Yhdysvaltalaisissa pankeissa ennätyssuuret realisoimattomat tappiot: Tappioiden lähdettä on kuvattu seuraavassa twiittiketjussa: x.com
6 tykkäystä
Why inflation may look like it’s easing but is still a huge problem
Vaikka vuoden inflaatio näyttää hellittävän niin ongelmaa ei ole selätetty. Kolmessa vuodessa kuluttaja hinnat ovat jenkeissä nousseet yli 18%, ihmiset ottavat lainaa selvitäkseen tästä. Yhdessä nousseiden korkojen kanssa se tulee aiheuttamaan ongelmia: “So far, the rising debt hasn’t proved to be a major problem, but it’s getting there.”
En tiedä miten ne meinaa tuon pommin purkaa. Jos palkkoja nostetaan niin että niillä pystyisi maksamaan elämisen ilman lisävelkaantumista niin se nostaa inflaatiota ja pakottaa keskuspankin korkojen nostoon. Jos taas palkkoja ei nosteta niin ihmiset joutuvat henkensä pitimiksi ottamaan aina vain lisää ja lisää velkaa. Jossakin kohdassa näistä veloista alkaa tulla kuluttajille/pankeille ongelmia vaikka korot olisivat matalat.
4 tykkäystä
Oli viihdyttävää lukea kiitos pohdinnoistasi!. Sattumalta hassua, että talouden nobel meni tänä vuonna juuri saman aihepiirin tutkijoille. Kannattaa lukea se niiden kirja: Why nations fail?
EU on siitä hauska instituutio, että taitaa olla ainoa, joka nostaa noita arvoja esiin omassa ylemmyydessään. Yhdysvallat puhuu yleensä vain vapaudesta ja demokratiasta, jotka nekin on turvattu paremmin kuin Euroopassa. EU:sta on jotenkin tullut ylimielinen ja muhinut omahyväisyydessään liian kauan. Elin siinä uskossa, että Venäjän toimet olisivat herättäneet, mutta niin ei käynyt. Nyt EU:ssa ollaan tilanteessa, että Pohjois-Korean kaltainen yhteiskuntahirvitys sotii Euroopan ulkorajojen läheisyydessä.
Arvoilla ei ole mitään merkitystä, jos niitä ei ole valmiita puolustamaan. Euroopassa ei ikävä kyllä olla. Kansakunta, joka ei kykene puolustamaan omia arvojaan, on haavoittuvainen ja ei omaa yhteistä suuntaa. EU näyttäytyy ulospäin instituutiolta, jossa sisäiset ristiriidat, heikentyneet instituutiot ja ulkoiset paineet horjuttavat yhteistä identiteettiä ja tarkoitusta. Tällaisella toimijalla on vaikeus pitää kiinni perinteistään ja periaatteistaan, mikä johtaa lopulta autonomian, eheyden ja yhteiskunnallisen yhtenäisyyden heikkenemiseen. EU:sta on myös tullut huomattavasti heikompi vahvempien toimijoiden vaikutuksille tai manipuloinnille, mikä voi asteittain johtaa sen ydinarvojen menettämiseen. EU eliitillä on myös kyvyttömyys nähdä ongelmien oikeat syyt. Kaikesta syytetään oikeistopopulismia, vaikka se on seuraus.
Jos yhteiskunnan ”eliitti” ei näe perimmäistä syytä taantumiseen, se viittaa suoraan johtajuuden katkeamiseen ja tietoisuuden tai vastuun puutteeseen. Tällainen tilanne johtaa usein hallitsevan luokan ja suuren väestön välisen kuilun syvenemiseen, luottamuksen heikentymiseen ja yhteiskunnan jakautumisen syvenemiseen.
Yhteiskunta voi jatkaa laskukierrettä, koska politiikan suunta perustuu väärin diagnosoituihin ongelmiin, tai mikä pahempaa, oireiden huomiotta jättämiseen tai jopa kieltämiseen. Tällainen likinäköisyys eliitin keskuudessa voi pahentaa pettymystä, epävakautta ja kaunaa ihmisten keskuudessa, mikä voi johtaa yhteiskunnalliseen levottomuuteen, taloudelliseen pysähtyneisyyteen tai suvereniteetin menettämiseen. Pohjimmiltaan siitä tulee yhteiskunta, joka ei vain kamppaile ulkoisten paineiden kanssa, vaan myös sisäisten toimintahäiriöiden ja johtajuuden inertian halvaannuttamana.
