuden. Rakenteilla olevaan omaan salkkuun 20 firmaa
Salkun koon ja vuodessa kasaan saatavan uuden pääoman suhde on esimerkissäsi hyvin korkea, joten riskitaso on mielestäni puuttuvasta hajautuksesta huolimatta on alhainen.
Tämä ei ole mikään sijoitusneuvo, mutta pitkällä aikavälillä hajautus esimerkiksi indeksien kautta on ihan fiksua. Mikäli elämäntilanne mahdollistaa vuosittain sijoitettavan summan pitämisen tuolla tasolla, korkoa korolle efektin myötä nelikymppisenä kaksassa on merkittävän kokoinen salkku.
Korkoa korolle efektin takia tämän hypoteettisen 15 vuoden jakson ensimmäisten vuosien sijoituksilla on suuri merkitys. Lestaa ei kannata mielestäni pelata ja riskejä kannattaa ottaa kohtuullisella tasolla. Jokaisen vain on keksittävä itse se sopiva riskin määrä. Joillain pää ei kestä edes indeksiin sijoittamista.
Ei ole fiksua näkemyksenottoa ainakaan minkään akateemisen tutkimuksen mukaan. Huonolla hajautuksella saat vain yrityskohtaisen riskin ilman mitään vastinetta paremmasta tuotto-odotuksessa. Kannattaa ottaa vain riskejä mistä maksetaan. Hajautus on oikeasti se ilmainen lounas. Ei kannata jättää sitä pöydälle.
Mitään radikaaleja toimenpiteitä en kuitenkaan suosittele mutta kannattaa tästä asiasta lukea ja tehdä omaa tutkimusta.
Hajauttaa pitäisi ilman muuta, mutta kuinka paljon, on pääkysymys. Esimerkiksi:
-Mitä riskisempiä osakkeet, sitä enemmän hajautusta. Mitä turvallisempia, sitä enemmän mahdollista keskittää, jos niin haluaa.
-Mitä laajempi hajautus, sitä pienemmät tappiot jonkun osakkeen losahtaessa. Mitä suppeampi hajautus, sitä suuremmat voitot jonkun osakkeen kiivetessä.
-Mitä pienempi pääoma + mitä enemmän ostoja-myyntejä laajalla hajautuksella, sitä suuremmaksi nousee tuottoa syövien kulujen osuus.
-Hajauta vain niin moneen yhtiöön kuin pystyt kunnolla analysoimaan ja seuraamaan. Esim. Warren Buffet ei juuri tämän vuoksi ole innostunut ylenmääräisestä hajauttamisesta. Se nostaa riskiä, kun rahaa uppoaa eri kohteisiin liian vähällä tietämyksellä.
Jne. Mitään yhtä ainoaa oikeaa linjaa hajauttamisessa ei ole, vaan on luotava se itselle sopiva tie. Omien varojen, sijoituslinjan, analysoinnin aikamahdollisuuksien yms. pohjalta.
Esimerkiksi itselläni tärkein on tuo Buffetin oppi. Osakkeen, yhtiön, markkinan, kilpailijoiden, mahdollisten disruptioiden jne. tietämys vähentää riskiä.
Kiitos kaikille vastauksista. Jatkan tyhmän rohkeana (tai tyhmänä) valitsemallani tiellä, mutta nykyistä positiota en aio enää kasvattaa. Seuraavat salkkuun menevät roposet jäävät toistaiseksi käteiseksi.
Tavoitteena olisi päästä tilanteeseen, jossa kuukausisäästäminen ei ole enää salkun kannalta merkityksellistä, mahdollisimman nopeasti.
Jännä syksy tulossa, katsotaan miten kaikki-heti-mulle-nyt-miehelle käy.
Koska tämä käytännössä tapahtuu, tai millä tätä mitataan? Oman käsitykseni ja ajatukseni mukaan tuo säännöllinen säästäminen on pitkässä juoksussa erittäin keskeinen tukipilari salkun arvonkehityksessä vaikka kurssien ja osinkojen tuotot olisivatkin satoja tai tuhansia euroja vuodessa, tai kuukausisäästäminen hukkuisi perus kurssiheiluntaan. Sanoisin että silti.
Niin, hyvä kysymys. Näkisin, että tämä on pitkälti kiinni siitä mitä pitkässä juoksussa tavoittelee. Mulle tämä piste on siinä, kun korko tuo suuremman osan salkun arvon kehityksestä, kuin kuukausisäästäminen realistisella tuotto-odotuksella peilaten. Eli luvuiksi puettuna tämä piste voisi olla 100k€ ja 8% tuotto-odotus.
Varmasti säästämistä kannattaisi jatkaa tuostakin pidemmälle, mutta mielummin lasken säästöastettani merkittävästi ja alan nauttimaan elämästä enemmän.
Pidemmässä pelissä tulen allokoimaan salkkua kassavirraksi ja syömään muutenkin kuormasta. En tavoittele suuria rikkauksia, mutta olisihan se mukavaa, jos tili olisi täynnä fuck you rahaa.
Itsellä menee jossain 250k paikkeilla raja, jonka jälkeen osingot ovat suuremmat kuin keskimääräinen kk-säästö. Tätä odotellessa. Sitten se lumipallp vasta lähtee kunnolla liikkeelle. Tosin säästämistä en tuossakaan vaiheessa ala lopettamaan.
Tästä pisteestä lähtien näillä spekseillä kestää ensimmäiseen mijoonaan joko 22 vuotta tai 30 vuotta riippuen laitatko sen 666e säästöön kuukausittai tai et. Riippuen tavoitteesta ero on radikaali tai mitätön.
@Nuorihurja1 Mikä se yksi yhtiö on jota omistat? Sillä on merkitystä tämän keskustelun kannalta. Onko se vahvojen kilpailuetujen ja vahvan taseen firma, joka on jo osoittanut kykenevänsä kannattavaan liiketoimintaan syklien yli? Vai onko se startup jolla on mielenkiintoinen idea ja potentiaalia, mutta ei vielä juurikaan näyttöjä? Vai jotain tältä väliltä?
jälkeenpäin vasta ymmärsin riskinoton suuruuden. Rakenteilla olevaan omaan salkkuun 20 firmaa