Aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun Wärre tiedotti energiavarastoinnin tulevaisuuteen liittyen. Varastointisegmentin kasvu on kuitenkin ollut merkittävässä osassa Wärren lähivuosien yhtiökuvaa ja sijoitustarinaa. Ilmassa olevien kysymysmerkkien määrä oli valtaisa. Kuitenkin konsernijohtaja Agnevallin haastattelu antoi mielestäni yllättävänkin hyvää informaatiota johdon näkemyksistä, vaikka mitään merkittävästi uutta ei sanottukaan. Syyllistyn varmasti liian pitkälle vedettyihin johtopäätöksiin, mutta kannattavuuden toistelu loi ainakin itselleni kuvan, että kyseessä on pääasiallinen syy tämän strategisen selvityksen taustalla. On tietenkin selvää, että kyseisellä toimialalla on tarjolla merkittävää kasvua vähintään seuraavalle kymmenelle vuodelle. Oletettavasti Wärtsilässä on kuitenkin todettu, että alla ei ole mahdollista saavuttaa tarpeeksi korkeata kannattavuutta edes tulevaisuudessa (viittaus: esimerkiksi juuri komponenttien läpilaskutuksen osuuteen). Johdolla on mitä luultavammin näkemys, että kroonisesti matalakatteinen liiketoimintasegmentti ei sovellu osaksi Wärtsilän strategiaan. Agnevall puhuessaan korosti, että Wärtsilä tietysti tavoittelee kasvua, mutta ehdottomasti kannattavaa sellaista.
Itse pidän epätodennäköisenä, että energiavarastoinnin kanssa tultaisiin jatkamaan nykyisellä mallilla, kun kerran asian kanssa tultiin ulos. Kysymys kuuluukin, että myydäänkö kyseessä oleva liiketoiminta vai tehdäänkö siitä spin-off pörssiin. Itse suosisin jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikkakaan sitä ei valitettavasti yhtiön suunnasta kovinkaan selvästi nostettu framille. Itsenäisenä yhtiönä pörssissä energiavarastointi voisi profiloitua voimakkaasti kasvavaksi yhtiöksi, jolla olisi mahdollisesti hyvinkin mielenkiintoisia kehityspolkuja esimerkiksi yritysjärjestelyjä hyödyntäen. Oma ymmärrykseni ei riitä arvioimaan ko. tuotteita tarpeellisella tarkkuudella, mutta voisi ainakin teoriassa kuvitella, että esimerkiksi yritysjärjestelyjen kautta yhtiön tuotepalettia olisi mahdollista saada kehitettyä parempi katteiseksi. Uskoisin nykyisistä puheista, että tällaiseen kasvustrategiaan Wärtsilällä itsellään ei ole kovinkaan suuria intohimoja.
Tietenkin tarpeeksi hyvän hinnan saaminen kyseisen liiketoiminnan myynnistä olisi Wärtsilän osakkeenomistajille myös eduksi. Jotenkin vain olisi mukava nähdä uusi miljardiluokassa pelaava ja voimakkailla kasvunäkymillä valjastettu yhtiö Helsingin pörssissä. Niitä ei kuitenkaan ole tungokseksi asti. Jännityksellä odotetaan, että miten tilanne kehittyy.
On tuossa vielä sekin mahdollisuus, että perustetaan yhteisyritys yhden tai useamman toimijan kanssa. Tuollaisella järjestelyllä Wärtsilä voisi olla hyvin tiivis yhteistyökumppani sellaisissa asioissa, jotka sopivat paremmin valittuun painopistealueeseen.
Päivän sulattelun jälkeen tuo strateginen pohdinta kyllä käy järkeen. Katteita varmasti kasvattaisi kyky rakentaa akustot itse, ja kyvyn hankkiminen yritysostoilla tai yhteisyrityksen perustamisella. Jos ei onnistu niin sitten toimintojen myynti voi hyvinkin olla oikea liike.
Ilmoittaudun myös hämmentyneiden omistajien joukkoon. Minullekin nimenomaan energianvarastointi on se suurin syy Wärtsilän omistamiseen. Olen kyllä tietoinen markkinan katehaasteista akkuteknologian suhteen, mutta olen vakuuttunut tulevaisuuden markkinoiden kasvusta ja kestävyydestä siinä määrin, että olen luottanut myös katteiden paranevan ajan myötä. Kyllähän minä myös johdon perustelut pystyn näkemään ihan johdonmukaisina, mutta iso motivaatiotekijä omistajuuteen kyllä lähtee pois mikäli koko energianvarastointisektori myytäisiin kokonaan pois. Täytyy kai malttaa odotella mihin ratkaisuihin Wärtsilässä päädytään. Mutta ei tämä nyt ainakaan rohkaise tekemään suunnittelemiani lisäsijoituksia yhtiöön. Osakkaana mietin lähinnä nyt, että keventääkkö vai myydä jopa kaikki pois?