Tästä päästäänkin tämän vuoden talouden nobelistien antiin. Acemoglun ja Robinsonin tutkimuksessa korostetaan instituutioiden merkitystä maiden poliittisen ja taloudellisen ympäristön muovaamisessa. He jakavat instituutiot kahteen osaan: inklusiivisiin ja ekstraktiivisiin (kömpelö suomennos). Heidän mukaansa inklusiiviset instituutiot luovat mahdollisuuksia laajalle osalle väestöstä, edistäen talouskasvua ja hyvinvointia. Ekstraktiiviset instituutiot taas keskittyvät vallan ja varallisuuden pienen eliitin käsiin, rajoittaen taloudellista potentiaalia ja usein kaventaen vapauksia.
Acemoglun mukaan instituutioiden rappeutuminen tapahtuu, kun vallan tasapainon mekanismit epäonnistuvat. EU:ssa suurin ongelma lienee, että sitä johtaa komissio, jota ei edes valita demokraattisesti. Päätöksentekijöitä ohjaa usein halu säilyttää valta-asema, jolloin säädetään lakeja, jotka kaventavat vapauksia tai estävät vastarinnan syntymistä. Tämä epäsuhta instituutioiden tavoitteiden ja yleisen hyvinvoinnin välillä johtaa usein vapauksien kaventamiseen vakauden nimissä.
EU alkaa olla siinä pisteessä, että se sääntelyllään pikemminkin kaventaa ihmisten vapauksia kuin lisää niitä.
EU:lla on silti isoja vahvuuksia. Se muodostaa yhden maailman suurimmista yhtenäismarkkinoista, mikä mahdollistaa vapaan liikkuvuuden tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten välillä. Tämä on kiistatta EU:n suurin saavutus. Ainoastaan pääomien kohdalla on jääty puolitiehen. Euroopan mailla on yleisesti korkea koulutustaso ja vahva panostus tutkimukseen ja kehitykseen. Tässä alkaa tosin olla haasteita. Suomen Pankkikin on tainnut ennustaa, että inhimillinen pääoma kääntyy Suomessa laskuun joskus 2040-luvulla. Ja tähän todellakin kannattaisi herätä.
Entäpä heikkouksia? Noh, ylemmän suht ankean kehityskulun lisäksi mainittakoon muutamia. Useat EU-maat kärsivät korkeasta julkisesta velasta, mikä rajoittaa niiden kykyä investoida ja reagoida tehokkaasti taloudellisiin kriiseihin. Velanhoitokustannukset voivat myös rajoittaa julkisia menoja ja pakottaa leikkauksiin. Käytännössä Etelä-Euroopalla ei ole minkäänlaista liikkumavaraa. Suomenkin liikkumavara kapenee koko ajan.
Monissa Euroopan maissa on jäykät työmarkkinat, jotka vaikeuttavat työvoiman liikkuvuutta ja työllisyyden kasvattamista. Korkea minimipalkka, tiukka sääntely ja pitkäaikaiset työsopimukset voivat tehdä työmarkkinoista joustamattomia ja heikentää kilpailukykyä. Tämä voi tietysti olla myös vahvuus, jos se sellaiseksi onnistutaan kääntämään. Ongelmana on, että tällä hetkellä tuottavuuden taso ja sen kehityssuunta ei tue nykyistä tilannetta. Ilman tuottavuuskasvua myös palkatkaan ei voi nousta ilman, että kilpailukyky heikkenee.
Monet Euroopan maat ovat merkittävästi riippuvaisia tuontienergiasta, erityisesti maakaasusta ja öljystä. Tämä altistaa ne energiahintojen vaihteluille ja geopoliittisille riskeille, kuten riippuvuudelle. Tähän tosin on toivottavissa muutosta, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.
Suomeltakin aloitekyky on hukassa. Suomi oli EU:n harvoja maita, joilla on kyky valmistaa ampumatarvikkeita. Liikemiehen vainun omaava olisi marssinut EU johtajien kokoukseen mentaliteetilla ”We make, you pay”. EU on tunnettu siitä, että ongelmat hoidetaan rahalla (esim. Turkin raja). Nyt Suomi maksaa omasta pussistaan tarvikeavun Ukrainalle. Samaten nyt erinäköiset jenkkijätit havittelevat omia pienydinvoimaloita datakeskuksien yhteyteen. Suomessa esim. Helen on ilmaissut kiinnostuksensa. Mikä estäisi yhteistyön? Ehkä vastaus lienee siinä, että suomalaiset ovat liian nöyriä (tai tyhmiä) vetämään kotiin päin. Ja se taitaakin olla suurin ongelma. Kannustan ihmisiä oikeasti miettimään keitä äänestää, sillä on oikeasti vaikutusta demokratiassa. Jos haluaa taantumusta, sitä kyllä saa. Tällä hetkellä tilanne on se, että toinen puoli tarjoaa lisääntyviä leipäjonoja ja toinen puoli jotakin joulupukin tapaista unelmahöttöä.
