Pörssien suunta (Osa 2)

Kyllä vaan suurin osa menoista tuppaa olemaan joko indeksissä, tai sitten ne on sellaisia menoja, jotka kasvaa inflaation mukana (Esim. terveydenhuolto, puolustus jne.). Tässä esim. Suomen osalta: Verotuksen rakenne – Veronmaksajain Keskusliitto ry
Niinhän se toimii, että jos hintaindeksejä ei seuratakkaan (Tai niitä rukataan sopivasti), niin vajetta saadaan pienemmäksi, mutta sitten on loppupeleissä ihan samasta asiasta kyse kuin leikkauksissa. Ulkoisille ostoille kuten lääkkeille, aseille ei Suomen valtio voi itse päättää hintoja ja tuo elinkeinoelämän edistäminen tulee aika paljolti maataloustuista, joiden tarve riippuu myös paljolti ulkoisista asioista.

Totta tuo, että lopulta BKT:n kasvu ratkaisee kuvion kestävyyden ja kuten ennenkin, niin jos talous kasvaa nopeammin kuin velkaa otetaan, niin tilanne paranee. Toisen maailmansodan jälkeinen aika on mielenkiintoinen vertailukohta, mutta pitää muistaa, että silloin yksityinen sektori oli erittäin vähävelkainen, kun taas nyt kaikki sektorit tuppaa olemaan veloissaan. Nyt on hankala nähdä, että etenkään EU:ssa yksityinen sektori lähtisi kirittämään kasvua ja ottamaan uutta velkaa kiihtyvällä tahdilla. Sillä onkin sitten pörssin suunnalle erittäin suuri vaikutus, että kuka luo uudet eurot järjestelmään ottamalla uutta velkaa. Jos sekä julkinen ja yksityinen sektori vaan maksaisi nettomääräisesti velkojaan pois niin deflaatiotahan tässä pukkaisi.

Oma käsitykseni onkin, että EU:n ikääntyvässä taloudessa, jossa yksityinen sektori on jo rajusti veloissaan on julkisen talouden yksinkertaisesti pakko jatkaa velkaantumistaan, jos inflaatiotavoitteisiin halutaan päästä ja pitää nykyjärjestelmä pystyssä. Ts. itselle näyttää, että olemme Japanin tiellä, mutta pyrimme välttämään saman lopputuloksen suuremmalla julkisella kulutuksella. USA taas on demografisesti paremmassa tilanteessa ja yksityinen sektori vähemmän velkainen, joten siellä valtion ei välttämättä tarvitsisi/kannattaisi kuluttaa samalla tavalla.

5 tykkäystä

Euroalueella on ollut itseasiassa finassikriisin jälkeen samaa ilmiötä kuin Yhdysvalloissa, eli kotitaloussektori on pyrkinyt vahvistamaan itseään mahdollisuuksien mukaan.

Yleensä se vaatii sen, että jos joku haluaa vahvistaa tasettaan pitäisi toisen velkaantua eli kuluttaa yli varojensa, tässä tapauksessa julkisen sektorin. Mutta euroalueella on vallinnut austerity minkä luulisi vaikeuttaneen yksityisen puolen velkojen sulattelua.

Siitä huolimatta koronakriisiin asti kotitalouksien velkasuhde BKT:hen on itseasiassa laskenut. Koronakriisin pomppu johtuu osin BKT:n rysähdyksestä.

Yrityksillä on velkaa (kun ne yhdistelee) 85 % BKT:sta. Se kuulostaa Yhdysvaltoihin verrattuna korkealta. En ole varma vaikuttaako tässä takana rakenteellinen ero alueiden välillä: jenkeissä rahoitetaan firmoja enemmän pörssin kautta, meillä Euroopassa pankkisektorilla ja lainaamisella on ollut historiallisesti vahvempi rooli.

Huolimatta siis firmojen korkeahkosta (???) velkataakasta on sekä kotitalous- että yrityssektori ylijäämäisiä niin paljon, että julkinen sektorin alijäämät katetaan kokonaan ja euroalue on nettolainaaja maailmantaloudelle.

