Sijoittaminen on vapaaehtoista ja itse valittu riskinotto, sairauksille ei voi mitään. Savuttomia keuhkolääkäreitä sairastuu keuhkosyöpään, absolutisteja haimakirurgeja haimasyöpään, joten sairauksista turha stressata niille ei voi mitään. Liikkuakin on pakko ja autoilla ja joku muu voi ajaa päälle sillekään ei voi itse mitään, tai ydinsodalle. Sijoittaminen ei ole lainkaan pakollista vaan täysin itse päätettävissä, siksi siitä pitää stressata paljon enemmän, aina voi laittaa korkotilille vaihtoehtoisesti.
Itsellä on nyt salkku dekadia isompi kuin edellisten romahdusten aikana, vielä en tiedä miten tilanteeseen suhtautuisin jos parin vuoden nettopalkat häviäisi sijoituksista muutamassa kuukaudessa. Tähän saakka kyllä ollut yllättävän ok fiilis 26kk yhtäjaksoisen laskun jälkeen, vain hiukan sisuuntunut.
Hyvä ja mielenkiintoinen näkökulma. Toisaalta ihmiset tekee kaikenlaista muutakin vapaa-ehtoisesti, kuten tupakoi, juo viinaa, syö epäterveellisesti, ei liiku, ei suostu koskaan menemään lääkäriin, hankkii lapsia, ajaa pyörällä/skootilla ilman kypärää, matkustaa ties minne jumalan selän taakse lomailemaan. Riskisiä valintoja nämäkin kaikki.
Sairauksillekin voi jotain käymällä tarkastuksissa pienistäkin tuntemuksista ja määräaikais tsekkauksissa. Tosin lääkäri voi hermostua neuroottiseen asiakkaaseen.
Lainasin @Harri_Janari viestiä koska tämä herätti mietinnän viikinkipäällikön sarvikypärän alla.
Harrille tsempit,ei olla menty vivulla metsään ja 3 vuoden miinus 7 prosenttia saattaa itseasiassa olla helpompi käsitellä kuin vaikkapa viikinkipäällikön salkun huipuista sulaminen,riippunee ihmisestä ja kypärän kestävyydestä.
Ihmismieli on siitä hassu että kun kaikki menee hyvin niin pienet notkahdukset,on se sitten osakemarkkinoilla tai oikeassa elämässä, tuntuvat pahemmilta.
Kun asiat ja osakekurssit menevät alamäkeen niin herkästi herää mietintöjä että onko tästä mahdollista pala takaisin satulaan ja nouseeko se osakesalkku huippuihinsa.
Kun oma salkku mörnii ja asiat menee heikommin niin silloin tulee tehtyä joko äkkinäisiä (usein huonosti suunniteltuja) ja isoja liikkeitä tai vaihtoehtoisesti vaipuu horrokseen eikä tee mitään,mikä saattaa itseasiassa olla parempi,riippuen onko boomeri konepajoja vai bumtsibumia eksynyt salkkuun.
Tällä viikinkipäällikkö tarkoittaa sitä että. Kun asiat menevät stabiilisti (salkku mörnii, ei mene ylös mutta ei kauheasti alaskaan) on se helpompi käsitellä kuin vuoristorata ja paperituottojen menettäminen 150tuhannesta 35 tuhanteen.
Osakkeista ja yhtiöistä on paljon erilaisia mielipiteitä. Aika usein tuo alla oleva kaavio näyttää pitävän paikkansa - itse pyrin olemaan huomioimatta liian varmoja mielipiteitä ellei ne tule pieneltä joukolta ns. luetettavia tahoja
@Antti_Jarvenpaa:n ajatuksia herättävä tviittiketju sopinee tänne aika hyvin.
Tässä on yksi lempikohdistani tuosta ketjusta: Edellisen toteamuksen voi tuoda lähemmäksi sijoittamisen todellisuutta toteamalla, että on aina mahdollista tehdä todella hölmö päätös, joka tuottaa suuresti. Et välttämättä vain tiedosta sitä, millainen mäihä sinulla kävi.