En silti edelleenkään ole pessimisti. Eurooppalaiset tuotteet ovat edelleen todella laadukkaita ja ihmisten osaaminen on todella korkealla tasolla, kannustimet vain puuttuvat. Euroopassa kannattaa ehkä aina erottaa valtioiden talous ja kansantalous toisistaan. Kansantalouksissa itsessään ei ole hälyyttäviä piirteitä. Ongelmana lienee valtioiden kontrolli ja karmeassa kunnossa olevat julkistaloudet niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa.
126 tykkäystä
Hyvää pohdintaa yllä.
On kiinnostava kysymys, miten erilaiset potentiaaliset kehityskulut maantieteellisten alueiden välillä tulevat heijastumaan ketjun otsikon mukaiseen pörssien suuntaan. Sen mysteerin kun osaisi ratkaista, niin tietäisi, missä parhaat tulevat tuotot odottavat - hintavahko mutta vauhdikas Yhdysvallat, laiska Eurooppa, viimeinkin kehittyvät markkinat, vai jopa aneeminen Hesuli? Historialliset tuotot on helpompi kysymys. Regression to the mean vai pysyvä, pitkäaikainen kuilu? Vaikea, ellei mahdoton, kysymys.
Helsingin pörssin alennusmyynnistä ja orastavasta noususta on puhuttu jo muutaman vuoden ajan. Silti, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, hiljaista on ollut. Nämä puheet vertautuu hyvin koko nykyajan verkkojournalismiin: otsikko lupaa paljon, sisältö tarjoaa vähemmän.
Joskus top down -lähestymistapa auttaa kirkastamaan ajatuksia. Näinpä ajattelin, että teen Q3 tuloskauden yhteydessä lyhyen katsauksen missä Helsingin pörssissä kokonaistasolla mennään. Mitään mullistavaa se ei todellakaan tarjoa. Mutta laitan sen teille arvon palstalaisille jakoon siltä varalta että sattuu tuomaan lisäarvoa niille muille epäonnekkaille sieluille, jotka Hesuliin ovat hairahtaneet tai näin suunnittelevat tekevänsä.
En ota vastuuta virheistä laskelmissa ja kaikki johtopäätökset on omalla vastuulla. Pohjalla on käytetty pitkälti Inderesin dataa, joskin siellä oli muutama erikoisuus, joita en ihan ymmärtänyt ja tein pienen oikaisun. SEK-noteeratut yhtiöt (erityisesti Telia, joka on mukana) on muunnettu euroiksi tämän päivän kurssilla. First North -yhtiöt ovat mukana. Sallinette, että käytän tällä kertaa koko joukosta termiä “Hesuli”. Muita tarkistuksia en ole tehnyt, kuin että viime vuosien noin 250-275 miljardin euron yhteenlaskettu market cap kuulostaa oikeansuuntaiselta. Noin 17 P/E vastaa syyskuussa Kauppalehden laskemaa lukua täällä.
Laitan alle ohutta narratiivia sekaan selkeyden vuoksi. Mutta sitä ei kannata ottaa tosissaan, vaan lähestyä mielummin Locken tarkoittamalla tavalla kuin tyhjää taulua ja tarkastella tietoja omista lähtökohdista käsin. Täydellisellä varmuudella kaikki omat tulkintani ovat epätäydellisiä. Tätä laadukkaampia ja ammattitaitoisempia tekstejä aiheesta löytyy vaikka millä mitalla sekä täältä että muualta.
Yleiskuvasta ja Hesulin kehityksestä
Huom: Ensimmäinen kuva koskee vain OMX Helsinki 25 -indeksiin kuuluvia yhtiöitä, mutta antaa hieman suuntaa. Taulukko on kattavampi.
Yleiskuvassa voidaan todeta, että 2021 loppupuolelta kurssikehitys on ollut vaisua, kuten varmasti jokainen kotimaahan sijoittanut on salkun kehityksessään huomannut. Kohta kolme vuotta täynnä, kolme vuotta näkökulmasta riippuen joko odotuksen tuskaa tai mahdollisesti hyviä ostopaikkoja. Tietysti kaikkien rakastamat osingot tasoittavat ja vuoden sisällä on itseasiassa tultu hieman ylöpäin. Tästä ylempänä oli hyvää keskustelua.
Fundamenttimielessä Hesulin alakuloa voisi mielestäni selittää erityisesti yhtiöiden kannattavuudella: liikevaihtotasolla ero ei ole valtava, mutta vuonna 2021 tulokset on ollut selvästi paremmalla tasolla kuin nyt. Yhteenlasketut EBITDA-% ja EBIT-% on laskeneet selvästi. Puhutaan noin 15-20 %:in laskusta.
