Kukaan ei osaa ennustaa tulevaa, mutta taustapeiliin voidaan katsoa.
Yhdysvalloissa on 1900-luvun jälkeen ollut 27 karhumarkkinaa eli keskimäärin 4-5 vuoden välein.
Keskimäärin pudotus on ollut 30% huipuilta ja lasku on ottanut aikaa 13 kuukautta.
Pohjalta palautuminen edeltävään huippuun on ottanut keskimäärin 27 kuukautta.
Eihän kuulosta pahalta, koska suuriosa täälläkin ovat osakkeiden netto-ostajia ja katse eläkeiässä, eikös?
Harmi vain että ihmisten, varsinkin sijoittajien, aivot ei toimi niin loogisesti (kts. google: loss aversion).
Valitettavasti käsien päällä istuminen ei ole niin helppoa, kun media huutaa maailmanloppua ja kurssit punottaa päivästä (ja kuukaudesta) toiseen.
Harmillisen usein ihmismieli tekee temput ja sijoittajan selkä katkeaa ja typerimmät päätökset tulee tehtyä tällaisina aikoina. Joko myydään salkku tyhjäksi tappiolla eikä enää koskaan edes ajatella sijoittamista, tai ryhdytään ahneeksi ja uskotaan omiin yliluonnollisiin kykyihin ajoittaa markkinoita.
Ollaanko nyt “keskiverto” korjauksessa?
8 kuukautta vielä lasketellaan ja sitten noustaan?
Kukaan ei valitettavasti tiedä.
Mutta nyt on oikea aika pitää kiinni siitä hyvän sään aikana tehdystä ja erittäin pätevästä sijoitussuunnitelmasta.
Vain 6% on tämän vuoden osalta plussalla (onnittelut näille sijoittajille!)
51% on pakkasella yli 20%, mikä osuu aika hyvin yhteen sen kanssa, että esim. HKI ja SP500 on molemmat alhaalla n. -17%.
Tosin jos vastasi tähän kyselyyn eilen aamupäivällä niin saattaa olla, että pääsi vielä päivän aikana yhtä pykälää huonompaan kategoriaan, oli sen verran rytinää päivän aikana laajalla rintamalla
Varmasti jokainen lempiosakkeen omaava pystyy samaistumaan tuohon kohtaukseen ja siihen miten vaikeaa se rakas osake on sitten lopulta myydä, vaikka järjellä ajateltuna niin ehkä pitäisi toimia ja toiset henkilöt vieressä argumentoisivat myynnin puolesta. Ei riitä että meitä vastassa on ihmiskunnan kollektiivisen viisauden muodostama markkinamekanismi, vaan kamppailemme myös omien halujen, toiveiden ja pelkojen kanssa kun teemme osto- ja myyntipäätöksiä. Taru sormusten herrasta oli siitä nerokas tarina, että lopullinen vihollinen voittamiselle löytyy katsomalla peiliin.
Aiheesta puheenollen, onkohan tämä Remedy nyt Vernerin Valtasormus, mitä ei vaan millään raaski heittää Tuomiovuoren liekkeihin vaikka markkinatilanne sitä vaatisi?
Noh, taitaa siellä jokin suosituskin olla tällä hetkellä myyntiä estämässä, mutta ei varmaan ole hirveätä hinkua kenelläkään lisätä painoa salkussa näihin hintoihin?
Ihminen on luotu läpeensä sosiaaliseksi otukseksi. On todella raskasta olla oppositiossa. Kyllä itselläni on tämä kirjoittelu myöskin edistänyt järjissäni pysymistä sijoitusmaailman rajattoman optimismin keskellä.
Tässä taas päivitystä näistä Inden heavy-hittereistä ja muista suomalaisista pienyhtiöistä, joista on ollut pöhinää koronan jälkeen foorumilla. Lukemat siis paljonko ovat tulleet huipuista alas. Aika harva on selvinnyt alle -50%lla:
Toi Taru Sormusten Herrasta meemi kuvastaa täydellisesti tätä Smart Eye tapausta.
Sillä erotuksella, että esitän tässä näytelmässä molemmat osat harrastamalla yksinpuhelua.
“Sell it you retard…”
Tuota listaa katsoessa kyllä vähän pudistelee päätä sille kuinka aina toitotetaan että hyvät firmat pitävät pintansa tyrskyssiä. Tuossa listassa on monta hyvää firmaa jotka edelleen puksuttavat eteenpäin aika lailla odotuksien mukaan, mutta silti kun osakkeet - varsinkin pienemmät, kasvuvetoiset sellaiset - ovat out, niin hintalaput menevät uusiksi…
Jälkikäteen on helppo sanoa että viime vuoden lopulla monet noista olivat “ylikallita” - se vain oli vaikea nähdä silloin kun kaikki puksutti yläviistoon. Sama toimii myös toisinpäin - kun kaikki menee yli laidan hinnalla millä hyvänsä, on aika kysyä että ovatko monet näistä jo naurettavan alihintaisia…
No, se nähdään heti kun makrokuva kääntyy positiivisemmaksi. Sitten kun joku vielä kertoisi tapahtuuko se viikon, kuukauden vai vuoden päästä…
Sama homma ja ehdottomasti suurin hyöty hienon yhteisön kanssa keskustelun lisäksi on ollut oman ajattelun jäsentely ja yritys säilyttää laajempi perspektiivi arvostustasoista vaikka markkinaeuforian huuma olikin lähes vastustamaton tuossa vuosi-puolitoista sitten. Toki tätä kontraamista on hieman helpottanut pessimismiin taipuvainen luonne. Mites Prudent Bear meillä sujuu tuo härkäily sitten jos aidosti päädytään syvän laskumarkkinan upottavaan suohon? Ihan yhtä raskasta se on olla foorumihärkä silloin kun lukemattomien pettymysten ja epäonnistuneiden dippiostojen jälkeen sijoittajat eivät enää jaksa uskoa että osakemarkkinat voisivat kääntyä takaisin nousuun
Mihin tämä kaikki aiemmin pumpattu julma määrä rahaa osakemarkkinoille nyt oikein pakenee? Mummon sukanvarteen se ei mahdu eikä sitä siellä kannata näillä inflaatioluvuilla säilyttääkkään.
Jos tässä nyt isoa rahaa seurais niin mihin se pakenee? Onko se tavallisen tuulipukusijoittajan saatavilla?
Lisäksi sanoisin, että monillanoilla yrityksillä kurssit kävivät sellaisissa tasoissa, että ei olisi mikään ihme vaikka sellaisia tasoja ei saavutettaisi enää ikinä. Taisi monien kurssit perustua liiallisiin odotuksiin sekä ilmaiseen rahaan.
Op-mobiili näyttää taas pyörittävän vaan ja ei pysty tekemään toimeksiantoja. Testattu useammalla eri lapulla ja tämä tapahtunut jo useasti näihin aikoihin. Lienee jo ominaisuus vai onko kyseessä vain yksittäistapaus?
Bloomberg Surveillance Early Edition:ssa oli mielenkiintoinen vertaus, joka alunperin on Jeremy Granthamin käsialaa.
“Markkinat on välillä, kuin Brontosauruksen aivot ja hermosto. Sillä menee tovi tajuta, että sitä on puraistu hännästä.”
