Et sä voi kyllä tota ulkoistaa muille enää millään tavalla 
Persut tekivät tökeröimmän poliittisen mokan miesmuistiin, eikä kyllä tuon tason selkärangattomuutta muistu mieleen ihan hetkeen.
Mieti TYYPPI ÄÄNESTÄÄ OMAA KANSALAISALOITETTAAN VASTAAN 
Tollahan se pääsi eduskuntaan, ja joutu vielä julkisesti kumoamaan kaikki omat perustelunsa aiheeseen.
Perussuomalaisuuden ytimessä!
No sikäli kun asia selvästi kiinnostaa, niin tähän täytyy näemmä uhrata vielä viesti jos toinenkin. Minä en ole toistaiseksi nähnyt, että sinä olisit esittänyt muuta kuin mielipiteitä tai varsinaisia lähteitä PK-linjan päättymisestä. Sen sijaan mainitset Jukka Tarkan, jonka väitteen olet oletettavasti lukenut ja kopioinut sellaisenaan Wikipediasta. Alkuperäislähteessa, jonka satun omistamaan, Tarkka uhraa tasan yhden virkkeen PK-linjan käsittelyyn ja esittää sen päättyneen Hornet-kauppoihin, joten tämän yksittäisen lauseen nostaminen osoitukseksi koko PK-linjan päättymisestä tai edes Tarkan laajemmasta näkemyksestä on lähteiden väärinkäyttöä ja muistutus siitä, miksi Wikipedia ei ole hyvä lähde.
Paasikiven teesejä olivat mm. a) Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia. b) Hyvät ja ystävälliset välit NL/Venäjään. c) Konflikteja vältettävä d) Suomen on kartettava Venäjän vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Jos lähteeksi kelpaa suomettumisen kriitikko ja ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola, hänen kirjansa Poutasään jälkeen käsittelee aikaa Neuvostoliiton hajoamisesta Krimin valtaukseen, joka oli Aaltolan mukaan Euroopan ja sen mukana Suomen ulkopolitiikan käännekohta. Aaltola katsoo, että Suomi nimenomaan jatkoi edellä kuvattujen idänsuhteiden perintöä kylmän sodan ja osin vielä Krimin valtauksen jälkeenkin. Tämän valtavirtaisempaa näkemystä ei voi enää kaivaa.
On ilmeistä, että Kekkosen ja Paasikiven asettamat idänpolitiikan periaatteet siis säilyivät niin Niinistön kuin Halosenkin ulkopolitiikassa ilman radikaaleja linjaeroja, vaikka maailma ympärillä muuttui. YYA-sopimusta ja bilateraalikauppaa ei tietenkään jatkettu, mutta sen sijaan siirryttiin Maailmanpankin ja muiden keskeisten globaalin hallinnan instituutioiden ajamaan malliin, jossa Venäjä pyrittii integroimaan taloudellisesti länteen. Ajatuksena oli, että kaksi maata, jossa on McDonald’s ei hyökkäisi toistensa kimppuun. Suomelle Venäjän talouden vahvistuminen kelpasi, koska vienti veti ja Venäjältä saatiin raaka-aineita.
Mainitset Merkelin ja Halosen suhteet, tämä on kummallinen esimerkki, sillä Merkel tunnettiin juuri poutasään ajan ulkopolitiikasta. Hän edisti taloudellista integraatiota Venäjän ja Saksan välillä muun muassa surullisten kuuluisien Nordstream-kaasuputkien muodossa, josta häntä on viime aikoina paljon kritisoitu.
Pääpointtini voi siis tiivistää kolmeen väitteeseen:
Edellä kuvattujen asioiden lisäksi voinemme olla samaa mieltä siitä, että PK-linjan periaatteita olisi ollut syytä arvioida kriittisesti jo aiemmin. Samalla Euroopassa olisi pitänyt havahtua siihen, että Venäjän taloudellisella integraatiolla ei tulla saavuttamaan haluttuja tuloksia.
Eeppistä, simply eeppistä, bro. 
Oli aika pettymys rekisteröityä palstalle. Odotin, että semmoinen perustoiminto kuin ignore olisi ollut olemassa, mutta ei, näitä iltalehti-irmeleiden paskapostauksia vaan pitää sietää.
