mulla on 90% salkun ydin jenkeissä tosi tutuissa nimissä. loppuosa on varattu inderesin tuleville compaundereille. näissä nykyisissä qt revenio jne en ole. mutta jos tulevaisuudessa löytävät. jos ei niin ei. tässä muuten omasta mielestäni inderesin suurin lisäarvo sijoittajille tuleekin.
1 tykkäys
Hyvä kysymys. Tietysti Liisa, koska osakkeilla kaupankäynti ei tuota mitään lisäarvoa. Se on nollasummapeli ennen kuluja ja veroja. Tulkintani Berkshiren kaltaisista sijoitusyhtiöistä on se, että yhtiön johto on onnistunut ostamaan bisneksiä, joiden oma liiketoiminta on tuottanut omistajilleen sen tuoton jonka he ovat pitkällä aikavälillä saaneet. Siis se omistaako tämä tai tuo taho firman ei tuo mitään arvoa. Poikkeuksena teolliset omistajat, jotka pystyvät joissain tapauksissa saamaan synergiaetuja. Näitä voivat olla esimerkiksi hyvien käytäntöjen jakaminen tai yhteiset hankintasopimukset.
Tavalliset yhtiöt laajenevat omia liiketoimintojaan kehittämällä tai franchising-pohjaisesti. Sitten pörssissä on paljon sellaisia yhtiöitä, jotka ovat jo saavuttaneet markkinoiden saturaatiopisteen nykyisillä liiketoiminnoillaan ja jotka laajentuvat vain yritysostoilla. Miten nämä pitäisi hinnoitella? Osakkeeen reilu arvo on yksinkertaisesti sen tulevat riskikorjatut kassavirrat diskontattuna nykyarvoon. Markkinoilla on kuitenkin liiketoimintoja jotka arvotetaan aivan erilaisilla tuottovaatimuksilla toisiinsa nähden, eikä näitä voi palauttaa liiketoimintojen ennustettavuuteen, riskiin tai kasvuun.
Jos miljardööri tilaa kellon ja maksaa kellosta 100 000 euroa kellosepälle, onko kyseinen kello 100 000 euron arvoinen? Kelloon viitataan tästä lähin sadan tonnin kellona. Se herättää kateutta ja ihailua muissa ihmisissä. Sitä säilytetään vitriinissä. Jotkut ovat sitä mieltä että kello on enintään parin tonnin arvoinen, toiset että kellosta voisi maksaa 5 miljoonaa. Olisi moukkamaista yrittää palauttaa kellon arvoa sen materiaalien arvoon ja kellosepän työn jälkeen.
Ehkä osakkeista pitäisi ajatella kuten tästä kellosta. “Kone ei ole koskaan halpa” - se on kuin tämä kello ja yhtiön omistajat päättävät mihin hintaan ovat osakkeistaan valmiita luopumaan. Epälikvideissä yhtiöissä joissa osakkeista on vain pieni määrä vapaana voi muutama spekulantti määrittää yhtiölle sen “markkina-arvon”. Arvonmäärittäjää pörssissä kutsutaan termillä “marginal investor”. Analyytikon arvonmääritystehtävä muuttuu hölmöksi.
1 tykkäys
Mikä on myyntistrategiasi?
Usein kuulee sanottavan, että paras myyntistrategia on olla myymättä. Tämä pätee varmasti AOTlla tilanteessa, jossa on mahdollisuus lisätä sinne käteistä suht säännöllisesti ja hyödyntää siten hyviä ostopaikkoja. Mutta tilanne on eri jos käteistä ei ole vaikka vuoteen juuri irrottaa tai jos OST on jo maksimissa eikä sinne saa sijoittaa enempää. Mallisalkussahan on sama tilanne, kun sen sääntöjen mukaan käteistä ei ole saanut enää alkupanostuksen jälkeen sinne lisätä.
Olen itse hyötynyt todella paljon selkeästä ostostrategiasta mutta koen, että myyntipuolikin vaatisi jonkin selvän strategian. Myydäkö juustohöylällä tasaisesti aina, kun tietyn osakkeen tuotot ylittävät jonkin rajan? Vai miten huolehtia sopivasta käteispositiosta?
