Mika Aaltola on veistoksellisen komea ja edustava, suoraryhtinen mies joka tietää valtavasti ulkopolitiikasta ja osaa puhua tunteisiin vetoavalla retoriikalla. Suomen politiikka on ajautunut jo yli vuosikymmenen ajan repivämpään suuntaan, mikä voi kyllästyttää ja edesauttaa ulkopuolista ehdokasta. Aaltola on pärjännyt hyvin gallupeissa. Paperilla hän näyttää potentiaaliselta mustalta hevoselta. En silti oikein jaksa uskoa että hän taistelisi toisen kierroksen paikasta. Kolme pointtia:
1. Puoluekoneiston puute. Aaltola lähtee karulta takamatkalta eduskuntapuolueiden ehdokkaisiin nähden. Presidentinvaalikampanja vaatii paljon rahaa ja väkeä; syntyykö Aaltolan ympärille riittävän intohimoinen kansanliike tekemään kovaa ruohonjuurityötä kaduilla ja somessa ja lahjoittamaan rahaa? Vaaleja ei ratkaista pelkästään televisiossa.
2. Poliittisen kokemuksen puute. kun Aaltola on asiantuntijana televisiossa, toimittaja on hänen kaverinsa, joka haluaa saada Aaltolan loistamaan ja välittämään osaamistaan katsojille. Nyt kun hän on presidenttiehdokas, toimittajat ovat koiria jotka näykkivät sieltä täältä, ja jos tuntevat pehmeän kohdan, alkavat purra minkä ehtivät. Kilpailijoiden tiimit hyökkäilevät, henkilöhistoria revitään auki, paine on kova. Miten hyvin Aaltola on tällaiseen valmistautunut? Tuleeko noviisilta virheitä painekattilassa?
3. Dramaattiset ajat, varovaiset äänestäjät? kun Ahtisaari oli ehdolla -93, Neuvostoliitto oli vastikään hajonnut uskomattoman rauhanomaisesti. Venäjä oli hiljalleen demokratisoituva kumppani, enemmän mahdollisuus kuin uhka. Jeltsin repeili Clintonin kanssa tiedotustilaisuuksissa. Oli turvallista kokeilla jotain uutta. Samankaltainen ilmiö oli Britanniassa heti toisen maailmansodan jälkeen, kun Churchill hävisi vaalit työväenpuolueelle.
Seuraava presidentti valitaan arvaamattomaan tilanteeseen, joka saattaa edesauttaa mahdollisimman kokeneita, varmoja ja tylsiä poliitikkoja. Ukrainan sota nosti Aaltolan gallupeihin ja ehdolle, mutta samalla se voi tehdä hänestä hieman liian rohkean valinnan monille.
Toisaalta näitä vaaleja on pirullisen hankala arvioida, pakka on niin levällään. Yllättäviä käänteitä lienee edessä viimeisiin päiviin asti. En minä mahdottomana pidä etteikö Aaltolasta voisi tulla ilmiö.
“Jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan.” Ainakin eräs Juurikin tuntema perussuomalainen näyttää aina vaalien alla olevan tätä mieltä. Se on mustavalkoinen näkemys, jossa oma porukka on oikeassa ja kaikki muut väärässä. Ehkä päättely menee siten, että kun lehdistö ei kannata meidän arvoja, on kyse väärää väriä tunnustavasta lehdistöstä?
Yllä oleva sanonta tulee 1960-luvun kommunisteilta, mutta eikös sovi hyvin perussuomalaisille? Halla-aho edustaa tavan suomalaisille ihan liian radikaalia maailmankatsomusta. Ei jatkoon tässä kisassa.
Tässä tarkoitin kyllä ihan vain lehdistöä (tai oikeammin toimittajia) jotka tunnustavat jotain väriä ja näin ollen iskevät heti kiinni kun “heidän tontille” tulee ehdokas ulkopuolelta.
En tiedä mistä keksit Perussuomalaiset ja Halla-ahon tähän. Puhe oli Aaltolasta.