Noniin, laitetaanpa omia mietteitä tähän ketjuun. Ensiksi lyhyt kertaus omasta sijoitus historiasta: aloitin vuonna 2018 danske bankin rahastoilla kk-säästämisen, huomasin heti, että asia kiinnostaa minua valtavasti ja rahasto käppyrää tuli seurattua ”päivittäin” sillä se löytyi kätevästi verkkopankista. Pääsin siis mukavasti mukaan pörssi nousun loppuvaiheeseen. Psykologian ja pelon ensi vaikutelmia sain kokea muistaakseni heti 2019 kesällä, kun oli USA:n ja kiinan välillä kauppasodan pelkoa. Muistan olleeni yhteydessä pankkiin kysyäkseni mistä rahastoni lasku johtuu (rahaston koko tässä vaiheessa max 1000€). Jatkoin tästä huolimatta kk säästöä. Sitten tuli korona dippi, soitin taas pankkiin että mitä kannattaa tehdä, joku nuori ”kolli” rauhoitteli että kannattaa vain olla tekemättä mitään. Tottelin tätä neuvoa.
2021 kesällä tapahtui käänne omalla sijoittajan uralla, ostin kirjan, pörssi raamatun eli Seppo Sarion ”miten sijoitan pörssiosakkeisiin”. Uusi mielenkiintoinen maailma avautui. Samalla alkoi myös sijoittaminen suoriin osakkeisiin. Ja voi hyvät pojat mikä epävarmuuden pulkka tästä alkoi. Vuonna 2022 35 kauppaa, pääasiassa jotain sisään, kurssilasku, myynti (sen ajan pohjaan) ja dipistä ylös ja taas osto. Samat laput pyöri ja lisäksi tietysti kaikki s**tnn modulightit ja spinnovat. Onneksi samoihin aikoihin aloitin myös Nordnetin kk-säästöllä etf sijoittamisen (sp500, xact nordnen jne.). Viimevuoden syksynä pävitin strategiaa, joka onnistui siinä määrin että suorien osakesijoitusten kauppojen määrä on maltillistunut (tällä hetkellä 5 kauppaa, 4 ostoa 1 myynti). OST- Salkkuun valikoitui suomalaisia ns. ”laatuyhtiöitä” joilta odotan osinkoa tuleville vuosille (Fortum, Nokia, Kesko, Valmet, Nordea, Capman jne…). Tietysti huipusta ostettuna, ja taas syksyllä ollaan tilanteessa, missä OST-salkun joka ainut rivi on tulipunaisena.
No mitä nyt sitten? Vttt** rajusti, tekisi mieli myydä kaikki ja toisaalta tiedostaen että nyt on (ehkä) halpaa, ostaa lisää. Lisää ostaminen omilla tuloilla tarkoittaa yhtä ostoa ja sitten seuraava keväällä. Toki kk-säästöt pyörii tasaisesti. Tiedostan myös että jos nyt kestän tämän, saattaa paremmat ajat olla edessä, jossain kohtaa. Rahastojen pumppaus jatkuu ainakin, enemmän tämä osake leikki repii hermoja.
Olen aina ajatellut niin, että pystyisin osingoilla muutaman vuoden kuluttua tuomaan itselleni lisätuloja elämiseen, ja rahastoilla sitten vakautta elämiseen.
Ehkä en taas tee toistaiseksi mitään, odotan osavuosikatsaukset omistamiltani yhtiöiltä ja päätän sitten sijoitanko OST:llä olevat varat vai odotanko. Poistin NN sovelluksen puhelimesta. Harmittaa, tämä on niin mielenkiintoista, mutta samalla epävarmaa. Että tälläsiä tuntemuksia.
Tykkään nykytilanteesta jossa oma ja lähipiirin salkut ovat pullollaan osakkeita jotka kohtuullisen maltillisilla tulevaisuudenskenaarioilla tulevat tuottamaan keskimäärin vähintään tyydyttävästi. Numerot AOT:eilla ja OST:eilla kuvaavat nyt oikeaa varallisuutta.
Se mikä minut sen sijaan saa voimaan pahoin on kupla-aikojen inflatoitunut feikki näennäisvarallisuus.
