Olemme vihdoinkin edenneet suosituspolitiikka-asiassa ja nyt on aika ihan julkisellekin statuspäivitykselle, sillä viime viikolla käytiin asiaa läpi kaikkien analyytikoiden kanssa sisäisesti. Varoitan jo tässä vaiheessa, että viestistä tulee pitkä.
Alkuun prosessista. Kaivoimme homman työpöydän arkistoista pahimpien tuloskausikiireiden keskellä ja työn alkuvaiheessa @Glarin kävi myös sivuun kirjoittanutta ja @Petri_Gostowski sparraamassa toimistolla (kiitos vielä tästä!). Ensi alkuun kävin läpi tämän ketjun ja kaikki muistiinpanot aiemmilta sisäisiltä mietiskelyrundeilta ja tältä pohjalta aloitimme vapaaehtoisten aineiston läpikäynnin. Mukaan tulivat itseni lisäksi @Petri_Gostowski , @Rauli_Juva , @Matias_Arola ja @Frans-Mikael_Rostedt .
Analysoimme myös nykyisen suosituspolitiikkamme hyötyjä ja heikkouksia sekä mahdollisia muutoksia rajoittavia tekijöitä lähtötilanteen kartoittamiseksi. Tavoitteena oli rakentaa luonnos vaihtoehtoisesta suosituspolitiikasta tai poliitikoista koko analyysitiimimme kommentoivaksi. Kampaviinereitä syötiin muistaakseni loppukesän mittaan 2-3 palaverissa, minkä päälle pitää vielä lisätä slack-keskustelut ja höpinät konttorilla eri analyytikoiden ja yhteisötiimin jäsenten kesken.
Nykyisen politiikan vahvuuksiksi ja heikkouksiksi tunnistettiin seuraavat asiat:
-
Selkeä ja yksinkertainen lukijoille (ml. pitkähkö historia)
-
Näkemyksellinen
-
Vertailukelpoinen suhteessa analyysitoimialan valtavirtaan
-
Kohtuullisen joustava (vrt. esim. edellinen politiikka, video edellisestä muutoksesta on täällä)
-
Suositus on dominoivassa roolissa
-
Tavoitehinnat heiluvat usein
-
Pistemäinen tavoitehinta on teoreettinen / ihanteellinen lähestymistapa
-
Riskimittari ei kerro suoraan näkemykseen / suositukseen liittyvästä riskistä (ei suoraan suosituspolitiikkaan liittyvä asia)
Mahdollisia muutoksia rajoittaviksi tekijöiksi tunnistettiin seuraavat asiat:
-
Sama politiikka on sovittava kaikille yhtiöille ja sen on oltava helppo viestiä koko yhteisöllemme
-
Tavoitehinta tai muu numeerinen kiintopiste tarvitaan eikä voida keskittyä pelkkään suositukseen
-
Haluamme säilyttää näkemyksellisyyden
-
Suosituksen tai tavoitehinnan (tai muun numeerisen arvon) aikahorisontti ei saa venyä ennustekyvyn ulkopuolelle
-
Politiikkamuutos ei saa johtaa merkittävään ja krooniseen työmäärän kasvuun (ml. tekniikan puoli)
Nämä reunaehdot rajasivat melko paljon vaihtoehtoja. Esimerkiksi skenaariopohjaiset suosituspolitiikat, pidä-suosituksen sisältävät politiikat, 3-5 vuoden päässä olevat tavoitehinnat, tavoitehinnan poistaminen politiikasta karsiutuivat vaihtoehtoista pois. Viime viikon keskustelussa analyytikot eivät juurikaan haastanut näitä reunaehtoja eikä edellä mainittuja elementtejä sisältävät mallit saavuttaneet suurta kannatusta. Käytännössä siis pohjatöiden perusteella vaihtoehdoiksemme jäivät nykyisen mallin säilyttäminen ja riskimatriisin uudistaminen (tälle oli selvä kannatus) sekä uusi politiikka, jossa suositukset annettaisiin nykyisillä periaatteilla ja tavoitehinta korvattaisiin käyvän arvon haarukalla (ts.valintatilanteeksi siis muodostui tavoitehinta vs. käyvän arvon haarukka).
Valistuneen sisäisen keskustelun käymiseksi laadimme lyhyen sisäisen luonnoksen siitä, millainen vaihtoehtoinen politiikka olisi, mitä muutoksella tavoiteltaisiin ja miten käyvän arvon haarukka määriteltäisiin. Ajatuksena oli koko porukalla pohtia, onko meillä tarvetta ja halua jatkokehittää luonnosta (käyttövalmis tämä ei missään skenaariossa ollut) vai pitäydytäänkö nykyisessä politiikassa, joka ei analyysimme perusteella ole kuitenkaan ihan romu.
