USA:ssa kotitaloudet saavat tuhansien dollareiden shekkejä postissa tekemättä mitään – kahteen otteeseen. Keskuspankit niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ostavat arvopapereita minkä ehtivät ja pitävät korot vuosikausia miinuksella tehden lainanotosta kannattavaa businestä. Ihmiset sijoittavat villeinä koirakolikoksi nimettyyn kryptovaluuttaan, jonka arvo perustuu siihen sijoittavien ihmisten ja sijoitusten määrään. Menestyksen huumassa kryptovaluuttojen määrä kasvaa tuhansiin. Koirakolikon arvo nousee sähköautojen valmistukseen keskittyneen yhtiö perustajan kannustaessa koirakolikkoa seuraajilleen sosiaalisessa mediassa – samainen yhtiö nousi voitolliseksi kaksi vuotta sitten ja on nyt arvoltaan suurempi, kuin kaikki muut autonvalmistajat yhteensä. Yhtiö poraa myös testimielessä penispumppuperiaatteella toimivia tunneleita maanjäristysalueella ja yrittää täyttää lähiavaruuden pienillä satelliiteilla, joilla luodaan tietoliikenneyhteyksiä sota-alueille ja Alaskaan. Ylimääräistä rahaa on niin paljon, että ihmiset keksivät sille mitä mielikuvituksellisempia kohteita. Yksi tällainen on todistus, joka osoittaa omistusoikeuden arvottoman digitaalisen kuvan alkuperäisversioon.
Mikä voisi mennä pieleen? Voisiko tämän jatkoksi lisätä vielä lauseen “Minkä tahansa globaalin hyvinvoinnin tukipilarina toimineen, vuosikymmeniä voitollisen ja osinkoa maksaneen, yrityksen osakkeen saa hetkellisesti halvemmalla, kuin koirakolikkoämpärin.”
Futuurien perusteella alamäki jatkuu. Osakesalkkujen arvostus jatkaa tervehtymistään.
Tuo ennuste ei ollut edes niin pahasti väärässä kokonaisuutena. Mies oli sitä mieltä, että
tulevina vuosina pitäisi tottua 3% BKT kasvuun (toteutui)
defaulttiriski kasvaa erityisesti HY-päässä ilman hallinnon väliintuloa (toteutui)
Matalat yieldit vakaille lainoille (toteutui)
P/E jää matalaksi (ei toteutunut)
Markkina-arvon kasvu vaatii konkreettista tuloskasvua, hopium ei riitä (ei toteutunut)
Tuo mitä hän sanoo 3% kasvun riittämättömyydestä on myös totta: ei se kestävästi riitä Yhdysvaltalaisen elämäntyylin kustantamiseen. Keskuspankki, kaupungit, osavaltiot ja liittovaltiotaso vain ovat ottaneet toistaiseksi koppia ja venyttäneet taseitaan. Toki yksityiset kuluttajat myös.
Yhdysvalloissa on sama kannattamattoman infrarakentamisen ongelma kuin mille Verneri naureskelee Kiinan kanssa. Paikalliset infra-investoinnit eivät lankea kokonaan kaupungille itselleen, mutta niistä saadaan elinkaaren alkuvaiheessa rakennuskuluihin nähden paljon kassavirtaa. Ne ovat kassavirtapositiivisia “lyhyellä” parin vuosikymmenen tähtäimellä. Ongelma tulee näkyväksi, kun vanhentuvan infran capexiin ei ole varaa. Silloin pitää rakentaa valtion tuella lisää alkuun kassavirtapositiivista infraa. Iso ero Kiinaan on, että infra ei hajoa kahdessa vuodessa.
Tämä on Yhdysvalloissa ongelma sikäli, että he mielellään asuvat lähes palveluttomissa nukkumalähiöissä sellaisen matkan päässä kaupungista, että auto on pakollinen. Nukkumalähiöiden ylläpitäminen on raskaasti tappiollista toimintaa hallinnolle, mutta tavallaan pakollista.
Ennustamisessa vaikeinta on ajoitus. Nykyinen tila voi jatkua vaikka miten pitkään. Myös niin pitkään, että ongelmaan löytyy kestävä ja pysyvä ratkaisu.
