Markkina tuntui unohtavan hetkeksi että FED ja Powell eivät määritä inflaatiota ja korkotasoa enää, vaan heistä on tullut peesaajia. Helpottavat kommentit siitä ettei ole varmaa miten inflaatio kehittyy ja koronnostojen tahti jää nähtäväksi saivat markkinat unohtamaan että vaikka se tuhoaa talouskasvun, inflaatio on vain tapettava. Ja vaikka inflaatio on pitkälti tarjonnanniukkuus lähtöistä, auttaa se koronnosto kuitenkin tuohonkin. Samalla tietysti menee talouskasvu.
USÖljy palannut tuonne 110 tuntumaan ja 10v korko jo 3.06%. Ja ei, öljyn hinta ei johdu vain venäjästä vaan tuotantokyvystä vs. kysyntä. Kyllä se kiristyvä korkotaso sitten lopulta pudottaa sen kysynnän, mutta se vaatii oikeasti kovia toimia.
Tuosta kun katsoo vuoden kehitystä, niin aika monta kuukautta vielä edessäpäin jolloin öljyn hinta on noussut yli 30%.
Sitten tietysti jos öljy jatkaa tuonne 150 tasoon, niin FEDkin joutuu lopulta kiristämään vauhtia.
Öljy nyt vain esimerkkinä, sama laulu pätee aika moneen muuhunkin hyödykkeeseen.
Tuossa vielä jenkkien 10v tältä vuodelta, trendi ylös.
ECB:llä, ja Euroopalla yleisesti on kyllä vaikeat ajat edessä. Ei myöskään jenkeissä mitenkään helppoa ole, mutta nukun kyllä paremmin yöt kun salkku on 100% USD/CAD/NOK/SEK…
Kummasti näidenkin katselumäärät ovat alkaneet ottamaan osumaa, kun pörssissä kehitys on ollut heikompaa.
Karhuiset irvileuat ovat huomautelleet, miten viime kerralla Fedin nostaessa ohjauskorkoa 0,5 % nähtiin samanlainen ralli. Voimakkaan kurssiheittelyn jälkeen pörssi laski lopulta 50 %…
Toki tilanne on nyt monella tapaa eri, mutta hauska sattuma ja huomio yhtä kaikki.
Idea näissä kuvaajissa siis on, että pankit ja korot liikkuvat yleensä rinta rinnan. Korkeammat korot heijastavat yleensä vahvaa taloutta, mikä on pankeille jees. Mutta, nyt ne heijastelee lähinnä inflaatiota ja pankkiosakkeet sen sijaan viestivät heikentyvästä taloudesta.
Tällä hyvin sekavalla kuvaajalla tahdon muistuttaa meitä pitkäjänteisiä osakepoimijoita, että pitkässä juoksussa eteen tulee kaikenlaisia talous- ja korkoympäristöjä. Fiksusti rakennetut firmat kuten Berkshire Hathaway porhaltavat silti eteenpäin.
Tämä kuvaaja kaappaa hyvin, miten korkojen nousu on syönyt nousupuhdin osakkeilta. Toisaalta inflaation haltuun saaminen ja korkojen mörniminen olisivat suhteellisen varmasti väkevän rallin aineksia. Olettaen tosiaan että inflaatio saadaan kuriin ilman taantumaa.
Nuo vuokrankorotukset ovat osittain hillitsemässä väkivahvaa kulutusta Yhdysvalloissa. Palkat tuskin nousevat samoilla prosenteilla. Tosin, inflaatio on aika syvälle juurtunut nyt talouteen.
Eikös realikorko ole kuitenkin edelleen ihan äärimmäisen negatiivisissa lukemissa? Jotenkin omaan päähäni, korot aiheuttavat osakkeille vasta silloin kunnolla vahinkoa, kun se realikorko on kilpailukykyinen. Toki ne firmat, joilla ne tulevat rahavirrat on vasta vuosien päässä, niin niiden pitääkin jo laskea.
Miksi sijoittaisin varsinkaan lyhyen koron paperiin, kun tiedossa on että turskaa tulee niin helvetisti.
Jos vertaa tämän hetken korkoa tämän hetken inflaatioon, niin kyllä.
Mutta, ei välttämättä ole mielekästä esim. 10 vuoden velkakirjan kanssa tuijottaa tämän päivän inflaatiota vaan seuraavan 10v odotettua keskimääräistä inflaatiota sen sijaan.
Tällä tavalla katsoen reaalikorko on jo plussalla.
Pitää paikkansa, että reaalikorko on vahvasti negatiivinen. Talouspolitiikka on siis vieläkin elvyttävää ja koronnostojen vaikutus talouskasvuun on vähäinen. Tuosta markkinoiden reaktiosta voisi päätellä, että markkinat odottavat inflaation laantuvan, jos osa sijoittajista kokee 10 vuotisen koron (n. 3 %) houkuttelevana vaihtoehtona.
Lähes kaikki instrumentit ovat kuitenkin nyt tuottaneet turskaa. Suhteellinen etu riittää, eli että negatiivisen reaalikoron tuotto on vähemmän negatiivinen kuin osakemarkkinan tai käteisen. Kiinteistöt eivät täysin vertaudu, koska eivät likvidiytensä puolesta aja samaa asiaa.
Uusia työpaikkoja ennustettua enemmän mutta samalla myöskin työttömiä ennustettua enemmän. Ihmiset on vihdoinkin palaamassa työmarkkinoille. Ehkä varallisuusefekti on mennyt nyt toiseen suuntaan ja työt taas maistuvat.
