Hmm, toisaalta analyytikot ovat aika huonoja ennustamaan suhdanteita, he kyllä voivat kertoa miksi jostakin osakkeesta voi maksaa hiinnan x, millaisen skenaarion se vaatii jne.
Mutta mikä tälläisten ennustemuutosten arvo on sitten kun kurssit kuitenkin ovat niianneet jo hyvissä ajoin ennen ennustemuutoksia?
Sitten agregaatteihin vaikuttaa myös että osa analyysifirmoista on aika passiivisia (jos apaattinen on liian ikävä sana), eli ennusteen päivittyvät vasta viikkojen päästä osareista tai negareista.
No, on aina paremmin onnistuviakin analyytikkoja, mutta edelleen kurssien kehitys tuntuu ennakoivan paremmin talouden kehitystä, kuin mitä analyytikot arvioivat.
No, ennen kuin menee ihan jamesjoyceksi, niin todetaan että tuo muutos oli kuitenkin jo kohtuullisen selvä. Tai selvä alku…
Yksi ennustelu muiden joukossa. Pieleen meni – niin kuin oletusarvoisesti menee pieleen meidän muidenkin ennustelut.
Forecasts may tell you a great deal about the forecaster. They tell you nothing about the future.
-Buffett
Tämä oli vahvistusharhan riemuvoitto monille. Ne joilla oli liikaa käteistä ja toive että tulee uusi tilaisuus ostaa todella halvalla á la talvi 2008–09, lukivat mielellään tällaisia. Tuunasivat tuon niin että parin vuoden tähtäimellä ehkä oikeassa (ankeaa) mutta lyhyellä tähtäimellä vielä pahempaa eli tupladippitaantuma.
Porukka joka piehtaroi negatiivisuudessa ja manasi uutta romahdusta pelotteli käyttäjän @Verneri_Pulkkinen pois markkinoilta.
S&P 500 p/s-arvostus oli 1,1x heinäkuussa 2009, nyt 2,5x.
Uskon että nyt on oikea hetki negailla. Mutta siitä negailusta täytyy osata päästää irti sitten kun pessimismi näkyy valuaatioissa. Nyt valuaatioissa on paljon optimismia.
Tässä kun on viimeiset pari vuotta itkenyt kuinka vaikeaa on löytää hyviä sijoituskohteita järkevään hintaan ja joutunut tonkimaan pörssin roskakoria että löytäisi edes kohtuullisen tuotto-odotuksen osakkeita, niin tunnetilani on tällä hetkellä täysin päinvastainen kuvailemaasi. Pörssistä ei ole pitkään aikaan ollut näin helppoa löytää korkean vapaan kassavirran omaavia yrityksiä ja hyvälaatuisia kasvuyhtiöitä kohtuullisella hinnalla. Nyt jos milloinkaan on aivan käsittämättömän hienoa olla osakepoimija, kun pystyy tekemään selvää alfaa indeksiin nähden poimimalla voittajat ja välttämällä ansat. Helsingin pörssissäkin on hyvin monta osaketta, joiden YTD-tuotto on positiivinen ja maailmalla niitä on lukematon määrä!
Onko juuri nyt historiallisen hyvä hetki ostaa osakkeita? Voi olla että vielä pitää tosiaan jonkin aikaa negailla kuten sanoit. Trendi on mun frendi, dont fight the fed, putoava puukko menee kädestä läpi jne. Markkinat eivät ole mielestäni vielä täysin hinnoitelleet kiristyvää rahapolitiikkaa, määrällistä kiristämistä, globaalia taantumaa, kohonneita raaka-aineen, energian hinnan ja palkkojen nousun kustannuksia ja inflaatiota. Se prosessi on kuitenkin koko ajan käynnissä osakkeiden kurssien laskiessa laajamittaisesti jokaiseen negatiiviseen uutiseen, joten uskon että 3kk - 6kk päästä alkavat oikeat ostajan kissanpäivät
Olet täysin oikeassa että siinä vaiheessa kun suurin osa talouden pahuudesta on jo leivottu kursseihin sisään, ei sen ikävänkään skenaarion toteutuminen ole enää haitallista sijoittajalle. Voittajayhtiöthän kykenevät monesti hyödyntämään tilanteen kun ylivelkaantuneet ja heikkolaatuiset kilpailijat sortuvat heikentyneeseen markkinaympäristöön. Jos salkussa on niitä kaikkein heikkolaatuisimpia yhtiöitä, niin nyt on mielestäni viimeistään hyvä hetki alkaa vaihtamaan niitä laadukkaampiin verrokkeihin.