Yhdysvalloissa kenties olisi potentiaalia tehdä kannattaviakin investointeja. Niitä ei kuitenkaan pelkästään estetä (ja tehdä nollaa), vaan myös on tehty ja tehdään kannattamattomia investointeja sen sijaan. Sama tilanne siinä mielessä, että kannattamaton on kannattamatonta. Haja-asutusalueen infran korjaaminen tarkoittaisi lisäpanostuksia tappiolliseen sijoitukseen.
Kiinan tilanteessa on luultavaakin, ettei niihin kannattaviin ole edes mahdollisuutta. Tilanne näyttäytyy myös kokonaisuutena selvästi hälyttävämmältä. Rakennettu infra hajoaa nopeasti käyttökelvottomaksi eikä tuota positiivista kassavirtaa juuri ollenkaan. Kannattamattomuuttakin on eri tasoista.
Kiinassa on hyvin kyseenalaista, onko infrainvestoinnit kannattavia ja käsittääkseni jonkinlainen konsensus vallitsee, ettei se ns. kahdesas motarikaista aiemman seitsemän viereen buustaa kuin lyhyellä välillä BKT:ta. Investoinnit eivät kannata, koska niitä on ollut jo liikaa eikä maan talouden kehitystaso salli hyötyvän niistä.
Yhdysvalloissa taas poliittiset syyt, kuten sanoit, estää rakentamisen. Maan infra on huonomaineisen rapakunnossa, ja iso infrapaketti voisi olla taloudelle valtava tuottavuusbuusti.
Voisi sanoa, että Kiinassa poliittiset syyt pakottaa kannattamattomiin investointeihin ja Yhdysvalloissa poliittiset syyt estää kannattavat infrainvestoinnit.
" Epäsuosittu mielipide:#pörssi-kurssien lasku tänä vuonna on täysin selitettävissä#korko-tason nousulla."
Nyt taisi Antti vahingossa tulla sanoneeksi, ettei taantumaa/guidance-laskuja/tulosmissejä ole vielä hinnoiteltu osakkeisiin…
Itse ajattelen, että jonkin verran on hinnoiteltu, mutta analyytikoiden ennusteissa se ei vielä näy, mistä seuraa, ettei joka paikassa ole. Taantuma ei ole hinnoiteltu ennen kuin se on ensin ylihinnoiteltu.
Taantumasta keskustelu menee välillä sellaiseksi semanttiseksi itehypistelyksi sen suhteen, että täyttyykö jokin virallinen taantuman määritelmä BKT:n osalta. Kun pannaan vielä lisämääre ettei “globaaalia” taantumaa ei tule, voidaan paeta vielä senkin taakse, että mikä edes on “globaali taantuma”, versus taantuma vain USA:ssa ja puolessa Euroopan maista.
No joo, tämä vaikuttaa osakesijoittajan kannalta oleellisemmalta määritelmältä kuin pelkkään GDP-kasvuun perustuva (GDP vain yksi mittari), tai että sen GDP-kasvun pitäisi olla negatiivinen. On esimerkiksi selvää, että Kiinassa talouden jäähtyminen on taantuma, vaikkei mentäisi negatiivisille kasvuluvuille.
Asiaan toki vaikutti aivan poikkeuksellisen elvytysrahan pumppaaminen markkinoille, mikä piti työttömäksi jääneet ja pienyrittäjät pinnalla. Tämän ennakoiminen olisi ollut vaikeaa.
Taantumana voi osakesijoittajan näkökulmasta minusta pitää jo suurta kasvun kulmakertoimen muutosta, riippumatta siitä kuinka lähellä nolla on koordinaatistossa. Tällainen aiheuttaa erilaisia härkäpiiskavaikutuksia arvoketjuihin ja rahamaailmaan.
Itse en välttämättä näe taantumaakaan kovin suurena asiana, paino sanalla välttämättä. Tälläkin kertaa taantuman vaikutukset riippuvat siitä, millaisia kerrannaisvaikutuksia kulutuksen hiljentymisestä seuraa kun se tapahtuu yhdessä nousevien korkojen kanssa.
