Olen täysin samaa mieltä luettelemistasi kasvusijoittamisen riskeistä ja haasteita. Tuolla kommentillani tarkoitan lähinnä sitä etten ymmärrä sitä miksi joku lokeroi itsensä arvosijoittajaksi ja sivuuttaa vaikka automaattisesti kaikki yhtiöt, joiden P/E on yli 30. Enkä missään nimessä tarkoita sitä että pitää olla joko tai, vaikka hyviä kasvuyhtiöitä etsinkin ensisijassa, löytyy omasta salkustanikin mm. Sampoa, Keskoa ja Rapalaa. Ei näistä yhtäkään miksikään kasvumonsteriksi voi sanoa ja pyrinkin aina löytämään markkinalta parhaan yhtiön tuotto/riski suhteen näkökulmasta sekä pitämään salkkua jonkinlaisessa tasapainossa.
Fakta kuitenkin on että ne kovimmat tuotot tapahtuvat kasvuyhtiöiden avulla. Samalla tietysti riskit ovat varsinkin mitä enemmän alussa ollaan koholla ja siinä astuukin kuvaan sopivat positiokoot. Kasvuyhtiöiden kanssa se on parasta että positiosi voi mennä vain nollaan, mutta toiseen suuntaan vipu toimii periaatteessa äärettömästi (esim. Revenion ja QT:n kurssikäyrät). Mielestäni on myös mielenkiintoista yrittää löytää uusia trendejä sekä disruptoivia kilpailuetuja ja päästä niihin mahdollisimman aikaisin mukaan. Laadukkaan kasvuyhtiön seuraaminen antaa myös ihan erilaista viihdearvoa ainakin itselleni vs Sammon maalin kuivumisen seinään tuijottelu vaikka sopiva tylsyys onkin myös hyvästä. Arvostusta pitää tietenkin arvioida jatkuvasti kasvuyhtiöiden kanssa.
@Arimatti_Alhanko on kirjoittanut erinomaisen artikkelin, jossa hän listaa 15 sijoitusprinsiippiään. Artikkeli oli niin erinomainen, että ajattelin jakaa tännekin. Siinä on mielestäni oleellisia rakennusaineksia sijoitusstrategian perustaksi. Kiitos Arimatille super-laadukkaasta artikkelista.
Erityisesti seuraavat periaatteet resonoivat (lainaus):
#1 By buying a great business and just hanging on will work out better than a lot of other strategies. – Laatu on kaiken a ja o.
#8 Investing is all about people. Make sure management focuses on long-term profitability, not on short-term results. – Muista että johdon tehtävä on allokoida pääomaa ja luoda oikea yrityskulttuuri.
#12 Act with integrity. – Ole rehellinen, ja kunnioita moraalisia periaatteita.
Olen samaa mieltä, että yhtiön laatu on kaiken A ja O. Laadukkaiden yhtiöiden valinta on mielestäni yksi sijoitusstrategian tärkeimmistä elementeistä.
Sen verran sykähdyttäviä kirjoituksia, että pitää näin yön tunteina laittaa omat kommentit, jotta voisi palata asiaan ajatuksella. Harri Holderilla oli vielä joku aika sitten Mungerin naama logossaan ja se nyt tässä tuli esimmöisenä mieleen. Olen vasta katsellut videon, jossa Munger sanoi ettei ostaisi koskaan mitään yli 20 P/E:llä. En osaa sanoa mihin Mungerin laitat sijoittamisessa, mutta hän mielestäni on jollain tasolla kasvu- ja laatusijoittaja. Mielestäni tämä sitten kertoo siitä pitkäjänteisyydestä. Hän on valmis odottelemaan niitä mahdollisuuksia. Itse olen usein huomannut kohdallani Mungerin ja Buffettin juttuja kuunnellessa katselevan (liian) lyhyttä aikajännettä.
Matematiikasta: Puhutaan hyvin usein korkoa korolle efetistä sijoitusten tuotossa ja edellä mainittu kurssin seuraavan tulosta. Korkoa korolle on sanottu olevan kahdeksas ihme. Ihmisen aivot ovat varmasti alkukantaisesti jotenkin lineaariseset ja potenssiin kasvua on hankala hahmottaa. Sijoituksen tuottomoottorissa on neljä sylinteriä:
Pääoman tuotto
Kasvu
Pääoman alloikointi
Suhde millä voittoja jaetaan ulos ja miten
Velka
Menee paraboloidisesti ikävästi vastakkaiseen suuntaan tuotossa.
