Tämä kuulostaa kovalta tuotto-odotukselta, kun huomasin että salkkusi on täynnä erittäin korkean arvostuksen peli- ja teknoyhtiöitä. Tuotto-odotus on sama kuin maailman menestyneimmän sijoittajan Warren Buffettin omalle pääomalle saama tuotto. Helsingin pörssissä muistaakseni ainoa yhtiö joka on saanut 20 % geometrisen tuoton on Neste. Koronakriisin pohjilla viime vuoden maalis- huhtikuussa tarjolla oli muutamia yhtiöitä, joita ostamalla olisi saanut 20 % nimellistuoton ennen veroja.
20 % tuoton saamiseksi yhtiön oman pääoman tuoton pitää olla siis vähintään 20 % ja sen pitää voida kasvattaa liiketoimintaansa rajoitteetta, siten kasvaen toimialansa johtavaksi jättiläiseksi. En varmaankaan ymmärtänyt tätä kohtaa viestissäsi, voisitko selventää, että onko tämä vain esim. 20 % erotus analyytikon korkeammalla olevaan tavoitehintaan?
Kiitoksia ystävällisistä kommenteista! Olen tosiaan pyrkinyt perehtymään parhaani mukaan, mutta jatkuvaa oppimista tämä on aina.
Kuten sanoitkin, kokonaisuuden kannalta tuo ei ollut merkittävä. “Venäjän veivaus” oli käsittääkseni Russia-segmentin Q1-tulokseen +17 MEUR. Olisi hurja raha minulle ja varmaan kaikille täällä, mutta Fortumille pyöristyseroja (ed. 12 kk liikevoitto 2341 MEUR, pelkästään Q1’21: 1345 MEUR). Nostin sen esille, koska se selitti Russia-segmentin kvartaalituloksen poikkeamaa ennusteista - yhdelle neljännekselle ja yhdelle pienemmälle segmentille merkittävä lukema. Kokonaisuuden kannalta ei sitten niinkään, eikä mielestäni edes tiedotettava asia Fortumille. Toisin sanoen tuolla yksittäisellä tiedolla ei ollut oman arvioni mukaan merkitystä Fortumin osakekurssiin tai kurssireaktioon.
Mutta tämä kommentti ei ole millään tavalla kritiikkiä sijoitusstrategiaasi kohtaan. Se vaikuttaa oikein fiksulta, ja se varmasti sopii sinulle erinomaisesti - silloinhan se on erinomainen
Huom. 20 % tuotto-odotus ostohetkellä! Sen jälkeenhän, jos oma näkemys/arvaus/analyytikolta lainattu näkemys (puettuna omiin sanoihin) on oikein ja “markkina” samaa mieltä niin väkisin osake nousee tasolle, missä lähtökohtaisesti tuotto-odotus ei enää ole 20 % mutta yhtä kaikki hyvää yhtiöitä kannattaa pitää salkussa: ne saattavat joskus jopa yllättää positiivisesti.
Koska teen tolkuttoman paljon virheitä, niin siksi 20 % tuottovaade niin ehkä voisi päästä jonnekin ~15 % nurkille hyvällä munkilla pitkässä juoksussa. Sekin on kova.
Viimeisen reilu 11 vuoden CAGR salkussa on ~28 %, mutta leijonan osa tuotoista on tulleet viimeisen kolmen vuoden teknojen rallattelusta joten en odota tahdin pysyvän tuollaisena. On epäselvää, mikä osa tuosta on omaa ansiota, muiden hyvien ideoiden ansiota ja tuuria.
Yleensä pyrin miettimään tuottoja 3–5 vuoden päähän (yksi syy miksi itse annan tavoitehinnoille ja suosituksille niin vähän painoarvoa kun ne ovat 12kk säteellä ja oma horisontti 36-60kk säteellä). Jos osakkeessa voi nähdä realistisen mahdollisuuden tuplata kolmessa vuodessa, niin super.
Sitten katsotaan, mitä tapahtuu ja miten tuotto-odotukset lähtee elämään.