Olivat aikaisemmin vielä rajummin ylipainossa mutta kevensivät oivalla hetkellä maaliskuun rallin päätteeksi?
Nordean case taisi olla tämä:
otetaan jonkin makroennustelaitoksen (vai onko ekonomistikonsensus) arvaus: S&P 500 -firmojen markkina-alueiden nimellinen bkt:n kasvu U.S. dollareissa tänä vuonna
todetaan että analyytikoiden konsensusarvaus S&P 500 sales per share kasvulle tälle vuodelle on muutaman prosenttiyksikön alle tuon nimellisen bkt:n kasvuarvauksen
arvataan että voittomarginaali on vähintään analyytikkokonsensuksen mukainen
näin ollen alati nousussa oleva konsensusarvaus S&P 500 EPS:ille on sekin alakanttiin
kun sijoittajat huomaavat tuon, arvataan että se tuo nostaa indeksiä eli p/e-kompressio pysähtyy tai hidastuu riittävästi
Edelleenkään ei ole mitään syytä dissata ja ottaa tikunnokkaan juurikin Nordean Antti Saarta. Hän saattaa olla oikeassa. Sattumoisin juuri hän on:
Suomessa ehkä huolellisimmin pukenut sanoiksi sen bull casen johon minä taas suhtaudun skeptisesti
ja
laittanut pelimerkit juuri sinne mikä mielestäni on yliarvostetuin markkina.
Tämä ei liity vain Nordeaan mutta lähes koko maailman valtava varainhoitobisnes toimii näin. Kerroksittain arvausta arvauksen päälle. Tällä pitää sitten tienata asiakkaille jotain sen jälkeen kun varsin mittavat kulut on ensin saatu peittoon. Yleensä ei onnistu mutta asiakas ei ymmärrä ottaa jotain lähes kulutonta systeemiä tilalle.
Powellin puheista jäi mieleen mahdollisuus Soft Landingiin. Ensinnäkin hän tuli tuossa myöntäneeksi, että alaslasku on tulossa (Noh - miten sen nyt haluaa ymmärtääkään). Toiseksi saa nähdä, että tuleeko tuosta “soft” landingistä samanlainen vitsi pitkäksi aikaa kuin “transitory” inflaatio oli ;D
Itse ostelin n. tunti sitten taas salkun täyteen, mutta kovin korkeaa luottoa ei ole, että näitä uskaltaisi holdata pitkään. Käytäisiinköhän kuitenkin taas kokeilemassa tuota SP500 4300:n tasoa? VIX on hurjalla tasolla ja alaspäinkin voidaan mennä vauhdilla.
Antti Saari toteaa, että tulosennusteet ovat vain jatkaneet paranemistaan. Toisaalla Morgan Stanleyn päästrategi Michael Wilson toteaa, että yhtiöiden tuloskunto on inflaatiokorjattuna nyt heikoimmillaan sitten 1950-luvun.
Mikäpä siinä, jos inflaation nostamat kustannukset saadaan siirrettyä tuotteisiin ja palveluihin ja niiden kysyntä pysyy samana tai jopa kasvaa. Näinkö se maailma toimii?
-Lähinnä teoreettinen näkökulma. Inflaatiokausia ja droppeja ja peak:ja tulee ja menee, tuottoa saa vain osakkeista. Koroista saa paljon vähemmän, nytkin. Ja 90% korkosijoituksista tuottaa reilua miinustuottoa, inflaatiokorjattuna erittäin suurta miinusta. Kovasti olen tankkaillut halventuneita osakkeita nyt loppuviikosta, jo ensi viikon alkupuolella sitten heti näkee oli oikein vaiko väärä liike(liian aikaisin ostot)…raha kyllä pakenee isoista miinuskorollisista lainoista ja tileistä nopeasti pois takaisin osakkeisiin, ahneus ja tuotto voittaa aina.
Home Depot’s latest 10-Q and conference call. Sure enough, there it was in black and white: inventory was up 32% from last year. Management commented that they had been “ working like crazy to build inventory ” and while inventory turns declined during the current quarter, they weren’t concerned.
EDIT:
Asiasta kukkaruukkuun. Kiinnostavat graafit, kiitokset näistä Nordean Antti Saarelle:
Tässä yksi seuraus pitkään laskeneista koroista. Varallisuusesineiden arvonnousu ylittää palkkojen kehityksen. Määrällinen elvyttäminen vuoden 2008 jälkeen ei kuitenkaan näyttäisi heti valuneen asuntojen hintoihin. Kun taas tuo koronan jälkeinen nousu näyttää erityisen jyrkältä.
Jos vertaa nykytilannetta vuoteen 2008, jolloin jenkeissä oli selvä kupla asuntomarkkinoilla, niin voisi huolestua. Oleellisinta kuitenkin on tarkastella asuntoluottojen laatua. Samoja merkkejä maksukyvyttömyydestä ja roskalainoista ei ole. Eikä Michael Burrykaan ole shorttaamassa tällä kertaa. Korkojen nousu aiheuttaa silti varmasti paineita maksukyvylle. Mielenkiintoista kuitenkin on, että jos vertaa nykytilannetta 1950-luvun tasoon, niin ei eivät ne asuntojen hinnat nyt niin huolestuttavalta näytä - ottaen huomioon, että asuntolainat ovat nyt edullisia. 1950-luvulla asuntoja kuitenkin ostettiin enemmän “käteisellä”. Ajanjaksot eivät siis ole täysin vertailukelpoisia.