Tästä tavallaan pääseekin siihen pointtiin taas, että kokonaisuutena euroalueen voisi argumentoida säästävän liikaa. :smiley: Pitäisikö ehkä investoida enemmän? Miten maailman 2. isoin talousalue voi “loisia” muiden kysynnän varassa, kun meillä ei ole varaa kuluttaa kaikkea mitä itse tuotamme? :smiley: Näin kysymällä ääneen saa vähän toisenlaisen vinkkelin tähän keskusteluun, kuin yleensä. Tämähän tekee euroalueesta myös haavoittuvamman muun maailman kysyntätilanteen kehityksen suhteen, kun esimerkiksi Yhdysvallat taas ei ei ole.

Tässä mielessä tämä kommentti aiemmin ketjussa on vallan osuva.


Yhtä kaikki, ei ainakaan kotitaloudet ole niin velkaantuneita mitä saattaisi ajatella. Japanin tie, missä kuten sanoit julkinen sektori vetää karmeita alijäämiä yrittääkseen saada kulutuksen ja inflaation liikkeelle ei ajatuksena vaikuta niin mahdottomalta, vaikka talousalueinahan nämä myös poikkeavat paljon toisistaan.

Demografia on vähän kohtalo, eikä se Euroopan kohdalta näytä talouskasvun kannalta niin pirteältä. Olikohan alueen pitkän aikavälin kasvunäkymä noin 1 %:in tienoilla. Jaoin tänne viime viikolla blummalta pitkän aikavälin ennusteita.

Sijoitukset sitten sen mukaan. :wink:

13 tykkäystä

Pakko huomauttaa yleistasolla, että keskusteltaessa (julkisesta) velkaantumista olemme varmaan kaikki väärässä. Tuskin mikään aihealue on aiheuttanut yhtä paljon hämmästystä ja kummastusta.

Tämä menee jo ketjun osalta melkein kuriositeetiksi, myönnän, mutta tämä toivottavasti tuo myös tärkeää perspektiiviä sijoittajille jotka altistuvat kuitenkin keskustelulle velkaantumisesta joka päivä mediassa, somessa, ehkä kotonakin.

Missä menee kestävän velkaantumisen raja?

Olen törmännyt Yhdistyneen Kuningaskunnan suhteen ensimmäisiin konkurssihuutelijoihin Adam Smithin Kansojen varallisuudessa, jossa referoidaan keskusteluja velkaantumisesta 1700-luvulla. :smiley:

Silti aina jotenkin talouskasvu ja valtion maksukyky on yllättänyt skeptikot, jo 250 vuotta.

1980-luvun alussa oli yleinen pelko (olen törmännyt tähän sekä Biggsin päiväkirjassa että Soroksen kirjoituksissa), että Yhdysvallat ja Kiina romahtavat velkamassansa alla. Siis 1980-luvun alussa! Nyt kun katsoo niitä velkatasoja niin miettii, mitä silloin on oikein ajateltu.

2010-luvulla useat kommentaattorit ovat joutuneet kääntämään takkia, kun julkinen velkaantuminen ei ole aiheuttanut odotettua romahdusta ja sekasortoa.

Yhdessä vaiheessa ekonomistien Rogoffin ja Reinhartin laskelmat siitä, että 90 % velkasuhde BKT:hen on kohtalokas ylittää muuttui dogmiksi. Sitten eräs opiskelija (!) huomasi että heidän excelissä on virhe ja 90 % raja oli aivan huuhaata. :smiley:

Että näin. Todennäköisesti vuosikymmeniä myöhemmin, jos elossa ollaan, nauramme tämän päivän keskusteluiden tietämättömyydelle makeasti.

34 tykkäystä

Asia on lopuksi aika yksinkertainen - velkaantuminen, oli se sitten yrityksen, yrityksen tai yksityishenkilön, ei ole ongelma kunhan inflaatio pysyy kurissa ja korot alhaalla. Japani on selvinnyt hyvin viimeiset 20 vuotta. Mutta…riskejä alkaa olla näköpiirissä.