Vuoden 2024 ennusteet lupaavat, että pohjalla olisi jo käyty ja suunta olisi menossa parempaan. Itselleni on liian vaikea kysymys, tapahtuuko näin vai ei: jokaisen kannattaa katsoa potentiaalisten sijoituskohteiden ennusteet ja pohtia itsenäisesti, miten realistisia ne ovat.
“Hauskana” kuriositeettina: Nordea tekee vuonna 2024 merkittävän osan Helsingin pörssissä olevien yhtiöiden tuloksesta (noin 5 miljardia euroa), mutta sen markkina-arvo (noin 38 miljardia euroa) on vain alle 15% yhteenlasketusta markkina-arvosta. Vaikka ajoittain saat lokaa niskaasi ja palvelusi pätkivät, niin kiitos silti Nordea palveluksestasi ja voitonjaostasi Hesulin puolesta. 
Arvostustasoista
Pikainen katsaus perinteisiin tunnuslukuihin kertoo, että tällä hetkellä kotimaisissa pörssiyhtiöissä liikutaan noin tasolla: P/S 1,4, EV/EBIT 13,4, EV/EBITDA 9,5 ja P/E 17.
Helsingin pörssin modernin ajan mediaani-P/E on noin 17-17,5. Keskimääräinen EV/EBIT on suuruusluokassa 12 ja EV/EBITDA noin 9 (varoitan, että tähän ei löydy kovin luotettavaa lähdettä).
Näin ollen vaikka yksittäisten osakkeiden kurssikehitys viime vuosina on välillä tuntunut jopa siltä kuuluisalta kusetusmarkkinalta, niin puhutaan tästä näkökulmasta tavalla katsottuna melko neutraalisti hinnoitellusta tilanteesta.
Ei siinä kuitenkaan kaikki: jos ajatellaan, että Inderesin tulevien vuosien ennusteet on oikeansuuntaisia ja Hesulin teollisuuspainotteinen kone saadaan koronlaskujen siivittämänä käyntiin, aletaan puhumaan huokeasta hintatasosta, jopa P/E:stä 12. Jos tulostasolla päästään riittävän nopeasti vuoden 2021-2022 suuruusluokkaan, puhutaan tällä hetkellä keskiarvoon nähden oikein houkuttelevasta hintatasosta.
Kannattaako Hesulin osakkeita siis nyt tankata? Tätä en tiedä yhtään sen paremmin. Sen joutuu jokainen arvioimaan itse omalta osaltaan, mutta yhtiökohtaisia eroja varmasti on ja näkemys tulevien vuosien tuloskehityksestä varmasti vaikuttaa vastaukseen.
Tarkastelua yrityksen koon ja toimialan mukaan
Ensin läpinäkyvyyden vuoksi: en ole mitenkään erityisen innostunut toimialajaosta, mutta pääsin helpolla, kun käytin tätä. Tekoäly on täyttänyt sivulta puuttuvat toimialat ja ne olivat erityisesti First North yhtiöitä. Kokoluokittelun rajat ovat 150 miljoonaa euroa (< Small cap) ja 1 miljardia euroa (> Large cap) perustuen vuoden 2024 market cappiin.
Ehkä jos tästä jotain uskaltaa nostaa, niin sykliset teollisuusyhtiöt ovat tämän hetken tulosten pohjalta kalliita, mutta jos meno paranee, hinnoittelu on melko edullista. Tässä luokassa on mukana esimerkiksi UPM-Kymmene, Stora Enso, Kemira ja Outokumpu. Sama pätee myös muun muassa kiinteistöyhtiöihin ja kulutushyödykkeisiin.
Rahoitustoimialan hinnoittelu on tasaista kuten aina, hyvässä ja pahassa. Näyttää, että sinne hinnoitellaan pientä tulostason laskua, mutta Nordealla on täällä erityisen suuri painoarvo. Se on ollut odotuksissa jo pitkään ohjauskoron laskun myötä. Tähän asti pankkien ja rahoituslaitosten tulokset ovat käsittääkseni olleet oikein hyviä.
Yhteenvetona: Ajatuksia Hesulista ja pörssien suunnasta
Kuten tiedämme, S&P ja Nasdaq 100 ovat monella arvostusmittarilla joko hieman tai selvästi keskiarvonsa yläpuolella. Mutta toisin kuin täällä, etenkin teknologiayhtiöt takovat hurjaa tulosta ja rakentavat vallihautoja AI:n ympärille. On epäselvää, milloin ja miten suurten teknoyhtiöiden dominanssi pysähtyy, vai pysähtyykö se. Myös terveestä rotaatiosta on ollut tänä vuonna merkkejä. Siellä on hyvin erilainen tilanne kuin täälläpäin maapalloa.