9 tykkäystä
Miksi pitäisi olla erillinen myyntistrategia?
Itse en ole kokeneimmasta päästä ja teen jatkuvasti yhä edelleen virheitä, joista pyrin oppimaan. Tärkein oppi, jonka olen saanut on se, että pidän kirjaa toimenpiteistäni.
Kun sijoitan uuteen yhtiöön, kirjaan lyhyesti miksi olen yhtiöön sijoittanut ja mitä odotan tulevaisuudelta. Kirjauksen yhteydessä merkitsen myös myyntitason, stoplossin ja sijoitusajan.
Esim. OSTO: Yhtiö X, 10€, potentiaalinen käänneyhtiö. Johto lupaa liikevaihdon kasvua ja voitollista tulosta ensi vuodesta lähtien. Tavoite: Pidä Q2/2022, MYY 20€, Kevennys 17€, stoploss 8€. Seuraa liikevaihdon kehitystä ja velkamäärää.
Kirjaan pieneen mustaan kirjaan (excel) myös myynnit ja seuraan yhtiöiden kehitystä yleensä myös myynnin jälkeen. Teinkö todella oikean ratkaisun vai en?
Välillä tilanne vain on yksinkertaisesti se, että jos jokin sijoitus mietityttää liikaa, siitä on parempi poistua.Ohessa poiminta tältä viikolta.
MYYNTI, Evolution. Tuottotavoite (100%) täyttynyt, arvostuskertoimet koholla. Markkinassa epävarmuutta, kurssi heiluu liikaa. Vaihto suurta. Tulevaisuudessa kasvu- vai arvoyhtiö? Toimialan eettiyys? Seuraavat isot jenkkiavaukset vasta ensi vuonna.
12 tykkäystä
Ostostrategia on auttanut ainakin minua sijoittamaan tavoitteellisesti hajapotkujen ja fomottamisen sijaan. Tiedän, mitä osakkeita salkkuuni haluan ja mikä on se paino, joya kullekin tavoittelen. Jos paino on saavutettu, en osta lisää edes dipistä. Mutta käteinen on lopussa ja myyntistrategiaa kun ei ole, niin iskee hirveä ahneus kun jokin osake (A) raketoi ja missään tapauksessa en kotiuta yhtään voittoja. Sitten tulee hyvä dippi toiseen osakkeeseen ja jos haluan sen hyödyntää, on myytävä A:ta, oli sen hinta mikä hyvänsä. Ei tunnu fiksulta…siksi mietin jotain perussääntöä, vaikka 5 % myynti jos osake on plussalla 50 %, kuten ne hetkellisesti saattavat olla. Näin tulisi jotain suht säännöllistä voittojen kotiutusta ja voisi hyödyntää ostostrategiaan sopivat dipit.
4 tykkäystä
Ja vielä pitäisi muistaa “Millä hinnalla” ?
1 tykkäys
No pitkään pitoon se hinta ei ole kaikkein määräävin seikka, mutta toki yritän hyödyntää dipit ja ohjeellisesti pidän tavoitteena 10-20 % turvamarginaalia ostoissa. Ja laadukkaan analyysitalon positiivista suositusta - mutta vaikka olisi “vähennä” -suositus, ostan silti jos yhtiö on sellainen, jonka haluan pitkään pitoon.
2 tykkäystä
Tuossa voisi varovainen vivun käyttö auttaa. Hyviä yhtiöitä ei siis myydä “koskaan” pelkästään käteisvarantojen kasvattamiseksi. (Ja poikkeukset vahvistaa säännön! 
)
Tätä yritän itse noudattaa, ja toimii ainakin niin kauan kun vipua voi säännöllisesti lyhentää esim. palkkatuloista. Mutta vipu (gearing) ei itselläni ole kuin luokkaa muutama prosentti.
Pointtina kuitenkin on se että vipu antaa mahdollisuuden nopeisiin ostoihin ja samalla sillä voi kompensoida kulujen vaikutusta tuottoon. IMHO.
