Vihreiden kannatus on alle kymmenen- , ja Haaviston taas yli 30 prosenttia. Mikä osa tuossa nyt on myyttiä? Jokunen vanha kokoomuslainenkin on ilmoittautunut kannattajaksi.
Persut ja krisut totta kai vastustavat henkeen ja vereen, mutta ei niistä kovin paljoa muodostu.
Höpö höpö…Eihän peli ole vielä kunnolla alkanutkaan. Mutta nauti nyt Haaviston kannatuksesta niin kauan kuin se kestää
Haavisto saanee valtaosan äänistä Vasemmistopuolueen, SDP:n ja Vihreiden äänestäjistä. Valintaan vaikuttaa se miten RKP:n ja Kokoomuksen “liberaalisiipii” päättää äänestää. Valitettavasti ei tarvitse saada mitään valtaosaa jälkimmäisten äänistä tullakseen valituksi. Eiköhän tämän pitäisi olla jo kaikille melkolailla selvää?
Eli jos katsotaan sosialistipulueiden ulkopuolelle, niin ei voi puhua mistään “laajasta kannatuksesta puoluerajojen yli”. Mutta valitettavasti ei sitä tosiaan tarvitakaan.
En lyö vetoa, mutta googlasin minkälaista kerrointa tarjotaan juuri nyt 18.10.2023
Unibet on tuttu nimi, noista kahdesta en ole ikinä kuullut.
Sekä Stubb että Haavisto tuplaisi panoksen, muut tarjoavat jo vähintään tenbäggeröinnin.
Unibet:
Nicer Odds
Stoiximan
Pitäisköhän laittaa vaikka 50/50 Haaviston ja Stubbin puolesta? Tulisi 8% tuotto. 
Tuossa alle viikko sitten julkaistiin YLE:n gallup, jonka taustatiedoista selviää hyvin miten toisen kierroksen Stubb vs Haavisto äänet jakautuisivat sen perusteella mitä ihmiset kertoivat ääänestävänsä nyt eduskuntavaaleissa.
Haaviston kannatus tulee vihervasemmiston leiristä, Stubbin oikealta laidalta, Keskusta vähän enemmän Stubbin puolella.
Mutta lopulta pienet siirtymät ratkaisevat, koska tilanne on niin tasan. Oikeastaa Vasemmistoliittoa ja Vihreitä äänestävät ovat niin Haaviston takana (90% & 96%), että saavutetaan kannatuslukuja lähes itänaapurin malliin. Stubb saa tässä kyselyssä vain 84% Kokoomuksen kannattajista.
Aaltola jatkaa kritiikkiään mediaa kohtaan. Jutun tärkein syytös lienee tämä:
Haastattelussa Aaltola myös arvelee, että journalistinen media voisi antaa lisää näkyvyyttä, jos heiltä ostaisi enemmän mainostilaa. Hän kertoo perustavansa väitteensä tiedotusvälineiden mainosmyyjien puheisiin.
”Mediat soittavat, onko meillä rahkeita mainostilan hankkimiseen. Aika selvästi tuodaan esille, että se tuo myös muuta näkyvyyttä lehdessä tai kanavalla. Tietysti epämääräisesti, mutta vihjaten, että tällainen koplaus on mahdollista”, Aaltola sanoo.
Kaupalliset mediat toimivat kaupallisesti, eikai siinä mitään ihmeellistä ole. Tosin isompi vaikutus lienee päätoimituksen ja omistajien poliittisella suuntautumisella. Virallisesti puolueeton on vain YLE ja sitäkin ohjaa Yle-laki jne… joka määrittää ulostulevaa sanomaa.
Aaltolan tunnin haastattelu:
Suomen presidentinvaaleissa yllättävä merkitys on sillä, että demarit antautuivat jo ehdokasasettelussa. Marin näki, että mahdollisuuksia ei ole. Hän ei koskaan ole ollut asiapohjaissa kysymyksissä vahvoilla yksin keskustelemaan, vaikka valmista agendaa ja asiantuntijoiden lausuntoja siteeraa sujuvasti. Eikä muuta sopivan karismaattista ehdokasta omista aktiiveista löytynyt. Sitoutumattomien, mutta selvästi oikeistolaisten, saati julkiporvarillisten ehdokkaiden taakse puolue ei mitenkään voinut asettua.