Onko Yhdysvaltojen pörssi kallis? Onko Hesuli edullinen? Mitä kannattaa ostaa? No, tällaisiin kysymyksiin en usko että kukaan osaa absoluuttisesti vastata, kaikkein vähiten minä. Näihin vaikuttaa paljon talouden dynamiikka, velkatasot ja muu makrotilanne, mistä on keskustelua mm. tässä ketjussa. Sijoituspäätöksiin itsessään liittyy esimerkiksi oma portfolio kokonaisuudessaan, tavoitteet ja profiili sijoittajana.
Yleiskuvassa sanoisin yllä olevan pohjalta, että vaikka ollaan Hesuli on itseasiassa erittäin pitkällä ajalla tuottanut kansainvälisesti todella hyvin ja sittemmin jäänyt selvästi jälkeen, ei sitä ole enää hetkeen poljettu ilman syytä. Kokonaisuudessaan Hesulin valuaatiokertoimet ovat keskiarvoon nähden tällä hetkellä melko neutraaleja. Tämä tukee omaa intuitiota kun seuraa yksittäisiä yhtiöitä Hesulista. Monet yhtiöt ovat yksinkertaisesti tehneet huonoa tulosta viimeisen muutaman vuoden ajan. On samalla luonnollista, että vuodesta 2022 alkaneen nopean ohjauskorkojen noston jälkeen tuottovaatimukset on kiristyneet. Tällöin Hesulin tarjoamat kauempana olevat kassavirrat eivät ole sijoittajille yhtä houkuttelevia.
Lienee kuitenkin selvää, että jos [valitse sana: jos (pessimisti) / kun (optimisti)] Hesulin yhtiöt feenikslinnun tavoin pääsevät kiinni parempiin tuloksiin, se antaisi tukea kestävälle kurssinousulle. Näitä merkkejä kannattaa seurata Q3 ja Q4 osavuosikatsauksien yhteydessä ja siitä eteenpäin.
Lienee myös selvää, että viimeiset vuodet ovat viimeistään opettaneet maantieteellisen hajautuksen tärkeyttä. Se vanha viisaus tuskin katoaa tulevaisuudessakaan. Yhdysvalloille ja Hesulille välimallin tarjoaa muu Eurooppa tai muut maantieteelliset alueet. Loput pohdinnat ja johtopäätökset jätän suosiolla viisaammille.
96 tykkäystä
Tässä on OP:n Hännikäisen tviittiketju korkohommista. 
28 tykkäystä
Huomenta! Tänään makrokommentissa sopulilauman edesottamuksia, eli kuinka ylimääräinen häly etenkin makrojulkaisujen ja keskuspankkien korkopäätösten ympärillä on lisääntynyt ja samalla lisännyt volatiliteettia pörsseissä ja velkakirjamarkkinalla. Mielenkiintoista on ollut etenkin Yhdysvalloissa, joissa konsensus on vaihdellut villisti hard landing-, no landing-, ja soft landing -kertomusten välillä.
40 tykkäystä
Goldmanin strategit antavat 72% todennäköisyyden sille että kymppivuotinen korko tuottaa enemmän kuin S&P 500 seuraavan vuosikymmenen aikana.
33 tykkäystä
Huomenta jälleen täältä Helsingin-junasta! IMF julkaisi eilen päivitetyt näkymänsä maailmantaloudelle ja muutokset täsmäsivät siihe, mitä talouden yllätysindekseistä on jo nähty: Yhdysvaltain kasvunäkymiä tarkistettiin ylöspäin ja euroalueen (ja Kiinan alaspäin).
Mielenkiintoista on, että valuuttarahasto julisti keskuspankkien ylikiristämisen yhdeksi maailmantalouden riskeistä Lähi-idän konfliktin eskaloitumisen ja kaupan esteiden lisäksi. Tämä siis siitä huolimatta, että koronlaskut ovat jo alkaneet. Kertoo lähinnä siitä, että rahapolitiikan välittyminen talouteen vie aikansa ja rahoitusolot ovat edelleen kireitä. Laajempi makrokommentti ohessa:
30 tykkäystä
Tämä oli kiva ja tarpeellinen, eli alla olisi Mariannen tekemä “Lokakuun valuuttavilkaisu”.
Tämä juttu on Premiumin takana.
EDIT:
OP:n Hännikäinen ja teknologiayhtiöt; pääosassa SAP
https://x.com/JariHnnikinen1/status/1849023746054463809
8 tykkäystä
Jahas, EKP:ssa on ilmeisesti pieni, mutta kasvava joukko päätöksentekijöitä, joka haluaisi laskea korkoja nyt ennakoitua ripeämmällä tahdilla ja kiinnittää huomiota myös deflaatioriskeihin. En ole vielä näin rohkeaa ulostuloa uutisissa nähnyt asian osalta. Huvittavaa keskustelussa on, että korkoja haluttaisiin laskea neutraalin koron alapuolelle. Ja neutraali korkohan on läpinäkyvä norsu posliinikaupassa: rymistelee siellä täällä, mutta kukaan ei tiedä, missä se oikeasti sijaitsee. Aiheesta makrokommenttia alla.