Tykkään yleensä yhtiöistä, joilla on massiivinen kasvukiitorata edessä ja paljon optionalisuutta (=mahdollisuuksia laajentua uusille alueille tai skaalautua uuteen kokoluokkaan), mikä jättää positiivisille yllätyksille varaa silloinkin kun hinnat kiristyvät.
Nykymarkkinoilla on saanut vähän väärän kuvan mitä tuotot voisivat realistisesti olla. Toivottavasti kukaan ei ole tehnyt viivoitinanalyysiä tulevalle vuosikymmenelle. Toki bongaamalla käänneyhtiöitä tuottotavoite tulee nopeasti täyteen, mutta siihen päälle vielä överit arvostuskertoimien nousut niin ollaan epärealistisilla vesillä.
Noita kumuloijia sitä on yrittänyt salkkuun löytää. Helpompaahan tuo on mikäli yhtiö osaa suoraan sijoittaa rahat uudelleen. Ei ole karvakäsi vetämässä välistä kaiken aikaa.
Täysin samaa mieltä. Viimeisestä parista vuodesta ei kannata liikaa vetää johtopäätöksiä omista taidoista (ehkä hermoista vähän jos ei panikoinut tolkuttomasti 2020), kun käytännössä kaikki on nousseet pintaan kuin muoviroskat Gangesissa.
Useimmilla pro-sijoittajilla iso osa historiallisia tuottoja on sentään tehty aikoina, kun keskuspankit saattoivat kiusakseen jopa puhkaista ilmaa markkinalta. :o Nythän tässä pelissä on ollut koko ajan pieni “cheat code” päällä ja ainoa mitä sijoittajan on tarvinnut tehdä on ollut välttää totaalisia pommeja (osun niihin silti itse tämän tästä mutta kokonaisuus tietysti ratkaisee… ).
Yritän itse olla pahemmin Fomottamatta kaikella uudella trendikkäällä. Ehkä joitain tuottoja jäi viime vuonna pöydälle, mutta kevennykset osuivat aika hyvin kohdalleen
Kyse on lähinnä siitä, että suojelen itseäni omalta nokkeluudelta. Raja on hiuksenhieno oletko se “greater fool” vai nero, joka fundamenteista välittämättä ostaa ja ostaa toivoen jonkun hullun maksavan vielä enemmän. Riskinhallinta herkästi myös unohtuu ja se nokkeluus kostautuu jossain vaiheessa. En oikein jaksa uskoa, että vuosikymmenien sijoitusstrategiaa voi perustaa tällaiselle
Taas on ansiotyöt tauonneet hetkeksi ja löytyi aikaa istahtaa parvekkeelle kesäillassa sekä antaa muutama ajatus passiivisille tulolähteille.
Viikottaisiin traditioihini kuuluu kuunnella torstaisin Ylen Pörssipäivän viikottainen jakso. Tällä viikolla haastatteluvuorossa oli arvostettu yksityissijoittaja Erkki Sinkko. Annan jaksolle kuuntelusuosituksen siitä huolimatta tai juuri siksi, että Erkin (kuten hän itse itseäänkin jaksossa juhlallisesti kutsuu) ajatukset ovat mielestäni hieman päivittämättä. (Onnittelut kuitenkin Qt:n bongauksesta)
Jakson kuunnteltuani jäin pohtimaan Erkin hehkutamaa sotakassaa. Erkki kun vaikuttaa olevan sen kova ystävä ja laittoi sen tantereelle esim korona-dipin aikoihin. Nyt on kuulemma jo uusi valmisteilla.
Iltajumppa
Tästä motivoituneena päätin tehdä hieman excel-jumppaa iltani ratoksi.
Hypoteesini oli, että sotakassaa rakentamalla on riskinä olla hyödyntämättä täysimääräisesti pörssin noususyklejä ja tämä arvonnousu voittaa romahduksen. Jumppani on hyvin epätieteellinen, sillä jo käyttämäni oletukset ovat hyvin epämääräisiä. Silti ajattelen, että se antaa hyvää tukea sijoitusstrategiaa valittaessa.