Ihmisen on hankala huomata, että nuo kaikki nousevat ajan saatossa parapoloidisesti. Nyt sitten arvosijoittamiscasessa P/E ei oikeastaan kerro monellako sylinterillä ajetaan. Mielellään mielletään, että yhdellä ja velka saattaa olla asuntovaununa perässä. Pääomaa allokoidaan osinkoina sijoittajalle. Mutta jos pääoman tuotto on kohtuullinen ja kasvua löytyy niin moottori voi olla tehokkaampi kuin ajatellaan. Joku saattaa kutsua sitä GARP tai moderniksi laatusijoittamiseksi tai jotain muuta.
Tästä päästään tuohon Holderin aloitukseen ja Sampoon maalin kuivumiseen jne. Minusta esimerkinä Sammossa on unohdettu nuo kaksi ensimmäistä moottoria useissa keskusteluissa kokonaan. Siitä ei puhuta miten Sampo kasvaa ja miten pääoma tuottaa esimerkkinä tällä palstalla. Keskustelu pääoman allokonnissa ja suuri poru on siitä tuleeko se sijoittajalle käteen nyt vai 1-2 vuoden sisään. Ihmiset eivät huomaa, että Sammon moottoriin rakennellaan turboahdinta omien ostoilla. Pääomaa alloikoidaan jäljelle jäävään yhtiöön ja auton massa pienenee merkittävästi, kun lastia otetaan kyydistä poissa.
En tiedä miten Harri on tuon kasvuyhtiön määritellyt, mutta en sanoisi, että parhaat tuotot tulevat niillä. Olen enemmän sitä mieltä, että huipputuotto tulee niillä tasaisesti menetyvillä yhtiöillä, syklisten katkot pääoman tuottoon on myrkkyä korkoa korolle efektille. Niistä voi toki huipputuottoja saada, kuten edellä esitettiin. Siinä oli paljon muutakin erinomasita asiaa. Sanoisin jokatapauksessa, että yhtiöstä maksettu hinta on merkittävä tekijä. EN esimerkkinä usko QT:n olevan yhtähyvä sijoitus seuraavat 5 vuotta kuin se nykyiset viisi vuottaa. Muut tekijäthän pitäisi olla kutakuinkin samat.
Osana omaa strategiaa on saada järjesteltyä omistuksia vähän parempaan kuosiin suhteessa toisiinsa. Vie aikansa.
Onko sitten tavoitteellista strategiaa, vai strateginen tavoite.
Osan “laatikoista” osuudet olen saanut jo osumaan kohdalleen. En tiiä sitä että, onko siinä vaiheessa kun kaikki “laatikot” on osuuksissan, peli pelattu läpi.?
Tästä puuttuu vielä pari positiota tarkoituksella.
Irtain- ja yritysomaisuus.
Ne jääköön naapureiden ja kyläläisten arvioitavaksi.
Niillähän sitä varallisuutta ja perinteisesti
Arvioidaan.
EDIT. ajattelin itseasiassa kirjoittavani kahvihuoneeseen tätä, mutta meneehän tämä kevyestä strategiapohdinnastakin.
Tässä kahvittelun lomassa lyhyt pohdintatuokio. Mitä te tekisitte jos salkkune olisi nyt 100% käteisenä?
Hieman (ei pahasti) ristiriitaisia fiiliksiä itsellä. Tein siis lyhyen ajatusharjoituksen siitä, että minulla olisi koko salkkuni käteisenä ja se pitäisi ampua markkinoille palttiarallaa heti. Menemättä yksityiskohtiin, ostaisin varmaan kaikkia nyt omistamiani yhtiöitä, mutta ainakin yhtä isoa positiota leikkaisin reilusti ja allokoisin johonkin varmempaan. Yhtiön laadullisissa tekijöissä saati kasvunäkymissä ei ollut mielestäni mitään vikaa, mutta arvostus tuppasi mietityttämään kun sitä puhtaalta pöydältä joutuisi ostamaan.