Hallitusohjelma? Kai sinä nyt ymmärrät, että hallitus kasataan yhteen puolueista, joista jokainen luopuu joistain vaaliohjelmiensa tavoitteista. Kun hallitusohjelma on lyöty lukkoon, sen jälkeen ei lähdetä enää sooloilemaan, ei edes vaikka olisi RKP 
Onhan politiikka noin muutoin täynnä vastaavaa. Taitaa Keskusta parhaillaan kasata välikysymystä sotesta ja siitä miten ongelmaiseksi keskusta itse sen alle vuosi sitten päättyneellä edellisellä hallituskaudella kasasi.
Vaaleja ennen jokainen puolue maalaa horisonttinsa omien ihanteiden ja arvojen näköiseksi. Vaalien jälkeen vertaillaan muiden menestyneiden puolueiden kanssa, että kuinka paljon samaa näköä kenenkin kuvissa on. Täytyy löytyä yli 50% yhtenäisyyksiä, jotta hallitus saadaan kasaan. Tämä on ihan business as usual, eikä ainakaan itseäni ihmetytä alkuunkaan. Sinä voit olla perussuomalaisten puolesta tyrmistynyt, jos se oloasi helpottaa 
Tässä hallitusohjelmassa on niin paljon hyvää persuille että hankala on olla hymyilemättä
Vihjailusi Wikipediasta ovat mauttomia etenkin, kun ilmiselvästi kopioit suoraan Paasikivi-teesisi Wikipediasta. Tuossa muodossa niitä ei löydy Paasikiven päiväkirjoista. 
Noh, arvasin, että et voinut jättää viestittelyäsi tähän, joten kirjoitin siihen häthätää vastineeni uutisten lukemisen lomassa. Siis etukäteen.
Neuvostoliiton hajoaminen ei häirinnyt kaikkein pinttyneimpiä suomettujia, joilta olisi luullut kadonneen elämältä pohjan. He jatkoivat siitä huolimatta. Osan silmät aukesivat vasta vuonna 2014 – viimeisten vasta vuonna 2022. En tiedä onko Lipposen tai Halosen silmät auenneet vieläkään.
Paasikiven julkaistuista päiväkirjoista löytyy tausta Paasikivi-Kekkosen linjalle, joka nojasi yya-sopimukseen.
Paasikivi määritteli Suomen ulkopolitiikan linjan näin:
Näistä viidestä kohdasta kolmelta putosi pohja täysin Neuvostoliiton hajottua ja yya-sopimuksen jäädessä historiaaan. Muutoksen merkitystä ei voi vähätellä. Jäljelle jäivät vain kohdat 2 ja 3, jotka olivat itsestäänselvyyksiä suhteissa kaikkiin Suomen naapureihin.
Emme ole eri mieltä siitä, että ulkoisesti Suomen ulkopoliittinen linja ei näyttänyt juuri muuttuvan Paasikiven-Kekkosen linjasta, sillä eihän se muuttunut. Suomi oli edelleen “chill ja easy-going” – tai oli ainakin ennen sitä, kun lähetimme Ukrainan puolustuksen avuksi aseita.
Maassamme tehtiin jo 90-luvulla paljon erilaisia päätöksiä ja ratkaisuja, jotka olisivat olleet aikaisemman linjan vastaisia. Hävittäjäkaupat suoraan USA:n kanssa tai vaikka liittyminen Euroopan Unioniin eivät olisi olleet mahdollisia Paasikivi-Kekkosen linjan ja yya-sopimuksen aikana.
Lainasit virheellisesti edellisen viestini lausetta “Muutama suomettujien kärkikaartilainen ja yksittäinen toimittaja“ kääntäen sen muotoon “muutaman suomettuneen toimittajan”. Virhe lainauksessasi on sikäli merkittävä, että tämä toimittaja oli Hesariin jutun tehnyt, myös poliitikkona tunnettu, Unto Hämäläinen, josta hieman lisää…
Unto Hämäläisen fiksaatio Paasikiven-Kekkosen -linjaan kumpuaa luultavimmin hänen ajastaan Paasikivi-seuran valtuuskunnan jäsenenä vuosina 1980–1983. Korostan, että en ole nähnyt kenenkään muun toimittajan käsittelevän vakavissaan Paasikivi-Kekkosen linjaa vuosituhannen vaihteen jälkeen Suomen ulkopoliittisena linjana. Eikä siinä mitään järkeä tietenkään olisikaan.