4 tykkäystä
Ostohintoihin perustuvat myyntistrategiat vievät harhaan. Kuvittele että olisit ostanut 10€ osaketta joka nousee 12 euroon. Myyt hyvillä mielin +20 % voitolla. Jos olisitkin ostanut osaketta jostain syystä 15 eurolla, pitäisit sitä hammasta purren salkussa ja olisit pettynyt tappiolla olevaan positioon. 12 euroa ei ole ollenkaan tarpeeksi, vaan haluat saada omasi takaisin! Tässä on kaksi päätöstä eli ostopäätös ja myyntipäätös. Kumpikin voi olla hyvä tai huono, eikä huonon ostopäätöksen kannata antaa vaikuttaa myyntipäätökseen. Ajatteluvirhe tunnetaan sunk cost fallacynä. Wikipedia käyttää termiä Escalation of commitment.
Yritän myydä osakkeita kun (1) tuotto-odotus riskeihin nähden muuttuu heikoksi (2) salkunhoidollisesta syystä, eli kun käteisen optioarvo näyttää paremmalta.
18 tykkäystä
Myyntistrategiasta kun on puhe, niin mulla osakkeen myynti perustuu muutamaan kriteeriin.
A) Liian rumasti tappiolla, itsellä kipuraja menee n. 15 %, ellen tiedä sen olevan jotenkin väliaikaista. Mutta mieluummin katkaisen tappiot nopeasti silloin kun on tullut tehtyä virheellinen poiminta.
B) Yhtiön tilanne muuttuu jotenkin olennaisesti.
C) Annualisoitu tuotto tipahtaa alle 10 prosenttiin.
Hyvistä lapuista pidän kiinni niin kauan kuin ylläolevat kriteerit täyttyy, yleensä vuosia.
9 tykkäystä
Tartun tähän, kun on niin yleinen käsitys että osakkeita myyvät vain heikkohermoiset jänishousut. Finanssikriisissä oli kyse siitä, ettei markkinoilla ollut mitään luottoa pankkien välillä. Pankista ei saanut enää lainaa, joten jokainen firma jolla oli erääntyviä velkoja ilman niiden kattamiseksi riittäviä rahavaroja (Quick Ratio < 1) oli lähtökohtaisesti pulassa. Huomaa miten sijoittajat puhuvat varallisuudesta. Minulla on X kappaletta Firman osakkeita joiden arvo pörssissä on Y, joten varallisuuteni on X*Y. Asunnon arvo on jotakin joka vain nousee joka vuosi. Kuka enää jaksaa nollakorkoista lainaakaan lyhentää?
Kun bullet-laina oli erääntymässä maksettavaksi finanssikriisin aikaan eikä sinulla ole rahaa, osakkeet ovat roskaa. Niiden arvo laskee vain vuosikausia eikä osingoista ole tietoakaan. Rahoittaja sanelee oman käsityksensä markkina-arvosta ja se ei tosiaan ole se mitä osakkeista maksoit. Seiniä ei voi syödä. Auttaako edes funda kun fakta on se että tämänkin firmat tehtaat menee myyntiin huutokauppaan. Kuka ne ostaa? Laman kokeneet ovat niitä jotka puhuvat taseanalyysistä, maksuvalmiudesta, kannattavuudesta ja velkamäärästä.
Se on aivan erilaista kuin tämä hilpeä nykymeininki, jossa jokaisen pörssiin tulevan firman annit ylimerkitään. Treidaillaan pikkuvoittoja sieltä täältä. Riittää että firmalla on joku skaalautuva platformi tai laskutusmalli on kuukausiveloitus. Kompoundaat sijoituskämppien arvonnousua vastaan otetulla velkavivulla itsesi eläkkeelle. Näitä näkee nyt paljon.
Mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Pitääkö velat maksaa pois? Siitäkin on eri näkemyksiä. Mitä tapahtuu rahan arvolle? Voiko keskuspankki edes nostaa korkoa? Olemme joko saavuttaneet jonkin pysyvän asioiden tilan tällä rahapoliitikalla, tai sitten tulevaisuus ei tule olemaan ollenkaan samanlainen kuin nykyisyys. En kuitenkaan usko että kummassakaan olisi kyse pelkästä mielen heikkoudesta. Kun reunaehdot muuttuvat niin omaisuuserät arvostetaan aivan eri tavalla ja se on rationaalista.