Lisäksi valuuttakurssit pysyvät suhteellisen hyvin tasapainossa tällä hetkellä, koska kaikki suuret keskuspankit elvyttävät. Kuriositeettina Sveitsi, jonka on pankki printata rahaa ettei frangi vahvistuisi liikaa. Tällä rahalla Sveitsin keskuspankki ostaa mm. suoraan pörssiosakkeita. Tästä taisi olla mediassa juttukin jokin aika sitten…

Käynnissä on tavallaan kilpajuoksu resursseista ja talouskasvusta. En vieläkään jaksa olla kovin optimistinen lopputuloksesta.

Lisäys: Tässä sopivasti artikkeli bondimarkkinan viimeaikaisista liikkeistä. Bondimarkkinahan on yleensä ennustanut talouden suuntaa paremmin kuin osakkeet.

2 tykkäystä

Tässä vielä yksi juuri vastaan tullut artikkeli liittyen keskuspankkien toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksiin.

5 tykkäystä

Hyvä artikkeli, kannattaa lukea muidenkin!


Viime aikoina täällä on käsitelty ansiokkaasti paljon riskejä inflaatiosta arvostukseen, velkaantumisesta Evergrandeen ja stagflaatiosta pullonkauloihin.

On hyvä tiedostaa nämä haasteet ja miettiä pörssiä jo vuoden päähän: silloin oletettavasti korot ovat korkeammalla ja likviditeetti tiukempaa.

Juuri nyt kuitenkin edelleen keskuspankkien lotraaminen jatkuu, mikä buustaa eri omaisuusluokkia.

Vuoden loppu on kausiluontoisesti vahva osakkeille, vaikka onhan vuoden loput olleet monien romahdustenkin aikaa (2008, 1987, 1929…).

Tuloskaudesta odotetaan väkivahvaa, mikä voi ruokkia sentimenttiä.

Vuoden vaihteen lähestyessä sijoittajat alkavat katsomaan ensi vuoden tuloksia tarkemmin. Ne näyttävät mukavilta.

Stonkseissa oli eilen vahvemman sorttinen korjaus ylös mikä on usein luvannut hyvää jatkossakin.

https://twitter.com/macrocharts/status/1448966898108993537?s=21

Lisäys: mitäs minä teknistä vahvistusta mistään tvitteristä haen kun sitä tarjoaa foorumilla @SijoitusSeppo :sunglasses:

31 tykkäystä

en ole kauhean syvällistä analyysia nähnyt missään kauan noiden pullonkaulojen ratkaisussa kestää. Itse pidän parhaimpina sijoittajista Tom Russoa ja tässä videossa kello 37:00 min eteenpäin kertoo ajatteluaan tilanteesta:

jotka ei jaxa kuunnella, uskoo inflaation transitoryyn, mutta pelkää ja varoittaa korkojen noususta.

2 tykkäystä

Kiinan kiinteistömarkkinassa riittää selvittelemistä.

6 tykkäystä

Kiinassa kaikki on suurta mutta kyllä nämä luvut on luokkaa hämmentävä.
"Mark Williams, chief Asia economist at Capital Economics, estimates that China still has about 30 million unsold properties, which could house 80 million people. That’s nearly the entire population of Germany.
*On top of that, about 100 million properties have likely been bought but not occupied, which could accommodate roughly 260 million people, according to Capital Economics estimates. Such projects have attracted scrutiny for years, and even been dubbed China’s ghost towns."
Edit. viitaten Skymanin y.o. linkkiin.

29 tykkäystä

Aiemmin esille tuomaani valtion menojen paisumiseen tuloja nopeammin inflatorisessa ympäristössä pisti silmään varsin mielenkiintoinen uutinen jenkeistä, missä Social Security etuuksia oltaisiin korjaamassa hintatasoon liittyen ensi vuodelle peräti 5,9%:lla ylöspäin. Linkki. Kyseinen etuus koskee 70 miljoonaa amerikkalaista.

