Asiapitoista tekstiä ja pääpiirteittäin samanlaisia ovat omat mietteet. Ongelmaksi muodostuu… ajoitus. Tätä himmeliä on pidetty pystyssä jo niin kauan ja niin monen eliitin jäsenen vaikutusvalta ja oma talous nojaa siihen että himmeli pidetään pystyssä joten pyristelyä jatketaan taatusti aivan päätyyn asti.
Ja se jolla on avaimet rahanpainokoneeseen voi potkia purkkia eteenpäin yllättävän pitkään.
Mielestäni erittäin hyvä kirjoitus, joka tiivistää lyhyesti, ytimekkäästi ja jopa kansankielisesti nykyisen tilanteen, jossa olemme sekä Euroalueen haurauden! Kirjoitin itse juuri graduni EKP:n rahapoliittisista toimista viiimeisen vuosikymmenen ajalta sekä sen pääjohtajien roolista tässä koko sopassa. Mitä enemmän perehdyin tilanteeseen, sitä enemmän alkoi huolettaa Euroalueen tulevaisuus, EKP:n jo vuosia meneillään olleet osto-ohjelmat sekä toisen “menetetyn” vuosikymmenen todennäköisyys.
Yleinen konsensus on, että Draghi pelasti Euron valuuttana ja nosti Euroalueen kriisistä pois ja tästä voidaan lyhyellä aikavälillä olla samaa mieltä, sillä kukaan muu taho ei nostanut päätään tuolloin. Tämä tietysti on johtanut suurempaan ongelmaan, kuten kirjoituksessa mainittiin. En usko, että 2012 osattiin ennustaa oikeanlaisia skenaarioita seuraavalle kymmenelle vuodelle.
Fakta kuitenkin on, että Euroaluetta ei missään vaiheessa perustettu taloudelliset intressit edellä eikä sen suurimpien instituutioiden viitekehyksiä mietitty loppuun saakka. Euroaluehan ei missään nimessä ole optimaalinen valuutta-alue ja on ollut ongelmissa alusta lähtien. Nyt ollaan kuitenkin tultu jo näin pitkälle ja keksitty keinoja selvitä ongelmista aina kun sellaisia ilmaantuu. Kysymys onkin, että missä pystytäänkö liikkumaan liittovaltio-tyyliseen ratkaisuun (ja saadaanko sille kannatusta) vai lopetetaanko tekohengitys ja keksitään jotain muuta?
Oma näkemykseni on että epäoptimaalinen valuutta-alue perustettiin tahallaan jotta se liittovaltio saadaan kasaan “pakon edessä” (ennen pitkää, koska oli valmius pelata pitkää peliä) kun ei nähty että “huvin vuoksi” moinen viritys onnistuisi koskaan, ainakaan niin kauan kun kansalta kysytään mitään.
Tekstissä paradigma, että pääomalle kuuluu saada kumulatiivista tuottoa. Toki pääomaa omistava on tavannut haluta kerryttää sitä lisää, mutta teksti on kirjoitettu “kuten sijoittajan mielestä asioiden kuuluu mennä”, vaikka maailman ei kuulu toimia millään tietyllä tavalla.
Pitäisi hieman kattavammin osoittaa, miten talouskasvun puute johtuu velkamäärästä. Velanhoitokulut ovat kuitenkin absoluuttisesti hyvin maltilliset ja pääoman kustannus matala ja sitä on tarjolla ennätyspaljon, vaikka velkaa on ennestään myös ennätysmäärä. Yleensä ajatellaan, että velanhoitokulut tappavat investoinnit, mutta tähän tuskin voi vedota. Kriiseille velkataakka toki altistaa, ja velan jäädessä maksamatta pääomaa tuhoutuu.
Jos velka on ongelma, miksi ainakaan maltillinen esim. alle 5% inflaatio olisi ongelma? Ennen kaikkia, miksi se olisi keskuspankin ongelma, jonka kanssa ne joutuvat tasapainoilemaan? Nähdäkseni keskuspankit haluavat tukea velkaantuneita valtioitaan, ja inflaatio vain auttaa hoitamaan pitkän ja rullattavan velan. Sijoittajallehan se voi olla ongelma, koska tämä olisi tulosiirto ajan yli velkojilta velallisille.