Päädyin elämään maailmassa, jossa pörssikurssit nousevat 11% vuosittain 10 vuoden ajan ja tämän jälkeen romahtavat vuodessa 30%. Päädyin näihin lukuihin sen vuoksi, että ne vastaavat ko. 11 vuoden ajalta pörssin keskimääräistä n. 7% tuottoa.
Kertasijoitus ja kiinteä sotakassa
Vertailin iltajumpassani 100% osakeallokaatiolla taistelevaa jantteria eri suuruisilla allokaatioilla taisteleviin vihollisiin siten, että kaikki laittavat allokaationsa verran kertasijoituksena sisään ja jäävät 11 vuodeksi jännittämään tuloksia.
Heti alkuun on sanottava, että jos sotakassaa ei kasvata alun allokaation jälkeen, taistelu on jo hävitty. 100% osakesalkku vie ja muut vikisee. 10 vuoden 11% p.a. nousun ja sitä seuranneen 30% dipin jälkeen 100% allokaatio on tuottanut 11 vuodessa 98%.
Sotakassasalkut ovat tuottaneet seuraavasti (sotakassa mukaanlukien):
-70%:n osakeallokaatio: +69%
-80%:n osakeallokaatio: +79%
-90%:n osakeallokaatio: +89%
Eli takamatkalta joutuvat hyökkäämään dippiin sotakassoinensa.
Kertasijoitus ja kasvava sotakassa
Tilanne muuttuu, jos sotakassaa kasvatetaan suhteessa salkkuun (vaikkapa ansiotuloilla). Tällöin tuotot ovat seuraavat:
-70%:n osakeallokaatio: +98% (Sotakassan muutos 30%->59% alkupeäisestä summasta)
-80%:n osakeallokaatio: +104% (Sotakassan muutos 20%->45% alkupeäisestä summasta)
-90%:n osakeallokaatio: +104% (Sotakassan muutos 10%->25% alkupeäisestä summasta)
Jatkuva sijoittaminen
Tässä kohtaa luovutin, koska muuttujia alkaa tulemaan jo niin paljon, koska pitää miettiä sijoitettavaa summaa ja säästettävää osuutta suhteessa pääomaan jne. Lisäksi tuli pimeä ja väsy. Vähän kuitenkin jumppasin lisää ja päädyin johonkin johtopäätökseen.
Johtopäätös
Sotakassa ei saa olla isompi kuin odotettavissa olevan romahduksen suuruus. Jos harrastat jatkuvaa osakesäästämistä, silloin sotakassan kärsii olla pienempi.
Tuottojen ja lukujen lisäksi sotakassalla on varmaankin myös tarkotus viihdyttää sijoittajaa ja antaa mahdollisuus kuvitelmalle, että muka osattaisiin vetää oikeista naruista. Ja kukapa meistä istuisi 10 vuotta sotakassansa päällä? Joka tapauksessa itse ajattelen, että markkinatuoton odotusarvon ollessa yli yhden, kannattaa olla mahdollisimman suurella osakepainolla mukana, jos rahoille ei ole välitöntä käyttöä seuraavaan 11 vuoteen.
Hieno kirjoitus. Sotakassan, sellaisen johon kosketaan vasta työttömyyden tai vakavan sairauden takia, koko on itsellänikin jatkuvan pohdiskelun alla. Onko tosiaan tarpeellista pitää 3kk nettotulot pankkitilillä inflaation syötävänä? Miten käy jos siipaisen ne vaikka kuukausittaisilla sijoituksilla parin vuoden aikana halpoihin indeksirahastoihin?
Mielestäni ylemmässä viestissä sotakassalla tarkoitettiin rahaa, jolla varaudutaan pörssin laskuihin eli hyviin ostopaikkoihin.
Elämän yllätyksiin olevaa puskuria en ainakaan itse sotkisi pörssiin. Se, että pahimmillaan samalla kun saat käteen irtisanomislapun huomaat että rahaston arvosta on kadonnut 50% ei ole mikään mukava yllätys. Koronan alkaessa tuokin oli ihan realismia monelle.