Nythän on ulos tullut juuri sopivasti kaunis kesäilma ja meitä odottaa ihana juhannus ilman koronaa! Nautitaan ne Mojitot ja Margaritat ulkona hyvässä seurassa ilman suurempia murheita ja sitten kun lehdet ja heikommat sijoittajat alkavat putoilemaan puista lienee hyvä hetki siirtyä ostolaidalle. Kun salkun lataa täyteen kestävän +20% - +30% Free Cash Flow Yieldin osakkeita ja kaveriksi vielä muutaman edullisen +30% liikevaihdon hirmukasvattajan isolla kassalla ja positiiviseksi kääntyvällä kassavirralla, niin voiko homma mennä kovin pahasti pieleen?
Niin, pitkässä kuvassa - kuukausikartalla - ollaan taas vallan mainiossa kohdassa. Olemmeko vasta laskun alkuvaiheessa vai riittääkö kosketus? Veikkaan, että kosketus ei nyt ihan riitä riitä ja salkku on toistaiseksi sen mukainen. Toki päiväkartan pikku nousuista on otettu shorttia ja kohta taas pannaan kiinni, ehkä tänään tai huomenna.
Syynääpä hartaudella pitkäkuva: kuukausiEMAt.
USA:ssa kotitaloudet saavat tuhansien dollareiden shekkejä postissa tekemättä mitään – kahteen otteeseen. Keskuspankit niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ostavat arvopapereita minkä ehtivät ja pitävät korot vuosikausia miinuksella tehden lainanotosta kannattavaa businestä. Ihmiset sijoittavat villeinä koirakolikoksi nimettyyn kryptovaluuttaan, jonka arvo perustuu siihen sijoittavien ihmisten ja sijoitusten määrään. Menestyksen huumassa kryptovaluuttojen määrä kasvaa tuhansiin. Koirakolikon arvo nousee sähköautojen valmistukseen keskittyneen yhtiö perustajan kannustaessa koirakolikkoa seuraajilleen sosiaalisessa mediassa – samainen yhtiö nousi voitolliseksi kaksi vuotta sitten ja on nyt arvoltaan suurempi, kuin kaikki muut autonvalmistajat yhteensä. Yhtiö poraa myös testimielessä penispumppuperiaatteella toimivia tunneleita maanjäristysalueella ja yrittää täyttää lähiavaruuden pienillä satelliiteilla, joilla luodaan tietoliikenneyhteyksiä sota-alueille ja Alaskaan. Ylimääräistä rahaa on niin paljon, että ihmiset keksivät sille mitä mielikuvituksellisempia kohteita. Yksi tällainen on todistus, joka osoittaa omistusoikeuden arvottoman digitaalisen kuvan alkuperäisversioon.
Mikä voisi mennä pieleen? Voisiko tämän jatkoksi lisätä vielä lauseen “Minkä tahansa globaalin hyvinvoinnin tukipilarina toimineen, vuosikymmeniä voitollisen ja osinkoa maksaneen, yrityksen osakkeen saa hetkellisesti halvemmalla, kuin koirakolikkoämpärin.”
Futuurien perusteella alamäki jatkuu. Osakesalkkujen arvostus jatkaa tervehtymistään.
Tuo ennuste ei ollut edes niin pahasti väärässä kokonaisuutena. Mies oli sitä mieltä, että
tulevina vuosina pitäisi tottua 3% BKT kasvuun (toteutui)
defaulttiriski kasvaa erityisesti HY-päässä ilman hallinnon väliintuloa (toteutui)
Matalat yieldit vakaille lainoille (toteutui)
P/E jää matalaksi (ei toteutunut)
Markkina-arvon kasvu vaatii konkreettista tuloskasvua, hopium ei riitä (ei toteutunut)
Tuo mitä hän sanoo 3% kasvun riittämättömyydestä on myös totta: ei se kestävästi riitä Yhdysvaltalaisen elämäntyylin kustantamiseen. Keskuspankki, kaupungit, osavaltiot ja liittovaltiotaso vain ovat ottaneet toistaiseksi koppia ja venyttäneet taseitaan. Toki yksityiset kuluttajat myös.