Eli johtaako kulutuksen hiipuminen ja korkojen nousu yrittäjien köyhtymiseen siinä määrin, että velkaantuneet yritykset ja valtiot alkavat kipata? Vielä näin ei ole käynyt. Helpottavatko inflaatiota aiheuttavat tuotannon pullonkaulat?
Inflaation kesto voi olla merkittävämpi kysymys kuin taantuma. Taloudet ovat nimittäin virittäytyneet matalien korkojen ja matalien inflaation tilaan jo niin pitkään, että nopeasti noussut ja pitkäkestoiseksi jäävä inlfaatio aiheuttaisi suuria murroksia, jotka näkyisivät monenlaisena epävakautena. Kysynnän pieneen hiipumiseen reagointi taas on firmoille aika business as usual -asia.
Yksi tärkeimmistä aspekteista on se mikä on toteutuva kysyntä suhteessa siihen millaista kysyntää varten pörssiyhtiöt ovat asemoituneet.
Kun optimismi kohtaa yllättävän ankeat realiteetit, tulosrojahduksen riski on ilmeinen.
Indeksien kannalta on olennaista se miten negatiiviset yllätykset kysynnässä jakautuvat pörssiyhtiöille, ottavatko markkina-arvoiltaan suurimmat firmat suhteessa enemmän vai vähemmän osumaa kysyntään.
Ja osuuko jollekin markkina-arvoltaan painavalle sektorille kunnon boom–bust?
(Pikkuisen tuli päällekkäisyyttä sun kommentin kanssa.)
Jatkan tuohon, että tämähän on jo nyt iskenyt koviten sellaisiin yrityksiin, joiden koko business-malli perustuu niin isoon skaalaan, että skaalautua vielä paljon lisää tehdäkseen riittävää vapaata kassavirtaa. Jos sitä skaalaa ei olekaan näköpiirissä, ei edes kasvun jäädyttäminen välttämättä auta. Tällaisia saattavat olla “big tech wannebe:t” ja ne, jotka ovat investoineet liian suureen kapasiteettiin. Nokian puhelimillehan kävi lopulta niin, että kustannuksiin perustuva kilpailuetu muuttuikin rasitteeksi, kun volyymit katosivat, aiheuttaen kassavirtakriisin. Siispä sektorin johtofirmat, jos ovat yhä hyvässä kilpailuiskussa, voivat selvitä hyvin, mutta riittävän skaalan rajoilla roikkuvat kolmoset ja neloset kärsivät. Myös ne, joiden tuotantorakenne on kevyt/ulkoistettu pystyvät skaalaamaan alaspäin.
Jokainen taantuma on erilainen. Vasta jälkikäteen näemme miten se kuritti tai oli lempeä millekin firmalle.
Epäilen että edessä on ilkeämmän pään taantuma pörssiyhtiöille koska vuoden 2021 ja 2022 alkukuukausien erityislaatuisuus ja animal spirits (-- vs. 2010-luvun nihkeä lievä kestopessimismi). Ja sitten tämä itänaapurin pikkumies.
Menee ehkä sijoitusletkausten puolelle, mutta olen huomannut, että onneksi niiden eniten kärsivien yritysten osuus salkusta tuntuu pienenevän itsestään, vaikken tekisi mitään.
Juttu on maksumuurin takana, mutta tässä eurokriisin päivän olennaiset:
Maanantaina Italian 10v-korko noteerattiin 3,8 prosentissa, ja Goldman Sachsin mukaan 3,75 prosentia on Italian velkakestävyyden riskiraja. Markkinat odottavat nyt EKP:lta erityistyökalua, jolla Italian korko saadaan taas hokkuspokkus laskemaan ja eurokriisi vältettyä. Korkoero Saksaan jatkaa huolestuttavasti kasvussa. Ja sitten vielä lyhyt suora lainaus uutisesta:
" ”EKP:n todellinen tehtävä ei enää ole inflaation pitäminen tavoitetasolla, vaan tiettyjen maiden euroeron estäminen”, rahastoyhtiö Rubiconin salkunhoitaja ja tutkimuspäällikkö Richard Cookson tiivistää markkinatunnelman kolumnissaan."