En ottanut kantaa mihinkään yksittäiseen viimeaikaiseen sijoitukseen tai edes viiteen tai kymmeneen firmaan. Esim. OMXH25-yhtiöistä on salkuissa suurin osa – moni pitkäaikaisesti osta ja unohda -tyyliin. Ruotsista ja USA:sta arpoutunut salkkuihin jotain myös.
Mutta siis yleisvaikutelma on että AOT:n ja OST:n numeroille voi nyt oikeasti olla vastinetta tulevissa vapaissa kassavirroissa. Ei vaadi toiveajattelua.
Käsien päällä istuminen on välillä, tai oikeastaan aina, todella vaikeaa. Varsinkin kun samalla joutuu katsomaan, kuinka:
Seurantalistasi yhtiöt eivät ikinä tule ostohintoihin.
Ostamasi yhtiöt tuntuvat vain laskevan.
Juuri liian kalliina myymäsi yhtiö raketoi.
Lisämurheena on osakesalkun käteispaino. Tällä hetkellä se on itsellä noin 20%. Onko se liikaa vai liian vähän? Foorumilla monella vaikuttaisi olevan enemmän. Pitäisikö vaan ostaa jotain, ettei jää joulurallin kyydistä?
Omalla kohdallani oikeastaan kaikkiin osakkeilla pelailun psykologisiin haasteisiin on auttanut se, että tietää valtaosan sijoituksista menevän automaattisesti rahastoihin ja eritoten indekseihin. Joka kuukausi ei ole pakko ostaa mitään yksittäistä osaketta, kun tilipäivänä lähtee 15% nettopalkasta maailmalle.
Viimeksi tänään huomasin miettiväni osakesalkun käteispainoa. Kun otti askeleen taaksepäin ja vähän isomman perspektiivin, osakesalkun käteispaino ei enää tuntunut niin isolta asialta
Minulle tosiaan kävi niin, että päädyin ennen tammikuun puolta väliä myymään jo jonkin aikaa omistamani ja seuraamani Efecten osakkeet. Kuinka ollakaan n. vko tämän jälkeen tuli tällainen ilmoitus ja menetin yli 90% tuoton.
HUONOA TUURIA VAI…
Luonnollisesti manasin asiaa joillekin tuttavilleni ja eräs sijoittamiseen aika syvällisestikin perehtynyt henkilö sanoi ”kävipä huono tuuri”. Sitä olin itsekin miettinyt, koska eihän näitä voi etukäteen tietää (ainakaan kaikki). En yleisesti ole ihminen, jolla asiat menisivät vahvasti tunteisiin, enkä tätäkään asiaa lähtenyt varsinaisesti v-sanan ympärille rakentamaan. Kyllä sana se tosin tiedotetta examin valvonnan aikana lukiessa taisi pariin kertaan kajahtaa ilmoille.
Pidän sijoittamisessa etenkin sen tuomasta älyllisestä haasteesta. Se on tavallaan tapa mitata kuinka sitä ymmärtääkään tätä maailman menoa. Omia tuottokäyriäni katsellessa en ole kovinkaan vakuuttunut oman ymmärrykseni tasosta. “Kävipä huono tuuri” ei kuitenkaan tyydyttänyt minua vastauksena. Siitä ei jää oikein mitään käteen. Aloin pohtimaan, että miten tätä tilannetta kannattaisi nyt lähestyä, että siitä saisi jotain irti tulevaisuuteen.
MARKKINAN ERIÄVÄT NÄKEMYKSET
Tuon kaverini kommentin jälkeen syöksähti päähäni ajatus, että on se vaan jännä, kun markkinoilla on toimijoita, joilla on noin vahvasti eri näkemys yhtiön arvosta. Toki ostajaosapuoli on yritys, jolla on kaupasta saatavissa synergiaetuja, kun taas yksityissijoittajalla sellaiset puuhat ovat haastavampia.