Muutenkin, miksi finanssimarkkinoiden ongelma olisi aina talouden ongelma? Tämä nähdäkseni pohjaa ajatukseen, että pääomasta on puutetta ja että sen tuhoutuminen finanssikriisin myötä olisi ongelma, koska likviditeetti talouden kierrossa kuivuisi. Mielestäni on pidettävä vähintään mahdollisena, ettei likviditeetti kuivu, jos keskuspankki niin haluaa. On sijoittajan oma asia, luottaako keskuspankkeihin vai ei, mutta se ei välttämättä likviditeettivirtaa kiinnosta. Sijoittajillehan tämäkin on ongelma, mutta mitä sitten?
Luottamuksen kadotessa näin ilman muuta voisi käydä, mutta ilman vaikutusmekanismia tällaisesta ei ole paljonkaan hyötyä. Luottamus voi myös väliaikaisesti rakoilla, mutta palata sitten nopeastikin kuten keväällä 2020. Itse en osaa tehdä muuta, kuin tiedostaa epävarmuuden.
Sulla on @Marianne_Palmu fiksuja kirjekavereita.
Olin eilen kirjoittamassa osin samansisältöistä juttua tänne, mutta se uhkasi mennä niin poliittiseksi että deletoin sen.
Tämä taas saattaa mennä filosofian puolelle, mutta optimaalisen valuutta-alueen kannalta kaiken a ja o on hallintokulttuuri. Amerikan Yhdysvalloissakin on melko erilaisia osavaltioita talouden rakenteen, demografian ym suhteen, mutta byrokratiaa ja korruptiota on eri puolilla suunnilleen yhtä paljon ja oikeusvaltio toteutuu suunnilleen yhtä hyvin (huonosti) joka puolella. Osa osavaltioista on kroonisia nettosaajia, mutta se on yleisesti hyväksyttyä.
Euroopassa on erilaisia kulttuureita. Joissakin kulttuureissa sääntöjen noudattaminen ja virkamiesvastuu ovat kunnia-asioita, joissakin on harmaata taloutta ja lievästi sanottuja joviaaleja tuomareita ja muita virkavallan käyttäjiä. Ja mitä huonompi hallintokulttuuri, sitä vähemmän kansalla on intressejä rahoittaa hallintoa veroin ja muin maksuin, mistä seuraa harmaata taloutta. Kärjistäen tiedämme, että Italian veroaste/bkt on suunnilleen sama kuin Suomen, mutta emme tiedä, paljonko se bkt on. Osa cappucinoista kun on saattanut vaihtaa omistajaa valtion tietämättä. Kierre on vaikea katkaista, koska kulttuuri muttuu hitaasti.
EU suoltaa harmonisointidirektiivejä ja ihan uuttakin lainsäädäntöä sellaista tahtia, että Euroopassa lait saattavat olla jo yhdenmukaisemmat kuin jenkeillä. Mutta käytännön toteutus ontuu. Niin kauan kuin hallintokulttuurit eroavat toisistaan näin paljon, tulonsiirtounioni - joka on vain askelen päässä liittovaltiosta - on vaikea perustella.
Talouskasvulle on yksi tekijä ylitse muiden: usko tulevaisuuteen. Kun ollaan luottavaisia, uskalletaan tehdä investointeja ja ottaa velkaa. Velanotto korreloi positiivisesti talouskasvun kanssa. Kun ollaan jo ennestään veloissaan, uutta velkaa ruokkimaan lisää talouskasvua on vaikeampi perustella. Kun ollaan veloissaan ja sen lisäksi epävarmoja tulevaisuudesta, vanhaakin velkaa maksellaan mieluummin pois. Samalla rahaa katoaa taloudesta.