Tuo jenkkien social security liittyy ymmärtääkseni enemmänkin eläkkeisiin ollen merkitykseltään lähempänä meidän takuu- ja työkyvyttömyyseläkettä. Tässä ei siis kyse sosiaaliturvasta liittyen työttömyyteen, joka toimii eri kautta. Sivukaneettina pakko mainita, että Ylen uhreille saattaa tulla yllätyksenä, että jenkeissäkin on kohtuu mittava sosiaaliturvajärjestelmä ;D

Joka tapauksessa tuolla mittavalla inflaatiokorjauksella lienee väistämättä itsessään inflaatiota nostava vaikutus. Näin, koska nähdäkseni etenkin matalatuloisille ohjattavat dollarit vaikuttaa core-CPI korin hyödykkeiden kysyntään. Mielenkiintoista nähdä miten laajalle ilmiö leviää muualla. Seurauksina USA:n valtionvaje kasvanee, mutta hyvä kysymys on, että tekeekö se sitä suhteessa BKT:n, jos muu talous myös kasvaa. Pörssille näkisin tämän kehityksen ehdottoman positiivisena, niin kauan kun bondimarkkina pysyy keskuspankkien hallinnassa.

12 tykkäystä

On. :smiley: Tähän vielä markkinan kokoluokka on arviolta n. 55 biljoonaa dollaria, vs. esim. Yhdysvaltojen n. 30 biljoonaa dollaria. Kiinan asuntomarkkina taitaa yksin olla maailman isoin “ässetti”-läjä, esim. jenkkipörssitkin tai valtionvelkakirjat ovat alle tuon.

Samalla rakentaminen tuo 30 % BKT:sta (“normaali” talouksissa 10-20 % BKT:sta).

Kiinan väestöstä 40 % tienaa alle 1000 yuania, tai 130 euroa kuukaudessa, eli kovin ostovoimaista väkeä ei ole asuntoja ostamassa. Kiinalaiskotitalouksien velkaisuusaste on jo korkeampi, kuin monissa länsimaissa kaiken kukkuraksi. Suomalaisten tasoa, n. 130 % suhteessa tuloihin, itseasiassa.
Magnusonilla oli kans hyvä ja tiivis kirjoitus aiheesta.

On kyllä mielenkiintoista nähdä, miten Peking aikoo tuon mörököllin sulatella ilman suurempia ryppyjä.

Kiinasta tuli aamulla talousdataa ja talouskasvu hidastui odotuksiakin enemmän.

@Marianne_Palmu kirjoitti aiheesta napakasti makroon:

“Kiinan haasteet ovat nyt sisäisiä, sillä energiapula vaivaa yhä maan rajojen sisällä. Toiseksi maan kiinteistösektori on nostettu framille riskeineen, ja syyskuun luvutkin heijastelivat kiinteistöbuumin jäähtymistä. Rakennusaloitukset laskivat syyskuussa jo kuudetta kuukautta peräkkäin, mikä on pisin laskuputki vuoden 2015 jälkeen. Reutersin laskelmien mukaan aloitukset laskivat 13,5 % vuodentakaisesta kiinteistöyhtiöiden laitettua projekteja hyllylle tiukentuneen sääntelyn ja lainaehtojen vuoksi. Kolmanneksi globaali kysynnän kasvu on nopean elpymisen jälkeen hiljalleen hidastumassa, mistä kertoo mm. viimeviikkoinen IMF:n maailmantalouden kasvunäkymien lasku kuluvalle vuodelle. Valuuttarahasto hienosääti globaalia kasvuennustettaan 5,9 %:iin aikaisemmasta 6,0 %:sta mm. tuotannon pullonkaulojen ja hintapaineiden vuoksi.”

28 tykkäystä

Näihin Kiinan kiinteistöyhtiöiden “lainojen erääntymis”-talkoisiin mahdollisesti liittymässä pari uuttakin yhtiötä:

Tämä Sinic ollut esillä jo aiemmin täälläkin keskusteluissa:

"Shanghaissa pääkonttoriaan pitävä kiinalainen kiinteistökehitysyhtiö Sinic Holdings jättänee tänään maanantaina maksamatta 246 miljoonan Yhdysvaltain dollarin takaisinmaksun joukkovelkakirjalainastaan. Yhtiö ilmoitti maksamatta jättämisestään Hongkongin pörssille viime viikolla.