Tuntuu että Wärtsilä haluaa keskittyä ydinosaamiseensa ja karsia näitä erilaisia projekteja pois. Oli sitten kannattavaa tai ei. Ehkä siellä on tullut mäki vastaan ja nähty että tosiaan investointikustannus on suuri ja moni ei halua sitä maksaa tai jotain muuta kuoppaa reitillä ylös.
Wärtsilä on koko ajan korostanut varastointibusineksessa tuotteen laatua, turvallisuutta, projektien hallintaa ja kyvykkyyttä integroida akut osaksi energiajärjestelmiä myös softan kautta. Itselle on yllättävää että näistä lähtökohdista varastointijärjestelmiä ei kuitenkaan nähdä pitkällä aikavälillä riittävän kannattavana liiketoimintana ilman muutoksia strategiaan. Todennäköisesti Wärtsilä uskoo että pitkän aikavälin tuloksen teko olisi rajattua ilman laajentumista arvoketjussa, ottaen huomioon Kiinalaisten aggressiivisen hintakilpailun.
OP:n katsauksessa oli haarukoitu että Wärtsilän arvo ilman varastointia voisi olla luokkaa 10-11EUR per osake ja varastoinnin arvon skaala 0,5-2,5 EUR/osake riippuen arvotetaanko se liikevaihto- vai tuloskertoimilla. Haarukan ylälaita on todennäköistä vain jos liiketoiminta myydään taholle joka saa merkittävät synergiat kun taas haarukan alalaita perustuu matalaan katetasoon ja nykyiseen markkinasentimenttiin.
Oma case Wärtsilän suhteen on perustunut kokonaisvaltaiseen asemointiin energiamurroksessa ja nyt merkittävän säätövoimapalikan mahdollinen divestointi aiheuttaa kysymysmerkkejä - etenkin kun vaikutukset omistaja-arvon luomiseen on epävarmaa.
En yleensä pidä yhteisyrityksiä kovin hyvänä ajatuksena, mutta ehkä juuri tässä casessa sekin voisi olla kiinnostavaa. Jos Wärre löytäisi sopivan akkuvalmistajan, niin JV:ssä akkuvalmistaja voisi tuoda yhtälöön komponentit ja Wärre sähköteknisen ja projektiosaamisen - ja sitä kautta mahdollisesti voitaisiin saada rakenne, jossa tuotteet voitaisiin myydä Wärren brändillä ja hinnalla, mutta samalla saada kulupuoleen joustoa. Ja toisaalta akkutoimittaja pystyisi laajenemaan arvoketjussa vertikaalisesti.
Lisäksi mahdollisesti Wärre voisi kuitenkin pitää tuotteiden käyttöönotot ja huollot omana liiketoimintanaan, jolloin näiltä osin voitaisiin hyväkatteinen liikevaihto kirjata suoraan Wärren kirjoihin…
Laitetaan tämä Ekin tekemä tuore yhtiörapsa tänne.
Wärtsilän Q3-numerot olivat liikevaihtoa lukuun ottamatta odotuksia vahvemmat. Yhtiö paransi hieman näkymäkommenttiaan, mutta ilmoitus varastointiliiketoiminnan strategisesta arvioinnista tuli puun takaa.
Rapsasta lainattua:
Kokonaistuotto on edelleen kunnossa
Osakkeen kokonaistuotto-odotus (tuloskasvun ja arvostuskertoimen muutoksen määrittämä kurssinousuvara lisättynä osinkotuotolla) on P/E- ja EV/EBIT-pohjaisilla laskelmilla +13…+18 % eli selvästi yli n. 9 %:n tuottovaatimuksen. Osakkeen riskikorjattu tuotto-odotus on siten houkutteleva.
Masentavaa tässä on se, että jälleen kotimaista osaamista valuu tn. ulkomaisten yritysten syliin. Pidemmällä tähtäimellä on mahdollista, että meidän tekemää arvokasta kehitystyötä myydään halvalla maailmalle ja muutaman vuoden päästä ihmettelemme taas, miten osaaminen vietiin ulkomaille ja mitään emme hyötyneet vuosien panostuksesta.
Epätoivoisena ideana pyörittelen mielessäni joint Venturea Kempowerin ja Wärtsilän välillä. Periaatteessa latausasemia hankkivat asiakkaat voisivat tarvita myös varavoimaa , jolloin he aurinkosähköä hyödyntämällä lataisivat suuret megapackit päivällä täyteen, ja tämä halvalla hankittu sähkö myydään sitten illalla ulos hyvään hintaan ajoneuvojen lataukseen. Tällainen latausasema+Megapack voisi olla toimiva konsepti, jonka Kempower myisi ainutlaatuisena inhouse suunniteltuna ja tuotteistettuna pakettina avaimet käteen.