Vahvistui toisaalta tunne siitä, että omassa salkussa on edelleen hyviä pitkän aikavälin keissejä ja niitä uskaltaa hyvillä mielin holdata ja pieni siivu kerrallaan lisäillä vaikkei varsinaisesti niissä uskoakseni mitään “sukupolvista ostomahdollisuutta” yhdesääkään tällä hetkellä olekaan.
Näillä kurssitasoilla ja melko räikeiden ylilyöntien (esim case Rivian) keskellä ei myöskään voi olla pohtimatta tällaisia keissejä jatkossa enemmän salkkuun:
En nyt siis ole tekemässä jatkossakaan mitään äkkivääriä liikkeitä, mutta siinäpä funtsittavaa seuraavia palkkapäiväostoja tehtäessä. Alkaako olla sellainen meininki, että pyy pivossa olisi sittenkin arvokkaampi kuin ne kymmenen (ehkä!) siellä oksalla?
Onko noihin 70%/30% jakoihin mitään perusteltua syytä? Vaikuttaa sinänsä hieman numerologialta. Miten vaikka perustelisit että oman asunnon arvonnousu pakottaa hankkimaan kalliimman mökin tai ehostamaan vanhaa että pääset takaisin 70/30 tasapainoon?
Jaottelu on täyttä teoriaa.
Oma strategia oma teoria.
Samoin on oman asunnon arvonnousu.
Siinävaiheessa kun oman asunnon arvonnousu/lasku realisoituu. Asunto ei ole enää minun. Silloin se on myyty. Sama koskee myös kesämökkiä.
Oletusarvona hankintahinnat + kohtuullinen ehostus, kunnes toisin todistetaan.
Enkä aio hyppyyttää kiinteistövälittittäjiä tms muita asiantuntijoita, arvioimassa maita ja mantuja tämän takia.
Aikalailla samoilla linjoilla tästä, kirjoittelen omaa strategiaa tähän lyhyesti. Näkemykseni on, että aurinkoenergiaa, tuulivoimaa, akkuteknologiaa, elektrolyysereitä, polttokennoja, biopolttoaineita, (edit: uraania), älykkäitä sähköverkkoja, energiatehokkaita/-omavaraisia kiinteistöjä, V2G:tä, edellämainittujen skaalautumisen mahdollistavia kiertotalousfirmoja, sekä kaikkeen tähän liittyvää digitaalista softaa tullaan vaatimaan niin paljon 2020-luvun aikana, että sijoittamalla näihin keskittyviin firmoihin on pakko pärjätä melko hyvin. Salkussani ei siis ole käytännössä mitään muuta, kuin noihin liittyviä firmoja ja hieman indeksirahastoja.
Täydennän tätä strategiaa hedgellä Nordnetin short-viputuotteeseen, jolla shorttaan Nasdaq 100 -indeksiä yleensä noin 40% long-positioideni arvosta aina, kun epäilen korjausliikkeen tai jopa pörssiromahduksen olevan mahdollinen. Apuna hedgen ajoittamisessa käytän twitterissä seuraamiani kokeneempia treidaajia. Tuo 40% on vain suuntaa-antava, yleensä laitan lähes koko käteispositioni noin 10x vipuiseen shorttiin, mikä tekee sen noin 40%.
Nordnet markets. Noi viputuotteet ei ole millään muotoa turvallinen tapa sijoittaa, en siis anna mitään suoraa suositusta. Kannattaa itse googlailla salkun suojaamista suomenkielisillä hakusanoilla, niin löytyy ihan hyvät vinkit. Niissä on todella paljon riskiä jos ei ymmärrä miten se vipu elää ja milloin ne knockaa jne.
Hassua nähdä tätä ihmisten panikointia juuri nyt! Itse kun onnistuin juuri taannoin saamaan volatiliteetilta mielenrauhan vuoden tuskailun jälkeen. Ymmärrän toki täysin syyt hermoiluun.
Olen koko vuoden kipuillut korkeiden arvostustasojen lappujeni kanssa. Tammikuun alusta alkaen myin tasaisesti Qt:a, jonka positio about puolitettiin myyden koko ajan 61e - 160e hintoihin. Samaan aikaan olen katsonut esimerkiksi “maltillisen PEG:n” Kamuxin tekemistä ihaillen, ja ostellut lisää nouseviin kursseihin aina 15e tasoille asti.