Mikäli yhtiö ei maksa lainaansa, voidaan se mahdollisesti julistaa maksukyvyttömäksi myös kahden muun joukkovelkakirjalainan osalta. Yhtiöllä on yhteensä 694 miljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä maksamattomia joukkovelkakirjalainoja."

Mutta tässä muutama muu esille tullutta yhtiötä:

"Uutistoimisto Bloombergin keräämän markkinadatan mukaan Hongkongin pörssiin listattu kiinteistökehitysyhtiö Modern Land pyysi lisää maksuaikaa 25. päivä lokakuuta erääntyvälle 250 miljoonan dollarin joukkovelkakirjalainalle. Uutistoimiston mukaan kiinalaisten kiinteistökehitysyhtiöiden osalta lokakuun alussa erääntyi myös Agile Group Holdingsin 280 miljoonan dollarin korkomaksu, Aoyuan Corp. Groupin 230 miljoonan dollarin korkomaksu ja Xinyuan Real Estaten 229 miljoonan dollarin korkomaksu.

Kiinan keskuspankki kommentoi Evergranden ja kiinteistökehityssektorin tilannetta perjantaina ensimmäistä kertaa lokakuun alun jälkeen. Keskuspankki kertoi perjantain tiedotustilaisuudessa, että Evergranden ongelmat ovat ”hallittavissa”, eikä niiden voida odottaa leviävän.

Keskuspankin mukaan viranomaiset ja paikallishallinnot ovat ryhtyneet selvittämään tilannetta ”markkinaehtoisesti ja lain mukaan”. Keskuspankki oli myös kehottanut lainanantajia myöntämään uusia luottoja sektorille tasaiseen ja järjestelmälliseen tahtiin."

13 tykkäystä

Hussmanin uusi artikkeli. Taas mielestäni ihan fiksua pohdintaa vaikka ei allekirjoittaisi hänen karhunäkemystään. Teemana on, että osakemarkkinan nykyarvostus ei kerro mitään sen omistavien sijoittajien todellisesta sijoitusvarallisuudesta. Vauraus on siellä nimittäjässä, ne tulevien vuosikymmenten kassavirrat. Tietenkin yksilö voi myydä omistamansa lupaukset tulevista kassavirroista nyt hyvään hintaan, mutta silloin joku toinen ostaa ne. Yhdessä he kaikki eivät pääse pakoon.

Jos niistä kassavirroista maksaa nyt hirveän paljon – oli syy mikä tahansa, vaikkapa luotaantyöntävät korot – luultavasti osakkeiden tulevien vuosien hinnanmuutokset tulevat olemaan pettymys, koska lopulta ne hinnat seuraavat kassavirtoja, vaikka voivat tehdä ihmeellisiä temppuja ihmeellisen kauan. Sitten joskus tulevaisuudessa kun sijoittajien tunnelmat ovat muuttuneet ja he maksavatkin kassavirroista vähemmän, katsotaan taaksepäin ja todetaan: ”Pörssissä on ollut vaikeaa, kukapa olisi aavistanut kaikki tuollaiset negatiiviset uutiset mitkä sen aiheuttivat.” Aina keksitään hienot syyt sille, että hintamekanismi vain palautti arvostukset lähemmäs normaalia.

27 tykkäystä

Vaarallista lukea näitä näin karhuna. Vahvistaa omaa mielipidettä vähän liikaa. Seuraavaksi pitäs löytää vastaavan tasonen teksti karhunäkökulmasta.

4 tykkäystä

Tarkoitat härkänäkökulmasta? No, vaikka Verneriä ei voi sanoa häräksi, kyllä hänellä on hyviä argumentteja siihen suuntaan. Shillerillä oli tammikuussa artikkeli kahden kiinalaisen kanssa jossa teemana oli ettei osakemarkkina ole suhteellisesti hirveän kallis, mutta toisaalta nyt hän kyllä sanoi NYT:issä että Yhdysvaltain korko-, osake- ja asuntomarkkina eivät ole koskaan olleet yhdessä niin kalliita kuin nyt, mikä aiheuttaa systeemisen riskin.