Olet oikeassa, keskuspankin tehtävä ei ole pelastaa sijoittajia vaan talous. Voisi ajatella, että suuressa talouden rattaistossa finanssimarkkinat toimivat voiteluaineena, jonka tehtävä on vähentää kitkaa toimijoiden välillä ja näin saada talous pyörimään jouhevammin. Siinä katsannossa finanssimarkkinoiden ongelma ei olisi talouden ongelma, jos keskuspankit pystyisivät pitämään öljyn juoksevana eli finanssisektorin toimintakykyisenä. Taas muun julkisen vallan pitäisi omalla finanssipolitiikallaan säädellä polttoainetta. Tahdin hidastuessa lisätä ja kiihtyessä liikaa vähentää polttoaineen syöttöä. Mutta ongelmaa on vaikeuttanut se, että finanssisektorista on tullut liian suuri. Se on kehitellyt valtavat luottomarkkinat joilla vaihdetaan ties mitä johdannaisia, johdannaisten johdannaisia ja niidenkin johdannaisia. On vakuutuksia, sijoituspalveluita ja muuta. Sanon luottomarkkinat, koska finanssisektorilla kaikki varallisuus on jonkun velkaa ja koko toiminta perustuu luottamukseen. Finanssisektorista on tullut liian suuri osa taloutta. Ei enää vain voiteluainetta vaan osa rattaistoa.
Rattaiston voiteluaineen ohella myös olkihimmeli kuvaa finanssisektorin luonnetta melko hyvin. Kun yhden narun katkaisee, voi pudota pieni tai suuri osa pois tai rakennelma muuttua ihan muodottomaksi pieneltä tai suurelta osin riippuen siitä kuinka merkittävä tai vähäpätöinen naru on kyseessä.
Koska finanssikriisi osoitti että himmeli on liian monimutkainen keskuspankkienkaan hallittavaksi, ne pyrkivät varmistamaan ettei mikään lanka katkeaisi. Nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin himmeli on vielä monimutkaisempi. Melkein mikä tahansa osa on “too big to fail”, liian iso menemään nurin, kun ei tiedetä ketkä muut toimijat menevät samassa rytäkässä vinoon.
Laitetaan vaikka tähän ketjuun. Ei ehkä optimi vertaolukohta, mutta jonkinlainen? Israel johtaa rokotepelissä aika kirkkaasti ja siellä on on mun ymmärtääkseni rajoitukset aika lailla poistettu, ravintolat täynnä, jne. Eli tapahtunut juuri se, mitä täällä odotetaan tapahtuvan joskus parin kuukauden päästä.
Mites inflaatio? Löytyykö blummalta tai jostain reaaliaikaista? Tunteeko joku Israelin taloutta yhtään, että onko syitä, miksi se käyttäytyisi eri tavalla? Toki se on vähän pienempi talousalue kuin vaikka Euromaat tai USA.
Nopeimmat rokottajat on ainakin ne joihin ihmiset mieluiten matkustavat jos/kun saavat.
Paljon on ollut puhetta ja osittain pelkoakin jonkinlaisesta voimakkaasta inflaatiosta lähivuosina. Käytännössähän tuo tilanne vaatisi sen, että kysyntä kasvaisi niin voimakkaasti että tarjonta ei pysy perässä. Puolijohdekomponentit ovat viime aikoina osoittautuneet eräänlaiseksi pullonkaulaksi taloudelle, mutta onko meillä mitään muita pullonkauloja, jotka voisivat pidempikestoista inflaatiota saada aikaan?
Nykyisellä rahapolitiikalla voidaan saada patoutuneen kysynnän purkautuessa (ja koska säästämisasteet ovat olleet korkeat) selvä inflaatiopiikki, mutta kyllä pidempiaikainen inflaatio vaatii muutakin. Ja jos meillä ei ole tiedossa pidempiaikaista inflaatiota, niin korkopolitiikka tuskin muuttuu. Bileet siis jatkuvat, boolia kyllä riittää!
Toinen juttu mitä olen miettinyt. Keskuspankkien inflaatiotavoite on mielestäni äärimmäisen vanhanaikainen ja se on syy miksi ollaan ajauduttu nykyiseen umpikujaan. Viime aikojen onneton inflaatio ei ole seurausta rahan tarjonnan puutteesta, vaan yksinkertaisesti kysynnän vajeesta. Tästä huolimatta keskuspankit ovat erittäin kyseenalaisesti vain jatkaneet löysää rahapolitiikkaa (surkealla menestyksellä) luoden erilaisia omaisuuskuplia (esim. bondit). Keskuspankit ovat siis yrittäneet vaikuttaa inflaatioon, vaikka todellisuudessa niillä ei ole ollut siihen minkäänlaisia keinoja.