@Aili tuolla kahvihuoneella jo osuvasti siteerasikin Seppo Saariota “Hyvää yritystä kannattaa omistaa”. Se on varmasti usein näin. Muistelen jonkun gurun myös sanoneen, että hyvä yritys ei välttämättä ole hyvä sijoitus. Lopputulos varmaan riippuu siitä mikä on hyvä yritys sekä omistamisajan pituudesta.
Itse pidän Efecteä hyvänä yrityksenä ainakin siinä mielessä, että se on tehnyt sitä mitä on luvannut ja luonnollisesti sijoittajaviestintä yksityissijoittajien suuntaan on ollut ensiluokkaista. Siinä on varmaan ollut ne päällimmäiset syyt miksi päädyin aikanaan yrityksen omistajaksi. Itse olen viime aikoina yrittänyt opiskella kriittisemmäksi tutkimieni yritysten suhteen. Liian usein ovat näpit on palaneet, kun uskoa on riittänyt vähän liikaakin. Efecten tapauksessa yritin lähestyä asiaa myös kriittisesti. Ajattelin, että osakkeen hinnassa ei olisi aivan valtavasti upsidea vaikka yritys pääsisikin tavoitteeseensa sekä miten orastava kannattavuuden kehittyminen näkyy liikevaihdon kasvussa. Lisäksi pohdin kuinka kestävällä pohjalla yrityksen kilpailukyky ja sitä kautta kannattavuus on. Nämä pohdinnat siitäkin huolimatta, että yritys oli tähän asti nykyisellä johdolla tehnyt mitä luvannut. Selvästi ostajalla oli asiasta vahva ja varmaan myöskin parempi näkemys kuin minulla. Lopullinen vastaus näihin kysymyksiin taitaa jäädä saamatta, kun emme enää pääse ihailemaan laadukkaita osarilähetyksiä. Kurssikehityksestä päätellen myös moni muu toimija markkinalla oli epäileväinen.
MITÄ SIIS OPIKSI?
Ei varmaankaan mitään, koska toisen osapuolen pään sisälle ei voi päästä eikä Efecten tulevaa kehitystä pääse enää seuraamaan. Ehkä nämä tällaiset tasoittuvat hyvällä yrityskohtaisella sekä ajallisella hajautuksella. Ja tietenkin entistä laadukkaammalla osaketutkimuksella.
Kuten sanoin, ei minua varsinaisesti tämä ota päähän sillälailla, että verisuonet katkeasi, mutta kyllä se kieltämättä olisi ollut mukavampi olla Efecten omistaja vielä tänä aamuna kuin olla olematta.
Eipä kestä, Teemu. Efecten tarinaa on ollut hauska tehdä ja lukuisten aktiivisten piensijoittajan kiinnostus täällä foorumilla ja muutenkin on ollut palkitsevaa ja kannustavaa. Nyt tietysti vielä katsotaan, meneekö tarjous läpi ja ainakin siihen asti jatketaan normaalisti listattuna yhtiönä.
Ajattelin jakaa erään viimeaikaisen kokemuksen/oivalluksen, josta itselleni on ollut hyötyä nimen omaan sijoituspsykologian näkökulmasta. Olen havahtunut siihen, että kurssi- ja tuottograafien tuijottelu on (ainakin minulle) todella haitallista ja sen minimointi puolestaan erittäin hyödyllistä. Minulla on selkeästi vahva “pattern recognition” taipumus, ja tästä on selkeästi haittaa sijoituksissa, vaikka se muussa elämässä onkin aika hyödyllistä.
En siis harrasta minkäänlaista teknistä analyysiä, mutta olen huomannut, että tuotto- ja kurssigraafien näkeminen aiheuttaa minussa alitajuista spekulointia ja halun “tehdä jotain” positioille - yleensä aivan turhaan. Sen sijaan samojen tulosten katselu taulukkomuodossa ei herätä vastaavia tunteita ja minun on paljon helpompi suhtautua objektiivisesti.
Tämän voi toki toteuttaa monella eri tavalla, mutta tässä siis hyvä käytännön vinkki jos muut kokevat lankeavansa samaan ansaan.
Tästä syystä olen myös todennut, että Seligson on minulle täydellinen palveluntarjoaja ja olen alkanut laittaa sinne taas enemmän sisään.