Salkun sulaminen alkoi kuukausia sitten, ja nyt ollaan tultu huipuista alas jo reilusti yli 30%. Voi olla jo 40%, en ole kärsinyt katsoa. Kymmeniä tuhansia voitolla olleet positiot ovat valahtaneet miinukselle, eihän se tietysti kivaa ole.
Muutama kuukausi sitten mietin mitä markkinoilla oikein tehdä. Eikä se nyt niin vaikeaa ollut kun sisäistin pari tuttua perusteesiä.
Älä yritä ajoittaa markkinaa. Salkun tyhjäksi myyminen voi osua hyvään kohtaan. Todennäköisesti tämän onnistuminen perustuu tsägään. All in meneminen tietyllä hetkellä voi osua hyvään kohtaan. Todennäköisesti tämän onnistuminen perustuu tsägään.
Pitkäjänteisyys. Olen osakkeiden netto-ostaja vielä vuosikymmeniä (pl. tämä vuosi kun keskihinnaltaan reilun kympin kuutteja on laitettu teuraaksi). Voin tarvittaessa lisätä työntekoa paljonkin, eli pakottavaa tarvetta pörssissä olevien rahojen ulostamiseen ei pitäisi olla.
Osta yritystä, älä kurssia. Kun ostan firmaa jonka liiketoiminnan uskon kehittyvän suotuisasti on sen pitäminen kurssin laskiessa helpompaa.
Koronadipissä pidin pääasiassa lapuistani kiinni. Joitakin positioita myin oppikirjamaisesti. Tai siis, tein oppikirjamaiset virheet - katsoin aikani laskua, kunnes sitten laskun tarpeeksi jatkuttua myin. Yksi näistä myydyistä positioista on Incap reilun 11e hinnalla. Nykyään en voi Incapin topikkia lukea, tai kurssia vilkuilla. Tällaiset oppirahat (tai niiden menetykset) kannustavat olemaan hötkyilemättä.
Komppaan Nallea täysin. Toki tilanteeseen vaikuttaa sijoitustyyli. Osinkosijoittaja toimii, eli ei hötkyile, vaan todnäk ostaa vaan lisää…mutta jos taktiikka perustuu kurssinousun varaan olisinä tilanne eri. Todnäk myisin tässä tilanteessa…
Vähän höpinää turvamarginaalista. Vahvassa nousumarkkinassa kireät vaatimukset turvamarginaalille kostautuvat kun kurssit eivät usein käy niin alhaalla kuin vaatimukset. Tällöin jää usein ostot tekemättä. Toisaalta laskun koittaessa ei tule niin helposti pupu pöksyyn kun salkku ei ole täynnä lappuja jotka on ostettu tasoilta joihin on leivottu paljon jo sitä tulevaisuuden hyvää.
Itse ihan ensimmäisen kahden sijoitusvuoden aikana rupesin helposti antamaan periksi turvamarginaalista koska halusin päästä ostamaan enkä missaamaan nousua. Se toimikin kivasti niin kauan kunnes tuli sitä laskua. Paperikädet vaan havisivat kun laput lähtivät laitaan tappiolla. Tässä ymmärsin sen että itselleni sopii paremmin tiukempi turvamarginaali. Ostoksille ei pääse yhtä usein, mutta pääoman tuhoutumisen mahdollisuus rajautuu paljon pienemmäksi. Ainakin itselläni on helpompi säilyttää rationaalisuus pelon keskellä jos salkussa on puolustus myös kunnossa, jos lasku yllättää täydessä hyökkäysmoodissa niin siinä helpommin tekee panikoituja liikkeitä. Tämä lähestymistapa vaatii enemmän kärsivällisyyttä. Voi olla että pitää odottaa kuukausia ja vuosia ostopaikkaa. Tämä sopii itselleni kuitenkin paremmin. Jollekin toiselle voi sopia löysempi turvamarginaali, toimivia strategioita on monia.
Ulostan vastauksen salkkuuni liittyvistä kysymyksistä tänne:
Lyhyt vastaus:
Minun piti kertoa alustavasti kirjallisessa muodossa riskeistä ja niiden hallinnasta. Tekstiin kuitenkin eksyi hajautuksen apuna olevia prosenttilukuja ja käytin niitä väärin.
Pitkä vastaus:
”Hei mielenkiintoinen salkku sinulla!”