39 tykkäystä
Aloitin “urani” sijoittajana 2003. hyvin pienillä jopa peloittavan vähäisillä tiedoilla. salkussa on ollut hyvin pieni hajautus. kertaluokka on noin 1-3 kpl. olen kyllä onnistunut moninkertaistamaan salkkuni, mutta näin jälkikäteen mietittynä erittäin suurella riskillä. jälkikäteen ajateltuna olin arrogantti. ajattelin löytäväni jos en parhaita niin erittäin hyviä yhtiöitä salkkuun. osa oli osa ei jne.
nyt kun on ikää mittarissa 18v enemmän on pakko alkaa puolustautumaan. 90 % tulevasta salkusta s&p500 indeksiin VOO. kesti muuten jonkun aikaa löytää mistä ilman välikäsiä tätä saa. kaikki pankit hylkäävät tällaiset hienot tuotteet, mutta mandatum traderin kautta voi ostaa eikä säilytys maxa mitään.
ajattelin alkaa VOO ostot -20% dropissa käteisestä 20% sisään, jos laskee lisää 5% niin uudet 20% sisään jne. jos ei rommaa noin paljon niin sisään meno kestää vaan kauemmin.
loppu 10 % tulevasta salkusta on jätettävä osakepoimintaan. siinä astuu esim inderes ainakin mulle tärkeäksi.
olisin kyllä helposti voinut tulla tuhotuksi markkinalla. olin onnekas.
10 tykkäystä
Pohdiskelin, että ottaisiko ost joissain vaiheessa testiin täysin mekaanisen strategian uusien yhtiöiden valintaan. Kun rahaa kertyy ostoja varten käydään läpi inderesin ostosuosituslistalta (sekä mahdollisesti red eye top picks listalta) kauimpana tavoitehinnasta olevat yhtiöt ja valitaan niistä yksi.
Kun yhtiö nousee xx prosenttia yli arvonsa ajan tasalla olevaan analyysiin verrattuna, se myydään ja palataan kohtaan 1. Sama juttu jos tarina muuttuu. Jos yhtiö jatkaa tasaista kasvua, istutaan kyydissä.
Lisäksi jos mitään ei heti löydy tarpeeksi suurella marginaalilla, niin sitten odotellaan että löytyy.
Kuulostaa paperilla todella yksinkertaiselta, mutta tarvitseeko kaiken niin monimutkaista ollakaan 
8 tykkäystä
Sijoittamisen tavoitteena itsellä on, että voisi sitten aikanaan eläköityä rauhallisin mielin. Luotto ei riitä ihan siihen, että valtion lihava eläkepotti olisi tulevaisuudessa meikäläistä odottamassa, joten parempi tehdä itse asialle jotain.
Koska 30-40 vuoden ajanjaksolla kukaan meistä ei pysty hakkaamaan indeksejä, niin 90% sijoituksistani menee matalakuluisiin ja hyvin hajautettuihin indeksirahastoisin. Pääsääntöisesti Handelsbankenin rahastoihin.
Koska sijoittaminen on myös jonkinlainen harrastus, niin aikomuksena on myös sijoittaa OST:n ja AOT:n kautta. Vastapainoksi rahastoille tavoitteena on hankkia hyviä ja laadukkaita osinkojen maksajia ympäri maailmaa, joista saa kassavirtaa salkkuun tai omaan käyttöön ilman osuuksien/osakkeiden myyntiä. Ihannetilanne olisi löytää yhtiöitä, jotka pysyisivät salkussa hautaan saakka. Ostopäätökset tehdään aika pitkälti arvosijoittamisen näkökulmasta, eli viime aikoina kaupat ovat jääneet aika vähiin. Koronadipistä ostettu Sampo on salkun suurin omistus ja osinkojen maksaja tällä hetkellä.
OST:llä noin 20-25% saldosta on halutessani käytössä kasvuyhtiöille, joista mahdollisesti saadut voitot tullaan aikanaan realisoimaan ja uudelleensijoittamaan laadukkaisiin osingonmaksajiin. Myynti tapahtuu sitten, kun mielestäni aliarvostus on purkautunut. Tällä hetkellä Alibaba on salkkuni suurin tällainen omistus.