Inflaatiota pitäisi lähestyä enemmän kysynnän puutteen takia. Ja mistä tämä mielestän johtuu:
Eli ratkaisu olisi enemmänkin finanssipolitiikassa. Ilmastonmuutoksen ajaman trendin myötä teknologia tulee kehittymään siten, että kuluttaminen ei olekaan enää pahasta ja ilmastoa saastuttavaa. Ja tämä voisi ajallaan olla triggeri myös inflaatiolle, koska uusi teknologia (uusiutuvat muovit, biopolttoaineet, uusiutuva energia) voi tarjota meille tuotannossa pullonkauloja, jolloin kysyntä ylittää selvästi tarjonnan.
Muutenkin miettinyt tuota taloudellista eriarvoistumista globaalissa mittakaavassa. Kyllähän me oikeasti kaivattaisiin joku globaali veropohja (ei realistinen), jolla saataisiin tasattua noita oikeasti ökyrikkaiden ihmisten varallisuutta. Eli ei siis niin että miljonäärejä alettaisiin verottamaan, vaan pelkästään noita jotka hallitsevat maailmaa. Ei ole hyvä asia missään nimessä että noista ökyrikkaista tulee koko ajan vain rikkaampia, eivät he siitä todellisuudessa itsekään hyödy.
Hintoihin vaikuttaa kysyntä ja tarjonta. Viime vuosina nähty disinflaatio johtuu nimenomaan tarjontapuolelta. Kyllä kuluttajat kuluttavat. Hintoja laskee globalisaatio, robotisaatio, prosessien kaikenlainen tehostaminen, työntekijän heikko neuvotteluvoima.
Kahden prosentin inflaatiotavoite on täysin hatusta vedetty sopivan kuuloinen tasaluku. Ei sitä ole mitenkään tieteellisesti määritelty. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että se on pöhkö. On vaikea sanoa, onko löysä rahapolitiikka nostanut kuluttajahintoja. Emmehän me tiedä kuinka syvä deflaatio meillä olisi ilman rapo-elvytystä.
Verotuksesta ja tulonjaostakin olen samaa mieltä, samoin kuin siitä että saataisiin jotenkin kansainvälistä koordinaatiota. Onhan jo pelkästään Yhdysvalloissa oma veroparatiisinsa Delaware, jossa on enemmän yrityksiä kuin asukkaita.
Eletään mielenkiintoisia aikoja. Valtioiden velka kasvaa ja samalla monen suuryrityksen tulokset pysyy hyvällä tasolla; elvytyksen ansiosta tai ihan ilmankin. Samalla perälauta vuotaa, kun yhä useampi firma lähtee optimoimaan verotusta siirtämällä pääkonttoreita maihin joissa sitä ei käytännössä ole. Viimeisimpänä Suomesta uutisoitu UROS.
Valtion rahoilla korkeakoulutetut työntekijät ja varmasti myös kaikki tuet ja porkkanat kelpaavat, mutta kun pitäisi kantaa vastuuta myös toiseen suuntaan niin lähdetään veropakolaisiksi.
Kuinka paljon rahaa jää valtioilla saamatta, kun suuryritykset pakoilevat vastuitaan? https://www.cnbc.com/2019/12/02/silicon-valley-giants-accused-of-avoiding-100-billion-in-taxes.html
Joo ihan totta, tuo teknologisen kehityksen ja globalisaation tuoma deflatorinen voima on varmasti myös yksi keskeinen syy.
Velalla kummitellaan paljon ja onhan se joskus oikeasti ongelma, kuten se on joskus oikeasti ratkaisu.
Mutta on hyvä muistaa, että velka on aina toisen saatava eli toisen “ässetti”, varallisuuttta siis. Joko pankin taseessa, keskuspankissa, yksityisella lainaajalla jne.
Kun luette seuraavan kerran velkamäärää kauhistelevaa tekstiä, vaihtakaa sanan “velka” tilalle “varallisuus” niin ongelman eriskummallisuus paljastuu.
En sano, etteikö velkakriisejä synny jatkossakin kun lainaajien hermot pettää tai lainaa ottaneiden maksukyky ei osoittaudukaan niin hyväksi, kuin oletettu. Velka eittämättä tekee systeemistä herkän disruptioille.