Ongelmahan on ettei tiedetä minkä vuoden kohdalla nyt ollaan, vuoden 1 vai 10. Jos tuo 30% rommaus tulee jo ensi vuonna, iso sotakassa näyttää jo paljon järkevämmältä.
Pienehköllä esim. 5-15% sotakassalla on myös huomattavat psykologiset vaikutukset pienemmänkin rommin tullessa, mitkä ei excelissä näy. Kun ei tarvitse -4% indeksi laskun jälkeen olla jo keventelemässä omistuksiaan ja sitten missata huomisesta alkavaa nousua.
Itse siis pidän mielusti pientä “sotakassaa”, jotta rommauksissa olisi jotain hyvääkin, eikä ne vaikuttaisi yöuniin. Se on mukavempi ongelma että “riittääköhän vähäiset rahani ja ostoohjelmani pohjille asti” kuin että “kohta on koko oma pääoma mennyt ja enään vipurahat jäljellä”, jos olisi vaikka 150% osakkeissa. Vaikka pitkässä juoksussa vivulla pääsisikin parempiin tuottoihin - ainakin excelillä.
Kaffehuoneessa puheena ollut osinkokuningas ja koronadippi hyvä esimerkki, mitä hyötyä pienestä käteispositioista olisi ehkä ollut:
Täsmälleen sama logiikka. Oma osakepaino on tällä hetkellä vaeltanut haarukassa 85% … 100% ja yleensä ollaan noin 90% painolla. Joskus pelimerkit menee sisään ja sitten seuraavan viikon-parin aikana pyritään parturoimaan sen verran että on taas vähän avoinna.
Minun mielestä sijotusstrategiassa on hyvä noudattaa oman luonteen vahvuuksia ja miettiä mikä sopii itselle.
Omana vahvuutenani pidän pitkäjänteisyyttä ja sellaista vähän scifiäkin ajattelua, eli kykyä keksiä erilaisia pidemmän aikavälin kehityskulkuja. Toisaalta en oikein tykkää stressata turhaan ja olen aika turvallisuushakuinen. Näiden ympärille olen oman sijoitusstrategiani rakentanut. Jonkin verran katson yhtiöden kvartaaliraportteja ja tunnuslukuja, mutta keskimääräistä enemmän varmaankin painotan omaa mutu-arviota yhtiön tulevaisuuden näkymistä.
Olen ollut osakemarkkinoilla mukana nyt 12 vuotta, ja oma sijoitusstrategia on osoittautunut toimivaksi, joten sitä ei tarvitse lähteä muuttamaan. Se on kestänyt hyvin nousut ja laskut, ja öisin ei tarvitse sijoitusasioita murehtia. Tuottoakin on tullut kivasti.
Tässä neljä omaa perussääntöä
1 ”Osta ja unohda”
Osakkeet ostetaan pidettäväksi ikuisesti. Etuna ettei myyntejä ja niiden ajoituksia tarvitse miettiä, jolloin kaikenlainen turha veivaus ja murehtiminen jää pois. Joskus tulee huonoja hankintoja, mutta niitä kompensoi hyvät hankinnat. Joskus ne huonot ovat yllättäen muuttuneet takaisin hyviksi.
2 Laaja hajautus
Salkussa 40 eri osakelajia ja pari ETFää. Osakkeiden lisäksi myös muita omaisuuslajeja, joiden arvonnousuun uskon. Ostan säännöllisesti joten myös ajallista hajautusta tulee.
3 Megatrendit
Mitkä yhtiöt / omaisuuslajit voisivat kasvattaa arvoa mahdollisesti pitkällä aikavälillä (=horisontti jopa 20+ vuotta)? Mitä muutoksia yhteiskunnissa on odotettavissa? Esim. ilmastonmuutoksen, väestön ikääntymisen yms. vaikutukset.
4 Vaikuttavuus
Painotus sijoituksissa Suomeen. Painotus sijoituksiin, joilla voi tuoton lisäksi tehdä hyvää yhteiskunnalle (esim. ympäristö, terveys).
Tuo pörssin keskimääräinen tuotto kattaa sen, että ollaan keskimäärin koko nousukausi kyydissä, ja katsotaan mitä viivan alla jää pitkällä tähtäimellä.