8 tykkäystä

Kyllä, vasta kaksi kahvia takana, ei pää vielä toimi.

Verneri on ollut kyllä hyvä tasapainoilija. Hyviä argumentteja puolesta ja vastaan ja jättänyt kuulijalle lopullisen tulkinnan.

18 tykkäystä

Mielenkiintoinen kirjoitus Hussmanilta.
Ei tämä nyt ihan härkäkirjoitus ole, mutta haluan vain muistuttaa kaikkia että Hussmankin puhuu markkinoiden tuotto-odotuksesta, se ei muodosta yksinään markkinoiden tai yhtiön toteutunutta tuottoa.

Tämä taitaa olla aika “peruskauraa”, mutta kirjoitetaan nyt vähän auki ajatusten juoksua (yksinkertaistaen):

Realized Return = Expected Return + Unexpected Return
(Toteutunut tuotto = Tuotto-odotus + “Odottamaton Tuotto”)

Expected Return

  • Markkinoiden tuotto-odotus
  • Tämä on se lukema mihin analyytikot ja asiantuntijat keskittyvät, kuten myös Hussman artikkelissaan
  • Tämä on laskettavissa ja ennustettavissa, ja se perustuu markkinoiden sekä yhtiöiden tuloksiin ja historiaan

Unexpected Return

  • Tämä on yllättävää, spekulaatiota ja arvailua
  • Tämä on myös suuri syy miksi markkinat eivät ole täysin tehokkaat
  • Jos esimerkiksi tietty yhtiö kasvaakin odotettua nopeammin historiaan ja odotuksiin verrattuna
  • Yksityissijoittajat rakastavat tätä, koska pääsevät käyttämään mutua: “Kävin kivijalkaliikkeessä X ja näin siellä paljon asiakkaita, näillä varmasti tulee olemaan hyvä tulos tänä vuonna”.
  • Indeksitasolla, odottamattomia tapahtumia, mitkä vaikuttavat tähän on esimerkiksi määrälliset elvytys -mekanismit ja muut keskuspankkien yllättävät toimet. Myös yllättävillä makrotalouden tapahtumilla tai vaikkapa kauppasodilla on vaikutusta odottamattomiin tuottoihin.

Tälläkin hetkellä suuri kysymysmerkki nimenomaan on, että mitä määrälliselle elvytykselle tulee tapahtumaan ja tällä tulee olemaan vaikutusta odottamattomiin tuottoihin ja sitä kautta markkinoiden toteutuneisiin tuottoihin.

Loppuun ehkä vähän härkäilyä tai tervettä realismia:

Sijoitussuunnitelmaa ei tietenkään kannata rakentaa spekulaation ja odottamattomien tuottojen varaan, mutta jos sijoittaja on ulkona markkinoilta seuraavan vuosikymmenen, koska historiaan perustuva tuotto-odotus on negatiivinen, niin on kuitenkin suhteellisen todennäköistä että tuottoja jää saamatta.

“Far more money has been lost by investors preparing for corrections, or trying to anticipate corrections, than has been lost in corrections themselves.”

— Peter Lynch

“The historical data support one conclusion with unusual force: To invest with success, you must be a long-term investor.”

— John C. Bogle

10 tykkäystä

Kiitos, hyvä että tavoitteeseen on tähän asti päästy.:smiley:


Tässä kasa käppyröitä aamun Vartista. Kiitos @Sijoittaja-alokas Salkkari-jakson bongaamisesta ja avusta sen suhteen. Minun piti mainita se lähinnä anekdoottina, mutta keksinkin laajentaa siitä kokonaisen videon kappaleen joka käsittelee sijoittamisen suosion kasvua ja mitä se tarkoittaa pörssin kannalta.

Tuloskausi on alkanut vahvasti SP500-firmoilla. Vasta 10 % raportoinut tuloksensa, ylityksiä yli 80 %. Suurpankeilla on meneillään oikea kultakausi etenkin treidaamisen ja M&A eli yritysjärjestelyaktiviteetin siivittämämä. Käytännössä listautumiset, firmojen into tehdä yrityskauppoja sekä sijoittajien treidaushuuma satavat suoraan pankkien laariin.