Yhdysvalloissa on sama kannattamattoman infrarakentamisen ongelma kuin mille Verneri naureskelee Kiinan kanssa. Paikalliset infra-investoinnit eivät lankea kokonaan kaupungille itselleen, mutta niistä saadaan elinkaaren alkuvaiheessa rakennuskuluihin nähden paljon kassavirtaa. Ne ovat kassavirtapositiivisia “lyhyellä” parin vuosikymmenen tähtäimellä. Ongelma tulee näkyväksi, kun vanhentuvan infran capexiin ei ole varaa. Silloin pitää rakentaa valtion tuella lisää alkuun kassavirtapositiivista infraa. Iso ero Kiinaan on, että infra ei hajoa kahdessa vuodessa.
Tämä on Yhdysvalloissa ongelma sikäli, että he mielellään asuvat lähes palveluttomissa nukkumalähiöissä sellaisen matkan päässä kaupungista, että auto on pakollinen. Nukkumalähiöiden ylläpitäminen on raskaasti tappiollista toimintaa hallinnolle, mutta tavallaan pakollista.
Ennustamisessa vaikeinta on ajoitus. Nykyinen tila voi jatkua vaikka miten pitkään. Myös niin pitkään, että ongelmaan löytyy kestävä ja pysyvä ratkaisu.
Yhdysvalloissa kenties olisi potentiaalia tehdä kannattaviakin investointeja. Niitä ei kuitenkaan pelkästään estetä (ja tehdä nollaa), vaan myös on tehty ja tehdään kannattamattomia investointeja sen sijaan. Sama tilanne siinä mielessä, että kannattamaton on kannattamatonta. Haja-asutusalueen infran korjaaminen tarkoittaisi lisäpanostuksia tappiolliseen sijoitukseen.
Kiinan tilanteessa on luultavaakin, ettei niihin kannattaviin ole edes mahdollisuutta. Tilanne näyttäytyy myös kokonaisuutena selvästi hälyttävämmältä. Rakennettu infra hajoaa nopeasti käyttökelvottomaksi eikä tuota positiivista kassavirtaa juuri ollenkaan. Kannattamattomuuttakin on eri tasoista.
Kiinassa on hyvin kyseenalaista, onko infrainvestoinnit kannattavia ja käsittääkseni jonkinlainen konsensus vallitsee, ettei se ns. kahdesas motarikaista aiemman seitsemän viereen buustaa kuin lyhyellä välillä BKT:ta. Investoinnit eivät kannata, koska niitä on ollut jo liikaa eikä maan talouden kehitystaso salli hyötyvän niistä.
Yhdysvalloissa taas poliittiset syyt, kuten sanoit, estää rakentamisen. Maan infra on huonomaineisen rapakunnossa, ja iso infrapaketti voisi olla taloudelle valtava tuottavuusbuusti.
Voisi sanoa, että Kiinassa poliittiset syyt pakottaa kannattamattomiin investointeihin ja Yhdysvalloissa poliittiset syyt estää kannattavat infrainvestoinnit.
" Epäsuosittu mielipide:#pörssi-kurssien lasku tänä vuonna on täysin selitettävissä#korko-tason nousulla."
Nyt taisi Antti vahingossa tulla sanoneeksi, ettei taantumaa/guidance-laskuja/tulosmissejä ole vielä hinnoiteltu osakkeisiin…
Itse ajattelen, että jonkin verran on hinnoiteltu, mutta analyytikoiden ennusteissa se ei vielä näy, mistä seuraa, ettei joka paikassa ole. Taantuma ei ole hinnoiteltu ennen kuin se on ensin ylihinnoiteltu.
Taantumasta keskustelu menee välillä sellaiseksi semanttiseksi itehypistelyksi sen suhteen, että täyttyykö jokin virallinen taantuman määritelmä BKT:n osalta. Kun pannaan vielä lisämääre ettei “globaaalia” taantumaa ei tule, voidaan paeta vielä senkin taakse, että mikä edes on “globaali taantuma”, versus taantuma vain USA:ssa ja puolessa Euroopan maista.
No joo, tämä vaikuttaa osakesijoittajan kannalta oleellisemmalta määritelmältä kuin pelkkään GDP-kasvuun perustuva (GDP vain yksi mittari), tai että sen GDP-kasvun pitäisi olla negatiivinen. On esimerkiksi selvää, että Kiinassa talouden jäähtyminen on taantuma, vaikkei mentäisi negatiivisille kasvuluvuille.