Unto Hämäläisestä vielä sen verran, että hänet mainittiin myös historiantutkija Markku Salomaan “Tarza – Pasifistin odysseia voimapolitiikan maailmassa” -kirjassa, jossa väitettiin, että Hämälainen oli tehnyt yhteistyötä sekä KGB:n että Stasin kanssa. Hämäläinen myönsikin myöhemmin käyneensä keskusteluja itäsaksalaisten nuorisojärjestöjen kanssa, mutta kiisti tietovuodot.
Suomen ulkopolitiikka on ollut värikästä pujottelua Neuvostoliiton merkkaamalla pujotteluradalla. Suomen historiaa lukemalla oppii paljon myös niistä lukuisista virheistä, joita maassamme tehtiin ja siitä rähmälläänolosta, jota maassamme harjoitettiin. Jossain hiljattain esitetyssä tv-dokumentissa kuvattiin Suomen aseman olleen pahimmillaan sellainen, että poliitikkojemme päätökset ennakoivat Neuvostoliiton toiveita ennen kuin Neuvostoliitto ehti sellaisia pyytää. Suhtautumisellemme Neuvostoliittoon naureskeltiin ulkomaita myöten, eikä tämän ajan touhu ole kovin kevyttä luettavaa ainakaan minulle, vaikka tätä aikaa aikuisenakin eläneenä ymmärsin koko touhun järjettömyyden ja pakkorakomme koko pelleilyssä.
Arvostelustasi huolimatta Jukka Tarkan lukuisat teokset kylmän sodan ja suomettumisen ajasta ovat parasta antia, mitä on tarjolla historianahneelle lukijalle. Niissä otetaan toisinaan myös kantaa tavalla, joka epäilemättä harmittaa etenkin kestosuomettujia, jotka haikailevat vieläkin itänaapurista kumpuavan pahuuden kainaloon. Jukka tarkka on muuten edelleen aktiivinen blogi-kirjoittaja, jonka viisaita kirjoituksia löytyy maakuntalehdistä ja täältä. →
Nato oli viimeinen sinetti Suomen paikalle länsimaiden rivistössä. Neuvostoliiton ja Venäjän vaikutus maamme politiikkaan on vihdoin hiipunut lähes täysin.
Moni suomettuja teki kaikkensa, että suomettumisen karvas perintö sai vielä pitkän jatkon Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Emme edes osanneet käyttää mahdollisuuttamme liittyä Natoon jo silloin, kun muut aiemmin Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olleet maat päättivät tehdä niin.
Demaripresidenteillä (Koivisto, Ahtisaari, Halonen) 1982-2012 oli oma roolinsa Venäjää “ymmärtävän” ulkopolitiikan ylläpitäjinä ja heitä saamme pohjimmiltaan kiittää myös päätöksestä jättäytyä tuolloin Naton ulkopuolelle. Puhuttiinhan joskus 80-luvulla vielä Paasikivi-Kekkonen-Koivisto -linjasta. (syvä huokaus tähän väliin)
Natoon pääsimme sitten tänä vuonna hirveän hosumisen, puolipaniikin, ylimääräisten turvatakuiden, aneluiden, basaarineuvotteluiden ja muiden näyttävien käänteiden jälkeen. Tässä lajissa ei jaettu tyylipisteitä, mutta jos olisi jaettu, ne eivät olisi olleet kovin korkeat.
Isoin virhe viimeisen 30 vuoden ajalta on Natoon liittymisen myötä korjattu. Vielä kun saisi kaikki entiset demaripoliitikot meillä ja muualla järkiinsä. Paavo Lipponen oli eilen TV:stä tulleessa Gazprom-dokumentissa hyvin esillä, vaikka Gerhard Schröder veikin pääosan. Oli muuten hyvä dokumentti, tuossa linkki →
Perussuomalaistenhan piti olla erilainen puolue, tarkoitatko että ovat samanlainen korruptiopesäke kuin muutkin, irti kansasta ja vain oma etu mielessä?