Amerikkafanina on kuitenkin super-inspiroivaa, että keskustelujen katalyyttina on mukana henkilö, jolla on kokemusta niin opiskelusta, työnteosta kuin poliittisesta vapaaehtoistyöstäkin Yhdysvalloissa .
Toivon mukaan Aaltola tuo keskusteluihin virkistävän tuulahduksen innostavia ajatuksia, teemoja ja näkökulmia, joissa on inspiraatiota ja vaikutteita yhdysvaltalaisesta kulttuurista.
Ukrainassa valittiin hankalassa tilanteessa näyttelijä presidentiksi. Zelenskyi on suoriutunut tehtävässään mallikkaasti. Suomen presidenttinä toimiminen on huomattavasti helpompaa kuin isompien valtaoikeuksien Ukrainassa. Oletan, että suurin osa Aaltolan potentiaalisista äänestäjistä luottaa Aaltolan suorituskykyyn Suomen presidentin viran hoitamisessa.
Tiedät siis noiden 3 artikkelin toimittajien puoluekannat? Epäilen vahvasti. Ja IL on poliittisesti sitoutumaton lehti. Kuten IS ja HS ja KL. Joten eivät tunnusta väriä. Kritiikkiä saavat jokainen puolue. Ja kritiikkiä tulee saamaan jokainen suosituimmista presidenttiehdokkaista mediassa.
”Vailla taustapuolueen tukea oleva kansalaisliikkeen ehdokas tuskin pääsee presidentinvaalin toiselle kierrokselle. Hän saattaa kuitenkin saada siinä määrin kannatusta jonkin puolueen vakiintuneilta kannattajilta, että tuon puolueen oma ehdokaskaan ei pääse vaalin toiselle kierrokselle. Näin kävi keskustalle vuoden 2018 presidentinvaalissa. Sama riski on kokoomuksella Aaltolan ehdokkuuden takia ja Olli Rehnillä Väyrysen ehdokkuuden takia ensi vuoden presidentinvaalissa”, hän kirjoittaa Facebookissa julkaisemassaan kommentissa.
Naurahdus
Tuskin Olli Rehnin kakkoskierros Väyryseen kaatuu, jos jotain mahdollisuuksia ylipäätänsä on.
Tuntuu hieman siltä, että Haaviston laajennetuissa taustajoukoissa (vihr+SDP+vas) on yhtäkkiä herätty siihen pelkoon, että Haaviston valinta ei olekaan läpihuutojuttu toisella kierroksella.
Heidän unelmaehdokas Haavistoa vastaan on Halla-aho.
Mika Aaltola - mikäli yllättäen pääsisi toiselle - olisi vahvoin haastaja Haavistolle.
Nyt tarvitaan toimittajia, tutkijoita ja asiantuntijoita torppaamaan Aaltolan mahdollisuudet - tämä voi kääntyä toistepäin. Etenkin Persut ovat anti-Haavistolaisia. Ensimmäinen kierros voi mennä puhtaaksi taktikoinniksi.
Edellisen hallituksen pohja pl.keskusta ja osittain RKP keskittää ääniä Haavistolle ja toisella puolella keskitetään hänelle, jolla on parhaat mahdollisuudet haastaa Haavisto. Se saattaa hyvin olla Aaltola, joka kerää vähiten antipantiaa.
1994 porvariäänet keskitettiin Rehnille, jotta Väyrynen putosi.
Halosella oli mahdollisuus päästä valituksi ekalla 2006. Sitten demarit keksi idean, että “Halonen voittaa kumminkin, joten äänestäkäå häntä ekalla ja säästytään turhalta kakkoskierroksella”.Tämä sai aikaan vastareaktio ja olikin siinä ja siinä ettei Niinistö tullut valituksi jo silloin.
Suomalaisessa politiikassa avoimen itsevarmuuden osoittaminen on harvinaista…
Se on kyllä ollutkin varsin outoa se.