81 tykkäystä
Tuttuun tyyliin Jukan ja Tuomaksen näkemykset markkinasta ennen Jenkkien pressavaaleja! 
15 tykkäystä
OP:n Hännikäisen tuoreet kommentit liittyen Euroopan ostopäällikköindekseihin.
https://x.com/JariHnnikinen1/status/1849360861908946944
Nordean Jan Von Gerich jatkaa myös samasta aiheesta:
27 tykkäystä
Aktian pääekonomistilta uutta postausta:
Näköjään meidän Pörssi ei ole ihan tuhoon tuomittu, vaikka näin täällä uskotaan.
19 tykkäystä
Jos jostakin saisi näppärästi indeksin josta on siivottu Neste(-50% vuodessa) ja Metsäyhtiöt(5-30%/v) pois niin ihan hyvin on mennyt tähänkin asti. Nuo kärsii sodasta eniten ja painoarvo pääindeksissä suuri.
Nousijat ja laskijat | Pörssi | Kauppalehti | Kauppalehti
Tuolta kun ottaa 1v niin näkee että nousijoita on enemmän kuin laskijoita. Suurista yhtiöistä suhteellisesti vielä enemmän on nousijoita kuin laskijoita.
4 tykkäystä
Jan von Gerichin huomiot inflaatiosta ja koroista olisivat tässä
17 tykkäystä
The German Economic Collapse Is Worse Than We Think | @visualeconomiken
Suomalaisiin osakkeisiin sijoittavia kiinnostanee Saksan talouden (huono) tilanne, koska Saksa eon teollisuutemme tärkein vientimaa. Videon mukaan ei johdu Kiinaan viennin hyytymisestä, koska amerikkaan vienti on korvannut sen, eikä myöskään energiakriisistä koska LNG:n hinta on laskenut melkein sotaa edeltävälle tasolle ja maahan on rakennettu paljon uusiutuvaa energiaa.
Syyksi paljastuu säästäväinen saksalainen joka ei sijoita vaan hilloaa rahaa tilillään. Ikäoyramidin vääristymä, koulutetun väen väheneminen ja väärille aloille koulutus yms. Katsokaa itse, varsin helposti ymmärrettävää ja selvästi puhuttua englantia.
26 tykkäystä
MAKROLYNCHEILYÄ
Viikko sitten pohdiskelin täällä Euroopan tulevaisuutta. Jatkopohdinnat liittyivät tuohon linkattuun CEO TALKS:iin. Linkkiä etsiessä katsoin myös samalla onkohan tällä Luxemburgin MBA-tutkintoa tarjoavalla yksityisellä Business Schoolilla vastaavia tapahtumia tulossa ja olihan siellä tällainen heti tällä viikolla. Ei muuta kuin ilmoittautumaan ja menoksi.
Itse kolmen vartin luento keskittyi Cargoluxin esittelyyn ja näin oletinkin asian olevan. Vaikka hänen fokuksensa onkin lentorahtiliikenteessä, niin ajattelin hänen olevan aika hyvällä näköalapaikalla mitä tulee tavaravirtojen liikkumiseen sekä sitä kautta maailman talouden trendeihin. Arvelin paikan avautuvan Q&A-osiossa ja ne arvelut osoittautuivatkin oikeaksi, koska siitä muodostui lopulta parin tunnin mittainen jakso ja alun nichehifistelykyssäreiden jälkeen sain vuoron päästä kysymään asiasta, joka vei keskustelua mukavasti siihen suuntaan.
Lentorahtiliikenne
Cargolux on pääosin Luxemburgin valtion omistama eri instituutioiden kautta. Myös kiinalaista omistusta löytöyy. Se operoi vajaan 3 miljardin liikevaihdolla 30 lentokoneen laivaston voimin ympäri maailmaa. Tuosta kolmesta miljardista jää viivan alle n. 250 miljoonaa. Ennen covidia firman liikevoitto oli 100 miljoonan luokkaa, mutta COVID muutti aika paljon pelikenttää.
Mielenkiintoinen knobbi mielestäni oli se, että tonneissa mitattuna ~1% maailman rahdista liikkuu ilmassa, mutta rahasssa mitattuna osuus on ~35%.