Kuten olettaa saattaa, reilun 20 hengen tiimistä löytyi näkemyksiä puolesta ja vastaan, millainen politiikan pitäisi teoriassa olla ja myös siitä, mikä on käytännössä realismia huomioiden sekä tiimimme että yhteisömme koko ja muut rajoittavat tekijät. Nykyisessä mallissa tavoitehintojen heiluminen turhautti monia (tätä tietysti markkinatilanne on korostanut viime vuosina). Kuitenkin käyvän arvon haarukat koettiin varsin laajan rintaman äänellä monimutkaisina viestittävinä / perusteltavina (”jos suositus on lisää ja kurssi 10 €, niin millainen käyvän arvon haarukka voi olla”), jotka ulkoistavat vastuuta lukijoille. Luonnollisesti myöskään haarukat eivät eliminoisi heiluntaa täysin, vaikka jonkinlainen konsensus toki saavutettiin, että todennäköisesti heilunta vähenisi jossain määrin verrattuna nykymalliin. Riskeinä nähtiin myös, että käyvän arvon haarukan keskipiste alkaa toimia tavoitehinnan kaltaisena pistemäisenä kiintopisteenä joko tahallisesti tai tahattomasti ja että analyytikkotiimimme ei soittaisi tarpeeksi samaa nuottia monimutkaisemmalla politiikalla (tämä tietenkin hämäisi lukijoita). Tavoitehintaa vastaavasti puolustettiin yksikertaisuudella, näkemyksellisyydellä, tavoitehinnan asemalla alan hyvämaineisten toimijoiden työkalupakissa sekä tehtävällä suosituksen ajankohtaisuudesta viestijänä.
Selvää konsensusta ei luonnollisesti saavutettu eikä oikeastaan haettukaan, mutta keskustelun kokonaiskuvan perusteella analyysitiimimme oli tyytyväinen jatkamaan nykyisellä politiikalla. Ensisijainen sananvalta tässä asiassa on kuitenkin analyytikoilla, jotka päivittäisessä työssään politiikkaa soveltavat, vaikka olemme toki jatkossakin avoimia kehitys- ja muutosehdotuksille ja myös asettamiamme reunaehtoja voi opponoida. Kyseessä ei myöskään ole mikään ikuinen linjaus vaan tulemme todennäköisesti tarkastelemaan asiaa taas jossain vaiheessa uudestaan.
Oliko pohdinnat ja koko työ turhaa? Ei missään tapauksessa. Riskimittarin päädyimme uudistamaan, jotta se kuvaisi nykyistä paremmin suositukseen liittyvää riskiä. Tämä on nyt testausvaiheessa ja siihen palataan lähiaikoina. Käypien arvojen lisääntyvä kommentointi (julkisesti, analyytikon työprosessissahan tämä on ollut taustalla aina) sai myös kannatusta, mutta suosituspolitiikan sijaan tätä pyritään edistämään laajoissa raporteissa sekä yhtiöraporttien valuaatiosivuilla. Skenaarioanalyysi todettiin myös hyväksi työkaluksi moniin yhtiöihin, kunhan skenaariot on laadittu järkevästi (ts. jotain muuta kuin ylittää/alittaa 15 %:lla), mutta kuten todettua, skenaarioiden pyörittäminen kaikissa yhtiöissä ja kaikissa raporteissa on työmäärän sekä aikarajoitteiden takia käytännössä mahdotonta. Näin ollen pyritään lisäämään skenaarioanalyysejä etenkin laajoihin raportteihin ja niihin yhtiöihin, missä se olisi aidosti arvoa luova työkalu.
Pääomakustannusten määritysfilosofiamme on aiheuttanut toisinaan keskustelua, joten politiikkatyön yhteydessä kokeilimme myös laskentaa, jossa WACC:n taustalla olevan CAPM:n beta-kerroin olisi määritelty ”tieteellisemmin” historiallisten tilinpäätöstietojen (ml. yhtiön koko, tulosvolatiliteetti, rahoitusriski ja kannattavuus) pohjalta. @Matias_Arola voi varmaan avata logiikkaa tarkemmin, jos kiinnostaa.
Niin kuin itse epäilin ja moni muukin epäili, tätä ei saatu toimimaan koko heterogeeniselle seurantajoukolle niin, että tulokset olisivat intuitiivisesti järkevät. Tämä johtuu tietenkin siitä, että yksittäistä parametrin merkittävyys voi vaihdella huomattavasti yhtiöissä (ts. top-down perspektiivistä tehty jokseenkin tasapainoihin pohjautuva jako parametrien kesken ei huomioi esimerkiksi rahoitusriskin olevan missään yhtiössä niin iso, että kokonaisriski nousee merkittävästi). Lisäksi historiapohjainen laskenta ei huomioi lainkaan laadullisia tekijöitä (esim. Incapin keskittynyt asiakasrakenne ja sen vaikutus riskiin) ja profiilimuutokset (esim. F-Securen siirtymä “yli yön” maltillisen kasvun osinkotykistä ison velkavetoisen yritysoston tekijäksi) jäävät mekaanisen laskennan kautta huomioimatta. Ongelmia aiheutti myös muun muassa esimerkiksi IFRS-velka, joka pudotti esimerkiksi varsin selkeästi pörssin vähäriskisempää päätä olevan Keskon betan keskimmäiseen kolmannekseen koko seurannasta lukien.
Koska tilinpäätöspohjalta laskettua betaa pitäisi kuitenkin korjata merkittäviin subjektiivisiin arvioihin pohjautuen, emme näe syytä muuttaa nykyistä toimintamalliamme tältä osin. Tämä on harmi sinänsä, sillä tausta-ajatus tuoda systematiikkaa on hyvä. Esimerkiski pörssin suurimmille yhtiölle (joku top50) logiikan saisi varmaan pelaamaan tältäkin pohjalta, mutta yli 150 yhtiön joukko on yksinkertaisesti liian erilainen näin mekaaniselle mallille.