Nyt on kehissä ainakin kaksi varsin itsevarmaa eli Aaltola ja Halla-aho…
Tai noh, miten sen nyt ottaa eli perinteiset(=puolueiden) vaaliohjelmat myötäilevätten kaikkia miellyttämään pyrkineiden demarien “presidentintekijöiden” perintöä, hyvinkin pitkälti…?
Jopa vallan SEN kaikkien aikojen tilaisuutensa viimein suoraan käsille tulevan ymmärtänyt Niinistöhän yritti keskusteluaiheissa mahdollisuuksiensa mukaan pimittää sitä relevanteinta asiaa(=presidenttiyden kannalta) eli ulkopolitiikkaa aikoinaan, ettei vaan ärsyttäisi ketään, turhaan:
Sauli Niinistö jarrutteli hieman tentit läpi. Välillä rentoilua, välillä jäykistelyä ilmeessä ja puheessa. Ulkopolitiikka jäi ymmärrettävästi vaisuimmaksi alueeksi.
Aaltola siis vie suuren osan persujen perinteisestä äänestäjäkunnasta eli jo ikääntyneistä konservatiiveista sekä postpubertista radikaalista vähän koulutetusta oikeistosta. Eikös nämä äänet olleet jo varattu persuille? Ihan epistä. Pelaako Aaltola siis “hajoita ja hallitse” -kaavalla Pekan pussiin?
Aaltolan laajempi kannatus edellyttäisi, ettei Suomi olisi jo Natossa. Aaltolan ovi presidentiksi sulkeutui vuosi sitten. Sori vaan. Väärä vuosi. Enää ei samassa määrin tarvita turvallista isähahmoa.
Jos näkemyksesi mukaan persuja - ja pidän sitä myös taktisista syistä mahdollisena - äänestää Aaltolaa ensimmäisellä kierroksella - se tarkoittaa, että Aaltola ohittaa Rehnin ja Halla-ahon.
Jos toisella kierroksella vastakkain on Haavisto, joka profiloituu vasemmiston ehdokkaana ja Aaltola, joka profiloituu oikeiston ehdokkaana - vaalit ratkaisee oikeiston liberaalimieliset äänestäjät.
Aaltola kerää vähemmän antipantiaa kuin Haavisto ja liberaalimielisten oikean puolen äänestäjille on helppo valinta vasemmisto/oikeisto-akselin väliltä ja tämä tietää Aaltolan valintaa presidentiksi.
Kaikki on nyt siitä kiinni, pääseekö Aaltola toiselle kierrokselle.
Mitä enemmän vasemmisto panikoi - kuten nyt siltä näyttää - ja lyö lokaa Aaltolan päälle, se lopulta sataa Aaltolan laariin.
Itse olisin kokoomuksen äänestäjänä tukenut Halla-ahoa(en nxäe kokoomuksen x ehdokkaalla potentiaalia toiselle kierrokselle - nyt käännyn taktisista syistä Aaltolan taakse. Haavistossa ei ole muuta vikaa kuin hänen juurtumisensa vihervasemmisto-blokkiin.
Tämä oli se puuttuva palanen, joka hämmensi minua miehessä. Tuntui ettei tiennyt, että onko tuo lintu vai kala. Sehän onkin hihhuli. Jälkikäteen miettien olisihan se pitänyt tajuta jo, kun ehdotettiin kristillisten ehdokkuutta.
Onkohan liberaali-Suomi valmis hihhulipresidenttiin?
Taitaa kuitenkin Pekka Haavisto olla enemmän oikeistolainen kuin vasemmistolainen.
Koko oikeisto-vasemmisto -erottelu kuuluu niin viime vuosituhannelle. Eräs maakuntatason julkivihreä kertoi, ettei vihreät ole oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä. Aika hyvin kuvailtu, kun vihreiden poliittisena vastakohtana pidetään persuja, jotka ovat konservatiivisuudessaan viemässä historiaa taaksepäin.
Se lienee selvää, että Pekka Haavisto on liberaali, ei konservatiivi.