Enpä oikein muuta keksi, miten tämä liiketoiminta pysyisi meillä. Myynti ulkomaiselle taholle vie todennäköisesti valmistuksen ja tuotekehityksen meiltä pysyvästi tämän tuotteen osalta.
No joo, ettei nyt mene ihan synkistelyksi, niin muistetaan että Wärtsilän energiavarastoliiketoiminnan taustat ovat hyvin vahvasti jenkeistä ostetussa Greensmithissä.
Ei tämä liiketoiminta siis minun ymmärtääkseni ole juuri lainkaan kotimaista osaamista tai kotimaassa tehdyn kehityksen tulosta, vaan jos tämä myydään niin käytännössä jenkkiläinen liiketoiminta vaihtaa omistajaa.
Wärrehän ei ole tainnut toimittaa yhtäkään varastoa esimerkiksi Pohjoismaihin, vaan on keskittynyt vain USA:n, Australian ja muutaman aktiivisimman Euroopan maan markkinoihin. Tämä ehkäpä kuvastaa strategisen arvioinnin taustaa, on pirun hankalaa olla globaalisti kilpailukykyinen toimija alalla joka koostuu isolta osin läpilaskutukseen, ja toisaalta ilman että on iso globaali toimija on hankalaa luoda kestäviä kilpailuetua.
Tosi helppo, kun on nyt jo oma osasto Jenkeissä
Ehkä energian varastoinissa kemiallinen vararstointi ( akut ja kondensaattorit ) ei olekaan tulevaisuuden ratkaisu. Onhan niitä paljon muitakin ratkaisuja ja toiseksi tuuli ja aurinko sähkö halpuu kokoajan niin ehkä sitä ei edes kannata varastoida pieneksi hetkeksi kalliilla akulla
Hyvä kommentti, en tiennyt näitä taustoja. En kuitenkaan luovuta helpolla. Kempowerille latausasemien ja varavoiman toimittaminen yhtenä pakettina voisi olla toimiva konsepti. Tällaista on ainakin Teslan suhteen spekuloitu Superchargereille ja Megapackeille, joten miksi ei yritettäisi samaa? Sitä paitsi onhan Kempowerkin jo etabloitumassa rapakon taakse, joten maantiede ei olisi esteenä,…Jos homma pelottaa, voisi Wärre alkuun olla osaomistajana tässä…
Juu, en mä epäile lainkaan tuollaisia muilta toimijoilta löytyvät. Wärre on keskittynyt isompiin ratkaisuihin. Pienet järjestelmät ovat hinnaltaan pienehköjä ja niiden myyminen vaatii aivan erilaisen myyntiorganisaation. En mä väitä, ettei tuo voisi olla kannattavaa bisnestä, mutta menee pahasti ohi Wärren erityisosaamisen. Mikäli energiavarastot päätyvät johonkin yhteisyritykseen, niin toki silloin tuollaisetkin voivat tulla kyseeseen.
Vihreän vedyn, metanolin ja ammoniakin hinta laskee sitä mukaan kun uusiutuvien energiantuotantokapasiteetti kasvaa.
Wärtsilän ammoniakilla toimiva moottori valmistunee energiamarkkinoille tämän vuoden lopussa. Puhdasta vetyä käyttävän moottorin puolestaan arvioidaan valmistuvan vuoteen 2025 mennessä.
Wärtsilän moottoreilla tehty onnistuneesti testejä 25 tilavuusprosentin vetyseoksella, jolla saatiin 95% moottorikuorma.
Tarkat sää- ja kuormahuippujen ennusteet, ja alle minuutissa täyteen tehoon käynnistyvät moottorit, niin tulevaisuudessa akustojen ainoa hyötyä on tietyissä äkillisisssä vikatilanteissa.
Tähän päälle muun muassa liikenne sähköistyy kovaa vauhtia, niin akkumateriaalien hinnoissa on nousupainetta tulevaisuudessa.
Tässä varmaankin kyse sitten pienemmän kokoluokan kuin 31,32,34 moottoreista?
Ja onhan akustosta hyötyä muuallakin kuin vikatilanteessa.
Tarkoitan siis että jos nyt ajellaan pankkiin sitä varausta kun vaikkapa kaasunjakeluyhtiöltä saa koneeseen kaasua halvalla ja puretaan tämä lataus gridiin kun sähkön kysynnässä tulee piikki… Piikki hinta on kovempi kuin base loadi…
Ja kun ajetaan pelkkä baseloadia ja ollaan täydellä kuormalla parallel to grid niin jos saadaan toinen kisko kuumaksi akkupuolelle kun kysyntä kasvaa…