Olen pyrkinyt siihen, että avoimesti julkaisen koko salkun. Olisi erikoista ottaa salkusta pois osuuskunnat, listaamattomat yritykset tai kryptot, koska ne muodostavat merkittävän osan salkusta. Salkusta puutuu sellaiset yritysten omistukset, jotka suoraan liittyvät ammatinharjontaan tai ovat osa omistuksessa. Lisäksi omistan metsää ja peltoa. Tosiaan olen töissä tunkiolla en pankissa, niin käytän termejä väärin. Sijoittamisessa on jatkuva oppimisprosessi käynnissä. Toivon myös, että tulisi jotain virheitäkin tehtyä salkun ollessa vielä pieni.
”Minkä näkökulman koet puoltavan hajauttamista pienellä salkulla noin moneen yhtiöön/kohteeseen? Pikaisella laskulla pienintä 13 kohdetta muodostaa noin kolmanneksen osuuden salkusta, jolloin position keskikooksi tulee luokkaa 400€”
Tänä vuonna minulla on niin isot pääomatulot, etten ole pystynyt luopumaan voitolla olevista positioista. Myssyfarmi on salkkuni riskisin sisältö. Sitä ei voi myydä eikä ostaa ja mikäli sitä voi ostaa tulevaisuudessa lisää, niin en lisää. Tarkoituksena on vähentää yksi rahasto ja keskittyä Seligsonin rahastoon. Alun perin minulla oli kolmea osaketta. Oma Säästöpankkia aloin ostamaan Sammon myymien Nordeoiden tilalle. Lisäksi ostin Harviaa ja Teslaa. Lisäksi osallistuin 6 IPO:n. Osaa lappuihin ei ole tarkoitus ottaa mitään isoa näkemystä vaan pitää vain salkussa. Helsingin pörssin suurimmista yhtiöistä minulla on vain Sampoa. Tarkoituksena on varautua mahdollisiin yritysten pois ostoihin Helsingin pörssistä, koska se on varsin yleistä. Minun tulee väkisinkin tutustuttua yhtiöihin paremmin, kun omistan niitä. Nykyisellä salkun koolla en pysty myöskään säästämään kuluista, vaikka keskittäisinkin sitä lisää. Nordnetissa on tarkoitus pitää rahastoa osinkojen sijoittamista varten.
”Lifeline SPACille olet antanut 0%:n riskin? Mihin tämä perustuu? Vaikka SPACin takana on se 9 tai 10€ käteistä, ei mikään estä etteikö tuokin voisi heilahtaa jonnekin 8euron tietämille”
”Tradekalle annat myöskin 0%:n riskin, vaikka yhtiö voi maksaa osinkoa yli tuloksentekokykynsä. Miten kirjan lukeminen pienentää yhtiön riskiä?”
”Metsäliitolle annat 0%:n riskin vaikka heti seuraavassa sivulauseessa toteat yhtiökohtaisen riskin olevan iso?”
”USDCoin: Miten perustelet 0%:n riskin omaisuuserälle, jolle maksetaan 0%:n korkoa, etenkin kun riskitön korko on euroalueella nollassa? Teoriassahan tuon riskin pitäisi olla 1/0,055=18,x%”
Tuli käytettyä tässä väärää ilmaisua, kun otin prosentit suoraan taulukkolaskelmista. Luin jostain, että riskitön korkokaan ei ole täysin riskitöntä. Olen käyttänyt edellisiä kohteita korkojen tapaan. Kaikissa näistä pitäisi normaali olosuhteista saada oma pääoma takaisin jossain aikavälissä. Lisäksi nämä ei ole pörssissä SPACia lukuun ottamatta eli arvot ei heilu.
SPACilla on suurin arvon vaihtelu lyhyellä aikavälillä. Suurin riski on tietenkin se, ettei ostettavaa löydykään ja SPAC joudutaan purkamaan lopuksi. Niin kauan kuin ostettavaa kohdetta ei ole julkaistu, pidän tätä IPO-hinnan arvoisena vaihtoehtoisena korkotuotteena. Mielenkiintoista nähdä miten SPACin kurssi käyttäytyy, jos tulee laskumarkkina tai romahdus. SPAC muodostaa varmaan parhaan tuottomahdollisuuden näistä neljästä, mutta on varmasti myös riskisin.