Kun pakko oli joku nimetä, että perusdemarit saisivat äänestettävän, laitettiin linjaan Urpilainen. Hän kelpaa kentälle juuri ja juuri, vaikka monen perusdemarin on edelleen vaikea äänestää naista. Demareista tulee iso joukko liikkuvia äänestäjiä, joiden äänet hajaantuvat ja osa jättää äänestämättä. Parempi demarien kannalta olisi ollut asettua jonkun vahvemman tueksi tai tuoda aivan uusi ja yllättävä nimi listalle.
Vihreät, naiset ja vähemmistöt voivat varmistaa Haavistolle toisen kierroksen, mutta kuka on vastassa. Stubb, Rehn tai Aaltola pystyisi keräämään oikeiston ja ison osan demareita taakseen ja nousisi niukkaan voittoon. Jos Haavistoa vastassa olisi joku muu, olisi voittaja nukkuvien puolue, mutta Haavisto linnassa. Toinen kierros ratkaistaan siis ensimmäisellä kierroksella.
Hesarin henkilökuvassa tällä kertaa Halla-aho. Ei mitenkään ylistävät kirjoitus, mutta kyllä tuota lukiessa täytyy arvostaa Halla-ahon suoraselkäisyyttä aattensa ajamisessa. Ei hän niin umpisurkealta vaikuta kun olen aiemmin ajatellut.
No mitäs ihmettä 
Marinilla olisi kyllä ollut aika helkkarin hyvät mahdollisuudet, mutta miksi tuon pääministerikauden jälkeen kiinnostaisi pienen lapsen vanhempana taas kuuden vuoden kusitolpaksi kuuntelemaan sokkarin kassa juttuja?
Kai sekin jostain kertoo ettei halunnut edes eduskunnassa jatkaa, eikä kyse ole siitä etteikö olisi pystynyt.
Mihin perustuu, että Marinilla olisi ollut hyvät mahdollisuudet presidentivaaleissa?
Minun perusteluni huonoille mahdollisuuksille;
-Marin olisi kamppaillut samoista vihervasemmiston äänistä kuin Haavisto.
-Eduskuntavaalien menestyslumo haihtui, vihreiden ja vasemmistoliiton äänestäjien liuku demariehdokkaalle pääosin poissa.
-Porvaripuolelta vähemmän ääniä kuin ainakin nimellisesti ei-vasemmistolainen Haavisto.
Näistä syistä olisi pitänyt pystyä lyömää Haavisto, jotta olisi toisella kierroksella ( Haavisto olisi kerännyt toisella kierroksella suurimman osan porvariäänistä).
Päätös luopua kansanedustajuudesta oli minusta looginen. Jos hän olisi jatkanut neljä vuotta oppositiojohtajana, hän olisi painunut sinne muiden unohtuneiden entisten puoluejohtajien joukkoon. Nyt kun maineella oli vielä rahastettavissa taloudellista etua itselle, niin pöydällä oleva raha kannatti ottaa. Ainahan tuossa vaihtoehdossa on myös ylläribonus, jos saa ulkoisesti näyttävän tittelin, sitä voi yrittää hyödyntää kotimaanpolitiikassa, kuten Suomen pankin pääjohtajuutta ennen vanhaan.
-"-
No siihen että kyseessä on suosituin suomalainen poliitikko viime vuosikymmeninä. Asian ympärillä voi heitellä loputtomiin älyllisiä kuperkeikkoja, ja tämä tosiasia ei siitä mihinkään muutu. Presidentinvaaleissa ei tarvitse myöskään vetää kiviriippaa nimeltä sdp perässään.
Marin muuten onnistui kasvattamaan pääministeripuolueen kannatusta edellisistä vaaleista, edelliset vastaavat temput on tehty 2003 ja 1983. Onkos muita kertoja ylipäätään?
Se että “minä en pidä” ei kerro oikeastaan mitään ehdokkaan menestymismahdollisuuksista.
Vaikka Marin onkin todella suosittu henkilötasolla, niin on jopa demariksi äärivasemmalla. Jos Suomessa ei olisi aiemmin ollut naispresidenttiä, niin sitten ehkä ei-sosialisti-naiset voisivat suurin joukoin päätyä äänestämään Marinia, mutta nyt on vaikea nähdä että ihan noin tulipunainen valinta Suomessa tehtäisiin - onneksi. Mutta vähän turhaa spekulointia, kun Marin ei ole ehdolla.