Käyttöliittymä on hyvin pelkistetty ja selkeä: Näet oletusnäkymässä vain selkeän taulukon ilman käppyröitä (ja esimerkiksi voittoja tai tappioita ei myöskään ole värikoodattu).
Olen havainnut, että minulle on uskomattoman paljon helpompaa istua position päällä ja eliminoida tunteet sijoittamisesta tällä lähestymistavalla.
Jos yhtään saa lohduttaa, niin tuota myynnin epäonnista ajoitusta voi pyörittää useista näkökulmasta.
Voi miettiä oliko osakkeella nähtävissä triggeriä joka olisi kääntänyt kurssikehityksen ylöspäin lähitulevaisuudessa. Jos ei, niin itse ainakin saatan ulkoiluttaa sinänsä hyvän yhtiön osaketta jos parempia riski-tuottovaihtoehtoja on tarjolla, ja jos en pysty näkemään katalyyttia parempaan kurssikehitykseen lähitulevaisuudessa. Ajatuksena tietenkin palata osakkeeseen ennen nousun alkua, kuinkas muuten
Vakavasti, ei Efecte pyörinyt missään yritysostospekulointien tai top-listausten kohteena, eikä osakkeessa ollut mielestäni mitään selkeää triggeriä millä kurssi olisi lähtenyt lähiaikoina yhtäkkiä korjaamaan ylös niin turha tuollaista on märehtiä.
Seppo Saarion opissa omistaa hyvää yhtiötä ikuisesti on se vinha perä, jossei muuta, että välttää tällaiset ajoitukselliset harha-askeleet.
Itselle ainakin käynyt usein siten, että ei ole ollut mitään varsinaista syytä omistaa yritystä. Ei ajattelisi, että sen kanssa voisi tapahtua mitään kummempaa.
Eikä sitä tule ostettua, vaikka voisi vaikka omistaakin.
Esimerkiksi case Metso, Sampo, Neste, Konecranes…
Sitten se spinnaa ulos osiaan, saa ostotarjouksen, yhdistyy toisen kanssa, laajentaa johonkin, järjestelee rohkeasti toimintojaan ja muuntuu joksikin aivan muuksi.
Hyvät yritykset on hyviä yrityksiä ja niistä ei aina oikein tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta on mukava nauttia kyydistä.
Se onkin hyvä kysymys, onko tuollaiset hetket tyyntä myrskyn edellä…
Juuri tämä!
Sinänsä kun itse lainasin Seppo Saariota, niin hyvä nostaa esille, ettei hänen teostaan turhaan sanota ”Pörssiraamatuksi”.
Raamatulle ominaista on, että sieltä löytyy argumentteja puolesta ja vastaan. Oikeastaan mitä vain haluat löytää päätöksiesi tueksi.
Muistelisin näin ulkoa myös, että siellä taisi olla sellainen kohta
kun yhtiö on noussut vuoden aikana 12%, voi odottaa, ettei se nouse enää liiketoimintaansa parantamalla enää juurikaan, joten sen voi yhtä hyvin myös myydä
Paljon hyviä helposti muistettavia pointteja, jotka ovat tilannesidonnaisia. Jos löytyisi jokin hyvä, joka kerta toimiva viisaus, aika moni meistä olisi jo miljonääri.
Tekninen ja tekniset analyysit ovat tärkeitä (ts. yksi tapa järjestää jotain jo tiedettyä (= valitusta näkökulmasta) usein ajallisesti laahaavasti). Ne ovat vain ”yksi” näkökulma elävään todellisuuteen. Ehkä hieman menee ohi, mutta kiinnostava täydentävä ja enemmän elävän todellisuuden tiedonmuodostuksen tapa on esim. Nora Batesonin Warm data:n käsite. Löytyy kuukkelilla lisää.
Tuli luettua Daniel Kahnemanin kirja Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Ohessa eräs katkelma kirjan sivulta 251. Boldaus oma nosto tekstistä. Tästä tuli mieleen, että tämä Inderesin keskustelufoorumi taitaa olla juuri tällainen yhteisö, jossa ihmiset horjumattomasti uskovat siihen, että osakepoimintaa kannattaa tehdä indeksisijoittamisen sijaan.