Tradeka taas on taas itsessään hyvin hajautettu omaisuuserä ainakin Tradeka-sijoitus oy:n osalta. Sijoitussalkun koko on noin 600 miljoonaa euroa ja jäseniä 200 tuhatta. Jäsenmäärä laskee vuosittain tuhansilla. Suurin osa liikevaihdosta tulee kuitenkin ravintolatoiminnasta. Jostain yllättävästä syystä vasemmistohallitus päätti suurimmat ravintoloiden koronatuet vasemmiston johtamalle Tradekalle. Samaan aikaan maksettiin tuotto-osuuden korko. Joka tapauksessa ravintolapuoli veti koko konsernin tuloksen miinukselle ja silti maksettiin tuotto-osuuden korko myös tänä vuonna. Monialayhtiönä näkemykseni mukaan vähäriskisin näistä neljästä, mutta tuottonäkymä on huonoin nykyisessä inflaatioympäristössä. Sijoitussalkun koko ja jäsenmäärän kehitys on tärkeimmät ajurit joita seuraan. Tradekasta löytyy kirjoista enemmän tietoa kuin netistä. Yhtiön tunteminen on yksi avainasioita sijoittamisessa.
Metsäliiton tuottopotentiaali on korkeampi kuin Tradekan, mutta yhtiö toimii ainoastaan metsäteollisuudessa.
USD coin on jonkinlainen polttoaine tehottomissa kryptomarkkinoissa. Coinmotionin omistajana minulla on tietynlainen informaatioetu. Päivittäin maksettava korko ja luottamus suomalaisiin toimijoihin ovat itselle tärkein ajuri. Monesta paikasta saa parempaa tuottoa dollariin sidotuista coineista. Kryptopuolella on aina omat riskinsä.
”Sampo on mielestäsi vähäriskisin osake salkussasi. Jos Lifeline on 0%:n riski, niin onko Sammossa sitten negatiivinen arvo? Mitä se edes tarkoittaisi, jos yhtiön riski olisi negatiivinen?”
Korjasin tekstin: Sampo on varmasti tällä hetkellä vähäriskisin listattu osakeyhtiö salkussani. Niin kauan kuin Lifelinellä ei ole liiketoimintaa, se ei ole mielestäni yhtiö. Itselleni on samantekevää - suojaako Sampo Lifelineä tai toisinpäin.
”Salkussasi on esimerkiksi hyvin hajautettu Ruotsin indeksirahasto ja annat sille riskiksi 75%. Miten osake, jolla ei ole alla mitään liiketoimintaa on 0%, jos rahasto, johon kuuluu maailman parhaiten johdettuja ja vakiintuneita yhtiöitä, saa 75%”
Joka tapauksessa tämä oli varsin rohkea siirto minulta rahastoihin, joihin olen säästänyt vuoden. Mikäli pystyn jatkamaan kuukausisäästämistä näihin niin varmasti voin korjata prosenttilukua alemmaksi. Käytän prosenttilukuja salkun hajautuksen suunnitteluun en varsinaisesti riskien analysoimiseen
”Olisi mielenkiintoista kuulla lisää käyttämästäsi riskinarviointi-prosessista!”
Alkuperäisenä tarkoituksena oli ottaa vahva näkemys Tradekasta. Tradekan ylipaino piti purkaa vähitellen pois. Ongelmana olisi ollut erittäin huono likviditeetti.
Helppo yhtyä ajatuksiisi @Arianagrande . Koen, että itseltäni putosi kivi sydämeltä kun myönsin itselle ja vaimolle, että olen osinkoholisti.
Aloitin sijoittamisen noin 10 vuotta sitten passiivisiin indeksi-ETF:iin (ikää nyt reilu 30). Säännöllisen kuukausisäästön myötä salkku kasvoikin mukavasti. Juuri koronapaniikin alla mietin kuinka olisi mukavaa saada passiivista tulovirtaakin. Voisin jättää ETF:t salkkuni “kivijalaksi” ja ostella aluksi “kokeeksi” suoria osakkeita, olinhan toki jo aiheesta paljon lukenut. Arvelin, että “rakkaiden ETF:ieni” myyminen hamassa tulevaisuudessa tulisi olemaan vaikeaa, joten osingot olisivat luonnollinen valinta.