Onko Pekka Haavisto vihreä? Viherlähtöinen maailmanpolitiikan ammattilainen ehkä paremminkin.
Nyky-Vihreitä ei oikeen pysty erottamaan Vasemmistoliitosta, eli selkeästi sosialistinen puolue. Omasta mielestäni olisi jo ajat sitten voinut lopettaa puhumisen vihervasemmistosta ja puhua vaan vasemmistosta. Haavisto on ehkä ”keskimääräistä vihreää” hieman vähemmän vasemmalla, mutta ihan selkeästi sosialisti kuitenkin. Tätä varmaan presidentinvaalikampanjassa koitetaan häivyttää kun kalastellaan myös ääniä keskeltä ja oikealta.
Persujen kannatus on yllättävän vahvaa kautta ikäspektrin, yli 50-vuotiaat eivät erityisesti ole Persujen kannattajia.
Silti Aaltola voi toki viedä ääniä Halla-aholta. Hyvä niin, vaikea kuvitella Halla-aholla olevan mitään tsäänssejä Haavistoa vastaan.
Toisekseen, itse arvostan ammattikoulun käyneita. Ovat usein teollisuuden palveluksessa ja ansiotasonsa johdosta hyvän kontribuution kansantalouteemme antavia.
Miten he erityisesti olisivat Aaltolan kannattajia jää mysteeriksi, koska tuon gallupin detaljeja ei taida olla julkistettu, jokin lause luotu. Mutta, so what?
Onko Pekka Haavisto vasemmistoinen vai ei?
No ei sen vasemmistolaisempi kuin Vihreät keskimäärin, tai SDP. Vähän oikeistolaisempi kuin Vasemmistoliitto. Tai ainakin vastaa Hesarin vaalikoneeseen vastaavalla tavalla.
Ei kai sitä tarvitse peitellä korkeintaan kuin taktisista syistä. Vihreiden kannatusongelman osa lieneekin, että ihmiset käytännössä ovat huomanneet vasemmistolaisuuden, samalla kun ympäristöasiat ovat lähes jokaisen puolueen agendalla. Yhtä hyvin voi äänestää demareita jos on vasemmistolainen, tai jotain oikeistopuoluetta jos on oikeistolainen.
Kun jopa eduskuntavaaleissa äänestetään taktisesti - miten paljon todennäköisempää se on sitten suorassa henkilövaalissa?
Ketkä saavat eniten anti-ääniä? Varmasti Halla-aho on ykkönen, mutta Haavisto seuraa perässä toisena. Rehn on yksinkertaisesti niin tylsä, että vaikka puhuisi asiaa - kuulijalle se on sama kuin siellä olisi puhuva pöytä.
Tässä on juuri Mika Aaltolan mahdollisuus. Ei se, että hän olisi niin suosittu, vaan että hän on vähiten inhottu, eikä ole puhuva pöytä.
Olen Juurikin kanssa täysin eri mieltä - tulevassa vaalissa äänestetään pitkälti juuri oikeisto/vasemmisto-akselin perusteella.
Haaviston toiminta isis-vaimojen tapauksessa vie hänet väkisin vasemmiston puolelle, olkoonkin, että hän vihreissä kuuluu maltilliseen siipeen.
1994 vaaleista sanottiin, että Rehn menetti mahikset viimeisen vaalikeskustelun aikana kun Marianne Laxen hyökkäsi agressiivisesti Ahtisaarta vastaan feministi-paatoksellaan.
Voin vain kuvitella kun Haaviston poliitikko-kannattajat hyökkää esim.Veronika Honkasalo, Matias Mäkynen, Satu Hassi tms.Aaltolaa vastaan ekokapina tai ylenpalttisella rajat auki jokaiselle-paatoksella.
on kuitenkin super-inspiroivaa, että keskustelujen katalyyttina on mukana henkilö, jolla on kokemusta niin opiskelusta, työnteosta kuin poliittisesta vapaaehtoistyöstäkin Yhdysvalloissa 