Mutta velka on itsessään vain pelinappula ja pelin sääntöjä voi aina muuttaa lennosta. Velkaa voi muuttaa omistusosuudeksi jne. Esim. kuvitelkaa, että valtion velkaa muutettaisiin osin velkojien verotusoikeudeksi (alá keskiaika), asuntolainojen sijaan pankki ostaisi osin kämpän velallisen kanssa (Islamilainen pankkisysteemi käsittääkseni tekee asian näin), yrityslainaa voi muuttaa suoraan osakeomistukseksi jne.
Velassa ainoa ongelma on se, että se pitää maksaa tietyssä ajassa takaisin. 
Sijoitetussa pääomassa esim. osakkeisiin ei ole tätä ongelmaa, koska ne on luonteeltaan ikuisia.
Velkaongelmakeskusteluissa kuvaavaa on, että olen nähnyt tismalleen näitä samoja keskusteluita jo 1700-luvun Englannin velkakeskusteluissa. Maa oli kuulemma konkurssin partaalla. Englanti ei ole defaultannut edelleenkään ja ihan kohtuullisesti maan elintaso on noussut 250 viime vuoden aikana…
Spesifimmin Euroopasta… Euroalue on myös vaihtotaseeltaan ylijäämäinen, mikä käsittääkseni tarkoittaa ettemme ryhmänä velkaannu ulospäin vaan muu maailma on meille velkaa yhä enemmän. 
Kauan tämä järjestely, missä maailman rikkaimpia paikkoja ei jaksa kuluttaa oman tuotantonsa verran, sopii muille on sitten eri kysymys…
Velka on ongelma.
Muista että kaikki talouskasvu on velkavetoista. Rahaa syntyy vain silloin kun syntyy velkaa. Esim. kun joku menee pankkiin ja ottaa lainaa 10.000 euroa. Ensin tilillä oli 1000 euroa ja velkaa nolla. Yhtäkkiä tilillä onkin 11.000 euroa ja velkaa 10.000 euroa. Ja näin rahamäärä taloudessa kasvoi kymppitonnilla. Jos velallinen päättääkin samoin tein maksaa velkansa pois, tililtä häviää se 10k ja rahamäärä taloudessa sulaa velan ohella.
Oletetaan seuraavaksi tilanne että tilillä on 11.000 ja velkaa 110.000. Nyt uuden velan ottaminen ja myöntäminen ei enää ole samanlainen läpihuutojuttu. Mitä enemmän on velkaa, sitä vaikeampaa on uuden velan ottaminen. Siinä syy, miksi velka on ongelma. Katso vastaukseni @Helel ille vähän ylempää Uusi normaali vai pysyvä häiriö - inflaatio, elvytys ja talouskasvu - #296 by Tompe
Mutuilen pari mieleen tulevaa asiaa:
Maaseudun tulevaisuudesta luin eilen, että metsäteuollisuuden toimintaan vaikuttaa edelleen korkeat konttihinnat. Voisikohan tämä aiheuttaa pullonkaulaa? Myös puun ja sellun hinta on nousussa.
Lisäksi tuntuu siltä, että sykliset alat/raaka-aineet ovat menossa kohti syklin alkua, jota edeltää raaka-aine pula/hintojen nousu. Esimerkkinä vaikka uraani ja kupari. Sähköistyminen tulee myös vääjäämättä pidemmällä aikavälillä vaikuttamaan metallien tuotantoon ja hintaan.
Kai me se kulutus ja inflaatio saadaan käyntiin, kunhan vaan saadaan ne piikit hihaan.
En halua sotkea tätä ketjua yksistään velalla (heh heh), mutta aihe liittynee oleellisesti esimerkiksi elvyttämiseen jota usein tehdään velalla. 
Velka on väline siirtää kulutusta ja investointeja tulevaisuudesta nykyisyyteen (velka voi olla myös vallankäytön ja sorron väline, mutta se ulottuvuus ei ole tämän ketjun aihepiirissä sitten yhtään ). Kyllä maailmantalouden voi organisoida ilman velkaakin (pienen jumpan joutuu tekemään ja pari velasta hyötyvää entiteettiä pitäisi saada suostumaan tähän), sosiaalisia konstruktioitahan nämä taloudetkin ovat eikä mitään luonnonlakeja.