12 tykkäystä
Kyllä nämä tekniset analyysit monessa eri ketjussa lähinnä naurattaa. Toimii varmasti joidenkin lappujen kohdalla, mutta usein tuntuu menevän metsään tai olevan itsestään selviä. Tuntuu että nähdään se mitä halutaan ja lopputulos on että “voi olla pohjat nähty tai sitten lasketaan vielä” tai voi olla false true kuppi kippo hartia, ihan mitä vaan, että oma oletus saadaan perusteltua.
Tämä nyt oli vaan tällainen avautuminen. Saa torpata. 
4 tykkäystä
Ymmärrän, että naurattaa. Muistetaan nyt kuitenkin, että TA ei anna mitään varmaa suuntaa eikä hintaa. Kyse on todennäköisyyksistä. Kun teet 1000 analyysia ja toimit niiden mukaan, niin saat paremman tuoton kuin heittämällä tikkaa. Taitavat analyytikot saavat noista 1000 analyysista osumaan suuremman osuuden kuin heikot analyytikot.
12 tykkäystä
Juu ymmärrän. En kuitenkaan tikan heittoon vertaisi vaan pikemmin päätöksiin jotka perustuvat viimeaikaisiin uutisiin, yrityksen raportoimiin lukuihin/näkymiin, yleiseen markkinatilanteeseen, ym. Omaan tutkimukseen yrityksestä. Usein nämä voivat olla hyvin ristiriidassa TA:n antamien signaalien kanssa etenkin pienempivaihtoisten lappujen kanssa joissa markkinat eivät toimi tehokkaasti.
1 tykkäys
Pieni- ja suurivaihtoiset on erilaisia TA:n kannalta. Ensinnäkin TA toimii pienivaihtoisilla heikosti päivän sisäisesti, koska syntyy helpommin tilanteita, joissa ostajat tai myyjät ovat kateissa. Toiseksi pienivaihtoisten sijoittajakunta on yleensä maantieteellisesti ja kielellisesti rajatumpi joukko, jolloin myöskään informaatio ei liiku yhtä laajalle kuin suurivaihtoisilla. Samoin sijoittajilla voi olla enemmän tunnetta mukana pienivaihtoisilla. TA:ta tämä ei estä, on vain erilaista.
Otin tikanheittovertauksen mukaan, koska sekä fundamenttianalyysin että teknisen analyysin toimivuutta on paras verrata vain siihen, kuinka parjäisi ilman mitään analyysia.
Näen teknisen analyysin keinona signaloida osto- ja myyntipaikkoja perustuen sijoittajien mielentilaan (psykologiaa), johon pääasiallisesti vaikuttavat fundamentit (yhtiö, ympäristö) ja historiallinen kurssikehitys. Tätä kautta fundamenteilla ja TA:lla on yhteys. Pyrin välttämään TA:ssa oman fundamenttikuvan huomioimista. Tämä ei aina ole helppoa, kun oma psyyke on mukana.
Tulipa kryptistä tekstiä. Tarkoitukseni oli sanoa, että yhtiöketjuihin laittamani TA on pelkästään yksi näkökulma ja oletan, että valtaosa TA:n tekijöistä näkee samat signaalit.
9 tykkäystä
Kerro ihmeessä esimerkkejä, niin voidaan yhdessä katsoa, miten ne menee metsään. Tuollainen geneerinen kommentointi on lähinnä tuulipuvun kahinaa.
10 tykkäystä
Kai se on sitä kahinaa sitten jos et käsittänyt pointtia. Selaile vaikka tuota TA ketjua. Analyysit joissa lopulta todetaan että voi joko nousta tai laskea ovat mielestäni ajanhukkaa. Sen voi sanoa ihan viivoja piirtämättä. Samoin kuin kaikki jälkiviisaus jota näissä analyyseissä usein tupataan viljelemään. Mutta tämä toki vain minun mielipide jota voitte pitää kahinana ja jatkaa rikastumista TA:n avulla. 
3 tykkäystä