Asiaan toki vaikutti aivan poikkeuksellisen elvytysrahan pumppaaminen markkinoille, mikä piti työttömäksi jääneet ja pienyrittäjät pinnalla. Tämän ennakoiminen olisi ollut vaikeaa.
Taantumana voi osakesijoittajan näkökulmasta minusta pitää jo suurta kasvun kulmakertoimen muutosta, riippumatta siitä kuinka lähellä nolla on koordinaatistossa. Tällainen aiheuttaa erilaisia härkäpiiskavaikutuksia arvoketjuihin ja rahamaailmaan.
Itse en välttämättä näe taantumaakaan kovin suurena asiana, paino sanalla välttämättä. Tälläkin kertaa taantuman vaikutukset riippuvat siitä, millaisia kerrannaisvaikutuksia kulutuksen hiljentymisestä seuraa kun se tapahtuu yhdessä nousevien korkojen kanssa.
Eli johtaako kulutuksen hiipuminen ja korkojen nousu yrittäjien köyhtymiseen siinä määrin, että velkaantuneet yritykset ja valtiot alkavat kipata? Vielä näin ei ole käynyt. Helpottavatko inflaatiota aiheuttavat tuotannon pullonkaulat?
Inflaation kesto voi olla merkittävämpi kysymys kuin taantuma. Taloudet ovat nimittäin virittäytyneet matalien korkojen ja matalien inflaation tilaan jo niin pitkään, että nopeasti noussut ja pitkäkestoiseksi jäävä inlfaatio aiheuttaisi suuria murroksia, jotka näkyisivät monenlaisena epävakautena. Kysynnän pieneen hiipumiseen reagointi taas on firmoille aika business as usual -asia.
Yksi tärkeimmistä aspekteista on se mikä on toteutuva kysyntä suhteessa siihen millaista kysyntää varten pörssiyhtiöt ovat asemoituneet.
Kun optimismi kohtaa yllättävän ankeat realiteetit, tulosrojahduksen riski on ilmeinen.
Indeksien kannalta on olennaista se miten negatiiviset yllätykset kysynnässä jakautuvat pörssiyhtiöille, ottavatko markkina-arvoiltaan suurimmat firmat suhteessa enemmän vai vähemmän osumaa kysyntään.
Ja osuuko jollekin markkina-arvoltaan painavalle sektorille kunnon boom–bust?
(Pikkuisen tuli päällekkäisyyttä sun kommentin kanssa.)
Jatkan tuohon, että tämähän on jo nyt iskenyt koviten sellaisiin yrityksiin, joiden koko business-malli perustuu niin isoon skaalaan, että skaalautua vielä paljon lisää tehdäkseen riittävää vapaata kassavirtaa. Jos sitä skaalaa ei olekaan näköpiirissä, ei edes kasvun jäädyttäminen välttämättä auta. Tällaisia saattavat olla “big tech wannebe:t” ja ne, jotka ovat investoineet liian suureen kapasiteettiin. Nokian puhelimillehan kävi lopulta niin, että kustannuksiin perustuva kilpailuetu muuttuikin rasitteeksi, kun volyymit katosivat, aiheuttaen kassavirtakriisin. Siispä sektorin johtofirmat, jos ovat yhä hyvässä kilpailuiskussa, voivat selvitä hyvin, mutta riittävän skaalan rajoilla roikkuvat kolmoset ja neloset kärsivät. Myös ne, joiden tuotantorakenne on kevyt/ulkoistettu pystyvät skaalaamaan alaspäin.
Jokainen taantuma on erilainen. Vasta jälkikäteen näemme miten se kuritti tai oli lempeä millekin firmalle.
Epäilen että edessä on ilkeämmän pään taantuma pörssiyhtiöille koska vuoden 2021 ja 2022 alkukuukausien erityislaatuisuus ja animal spirits (-- vs. 2010-luvun nihkeä lievä kestopessimismi). Ja sitten tämä itänaapurin pikkumies.
Menee ehkä sijoitusletkausten puolelle, mutta olen huomannut, että onneksi niiden eniten kärsivien yritysten osuus salkusta tuntuu pienenevän itsestään, vaikken tekisi mitään.
