Velalla kummitellaan paljon ja onhan se joskus oikeasti ongelma, kuten se on joskus oikeasti ratkaisu.
Mutta on hyvä muistaa, että velka on aina toisen saatava eli toisen “ässetti”, varallisuuttta siis. Joko pankin taseessa, keskuspankissa, yksityisella lainaajalla jne.
Kun luette seuraavan kerran velkamäärää kauhistelevaa tekstiä, vaihtakaa sanan “velka” tilalle “varallisuus” niin ongelman eriskummallisuus paljastuu.
En sano, etteikö velkakriisejä synny jatkossakin kun lainaajien hermot pettää tai lainaa ottaneiden maksukyky ei osoittaudukaan niin hyväksi, kuin oletettu. Velka eittämättä tekee systeemistä herkän disruptioille.
Mutta velka on itsessään vain pelinappula ja pelin sääntöjä voi aina muuttaa lennosta. Velkaa voi muuttaa omistusosuudeksi jne. Esim. kuvitelkaa, että valtion velkaa muutettaisiin osin velkojien verotusoikeudeksi (alá keskiaika), asuntolainojen sijaan pankki ostaisi osin kämpän velallisen kanssa (Islamilainen pankkisysteemi käsittääkseni tekee asian näin), yrityslainaa voi muuttaa suoraan osakeomistukseksi jne.
Velassa ainoa ongelma on se, että se pitää maksaa tietyssä ajassa takaisin. Sijoitetussa pääomassa esim. osakkeisiin ei ole tätä ongelmaa, koska ne on luonteeltaan ikuisia.
Velkaongelmakeskusteluissa kuvaavaa on, että olen nähnyt tismalleen näitä samoja keskusteluita jo 1700-luvun Englannin velkakeskusteluissa. Maa oli kuulemma konkurssin partaalla. Englanti ei ole defaultannut edelleenkään ja ihan kohtuullisesti maan elintaso on noussut 250 viime vuoden aikana…