(Kiina on muuten tällä hetkellä malliesimerkki maasta jossa velasta on tehty ihan lakua mitä kommunistinen puolue taivuttelee mielensä mukaan, kannattaa seurata. ;D)
Velka on ongelma, jos sitä on paljon jollakin ryhmällä ihmisiä/yrityksiä(/valtioita) ja he ovat käyttäneet velan tavalla, joka ei ole kasvattanut heidän kapasiteettia maksaa takaisin velkoja ajallaan. Silloin joudutaan pahimmillaan tilanteeseen, jossa lainottajienkin kuten pankkien/varjolainaajien luottamus toisiinsa katoaa ja iskee päälle ns. finanssikriisi. Vähemmän vakavissa tapauksissa lainaajat nielevät tappionsa ja perintäukkelit tyhjentävät velkaisten kirstuista sen, mitä sieltä pohjalta vielä löytyy. Sitten elämä jatkuu koko systeemin tasolla normaalisti.
Velkaa voi olla teoriassa vaikka rajattomasti jos se on halpaa ja se velka voidaan investoida tuottavasti niin, että se kasvattaa velanmaksukapasiteettia. Asia ei ole niin mustavalkoinen.
Okei, luulin että puhuttiin käytännöstä eikä teoriasta.
Ilmeisesti sanot tällä, että velan kasvaessa kasvaa myös epäluulo koskien sen hoitovalmiutta, eikä seurauksena sitä haluta myöntää.
Kyllä vain velallinen välillä defaulttaa ja epäluulo kasvaa. Toistaiseksi se on pysynyt kasassa, mutta olisi typerää väittää ettei suuri määrä enenevissä epämääräisiin käsiin lainattua pääomaa polttelisi yhtään.
Alkuperäisen vastaukseni pihvi oli, ettei talouskasvun puute selity kasvavalla velkataakalla ja sen hoitokuluilla. Tämä epäluottamusongelma liittyen velkaantumiseen tai velanhoitamiseen on mielestäni eri eläin. Jossain vaiheessa, vaikka velanhoitokulut olisivat alhaiset, tuskin halutaan siltikään lainata, koska hoitokulujen nousu ja maksukyky pelottaa.
Tämä piste on tavallaan saavutettukin, mutta keskuspankit paikkovat tämänkin ongelman mm. tarjoamalla yönylilikviditeettiä.
Palataanpa velkaväittelystä takaisin aiheeseen. Olen joskus miettinyt millainen vaikutus inflaatioon on sillä, että tuotanto siirtyy halvan kustannustason maihin ja mitä tapahtuu jos siirtymä hidastuu tai peräti lakkaa. Entä jos siirtymä kääntyy peräti takaisin? Alla on tuore laskuharjoitus jossa otetaan huomioon vain tarjontapuoli, ei ollenkaan kysyntää. Luvut on hatusta vedettyjä: aluksi valtiossa A kulutuksesta 9 % on tuontia valtiosta B, jonka kustannustaso on aluksi 30% valtion A kustannustasosta. Aluksi tuotantoa siirtyy valtiosta A valtioon B (tuonti kasvaa 2019-2021). Vuonna 2022 tuotannon siirtyminen lakkaa ja vuosina 2023-2025 tuotantoa siirtyy valtioon A takaisin. Laskuharjoituksessa valtion A kustannusinflaatio on koko ajan 3 % ja valtion B 8 %.
Esimerkki on kärjistetty ja yksinkertaistettu, mutta siitä näkee hyvin, että tuotannon siirtymisen dynaaminen vaikutus on yhtä tärkeä kuin valtioiden sisäinen kustannusinflaatio. Käännepiste on vuosi 2022. Inflaation parin prosenttiyksikön pomppaamiseen riittää, että tuotantoa ei enää siirry halvemman kustannustason maahan, vaan tuotantorakenne pysyy edellisvuoden tasolla. Jos tuotanto alkaa palautua takaisin valtioon A, inflaatio kiihtyy jo aika merkittävästi.
Voisiko joku viisaampi kertoa onko ajattelussani jotain pahoin pielessä?