Tässähän ei oteta huomioon tulevaisuuden tuloksia. “Tulevaisuuden näkymillä” on ostettu kaiken maailman PE 30-40 yhtiötä. Kasvu hidastuukin reilusti, niin sijoittaja ei välttämättä ole plussalla edes kahden tulevaisuuden pörssiromahduksenkaan jälkeenkään, jos ovat tarpeeksi lähekkäin (esim. finanssi- ja eurokriisi). Liikaa ei saisi maksaa. Tätä on Oksaharju, Saario yms hokenut iätajat. Osakepaino pitää aina suhteuttaa. “Ikiholdin” voi vetää vessasta alas, jos haluaa oikeasti vaurastua. Nousukauden huipuilta hypänneet pitkäjänteisetkin sijoittajat ovat ihmeissään vuosia ennenkuin oikeesti pääsee nauttimaan pörssin oikeista tuotoista.
Pörssin keskimääräisellä tuotolla viitataan kyllä juurikin kymmenien tai jopa yli sadan vuoden tarkastelujakson keskimääräiseen tuottoon. Eli nuissa on kyllä aina romahduksetkin mukana.
Tätähän ei tietenkään voi soveltaa yksittäisiin osakkeisiin. Ne voivat tuottaa mitä hyvänsä.
Itse on olen sitä mieltä, että jos vain pää kestää niin sotakassat tulisi pitää minimissä. Salkku pitäisi olla mieluummin jopa hieman vivun puolella, mikäli halpaa lainaa on saatavilla. Ei se ajoitus niin hyvin onnistu kuitenkaan, että käteisen päällä istuskelu olisi kannattavaa.
Siinä käy kuten indereksen mallisalkulle ja tuottoja jää pöydälle
Kyllä, mutta on niitä lyhyempiäkin ajan jaksoja. esim. 10v, 15v tai 20v, josta on tilastoja (koska ovat jo merkittävän pitkä ajanjaksoja. Lähtökohtaisesti kukaan ei säästä ja sijoita elämässään 100vuotta osakkeisiin. Pieleen menneellä ajoituksella pilaa ns. kaikki tulevaisuuden tuotot.
IT-Kuplan huipuista mennyt 15vuotta ennenkuin oltu uudelleen samoilla tasoilla.
Pääsääntöisesti kaikki on yhtä kallista tai halpaa. Osakepoimijalle on aina tilaa. Ostohinnalla ne voitot tehdään. Holdaus ja irtaantuminen myös tärkeitä.
Tästä syystä sen ajallisen hajauttamisen puolesta toitotetaan. Minä en nyt oikeen ymmärrä mitä ajat takaa. Tarkoitatko, että sijoittajien tulisi yrittää ajoittaa markkinaa?
Tottakai osakkeita tulisi pyrkiä ostamaan halvalla ja myydä ne, mikäli yritys ei etene oikeaan suuntaan tai arvostus karkaa täysin käsistä. Sikäli olen samaa mieltä, että osakesäästäjä ei voi tuudittautua ikihold -moodiin. Ei yritykset, eikä varsinkaan niiden menestys ole ikuista.
200 000€ salkku huipulla (indeksien ath) ei ole välttämättä 200 000€ salkku seuraavaan 15 vuoteen (pörssiromahdus), vaikka ajallisesti hajauttaen pumppaisit 5000-7000€ vuodessa koko ajan tämän jälkeisen 15vuoden ajanjakson. Ja pointti on: Vaikka riskinsieto kestää, niin ahne ei saa olla, koska multippelit nollataan taas jossain vaiheessa.
Sen jälkeenhän, jos oma näkemys/arvaus/analyytikolta lainattu näkemys (puettuna omiin sanoihin) on oikein ja “markkina” samaa mieltä niin väkisin osake nousee tasolle, missä lähtökohtaisesti tuotto-odotus ei enää ole 20 % mutta yhtä kaikki hyvää yhtiöitä kannattaa pitää salkussa: ne saattavat joskus jopa yllättää positiivisesti.