Kuten aiemminkin todettu, rahapolitiikan kiristämisen ja korkojen nousun aikana osakkeet ovat nousseet keskimäärin. Tämä siitä huolimatta, että vastaavasti arvostuskertoimet ovat surkastuneet.


Miksi? Lyhyesti: yleensä korkojen nousu reflektoi vahvistuvaa taloutta mikä taas buustaa tuloskasvua. Siten osakkeiden kasvava tuottovaade kompensoituu vahvemmalla kasvulla. Sen sijaan jos korot nousevat vain inflaation takia ilman talouskasvua, on jälki rumaa.

Tiedän, tämä aihe on monelle jo tuttua mutta tätä tuskin voi alleviivata liikaa. :smiley:

Siteerasin videolla Damodaranin luentovideota aiheesta. Hän kuuluu siihen koulukuntaan, joka näkee Fedin olevan enemmän sivustakatsoja kuin kapellimestari tässä näytöksessä. Mm. tämä kuvaaja on mielenkiintoinen. Tässä on jenkkien kymppivuotinen rinnastettuna inflaatioon ja talouskasvuun. Kuten jo silmämääräisesti näkee, korot reflektoivat talouskasvua ja inflaatiota. Keskuspankki voi yrittää vaikuttaa, mutta se ei yksin pysty määräämään korkoja.

Nytkin korkojen nousu tapahtuu, vaikka ohjauskorko on nollassa, markkinan nähdessä reippaampaa kasvua ja inflaatiota horisontissa.

Damodaranin videolla oli tarkempi härveli, miten korkojen nousu ja inflaatio iskee osakkeisiin. Kannattaa katsoa koko pätkä täältä.

31 tykkäystä

No tuskin tuota voi liian montaa kertaa tuoda esiin uudestaan :slight_smile:

Sitten tuosta Kale1 linkkaamasta jutusta mielenkiintoinen luku liittyen osakemarkkinoiden arvostukseen, korkoihin, tuottoihin.

"As for the 2000 peak […] the 20-year total return of the S&P 500 [has been since that] 2.5% over the depressed level of T-bill returns. Given current extremes, investors must now rely on a “permanently high plateau” in market valuations order to outperform T-bills."

Mitä 2000-luku on tarjonnut?

  • huikeat amerikkalaisten firmojen kansainväliset menestystarinat
  • USA:n talouskasvu jonkin verran parempaa kuin muissa vanhoissa teollisuusmaissa
  • pääomia suosiva politiikka ja megatrendit
  • ohjauskorot 2000-luvulla suurin piirtein koko ajan juuri niin alhaalla kun mitenkään kukaan voinut järkevästi perustella (tai ehkä alempana)
  • arvostustasot nousseet 2000-luvulla ==> mukana ollut Boglen spekulatiivinen tuottokomponentti

Luulisi että nämä asetelmat olisivat dramaattisesti suosineet osakesijoittajia verrattuna siihen että rullaa vain lyhyitä korkopapereita.

Ja silti teoriassakin vain 2,5 % p.a. ylimääräistä tuottoa osakesijoittajalle vs. lyhyiden korkopapereiden rullaaja. Käytännössä tietysti osakesijoittajilla tuppaa olemaan kuluja jotka nakertaneet tuota eroa lisää.

Tuon se tekee kun lähtökohtainen arvostus on korkea.

S&P 500 ja OMXH25 ovat nyt molemmat omaan historiaansa verrattuna ennätyskalliita (p/s-arvostus).

7 tykkäystä

tässä Arnold Van Den Berg:in esityksessä on tiivistetysti esitelty mitä 70-luvulla kävi arvostuksille kun korot nousivat. ei tietenkään ole takita, että nyt kävisi samoin, koska moni toimi-ala esim facebook vähät välittää raaka-aineiden noususta, mutta moneen yhtiöön se vaikuttaa:
image

4 tykkäystä