Nokitan vielä sillä, että varsinkin, kun kysyttäessä (muistelen erästä hänen haastatteluaan) kielsi olevansa kiinnostunut presidentin pestistä, on spekulointi jopa syyllistävää: Voi Sanna kun nyt et tullut ja pelastanut meidän rakasta äsdeepeetä ja ruvennut parhaassa työiässäsi perinteiseen eläkevirkaan eli TP:ksi joka ei muuten sivumennen sanoen edes päätä mistään.
Kansainvälisen kortin katsominen tässä kohtaa oli Marinille varmasti ainoa tilaisuus. Hänet sitäpaitsi vastaanotetaan tarvittaessa varmasti takaisin hurraahuutojen kera, vaikka nyt suupielet äänestäjillä, syystä, kiristyvätkin. Itse uskon Sannalla olevan hyvät mahdollisuudet pärjätä kv-kentillä, ja onhan hän samanlainen Suomi-lähettiläs ei-poliitikkonakin.
Niin oli. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Gamestop oli erittäin suosittu osake ja kurssi huiteli stratosfäärissä kun sen ympärille vaan saatiin tarpeeksi suuri pöhinä. Funda ei missään vaiheessa tukenut sellaista markkina-arvoa. Poliitikkojenkin kohdalla voi soveltaa mielestäni samaa ajattelua. Sanna onnistui rakentaman ympärillensä riittävän vahvan ilmiön, jonka siivittämänä nousi verrattain lyhyessä ajassa pikkukunnallispoliitikosta eduskuntaan, riviedustajasta puolueen pääksi ja lopulta pääministeriksi saakka. Politiikassa, kuten pörssissäkin tämä on mahdollista, ilman että sen ainoan suoran merkitsevän mittarin eli suosion takana välttämättä on mitään fundamentteja. Eduskunnassakin onkin istunut ties mitä venäjä-trolleja ja muita surullisia tapauksia joskus ihan kohtuullisen äänimäärän sinne nostamana.
Tämä lähinnä liittyen tuohon suosioon mittarina, sen tarkemmin ite Sannan suoritusta virassa arvioimatta.
Kovassa tulikasteessa oli joka tapauksessa ja kuumassa liemessä keitetty. Korona ja sota kun osuu vieläpä melko kokemattoman pääministerin kaudelle niin voi kuvitella että on siinä ollut tekemistä. Sanna voi olla kova luu jahka ehtii ammentaa lisää kokemusta. Ja tietysti toivottavasti jossain kohtaa hukkaa myös ne sosialistilasinsa. Toki niistäkin vaikea sanoa, missä määrin kuvasti omaa ajatusmaailmaa ja missä määrin oli laskelmoitu rooli. Poliitikot nyt kuitenkin varmaan yleisesti puhuu ensisijaisesti sitä millä saa äänestäjien tuen ja toissijaisesti sitä mitä todella ajattelee. Niin kai ne kannustimet toimii.
Nää vaalit on kyllä haastavat. Joutuu varmaan miettimään äänestyskäyttäytymistä lähinnä anti-Haavisto teesillä. Suursota Euroopassa ja toista viritellään Lähi-Idässä, niin ei kiitos pasifistia presidentiksi. Ja Haavisto on vetänyt sitä linjaa niin pitkään ja johdonmukaisesti, että lienee ihan aidosti syvintä itseään.
Minä epäilen että Marin henkilökohtaisesti halusi Haavistosta seuraavan presidentin, siksi ei etsitty kissojen ja koirien kanssa sopivaa ehdokasta varhaisessa vaiheessa.
Vai että Fuengirolan paikallislehden toimintatavoista voi hyvin yleistää koko mediaa vaivaavan mädännäisyyden ja näkyvyyden kytkykaupan? Ei kovin presidentillistä toimintaa Aaltolalta. Eipä toisaalta ihme, ettei herralla ollut intoa eritellä tällaiseen toimintaan syyllistyneitä tahoja noissa aiemmissa ulostuloissaan.
Pyh, jos yksi on tullut esiin oma-aloitteisesti, niin se ei tarkoita sen olevan ainut.
