Tiedossa on että pörssit heiluvat 20 kertaa rajummin kuin fundamentit.
Tiedossa on että pitäisi olla optimistinen, ahne ja opportunistinen kun muut ovat pessimistisiä ja pelokkaita eivätkä näe mitään hyödyntämisen arvoisia mahdollisuuksia.
Tiedossa on että pitäisi olla pessimistinen, pelokas ja kieltäytyä näkemästä mahdollisuuksia kun muut ovat optimistisia, ahneita ja opportunistisia ja näkevät tilaisuuksia koko ajan.
Mainitut tilanteet on melko helppo identifioida ja pitäisi olla helppo toimia oikein. Miksi se kuitenkin käytännössä on niin vaikeaa?
Väittäisin että metsästäjä–keräilijä-heimon elämässä ei ole juurikaan mitään sellaista joka olisi sparrannut aivojamme siihen että olisi kapasiteettia ja tunnepuolen kykyä kontrata Mr. Marketia.
Useimmilla sijoittajilla sijoitustoiminnan taso on paras silloin kun odotukset ovat olleet maltilliset ja kaikki menee tasaisen tylsästi suurin piirtein odotuksien puitteissa.
Metsästäjä–keräilijä on ohjelmoitu tehokkaimmin punnitsemaan keskenään mahdollisuuksia ja riskejä silloin kuin olosuhteet ovat melko lähellä normaalia.
Kun mietitään kategoriaa unforced error, korkoa korolle palkitsee noiden välttämisen ihan yhtä lailla silloin kun salkku on viime aikoina kehittynyt mielettömän hyvin tai musertavan huonosti. Joka päivä on hyvä tilaisuus aloittaa tyhmyyksien välttäminen.
Kuitenkin mitä suuremmat viimeaikaiset windfall-voitot, sitä lepsummin sijoittajat pitävät huolta salkustaan ja sitä alttiimpia he ovat tekemään laiskoja virheitä.
Tämä johtuu siitä että metsästäjä–keräilijöillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia varastoida poikkeuksellisen ylenpalttisen ajan hedelmiä (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti). Elämä on liikkuvaa, ja se mikä pystytään kantamaan asettaa rajat omaisuuden kerryttämiselle.
Ihmiselle ei ole luontaista kytätä pihinä että windfall-voitot pysyvät itsellä mahdollisimman suuressa määrin mahdollisimman suurella todennäköisyydellä.
Pääomamarkkinoilta tuttu ihmisen peruspiirre loss aversion tulee samaten metsästäjä–keräilijämenneisyydestämme.
Perusasetelma on että heimon jäsenet ovat suurin piirtein ok ruokitut mutta turvamarginaalia ei ole ja epävarmuus on yleensä suurta.
Se kun salkku menee inhottavasti mutta ei vielä katastrofaalisen tuntuisesti miinukselle vastaa sitä että metsästäjä–keräilijäheimon ravintotilanne heikkenee sen verran normaalin alapuolelle että ilman tilanteen paranemista kaikki ovat jatkossa vähintään jonkin verran aliravittuja ja heikoimmat kuolevat.
Meihin on noissa tilanteessa ohjelmoitu se että lisäämme riskinottoa salkunhoidossa tai ravintolähteiden etsimisessä. Yritämme palata takaisin perustilanteeseen: salkku vihreällä / heimon kaikki jäsenet saadaan ruokittua.
Tunnemme henkilökohtaisesti kaikki heimon jäsenet. Ei ole hyväksyttävää että jotkut kuolevat ravinnonpuutteeseen. Vielä pahempaa on jos kuolema osuu läheisimpiin ihmisiin.
Tämä riskinotto on erilaista kuin euforisen markkinatilanteen riskinottoa. Euforisessa tilanteessa riskinotto on leppoisaa ja lepsua; kun salkku on ikävästi mutta ei katastrofaalisesti miinuksella, riskinotto on sellaista että puristetaan nyrkkiä taskussa ja vannotaan että kampean plussalle vaikka väkisin.
Jos verrataan tilanteita joissa salkku on tietyn verran voitolla tai vastaavan verran tappiolla, psyyke on herkemmässä ja virittyneemmässä tilassa silloin kun etumerkki on miinus.
Entäpä tilanne jossa luonnehdinta ei ole että salkku on inhottavasti miinuksella vaan katastrofaalisen tuntuisesti turskalla?
Romahduksen jälkeen kysymys sijoittajan mielessä on se menetänkö kaikki. Tätä vastaa metsästäjä–keräilijä-heimolla akuutti luonnon- ja/tai ravintokatastrofin näkymä tai että naapuriheimo on tulossa teurastamaan meidät kaikki.
Noissa tilanteissa meidät on ohjelmoitu siihen että yritetään pelastaa heimon jatkuvuus – jos vaikka sitten rajusti karsiutuneella pääluvullakin – hinnalla millä hyvänsä.
Tällaista äärimmäistä pelastetaan heimon geeniperinnön jatkuvuus hinnalla millä hyvänsä -hakuista toimintaa vastaa paniikkimyynnit romahduksen jälkeen. Verissä päin jatketaan eteenpäin, pääasia että ihan kaikkea ei menetetä.
Näkyikö huuma esimerkiksi työpaikalla, lähipiirissä tms.?