Miksi sekä amatööri- että ammattisijoittajat uskovat itsepäisesti, että he voivat menestyä markkinoita paremmin, vaikka se on heistä useimpien hyväksymän talousteorian vastaista ja ristiriidassa sen kanssa, mitä he voisivat oppia henkilökohtaisen kokemuksensa kiihkottomasta arvioinnista? Monet aikaisempien lukujen teemoista nousevat jälleen esiin finanssimaailman taitoharhan jatkuvuuden ja sitkeyden selityksessä.
Tämän harhan vahvin psykologinen syy on varmasti, että osakkeiden valitsijat käyttävät korkean tason taitoja. He tutkivat taloudellista aineistoa ja ennusteita, he tutkivat tilinpäätöksiä ja taseita, he arvioivat huippujohdon laatua ja he arvioivat kilpailun. Tämä kaikki on vakavaa työtä, joka edellyttää laajaa koulutusta, ja sitä tekevillä ihmisillä on välitön (ja pätevä) kokemus näiden taitojen käyttämisestä. Valitettavasti yrityksen liiketoiminnan mahdollisuuksien arvioimistaito ei riitä osakekaupassa onnistumiseen, sillä siellä keskeinen kysymys on, onko yritystä koskeva informaatio jo laskettu sen osakkeen hintaan. Meklareilla ei ilmeisesti ole taitoa vastata tähän ratkaisevaan kysymykseen, mutta he eivät näytä tietävän tietämättömyyttään. Kuten olin huomannut seuraamalla kadettiehdokkaita esteradalla, meklareiden subjektiivinen itseluottamus on tunne, ei arvio. Käsityksemme kognitiivisesta helppoudesta ja assosiatiivisesta johdonmukaisuudesta sijoittaa subjektiivisen itseluottamuksen tiukasti järjestelmään 1.
Lopuksi pätevyys- ja taitoharhoja tukee vahva ammatillinen kulttuuri. Tiedämme, että ihmisillä on horjuttamaton usko mihin tahansa väitteeseen, olipa se miten absurdi tahansa, kun heitä tukee samoin uskovien yhteisö. Finanssiyhteisön ammattikulttuurin perusteella ei ole yllättävää, että suuri määrä tässä maailmassa eläviä ihmisiä uskoo kuuluvansa niihin harvoihin valittuihin, jotka tekevät sitä, mihin eivät usko muiden pystyvän.
Ainakin täällä ovat em. kaltaiset ihmiset enemmän äänessä, lukijoista paha vetää yhteenvetoa.
Ideksisijoittamisellekkin näyttää joitakin viestiketjuja olevan, mutta kovin hersyvää keskustelua niissä ei käydä, ehkä indeksisijoittajilla on joku oma fooruminsa tai ovat osakepoimijoita “hiljaisempia”?
Varsinkin suuria ja suosittuja yhtiöitä arvioitaessa suuri enemmistö yliarvioi kykynsä. Mitä suositumpi joku yhtiö on, sitä enemmän sitä on tutkittu ja perattu. Siihen on todellla vaikeata löytää mitään uutta kulmaa, jota ei olisi jo mietitty. Vahvistusharha vainoaa someyhteisöjä seuratessa. Omille mielipiteille haetaan mieluummin vahvistusta kuin haastoa.
Itse pyrin pysymään etäällä keskusteluista varsinkin yksittäisiä yhtiöitä koskien. Vaikka minulla olisikin vahva näkemys jostain, en halua altistaa sitä joukkojen kritiikille. Olen itse itseni ankarin kriitikko.
Tykkään tutkia marginaalia (muutoinkin kuin osakemarkkinoilla), josta uskon jollain aikavälillä löytäväni omannäköisiä kohteita, jotka muutkin löytävät aikanaan. Mitä kauempana konsensusvalintojen keskipisteestä on, sitä todennäköisempää on löytää jotain uutta. Tämä toki tuo myös valtavasti riskiä, eikä sovi kaikille, mutta riski on tuoton parhaita kavereita.
