En tiedä, tuleeko tästä liian rönsyilevää, mutta kokeillaan. Olen koittanut miettiä, että miksi ihmiset kannattavat niitä puolueita tai poliittisia liikkeitä, mitä kannattavat. Tuntuu relevantilta varsinkin, kun (biaksesta johtuen?) näyttää, että politiikka on kärjistynyt todella paljon ja alkaa muistuttaa keskustelua automerkeistä, eli mun automerkki on paras, kaikki muut merkit ovat ei huonoja, vaan ihan paskoja ja kaikki, jotka kuvittelevat muuta, eivät ole tyhmiä, vaan täysiä idiootteja.
Ehdokkaiden ulkonäön, samaistuttavuuden (varsin subjektiivista), ymv. on toki todistettu vaikuttavan äänestyskäyttäytymiseen lukemattomia kertoja, mutta näkisin tämän kohinana. Eli ihan samalla tavalla sen pitäisi vaikuttaa joka paikkaan, ellei sitten joku kykene osoittamaan, että puolueen X ehdokkaat ovat 10x paremman näköisiä, mitä puolueen Y.
En itse tyydy väitteeseen, että oikeistolaiset ovat kylmiä ja tunteettomia hirviöitä, tai vasemmistolaiset alkeellista matematiikkaa osaamattomia maailmaa halaavia urpoja. Tähän voi vastata ainakin omia näkemyksiään kummalta puolen tahansa, koittaa jatkaa minun päättelyketjua tai osoittaa sieltä epäjohdonmukaisuuksia tai virheellisiä olettamia.
Lähden oletuksesta, että suurin osa ihmisistä haluaa hyvää muille ihmisille. Toki oma hyvä on lähempänä, kuin kaverin hyvä, jolloin puolueiden eturyhmät vaikuttavat ja tämä varmasti selittää merkittävän osan puoluekannatuksista - ei kuitenkaan läheskään kaikkea. Ymmärtääkseni on tutkimuksin osoitettu, että oikeistolaiset uskovat enemmän yksilön omiin valintoihin ja tekohin. Eli kärjistäen oikeistolaisen perspektiivistä menestyvä ihminen on sitä oman työnsä ja valintojensa ansiosta ja taas ei-menestyvät samoin - yleisesti, toki aina löytyy poikkeuksia. Vasemmistolaiset taas näkevät menestyjien pärjäävän enemmän (yhteiskunnan) rakenteiden ansiosta ja samoin menestymättömien. Onko tässä kaikki?
Olen koittanut miettiä, että voiko aikakäsityksessä olla eroa? Yleensäkin aikakäsitystä on tullut pyöriteltyä paljon Venäjän hyökkäyssodan yhteydessä. Mikä olisi paras ratkaisu ja mitä muiden pitäisi tehdä? Tämähän riippuu paljon aikaperspektiivistä. Jos se asetetaan nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, niin olisi toki paras, että tulisi nopea rauha, vaikka se tarkoittaisi Ukrainan antautumista, koska siten välitön kärsimys loppuisi. Toki tämä luultavasti johtaisi jatkossa entistä suurempaan kärsimykseen, kun Kremlin terrori alkaisi hivuttautua ukrainalaiseen yhteiskuntaan. Vastaavasti tämä todennäköisesti poikisi lisää hyökkäyssotia jatkossa, mutta nämä tapahtuisivat vasta myöhemmin, eli lyhyellä aikavälillä rauha lähes ehdoista riippumatta olisi paras vaihtoehto (toim. huom. en ajattele näin, koska en tarkastele asioita tällä aikavälillä).
Eli onko paras ratkaisu pistää kova kovaa vastaan ja saada toivottavasti Venäjällä valta vaihtoon tai vähintään ajettua Venäjän sotavoimat ulos Ukrainasta? Vuosien/vuosikymmenten aikavälillä mielestäni kyllä, koska tämä mahdollistaisi Ukrainan yhteiskunnan kehittymisen ja ukrainalaisten paremman elämän tulevien vuosikymmenten ajan, jonka lisäksi se luultavasti hillitsisi Venäjän intoa julistaa lisää hyökkäyssotia lähitulevaisuudessa. Mutta entä, jos otetaan “tosi pitkä” aikaperspektiivi? Millä tavoin vaikkapa ennen 1800-lukua käydyt sodat vaikuttavat tämän päivän elämään? Tai miten 2300-luvun ihmisten elämään vaikuttaa se, että päättyykö Venäjän hyökkäyssota huomenna vai ensi vuonna ja päättyykö se Ukrainan antautumiseen, vai Venäjän luhistumiseen? En osaa sanoa, enkä osaa sanoa edes siihen, että onko se relevanttia, mutta jos joku tällaista miettii tai perustelee mielipidettään sillä, niin en voi oikein sanoa olevan väärässäkään.
Miten tämä liittyy politiikkaan? Vaikka oltaisiin yhtä mieltä siitä, että mitkä asiat maksimoi hyvinvoinnin ja halutaan maksimoida hyvinvointi. Halutaanko maksimoida hyvinvointi nyt? Tai seuraavaksi 10 vuodeksi? Vai ollaanko valmiita tekemään nyt töitä ilman palkintoa, jotta 2060-luvulla syntyvillä olisi mahdollisimman hyvä tilanne? Puhdasta mutua, mutta usein näyttää, että oikeistolaiset ihmiset katsovat hieman pidemmälle tulevaisuuteen, joka näkyy vaikkapa suhtautumisena velkaan (nyt otettaessa kiva, myöhemmin maksettaessa ei) tai moniin uudistuksiin. Toisaalta sanotaan, että ne heikentävät ihmisten asemaa (nyt), mutta toisaalta paska voi osua tuulettimeen (myöhemmin), jos ei tehdä.
Jos joku haluaa tulkita tämän siten, että pitäisi keskittyä pitkään peliin, niin se ei ollut tarkoitus. Jonkinlaisella suhteellahan näitä pitäisi ajatella, koska jokaiselle lienee selvää, että on aika helppo nähdä katastrofaalisena, jos keskitytään vain ja ainoastaan toiseen. Olisiko suhde sitten 20-80, 50-50 vai 90-10? Itse olen taipuvainen pitkään peliin, mutta tämä lienee mulle vain luontaista, eikä minkään objektiivisen ja ylivertaisen päättelyketjun lopputulemana.
Jaksoiko joku lukea tänne asti? 
Edit. En muokkaa alkuperäistä tekstiä, mutta sisältää muutamia hieman huonoja sanavalintoja. Toivon, että niihin ei liikaa puututa. Esim. ei pitäisi puhua siitä, että kuinka pitkälle katsotaan tulevaisuuteen, vaan kuinka paljon preferoidaan nykyhetkeä vs tulevaisuutta? Ja tulevaisuuskin on käsitteenä kaikkea sekunnista tuhanteen vuoteen, eli vaikka preferoitaisiin tulevaa, niin pitäisikö preferoida 10v päässä olevaa, vai 1000 vuoden päässä? Varmaan sieltä löytyy pari muutakin vastaavaa kämmiä.