Muistelinkin, että olemme monissa asioissa samaa mieltä. Etenkin niissä, joissa ei mainita liittoa.
Riidanhaasto oli turhaa vitsailua minulta. Ei oikeasti oteta nokkiin pyytämisestä. Joskus tulee erittäin maukkaita diilejä tarjolle. Esim sellaisia, joissa tehdään lauantaina 12h ja maksetaan molemmilta päiviltä 8h tunnit eli teknon tessin mukaan 5,5 päivän palkka. Kyllä silloin löytyy tekijöitä, kun taas arkena parin tunnin ylityö 50% korvauksella ei kiinnosta ketään.
Tuo viimeinenkin on aivan totta. Näin esimerkiksi monia Lehdon sekoiluja ja ongelmia ihan vaan kuukauden työuralla. Näistä ja monen muun firman toimista ja kohtelusta pystyy suht hyvin päättelemään, että tuolla tyylillä ei pitkälle pötki. Jos työhyvinvointi, tasa-arvo ynnä muut asiat loistavat poissaolollaan niin jossain vaiheessa se iskee kynsille.
Huomasin joskus saman. Muistit oikein. Jos vaikka olettaisimme, että olisimme neuvotteluissa eri puolilla, saisimme varmasti hyviä ratkaisuja aikaiseksi.
Lehto ei ollut tuttu, mutta tiedän itsekin työnantajapuolen ongelmayrityksistä ja aika ikävistäkin kuvioista olen kuullut. Mutta onneksi nämä ovat tosiaan poikkeuksia.
Ainakin itselle mielenkiintoinen huomio, että firmathan eivät ole hirveästi kehittyneet viimeisen 100v aikana vaikkapa siinä, miten ne kohtelevat työntekijöitään tai tekevät asioita. Vaan suurin osa yrityksistä on mennyt konkurssiin ja edelleen nyt olevista firmoista tulee menemään tulevaisuudessa konkurssiin, on se sitten 1v, 10v tai 100v päästä. Yritykset, jotka eivät ole osanneet kohdella työntekijöitä oikein, ovat olleet kuolevalla alalla, ovat tehneet asioita tehottomasti, ovat ottaneet holtittomia riskejä, jne. jne. ovat menneet konkurssiin ja uudet sitten yleensä tekevät asioita paremmin (tai menevät konkurssiin).
Nimenomaan tämä on se mekanismi, jolla asiat menevät alati parempaan suuntaan. Yksikään firma, joka kohtelisi työntekijöitä siten, mikä oli 100v sitten normaalia, ei pärjäisi nykypäivänä.
Ehkä Venäjän suhteen voi havainnoida myös tyylieroja miten ollaan rähmällään.
Malli 1; syvärähmä ja suuri ymmärtäminen Venäjän suuntaan. Samalla jostain henkilökohtaisesta historiasta kumpuava enemmän tai vähemmän vastenmielinen suhtautuminen USA:n suuntaan. Suomen etu samalla sokaistuneella hieman hukassa.
Malli 2; asiallinen, itsetuntoinen ystävällinen ja samalla neutraali asenne Venäjän suuntaan, sama USA:n suuntaan. Ehkä kulisseissa suhteiden edistämistä USA:n suuntaan, tai jopa näkyvästi.
Naulan kantaan. Molemmat tyylit näyttävät hieman kauempaa katseltuina samoilta, mutta kuten tiedämme presidentillisestä historiastamme, ero on valtava.
En halua pelotella, mutta alzheimeria pahempikin vaihtoehto on olemassa. Sinusta on tulossa vihervassari.
Politiikkanurkkaukseen sopinee kovempikin retoriikka, siksi kehittelin tuon yo diagnoosin.
Voihan LOL Soininvaara (Vihreät) & Honkasalo (Vasemmistoliitto).
Ehkäpä osa Persujen meuhkaamista on nimenomaan kaiken kieltäminen ja tekojen tekemättömyys.
VIHREIDEN poliitikko ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Osmo Soininvaara tunnistaa Kuuselan kuvaileman vaikeuden puhua katujengeistä.
”Tämä aihe [maahanmuutto] on niin tulehtunut, että siitä on ollut mahdotonta käyttää analyyttisia puheenvuoroja. Keskusteluun ei ole mahtunut mitään harmaan sävyjä”, hän sanoo.