Koronarytinän myötä tein ensimmäisiä suoria sijoituksia (Sampo) ja vähitellen tutustuin Inderesiin. Edustan hiljaisempia yhteisön jäseniä, kuitenkin aktiivisena “lurkkaajana” jo ennen tunnusten tekemistä. Foorumilla sain itseni vakuutetuksi enemmän kasvuyhtiöistä (Harvia, Kamux, Remedy, Qt) ja näitä tulikin kahmittua salkkuun pitkin koronamonttua. Jokainen tietää miten näille on käynyt noista päivistä, olin koukuttunut osakepoimintaan. Samalla tiedostaen oman kuolevaisuuteni ja harhaisen käsityksen omista osakepoimintakyvyistä.
Luonnollisesti osakerakastajana en ole myynyt salkusta käytännössä mitään. Minulle on tuntunut pahalta luopua etukäteen päätetyistä “ipo-arvoistakin”. Tämä vahvistaa entisestään ajatustani alussa mainitsemieni ETF:ien myyntivaikeuksista, lopulta perikunta kiittäisi isosta ETF-repusta ja omat hedelmät jäisi poimimatta. Eikä kasvusijoittaminenkaan myyntirajoitteisena tunnu kovin järkevältä.
Tämän pitkähkön alustuksen jälkeen muutamia ajatuksia/teesejä omasta “strategiastani” itselleni ja mahdollisesti muille foorumilaisille ajateltavaksi. Osa näistä voi jollekin tuntua suorastaan huutavalta vääryydeltä, mutta koen jokaisen kohdan sopivan omaan tekemiseeni:
Salkkuni peruskallion muodostaa pölyn peittämä ETF-nurkkaus. Tämä luo henkistä turvaa kun saa vain istua bussin kyydissä ja kuljettaja (markkina) ajaa. Tällä hetkellä ETF-paino noin 50% ja pohdin jatkuvasti mikä on se mukavuusraja minne asti annan painon pudota. Tarvittaessa tulevaisuudessa aktivoin kuukausisäästämisen ja nostan takaisin painoa tälle 50% asteelle, mikäli suorat osakkeet painavat liikaa.
Käytän AOT:ia vaikka tiedostan OST:in hienoudet ja heikkoudet. Miellän OST:in liian poliittisesti herkäksi vaihtoehdoksi. Koska en halua myydä osakkeita, varsinkaan liian heppoisin perustein, veroton kaupankäynti ei tuo minulle lisäarvoa (versus mahdollisesti tulevaisuudessa hankintameno-olettama). Uskon myös, etten osaisi nauttia OST-tilin osingoista yhtä vapaasti kuin AOT:ille tulleista, jotka voin hyvällä omalla tunnolla nostaa vaikka elämänlaatua kohottamaan.
Edelliseen jatkoksi: On ok nauttia elämästäkin. Suurin työ on tehty ja salkun koko on hyvin todennäköisesti jo nyt sellainen, että mukavat eläkepäivät ovat edessä kunhan en ihan nelikymppisenä suuntaa aurinkotuoliin.
Pyrin hankkimaan salkkuuni sekä yhtiöitä jotka maksavat hyvää osinkoa nyt että yhtiöitä joiden oletan maksavan hyvää ja kasvavaa osinkoa tulevaisuudessa. Metsätermein “jatkuvan kasvatuksen” osinkosalkku. Tähän hyvien “taimien” löytämiseen tarvitsen Inderesiä.
Hyväksyn sen tosiasian, että ETF-sijoittaminen olisi tuottavin ratkaisu minulle. Kuitenkin ensimmäisiä foorumilta haalittuja viisauksia koronarytinässä oli @Masse n sijoitusoppaasta poimittu sijoittamisen maksullinen viihde-elementti. Olen valmis kohtaamaan verokarhun ja katsomaan kuinka “high risk, high reward” -laput ajavat vasenta kaistaa ohitseni. Todennäköisyys näiden löytämiseen olisi hyvin pieni.
Myyminen on vaikeaa, hyväksyn senkin. Kyllä Qt 170€ ja Kamux 18€ olisi näin jälkikäteen ollut fiksua myydä, kristallipallot jne. En myy. Koska en myy, en haali salkkuuni kasvuyhtiöitä määräänsä enempää, jin-jang.
Tavoitteeni on yksinkertainen: Kasvattaa osinkovirtaa jatkuvasti hamaan tappiin ja yrittää nauttia elämästä täysin rinnoin ripauksella osinkoja.