Uusiutuvat polttoaineet ja Neste
Q&A-osiossa tuli aika monta kysymystä kestävästä kehityksestä ja Forson oli sen suhteen, ei ehkä denialisti, mutta ei kovin innoissaan ainakaan. Hän epäili kovasti onko asiakas valmis maksamaan tätä siirtymää. Hän sanoi, että uusiutuvan polttoaine maksaa 2000 dollaria/tonni enemmän ja synteettiset polttoaineet, joita ollaan myös jollain aikajänteellä vaatimassa 5000-6000 dollaria/tonni enemmän. Hän sanoi, että valtiotkaan eivät pysty tätä tuillaan kattamaan, kun volyymit kasvavat. Mielestäni hän ei kuitenkaan ottanut pohdinnoissa huomioon teknologian kehitystä ja siitä johtuvaa hintojen laskua. Minun asiantuntemus ei kyllä riitä noita arvioimaan. Hänellä oli kuitenkin selkeä mielipide siitä, ettei sähkö tai vety tule olemaan lähiajan ratkaisuja.
Kun itse pääsin kysyjä vuoroon, kehotin häntä puheenvuoroni suosimaan Nestettä. Kuulemma ovat ahkerasti ostelleet heiltä.
Markkinanäkymät
Hän puhui yleisesti, että lentoala on hyvin hektistä hommaa, jossa asiat muuttuvat päivittäin ja tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Kun pääsin ääneen, pyysin häntä kuitenkin katsomaan kristallipalloonsa ja arvioimaan, miten maailma tulee kehittymään.
Hänen vahva näkemyksensä oli, että logistiikkaketjujen sijainnit tulevat muuttumaan radikaalisti seuvaan 10 vuoden aikana. Kiinan rooli maailman tehtaana tulee pienenemään ja tuotantoa tullaan siirtämään muihin maihin. Hän sanoi, että muissa Aasian maissa on paljon innokaita nuoria ihmisiä. Lisäksi hän mainitsi Meksikon useaan kertaan. Kiinalaiset sinne jo kuulemma kovasti investoivat. Hänen mielestään “Made in Mexico” kuulostaa paremmalta jenkkikuluttajalle kuin “Made in China”. Kovasta velkaantumisesta huolimatta hän ei epäillyt, etteikö jenkit olisi mahtikuluttajia tulevaisuudessakin kovasta velkaantumisestaan huolimatta.
Eurooppa
Erittäin mielenkiintoista oli hänen kantansa Euroopasta. Hän sanoi Euroopan reguloivansa itsensä ulos kaikesta markkinatalouden kilpailusta. Lisäksi hän esitti aika ivallisen huomoristisia kommentteja ammattiyhdistysliikkeistä.
Hauskaa oli myös se, että hän uskoi Euroopan olevan tulevaisuudessa ainoastaan turistikohde. Eli vähän samansuuntaisia lausuntoja kuin Norbert Beckerillä tuossa edellisessä tekstissäni.
Euroopan kilpailutilanteesta hän heitti myös anekdootin Saksan autoteollisuudesta. Saksalaiset vievät tehtaansa Kiinaan, Kiina kopioi ja myy samoja tuotteita halvemmalla muualle. Hän ei nähnyt hirveän positiivisita tulevaisuutta Mersuilla ja Bemareilla. En ite ota kantaa, kun en ole valveutunut.
Lopun kokkaritilaisuudessa puhuin myös jonkun Cargoluxin kommunikoinnista vastaavan heebon kanssa. Hänellä oli hyvinn samanalinen käsitys Euroopasta ja etenkin eurooppalaisten työmotivaatiosta (hänellä oli kiinalainen vaimo).
Loppukaneetti ja disclaimerit
Nämä on ollut ihan mielenkiintoisia tilaisuuksia. Kokkareilla kyselin, että missä näitä tilaisuuksia mainostetaan, kun niistä tuntuu olevan aika vähän tietoa tarjolla. Sanoivat, että niitä järjestetään vain koulun oppilaille. Jotenkin olin kuitenkin onnistunut löytämään linkin ilmoittautumiseen. Koulun johtajakin ihmetteli tätä hupparissa kulkevaa muukalaista ja muisti minut aikaisemmasta tilaisuudesta. Meillä kuitenkin on yhteisiä tuttuja ja koska satun työskentelemään koulutussektorilla ja siten olen potentiaalinen maksavien oppilaiden tuottaja, hän sanoi, että olen tervetullut myös tuleviin tapahtumiin.
Tilaisuus järjestettiin aika isossa luokkahuoneessa, Forson puhui aika hiljaa ja puheenvuorot olivat pitkiä, niin en ota vastuuta ymmärsinkö ja muistinko kaikki oikein.
105 tykkäystä
After auki kohta 22h
8 tykkäystä
Yhdysvaltoja ja EU:ta erottaa se, että toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat on tehnyt itsestään täysin ylivertaisen sotilasmahdin, kun taas EU:lle kaikesta sotaan liittyvästä tuli kirosana (natsi-Saksan traumat jne.). Ja loppuviimein, kun puhutaan vaikka maailman reservivaluutan asemasta, on Yhdysvallat valmis puolustamaan asemaansa maailman johtavana talousmahtina aseellisesti.