Erityisesti Soininvaara syyttää tilanteesta perussuomalaisia, jotka ovat ”niitanneet katujengit niin tiukasti rasismiin”, että ilmiöstä on ollut vaikea puhua ilman, että itse leimautuu rasistiksi.
VASEMMISTOLIITON Veronika Honkasalo kokee, että katujengeistä on vaikeaa keskustella, sillä maahanmuutosta on tullut ase, jolla perussuomalaiset ajavat ”rasistista propagandaansa”.
Katujengit | Helsinkiläinen vasemmistopoliitikko sanoo ”hyssyttelleensä” maahanmuuton ongelmia – Keskustelun vaikeus tunnistetaan laajasti: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009902711.html
Olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaisesti tietoinen maahanmuuttajien tuomien ongelmien ja rikosten peittely ja kieltäminen antoi boostin persujen kannatuksen kasvulle.
Mä kiinnittin huomiota jo ennen 2015 siirtolaisaaltoa useamman tuntemani poliisin/vartijan asenne alkoi kiristymään maahanmuuttajia kohtaan. Vuoden 2015 aallon jälkeen on mielestäni huomattava poliisitaustaisen kansanedustajaehdokkaiden ja vallittujen osalta kokoomuksesta persuihin. Uskon noissa ammatteissa ensimmäiseksi näkyvän kaikki rikolliset ilmiöt on sitten kysymys huumeista, pahoinpitelyistä, ryöstöitä tai raiskauksista.
Demokraatti (!) asialinjalla;
Joo niinhän sitä saa muuttaa mielipidettään, ei siinä mitään. Myös jakeluvelvoitteen suhteen on takki kääntynyt persuilla, äänestivät aikoinaan sen puolesta ja nyt ovat sitä vastaan. Tosin takin kääntäminen on osa puolueen DNA:ta, puhutaan niitä juttuja, joita kannattajat haluavat kuulla. Meuhkataan suuna päänä, kun se tuntuu niin kivalta, fiilispohjalla on niin mukavaa politikoida. Rehellinen vastuun kanto ei tältä porukalta valitettavasti vaan onnistu (jos se nyt kenellekään on yllätys).
Eri puolue, Hallitussuomalaiset. Puolue vaihtoi nuo asiat hyväksyneet johdon eikä tämän jälkeen puolue enää kelvannut siihen hallitukseen ja Soini ja hänen fanikerhonsa irtosi Siniseksi unelmaksi joka sitten katosi maan puoluekartalta koska kannatusta näille touhuille ei ollut.
Siltä osin tuo on eri porukan touhuja koska tuon hallituksen nimellisesti “Perussuomalaiset” ministerit käytännössä ottivat irtioton puolueen enemmistön linjasta, mutta demokraattisesti tuo otti aikansa korjata puolueen sisällä.
On aika epärehellistä heittää tuon ajan päätökset nykypuolueen syliin.
Ja jos nyt politiikasta mitään ymmärtää, niin alle 50% kannatuksella puolueen kuin puolueen on tyypillisesti joustettava jostain top3 vaalitavoitteestaan, sikäli jos kaikki top3 ei sovi sellaisinaan muille hallituskumppaneille.
Se että puolueen kaikki top3 tavoitteet eivät menneet 20% kannatuksella läpi +50% enemmistöhallituksessa ei anna tarvetta sen suuremmille tuohtumisille, paitsi ehkä niiden keskuudessa, jotka eivät ko. puoluetta muutenkaan äänestäneet
Itse olen ainakin erittäin tyytyväinen nykyiseen hallitukseen. Taloudessa ja työelämässä on valtavasti tehtävää, mutta oikeat työt on nyt aloitettu. Turvallisuus vähän sama homma, mutta nyt on suunta oikea. 
Ovatko nämä nykyperussuomalaiset sitten Perussuomalaisia klassisessa mielessä? Vai ovatko tämän hallituksen tekemät päätökset sellaisia, että muutaman vuoden päästä sanotaan nykypersujen olleen sitten jotain Purran ja Halla-Ahon väärille teille johtamia viattomia lampaita? Mistä erotamme tosipersun valepersusta?