Ai mitä niille ETF:ille tapahtuu? Ne jäänee lopulta kuitenkin perikunnalle…
Taitaa olla enemmän tämän ketjun kamaa, koska tässä pohditaan strategiaa eikä avata omaa salkkua.
Tekisin aluksi sijoitussuunnitelman. Luottaisin omiin osakepoimintoihini. Tämän hetkisellä markkinatilanteella on aina merkitystä. Olisi suhteellisen typerää vastata tähän jotain muuta kuin juuri oman salkun sisältö. Niihin minä sijoittaisin tällä hetkellä, oli summa sitten 10k tai miljoona. Sen verran poikkeaisin selvyyden vuoksi omasta salkusta, että vipu jäisi pois ja ostaisin kaikki OST:lle verotussyistä. Tämä siis pikapohdintana jos kaikki tulisi minulle nuorena eikä sille tuntemattomalle nuorelle. OST mahdollistaa hyvin juuri sen mitä teen tälläkin hetkellä eli aliarvostettuja osakkeita salkkuun (Tokmanni, TietoEvry, Rovio, Cargotec jne) ja aliarvostuksen purkautuessa myyntiin. Jokunen tukipilari pysyy vuosikaudet (Evo, Harvia).
Jos taas pitäisi pohtia ihan toiselle ihmiselle niin tämähän on hänen ihan omista mieltymyksistä ja suunnitelmista kiinni. Kuinka paljon haluaa ottaa näkemyksiä, paljonko luottaa omiin taitoihinsa ja paljonko on kiinnostusta tutustua yksittäisiin firmoihin jne. Kukaan ei osaa suositella toiselle kädestä pitäen mitä kannattaa ostaa. Jos haluaa pelata varman päälle ja päästä hyvin vähällä ajankäytöllä niin ETF:t ja rahastot olisivat turvallinen valinta.
Tästä ja salkkuketjusta löytynee yhtä paljon strategioita kuin on kirjoittajiakin. Mitään vinkkiä ei kannata ottaa liian tosissaan. Esimerkiksi Seppo Saarion kirja voi toimia hyvänä perusoppaana, mutta oma tyyli on opeteltava lopulta itse.
Pystynkö tekemään osakkeiden poimintaa hyvällä menestyksellä seuraavat 50 vuotta putkeen siten että onnistun jatkuvasti voittamaan indeksituoton. En pysty. Olen siitä 99,99 % varma, joten minulle ainoa järkea vaihtoehto on vain indeksisijoittaminen.
Jos nyt pitäisi näillä olemassa olevilla tiedoilla sijoittaa 30k ja ei saisi samoja firmoja valita mitä tällä hetkellä salkussa (Voxtur, Oroco, Zaptec, Inderes) niin ainakin osan pistäisin Ethereumiin. Tuota kurssia seuraillut 500$ asti ja puksuttanut mukavasti eteenpäin ja himo kasvanut, että voisi itsekkin ottaa tuota salkkuun. Kääntöpuolena miettisin onko nyt hyvä ajoitus pistää koko summaa haisemaan kun markkinat hakee suuntaa ja epävarmuutta korkojen suhteen. Omaan strategiaan kuuluu holdaaminen ja yritän keskittyä niiden firmojen seuraamiseen mitkä on kolahtanut itselleni. Pieni salkku vielä niin myös riskiä otetaan ja katsellaan puolustuspeliä myöhemmin. Ostoja tehnyt säännöllisesti palkasta, joten ajallista hajauttamista sitä kautta. Indeksin voittaminen tavoite ja tähän pyritään keskittämällä muutamaan firmaan kerrallaan. Mukana ollaan kun tarina kehittyy ja mieluusti firmalla oltava megatrendi taustalla boostaamassa. Omassa päässä loppukädessä tehtävä päätökset, mutta eri palstojen tuki ja näkemykset huomioiden. Laatua myös löydyttävä mm. Hyvä johto, brändi ja kyky laajentua. Tällä strategialla vuoteen 2022.
Hypoteettinen kysymys foorumilaisilta. Jos oisitte nuori aikuinen ja haluisitte sijoittaa 30 000€, kuinka nämä sijoittaisitte tällä hetkellä? Osakevalintoja, hajauttamista jne. Millainen vaikutus nykyisellä markkinatilanteella on valintoihin? Toivottavasti saadaan hyvää keskustelua