Sotilaspiireissä on arveltu, että jossain vaiheessa Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä syttyy vähintään epäsuora aseellinen konflikti, jollaisissa reservivaluutan asema on kautta historian aina ratkottu. Siinä Kiina tulee jäämään toiseksi, vaikka myös Kiinassa on ymmärretty asevoimien merkitys ja panostettu niihin valtavasti viime vuosina. Meikäläiseen silmään Yhdysvaltojen panostukset aseteollisuuteen näyttävät täysin övereiltä, kun emme hahmota sitä, että ne eivät ole olemassa Venäjää varten, vaan Yhdysvaltain globaalin aseman turvaamiseksi.
Toisin sanoen EU kärsii johtajuusvajeesta. Se on myös kyennyt kommunikoimaan heikosti kansalaisilleen, mitä konkreettisia hyötyjä unionista on, jolloin vallitsevaksi tarinaksi ovat jääneet unionin heikkoudet. Poliittisessa retoriikassa heikkouksia on helppo käyttää lyömäaseena. Mitään yhteistä yhteisesti jaettua EU-kansalaisen identiteettiä ei myöskään ole. Suurmaat Saksa ja Ranska ovat liian heikkoja sekä taloudellisesti että muutoin vetämään rekeä perässään. Kohta saksalaista autoteollisuutta ei enää ole olemassakaan, jollei suunta muutu.
Monesti on kuullut sanottavan, että EU:n vahvuus on sen kyky uudistua kriiseissä. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa asioihin reagointia jälkijättöisesti eli reaktiivisesti, eikä proaktiivisesti etukäteen ennakoiden. Eli ikävästi sanottuna, kun paska on lentänyt tuulettimeen ensin, niin sitten vasta tehdään tarvittavia toimenpiteitä. Nyt sitten näitä pakolaiskriisejä ja muita on alettu hoitaa siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kasvaneet lähes ylitsepääsemättömän suuriksi ja hoitokeino on tosiaan raha.
Kulisseissa EU:ta kehitetään pilari kerrallaan kohti liittovaltiota. Tämä tapahtuu sääntelyn lisäämisen kautta. Jollain alueella ei esimerkiksi alussa ollut unionin sääntelyä lainkaan, mutta pikkuhiljaa EU on alkanut levittäytyä kaikille osa-alueille. Omasta mielestäni tämä ei ole huono kehityskulku. Vahva EU on paras vastapaino Yhdysvalloille ja Kiinalle, eikä Suomella oikein ole muita vaihtoehtoja.
Tästä päästään EU:n ongelmiin, joita ovat ikääntyvä väestö, investointien ja innovaatioiden puute, toisinaan liian tiukka regulaatio ja rento suhtautuminen työntekoon kaikkine siestoineen sun muineen. Lisäksi koska väestöpyramidi on ylösalaisin, tulee varallisuus kasvamaan EU:ssa nopeasti perintöjen myötä, eikä porukalla ole edes insentiiviä tehdä töitä. Maahanmuuttajat ehkä tekevät tulevaisuudessa EU:ssa liki kaiken suorittavan työn ja tekoäly tulee nostamaan työn tuottavuutta täälläkin sekä poistamaan monet ammatit kokonaan. Silti kun @_TeemuHinkula tuossa edellä nostaa esiin ajatuksen, että tulevaisuudessa EU on lähinnä turistikohde, niin tätä on vaikea nähdä kovin kaukaa haetulta kehityskululta.
Mikä sitten on Suomen rooli tässä kaikessa. Pikkulinnut lauloivat, että suomalaisten kakkosasuntojen määrä Espanjassa ja muissa lämpimissä EU-maissa räjähti korona-aikana niin, että verottaja ei enää laske mitään maassaolopäivien määrää, sillä se kävi mahdottomaksi tehtäväksi. Jengi tekee etää suotuisamman ilmaston maissa. 10 vuoden aikajänteellä 50% suomalaisista tietotyöläisistä varmaankin tekee talvet etää jostain Kreikasta käsin. Ehkä Suomi muiden mukana tulee tulevaisuudessa kehittymään Joulupukki-maaksi eli turistikohteeksi.
Summa summarum on siis helppo arvella Yhdysvaltojen porskuttavan jatkossakin. Kiina nousee sen rinnalle ja EU:n olisi tehtävä kaikkensa pysyäkseen kehityksessä mukana.
31 tykkäystä
Tässä olisi alla jälleen ensi viikon yhtiökohtaiset tapahtumat.
Sitten tässä olisi Suomen yhtiöiden meiningit erikseen
Sitten tässä olisi makrojutut:
https://x.com/IamLucaCanargiu/status/1849935136848216408
16 tykkäystä